Julkisen ammateissa keskimäärin jopa 30 sairauspoissaolopäivää vuodessa!

Itse yksityisellä kompensoin saikulla paskaa palkkaa ja syrjintää ja erittäin huonoa johtamista,jos johtajat jatkuvasti vaatii enemmän ja enemmän palkan pysyessä samana,niin onko kumma jos kipukynnys on alhainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisen sektorin suojatyöpaikoista on luovuttava. Normaalit työsuhteet 5 viikon vuosilomineen, tulostavoitteineen ja säännöllisine YT-neuvotteluineen kuten yksityiselläkin, niin alkaa sairaspaoissaolojen määräkin lähestymään yksityistä sektoria. Virkasuhteet ovat jäänne menneestä maailmasta, ja olisi jo korkea aika purkaa yhteisillä varoilla tapahtuva sikailu.

Mieheni on töissä yksityisellä, ollut jo yli 15 vuotta. Ei yksiäkään YT-neuvotteluja. Vuosilomaa 30 vrk ja siihen päälle 12 päivää pekkasvapaita eli palkallista lomaa yli 8 vko ja lomarahavapaata mahdollista saata 2 vko siihen päälle. Valtiolla ei onnistuisi keneltäkään, meillä lomarahat on puolitettu. Minä olen poliisi, 12 vuoden työuralla koettu jo 3 kertaa YT:t.

Yksityisillä firmoilla saa olla niin hyvät edut kuin haluavat. Julkisella tämä ei käy kun ei ole riittävästi verotuloja. 

Julkiselle ei saa antaa lisää palkkaa seuraavaan viiteen vuoteen. Kannustaa hakeutumaan yksityiselle.

Julkisella on vain yleiskorotukset, prosentin murto-osia. Mieti uusi kannuste.

Kannuste häippästä sieltä julkiselta. Sen takia sinne ei pidä antaa lisää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisissä töissä ei tosiaan pysty olemaan monen sellaisen vaivan kanssa, jossa toimistotyössä voi olla.

Esimerkiksi mulla oli palovamma kädessä (avohaava). Toimistotyö ei olisi ollut ongelma, mutta käsiä ei pystynyt desinfioimaan ja pesemään potilastyön vaatimalla tavalla.

Yskä ja nuha ei haittaa toimistossa, mutta mun työssä ei voi mennä niistämään ja yskimään sairaan vanhuksen kotiin. Kyllä asiakkaat usein kysyy, miksi olet tuossa kunnossa töissä, jos niiskutan.

Polvi- ja issiaskivut estävät tällaisen työn, mutta toimistossa nekään ei haittaa. Samoin juuri rasitusmurtumat, sormivammat tai varvasmurtumat.

Olet hoitoalalla työssä etkä tiedä, ettei iskiaspotilaalle todellakaan suositella istumista? Vai ajattelitko, että iskiaskivuista kärsivä voi seistä toimistossa sähkösäätöisen työpöydän ääressä? No eipä voi. Iskiakseen suositellaan kävelyhoitoa ja harvassa toimistossa voi kuljeskella ympäriinsä koko päivän. 

Toimistotöihin voi liittyä myös asiakaspalvelua eivätkä nekään asiakkaat pidä siitä, että työntekijä köhii ja niiskuttaa.

Julkisella puolella on paljon töitä ja ammatteja, joissa olet joko töissä tai saikulla, ei välimuotoa. Moni asiantuntijahommissa oleva voi sairaana jäädä kotiin etäpäivälle ja tehdä sieltä sairasvuoteelta läppärillään just sen verran kun pystyy (eikä tässä mitään väärää). Tilastoissa nämä ei tietenkään näy sairaslomina. Toisissa ammateissa on luonnostaan enemmän joustoa, kuin toisissa.

En jaksanut lukea koko ketjua. Olen yksityisellä puolella töissä hoitajana ja meillä lääkärit tulevat töihin sairaanakin, koska raha. Mitä siitä jos on kuumetta tai potilaiden välissä pitää käydä ripuloimassa, kunhan vaan ei missään nimessä menetä sitä yhden tai kahden päivän palkkaa. Ei ne välitä sairastuuko potilaat tai hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas trolleja mollaamassa julkisen sektorin pienipalkkaisia ja raskasta työtä tekeviä naisaloja. Ei välitetä niistä ollenkaan. Tiedämme työn raskauden ja trollit vo jättää omaan arvoonsa. Ovat itse luusereita, joista ei olisi työskentelemään viikkoakaan vanhusten hoito-osastolla tai dementikkokodissa.

Pientä tahatonta itseironiaa, kun ei teistä itsestänne tunnu olevan työskentelemään mainitsemissasi paikoissa, kun sairauspäiviä paukkuu siinä määrin, että niitä ei enää millään järkisyillä voi selittää. Tiedät työn raskauden, joka on sama kuin yksityisellä puolella samassa työssä, mutta sairauspoissaolot ovat ihan eri luokkaa. Tiedän...tiedän...huono ilmapiiri ja huono esimies ja loputtomasti muita tekosyitä ja muiden syytä kaikki.

Keskimäärin 16 sairaspäivää vuodessa on mielestäsi käsittämätön alalla, jossa ollaan kontaktissa jatkuvasti sairaisiin ihmisiin ja tartuntauteihin ja sen lisäksi vielä nostellaan ja käännellään ja väännellään ja ollaan koko päivä jalkojen päällä? Joissakin paikoissa altistutaan myös kemikaaleille ja säteilylle.

