Suomalaiset eivät tuo tuliaisia
Mulla on nyt tullut vieraita viikoksi asumaan kotiini tänne ulkomaille. Ei mitään tuliaiasia. Olisin kyllä arvostanut edes paria suomalaista viikkolehteä, ei sen kummempaa. Onko se tavallista ettei tuoda edes mitään pientä tuliaista kiitokseksi lomaviikosta?
Kommentit (39)
Epäkohteliaita moukkia! Tietysti viedään jotain!
Menen todella harvoin kylään ilman tuliaisia. Minusta tuliaiset on mukava tapa, eikä niiden tarvitse olla mitään isoja ja kalliita. Kahvileipää, kukkia tmv mistä tietää toisen ilahtuvan. Ulkomaille ilman muuta pitää viedä suomalaisia juttuja, tosi epäkohteliasta mennä kahta kättä heiluttaen.
Hyvä ystäväni asuu Lontoossa. Hän tekee hyvin pitkiä päiviä, väh 10 h päivä ja on sanonut tervetuloa mutta ei voi alkaa oppaaksi.
Itse säästän omaisuuden, kun asun hänen luonaan, joka kesä viikon.
Keväällä jo kun kesälomat vahvistetaan, ostan lentoliput, hän alkaa tekemään ostoslistaa.
Ostan aina lipun niin että saan myös laukun matkaan ja laukku painaa juuri sen sallitun 23 kg ja omat tavarat mahtuu käsimatkatavaroihin.
Lentokentältä menen suoraan hänen työpaikalle, haen avaimen ja menen hänen kotiinsa .
Joka päivä vähintään tunnin siivoan, petaan pedit, teen aamiaisen, päivällisen, joka on sen verran runsas, että ystävä saa siitä mukaan lounaaksi.
Viikonloppuisin ollaan yhdessä, käydään pubeissa jne. Ihan parasta.
Ja joka kerta kun lähden, ystäväni kysyy milloin tulen uudestaan. Olen joka kerta kysynyt oletko varma että voin tulla.
Tuliaiset, mitä hän haluaa, maksaa n 100 e ja aina tietenkin hän yrittää maksaa ne, mutta kieltäydyn. Vastaavasti tarjoaa pari pubissa ja se on siinä,
Ei ne Suomessakaan tuo. Minulla on esim yksi kaveri nuoruudesta saakka, joka on tosi varakas ja ei koskaan kutsu minua heille, mutta mielellään aina kaupunkiin tullessaan piipahtaa. Ei ikinä tuo mitään, vaikka nähdään vaan muutama kerta vuodessa. Tulee aina niin pitkäksi aikaa tai sellaiseen kellonaikaan, että on pakko tarjota muutakin kuin kahvia. Kun lapset olivat pieniä, söivätkin meillä joka kerta lounaan tms. Kerran sain Tukiaisen, sellaisen 10 cm pitkän puupalikan, jonka oli ostanut ulkomailta. Kertoi, että kun laitan sen vesilasiiin pystyyn, siitä kasvaa traakkipuu. Ja kasvoihin siitä! Sillä tuliaisella ollaan nyt menty 20 vuotta.
No onpa erikoinen "ystävä" ! Olen vähän vanhempi naishenkilö ja ainakin minun sukupolvelleni ei tulisi mieleenkään mennä minnekään ilman tuliaisia.Vieraillaan sitten kotimaassa tai ulkomailla.Sehän on vierailun yksi ns. suola kun miettii ja hankkii tuliaiset !! Tyttäreni perhe asuu ulkomailla ja kun vierailen heidän luonaan niin maksipainoinen matkalaukku joka keta mukana ;tuliaisia :) Toki he ovat sukulaisia mutta tyhjin käsin en mene koskaan minnekään,oli sitten kyse vaikka mökkireissusta tai ihan mistä tahansa.Muu on kyllä moukkamaista.
Oman kokemukseni mukaan tässä vielä näkyy jako itä- ja länsisuomalaiseen kansanluonteeseen. Itäsuomalaiselle on itsestäänselvää viedä tuliaisia ja myös ruokkia vieraansa viimeisen päälle. Mielellään vielä antaa eväitä mukaan kotimatkalle. Itäisen perimän omaava vieras sekä vie runsaat viemiset, että osaa nauttia tarjotusta vieraanvaraisuudesta.
