Mikään ei ole niin raskasta henkisesti, kuin hoitovapaa
Mulla neljä lasta joista pienin vuoden. Jäin hoitovapaalle. Jatkuva henkinen paine, en kehtaa nukkua, en syödä, en ostaa itselle mitään, en vaatia mitään. Musta on tullut lasteni ja mieheni palvelija, kodinhoitaja.
Vauva valvottaa öisin mutta en kehtaa jäädä aamulla nukkumaan kun mies lähtee töihin kello 6.00, nukun liian vähän. Päivästä toiseen siivoan, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, passaan.
Päälle kuuntelen valitusta kuinka tämä ja tuo on tekemättä ja syyllistystä siitä kuinka miehellä on niin raskasta töissä.
Olen ihan loppu. Haluaisin töihin mutta tiedän että en saa omilla töilläni katettua edes päivähoitomaksuja, toisekseen minulle jäisi työvuorojeni sumplinta koululaisen ja eskarilaisen ja päikkyläisten viennissä.
Tämä on ihan kamalaa ja korvaus on pieni.
En suosittele kenellekään.
Ketjusta käy ilmi, että mies osallistuu perheensä elämään vain jatkuvalla valittamisella, huutamisella ja syyllistämisellä. Minun kirjoissani sellainen mies on kelvoton.