Mies 29v + 3v miettii; yölliset katupartiot
Kun lähdin asunnostani, kuuntelin Super Mario 3:n ääniraitaa ja muistelin sitä kun isä sai hommattua tuon pelin lainaan minun ollessani lastentarhassa. Luulimme silloin, että eräs vihreä juttu, joka pyörii liikkuvien laattojen päissä on se sammakkopuku, johon pitää hypätä, jotta Mario muuttuu sammakoksi. Väärässä olimme; silloin Mario vain tippuu kuolemaansa ja sammakkopuku ilmestyy vasta paljon myöhemmin pelissä. Muistelin myös sitä miten nuori isä silloin oli ja miten aika kuluu, mistä sain varmaan pontta ulos lähtemiseen. Kun poistuin pimeään rappuun, tietokoneella soi osuvasti kummitusmainen linnamusiikki, joka on aina musiikkina niissä linnoissa, joissa Mario kohtaa luurankoja ja haamuja. Tuo musiikki silloitti ja pehmensi myös astumista lapsuuden ja pelien maailmasta aikuisten arvaamattomaan yöelämän maailmaan.
Minusta oli jännittävää vaeltaa ketuja ensimmäistä kertaa tänä keväänä ilman takkia ja teinkin pitkän kierroksen keräten rohkeutta jotain kohdetta varten. Eräässä kohteessa oli kohtuullisen matala pääsymaksu, mitä en ihmetellyt jälkikäteen, koska siellä oli aika tyhjää.
Asettauduin vesilasin kanssa baaritiskiä vasten ja mietiskelin elämää ja maailmaa ja katseeni kohtasivat tupakkakopista poistuvan porukan kanssa, joka sitten palasi VIP-alueen suojiin, jättäen minut lähes yksin. Olin juonut vettä sen verran, että pystyin hyvällä omatunnolla ja johdonmukaisesti poistumaan vessaan keräämään energiaa, jota musiikin jumputus yksinäisyydessä oli syönyt ja siellä ollessa palauduin ja vahvistuin.
Juttelin levyjenpyörittäjän kanssa, joka oli tavallista miellyttävämpi ja avoin ja tuon onnistumisen saattelemana suuntasin tyhjälle tanssilattialle, jossa sitten rupesin tanssimaan olettaen, että harjoittelisin askelia yksin kunnes vetäytyisin. Ei kuitenkaan mennyt kuin hetki, kun tämä iso porukka tuli luokseni muodostaen ringin ja sitten tanssin heidän kanssaan tai ainakin heidän lähettyvillään, poiketen välillä omaan rauhaan, sillä kukaan heistä ei puhunut minulle mitään ilman minun avaustani, mutta jälkeenpäin ajattelin kuitenkin ylpeänä ajaneeni heidät lattialle ja luokseni, koska lattia oli iso ja tilaa olisi ollut muuallakin. Sitten musiikki loppui ja ihmiset tekivät lähtöä.
Minusta tuntui vähän hassulta seisoskella kadulla näkymättömänä samalla kun iloiset juhlijat pulisivat vieressä ja suunnittelivat seuraavan askeleensa. Yksi tyttö sanoi, että olisi mukavaa jos hänelläkin olisi mies. Mietin hetken sanovani, että minähän voisin olla se (en välttämättä noilla sanoilla), mutta tilanne meni ohi nopeasti ja jälkeenpäin ajatellen en koe menettäneeni tilaisuutta, koska uskon että tuo tyttö olisi keksinyt jonkun verukkeen luoda keskustelua kanssani tai olisivat kutsuneet minut porukkaansa, mutta minä jäin siihen kattupartiolaisena seisomaan kadun kynnykselle ja lähdin sitten vastakkaiseen suuntaan. Toivoin että ehkä kohtaaminen oli kuitenkin mielekäs ja rikasti heidän iltaansa jollain tavalla.
Jatkoin sitten matkaa ja erään yökerhon ovella ei vastattu tervehdykseen, joten en kehdannut mennä sinne sisään, koska tuollainen vastaanotto on todella keskeinen syntyvän tunnelman kannalta. Yllättäen tämä sama kaveriporukka oli juuri menossa sinne sisään ja koska heidän vastaanottonsa kesti pitkään, jatkoin matkaa.