Länsisuomalainen taas voi käyttää jopa lähes tuntemattoman ihmisen vieraanvaraisuutta hyväkseen yöpymällä pari yötä ja syömällä useita aterioita ja silti pitää parin euron tuliaista liian kalliina. Toisaalta länsisuomalainen isäntäväki voi vieraiden saapuessa kysyä, että toitteko omat lakanat. Tämä on Itäsuomalaiselle sama, kuin toivottaisi jatkamaan matkaa saman tien.
Sama jako muuten näkyy siinäkin, kutsuuko vieraan, lapsen tai aikuisen, seuraksi ruokapöytään vai jättääkö nälissään seuraamaan vierestä muiden ruokailua.
Itse en kehtaisi ilmaiseksi asua niin tottakai toisin muutakin kun kafepaketin ja salmiakkia.
sulla on yksi porukka suomalaisia kylässä ja oletat, että kaikki suomalaiset toimivat samoin?
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan tässä vielä näkyy jako itä- ja länsisuomalaiseen kansanluonteeseen. Itäsuomalaiselle on itsestäänselvää viedä tuliaisia ja myös ruokkia vieraansa viimeisen päälle. Mielellään vielä antaa eväitä mukaan kotimatkalle. Itäisen perimän omaava vieras sekä vie runsaat viemiset, että osaa nauttia tarjotusta vieraanvaraisuudesta.
Länsisuomalainen taas voi käyttää jopa lähes tuntemattoman ihmisen vieraanvaraisuutta hyväkseen yöpymällä pari yötä ja syömällä useita aterioita ja silti pitää parin euron tuliaista liian kalliina. Toisaalta länsisuomalainen isäntäväki voi vieraiden saapuessa kysyä, että toitteko omat lakanat. Tämä on Itäsuomalaiselle sama, kuin toivottaisi jatkamaan matkaa saman tien.
Sama jako muuten näkyy siinäkin, kutsuuko vieraan, lapsen tai aikuisen, seuraksi ruokapöytään vai jättääkö nälissään seuraamaan vierestä muiden ruokailua.
Olen koko pienen ikäni asunut Turussa =Länsisuomessa enkä kyllä allekirjoita tuota "rotuominaisuutta".Toki meissä voi olla eroja ihan ihmisestä riippuen mutta en menisi yleistämään kuitenkaan.Itselleni on itsestään selvää viedä tuliaisia ja miettiä erikseen mistä kukin henkilö ilahtuisi eniten vieraillessani niin ulko- kuin kotimaassa
Minä näen tässä kyllä vähän myös 2000-luvun tavarapaljouden aiheuttamaa muutosta. Ulkosuomalaiselle vien mielelläni suomalaista syötävää, mutta tähänkin kysyn toiveita etukäteen. Minusta nykyään on melkeinpä kohteliaampaa olla tunkematta toisen kotiin kysymättä tavaraa tai ruokaa jolle ei ole varmaa käyttöä. Jos menemme koko perheellä pidemmäksi aikaa, tarjoudun käymään ostoslistan mukaisesti kaupassa, mutta silloinkaan en vie mitään random hilloja ja kahvipaketteja.
Itse en oikeasti tarvitse y-h-t-ä-ä-n mitään, ja kaikki ylimääräinen lähinnä ärsyttää. Nyky-yhteiskunnassa harvalla on pulaa materiasta, vaan ennemminkin ajasta ystävien kanssa. Haluan kylään ystäviäni, ei siitä tarvitse maksaa tuliaisten muodossa mitään. Ruuatkin tarjoan. Jos joku haluaa, niin pidemmän visiitin ruokailujen kustannuksia voidaan tasata, mutta ei sekään mitenkään välttämätöntä ole.
Minä olen aina ollut tosi huono keksimään lahjoja ja tuliaisia. Aina tuntuu, että ne menevät pieleen. Ja kun en ole itse ulkomailla asunut, ei kyllä välttämättä juolahtaisi mieleen, että joku lehti voisi olla riittävä. Mutta joo, kyllä jotain pyrin viemään aina, vaikka siitä stressi tuleekin.