Minusta tuo on aika vähän sairaslomapäiviä/vuosi työnkuvaan nähden.

Ap vertailun vuoksi:olen töissä valtion virastossa ja meillä on keskimäärin 6 sairaslomapäivää vuodessa työntekijää kohden. Oisko se hoitoala vähän sairaus- ja tapaturma-alttiimpaa?

Minulle on tulossa leikkaus. Lääkäri sanoi, että jos olisin toimistotöissä, niin sairauslomaa tulisi pari viikkoa. Hoitoalan töissä lähdetään kuukaudesta ja arvioidaan voinko sitten palata töihin. Kaikki fyysinen ponnistelu on riski leikkausalueelle.

Omassa yksikössä on juuri käynnissä noroepidemia, lähes kaikki hoitajat sairastuneet. Ollaan tehty vajaalla henkilökunnalla, kun sijaisia ei ole saatu. Nyt on tullut myös tukielinsairauslomia päälle. Muutenkin meillä on tehty ratkaisuja, jotka heikentävät jaksamista mm. henkilöstöä vähennetty tämän vuoden aikana, työtehtäviä lisätty siirtämällä keittiön ja siivouksen töitä hoitajille, arkisin tehdään välillä pitkiä 10 tunnin vuoroja, koska viikonloppuisin (ja muina pyhinä) tehdään vain lyhyttä vuoroa säästösyistä. 

Aika moni julkisen alan työntekijä joutuu työskentelemään hometaloissa.

Monessa koulussa on hometta samoin sairaaloissa.

Haikaran pesäkin on homeessa ja kätilöt sairastelevat.

Ruotsissa oli sairaslomien määrän perusteella maailman sairain kansa. Kuka uskoo? Kun ensimmäinen sairaspäivä muutettiin palkattomaksi niin väki parani reippaasti. Olisko meillä tällaista ilmiötä? Opettajat sairastelee muuten aika vähän vaikka altistuvat papoille päivittäin.

Olen töissä kotihoidossa. Työ on jatkuvaa jalkojen päällä oloa, siirtymistä paikasta toiseen ja kohteissa fyysistä työtä - nosteluja, asiakkaiden siirtämisiä, haavahoitoja epäergonomisissa asennoissa (ei ole sairaalasänkyjä ja haavat voi olla asiakkaalla missä vaan), pesuja, pukemista ja riisumista, tukisukkien/tukisidosten laittoa (yllättävän kovaa selälle ilman korkeaa sairaalasänkyä asiakkaalle joka ei pysty itse esim jalkaansa juuri nostamaan eli joko laitat istuvalle asiakkaalle lattianrajassa itse tai matalalla sängyllä), niiden matalien sänkyjen petaamista jne. Tietysti päälle fyysisesti helpommat kuten aamu/iltapalat ja lääkkeiden jaot. Aamuvuoro alkaa klo 7, josta juokset n. 10-12 asiakasta puoleen päivään mennessä, hyvässä lykyssä käyt vessassa ja syöt työpuhelin korvalla ja jatkat vielä kolmeen saakka 5-6 asiakasta. Tämä sen jälkeen kun edellisenä iltana olet tullut töistä klo 22, pitämättä yhtään taukoa työpäivän aikana. Nukuttua olet saanut n. 5h. Usein juuri kun olet saanut ruoka-annoksen mikroon, tulee hälytys että asiakas on kaatunut - eikun nostamaan ilman nostureita 80-kiloinen jalaton lattialta ylös. Siitä sitten päiväkäynteihin suoraan sillä esim ateriainsuliineja ei voi viivyttää ja on muitakin lääkityksiä esim Madopar joiden kanssa on oltava jämptit antoajat. Veden juonnin olen työvuoron aikana lopettanut, kun vessaan ei pääse. Välipalapatukoita kuluu jotta pysyy itse pystyssä. On ihme ettei sairaslomia ole enempää. Helteisillä päivillä lakisääteisistä tauoista saa haaveilla. Tähän päälle henkinen kuormitus, kun kiire on aina läsnä ja asiakkaat ovat huonokuntoisempia koko ajan eli hälytyksiä tulee, ambulansseja odotellaan ja kas käyntejä lisätään asiakkaille ilman työntekijöiden lisäystä, kyllähän vielä ehtii. Viikottaiset ylityöt on ihan normaalia. Työpäivän jälkeen on piesty olo ja itselläni on vaikeuksia saada pidettyä paino kurissa, kun syödä ei aina ehdi ja kulutus on kova fyysisen työn takia. Eli paino tippuu ollen jo alipainossa. Mutta mikä neuvoksi, kun päättäjät ovat sitä mieltä että meillä on liian vähän töitä. Vain asiakkaan luona vietetty aika huomioidaa, ei välimatkoja, puheluja, hälytyksiin ei varata "löysää" aikaa. Tällä hetkellä meiltä on kolme työntekijää pois koska kroppa ei ole kestänyt. Yksi jonottaa selkäleikkaukseen, toiselta meni polvi ja kolmas kaatui liukkaalla kelillä töissä, akillesjänne napsahti. Itse olen ollut raskaana ollessa saikulla muutaman kuukauden, kun selkä ei kestänyt. Siinä niitä saikkupäiviä ropisee. Eikä kuumeessa juosta pitkin kyliä.