Ihmettelen kyllä, kun aloittaja sanoi "kiitokseksi lomaviikosta". Pitääkö sen kiitoksen olla siis tuliainen? Minä ajattelen ehkä nurinkurisesti, että kiitoksena joko osallistun ruokakuluihin ja mahdollisiin bensoihin ihan rahallisesti tai sitten hankin viikon päätteeksi paikan päällä jotain kivaa ja annan sen lähtiessä. Tuliainen on mielestäni tuliainen, tervehdyslahja, eikä mikään kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne Suomessakaan tuo. Minulla on esim yksi kaveri nuoruudesta saakka, joka on tosi varakas ja ei koskaan kutsu minua heille, mutta mielellään aina kaupunkiin tullessaan piipahtaa. Ei ikinä tuo mitään, vaikka nähdään vaan muutama kerta vuodessa. Tulee aina niin pitkäksi aikaa tai sellaiseen kellonaikaan, että on pakko tarjota muutakin kuin kahvia. Kun lapset olivat pieniä, söivätkin meillä joka kerta lounaan tms. Kerran sain Tukiaisen, sellaisen 10 cm pitkän puupalikan, jonka oli ostanut ulkomailta. Kertoi, että kun laitan sen vesilasiiin pystyyn, siitä kasvaa traakkipuu. Ja kasvoihin siitä! Sillä tuliaisella ollaan nyt menty 20 vuotta.
Miksi alapeukkuja?
Mulle tuovat aina, likööripullon ja ruisleivän, tarpeettoman ruukkukukkasen, kukkia ja ylläreitä. Se tuntuu hyvin mukavalta. Smoin vien itsekin jotain. Eikä siitä ole mitään vaivaa. Iloa kyllä. Meiltä ei lähdetä ilman kahvia ja ruokaa ikinä. Eikä paukkua. Junttia olisi jos.
Yövyin kerran kaverini luona kun hän ei ollut kotona. Jätin kahdenlaisia lahjoja kiitokseksi kiitoskortin kera. Hän ei maininnut saaneensa mitään, kiitti vain palautetusta avaimesta. Ymmärrän kyllä jos hän ei pitänyt niistä mutta olisi silti voinut kiittää :p
En mene yökylään. Menen aina hotelliin tms. Jos käyn kylässä, käyn vain kutsuttuna ja vien tuliaisia, esim. jotakin syötävää, ei esinettä, joka voisi jäädä riesaksi. En odota tarjoiluja. Kohteliaisuudesta voin juoda kupin kahvia, jos tarjotaan.
On nykyään hyvin tavallista ja ilmiö on tullut 2000-luvulla, kun lahjansaajalle ei mikään kelpaa ja kuvitellaan omamaku ja tyylitaju olevan ylivertainen lahjanantajaan verrattuna.
Enkä tarkoita nyt tällä Sinua, mutta monet ovat tulleet hyvin varovaiseksi antaessaan lahjoja, kun monelta puuttuvat käytöstavat ja hienotunteisuus ja lahjan saadessa näytetään ilmeillä, mitä mieltä lahjasta on.
Ja siitä huolimatta suomalaiset yrittävät olla niin kansainvälisiä, että.
Samaa ihmetteli muutama ulkomaalainen ystäväni ja sama ilmiö on myös rantautunut työelämään, ettei lahjoja anneta tai arvosteta.
Minusta se on todella sääli, onhan lahja ystävyyden ja rakkauden osoitus ja siihen kätkeytyy yllätyksellisyys ja tunneside saajan ja antajan välillä.
Nykyään on tosiaan Suomessa mennä vierailulle tyhjin käsin, huomioimatta millään tavalla toisen vieraanvaraisuutta tai kiittää, kun joku tarjoaa oman kotinsa.
Jopa puolisot eivät anna yllätyslahjoja, vaan lahjansaajan on itse tarkkaan harkittava minkä haluaa valita lahjaksi.
En tiedä, onko tästä kysymys sinun kohdalla, mutta ulkomailla tai heidän seurassaan, sitä ihmetellään kovasti ja pidetään hyvin sivistymättömänä.
Itse rakastan yllätyslahjoja ja arvostan sitä suuresti, mutta lahjan antamiseen on kynnys noussut ja se mietityttää kovasti.
Minulle sekä hyvä emännöinti että lahjakulttuuri ovat kunnia-asioita, raha on toissijaista. Suomalaiset sukulaiset onkin sitten eri maata, mutta eipä ole minun häpeäni.
Kerran tosin sukulaisperhe veti herneen nenään kun kutsuivat jouluksi ja toin vain yhden lahjan per henkilö. Kas kun niitä sukulaisia on enemmänkin, enkä viitsinyt jättää omia matkatavaroita pois yhden henkilön lahjavuoren tieltä. Liekö sitten etikettivirhe.
Totta kait viedään tuliaisia, niin paljon kun lennolle saa ottaa mukaan. Ja kun ulkomailla asuvat ystäväni tulevat kotiini, laitan kotiin viemiseksi tuliaisia.
Kyselen jo ennen matkalle lähtöä, mitä he haluaisivat ja pidän koko ajan korvat auki, jos he joskus mainitsevat jostakin tuotteesta ja kirjoitan sen ylös ja vien sen seuraavalla kerralla.
Tykkään antaa lahjoja ja tuliaisia ja se antaa paljon hyvää mieltä ja iloa elämään, kun toinen ilostuu ja availee yllätyksellisenä paketteja. Ja sen yhteenkuuluvuuden tunteen jakaminen. Se on parasta. Eikä sitä voi edes ostaa rahalla.
Vierailija kirjoitti:
On nykyään hyvin tavallista ja ilmiö on tullut 2000-luvulla, kun lahjansaajalle ei mikään kelpaa ja kuvitellaan omamaku ja tyylitaju olevan ylivertainen lahjanantajaan verrattuna.
Enkä tarkoita nyt tällä Sinua, mutta monet ovat tulleet hyvin varovaiseksi antaessaan lahjoja, kun monelta puuttuvat käytöstavat ja hienotunteisuus ja lahjan saadessa näytetään ilmeillä, mitä mieltä lahjasta on.
Ja siitä huolimatta suomalaiset yrittävät olla niin kansainvälisiä, että.
Samaa ihmetteli muutama ulkomaalainen ystäväni ja sama ilmiö on myös rantautunut työelämään, ettei lahjoja anneta tai arvosteta.
Minusta se on todella sääli, onhan lahja ystävyyden ja rakkauden osoitus ja siihen kätkeytyy yllätyksellisyys ja tunneside saajan ja antajan välillä.
Nykyään on tosiaan Suomessa mennä vierailulle tyhjin käsin, huomioimatta millään tavalla toisen vieraanvaraisuutta tai kiittää, kun joku tarjoaa oman kotinsa.
Jopa puolisot eivät anna yllätyslahjoja, vaan lahjansaajan on itse tarkkaan harkittava minkä haluaa valita lahjaksi.En tiedä, onko tästä kysymys sinun kohdalla, mutta ulkomailla tai heidän seurassaan, sitä ihmetellään kovasti ja pidetään hyvin sivistymättömänä.
Itse rakastan yllätyslahjoja ja arvostan sitä suuresti, mutta lahjan antamiseen on kynnys noussut ja se mietityttää kovasti.
Miksi sinusta välittäminen ja kiitollisuus tulee osoittaa materialla? Senhän voisi ajatella myös aika kylmänä tapana nykyaikana. Sitä saa rahalla kaupasta , eikä se vaadi sen kummempaa antajaltaan. Minä arvostan paljon enemmän sanoja, tekoja ja läsnäoloa.
Ja voi kun ihmiset ymmärtäisivät että kyse ei ole tavaroiden suhteen uniikista nirsoudesta vaan siitä että turha on turha ja ylimääräinen on ylimääräinen. Jos minulla on jo kaappi täynnä pyyhkeitä, en voi ottaa niitä innoissani lisää vaikka ne olisivat kuinka upeita.
Eihän suomalaisten kavereiden nurkkiin voi mennä ilman salmiakkia, ruisleipää ja Fazerin sinistä.
Mistä kukin tykkää, mutta omille kavereille uppoaa nuo. Tai viedäänhän nuo, vaikkei heidän nurkissa asuttaiskaan. Siis tuliaisia yleensäkin. Kyllähän sitä paikallistenkin kavereiden kanssa viedään aina jotain. Jätskipaketti kahville tms.