Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei ole niin raskasta henkisesti, kuin hoitovapaa
19.05.2017 |
Mulla neljä lasta joista pienin vuoden. Jäin hoitovapaalle. Jatkuva henkinen paine, en kehtaa nukkua, en syödä, en ostaa itselle mitään, en vaatia mitään. Musta on tullut lasteni ja mieheni palvelija, kodinhoitaja.
Vauva valvottaa öisin mutta en kehtaa jäädä aamulla nukkumaan kun mies lähtee töihin kello 6.00, nukun liian vähän. Päivästä toiseen siivoan, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, passaan.
Päälle kuuntelen valitusta kuinka tämä ja tuo on tekemättä ja syyllistystä siitä kuinka miehellä on niin raskasta töissä.
Olen ihan loppu. Haluaisin töihin mutta tiedän että en saa omilla töilläni katettua edes päivähoitomaksuja, toisekseen minulle jäisi työvuorojeni sumplinta koululaisen ja eskarilaisen ja päikkyläisten viennissä.
Tämä on ihan kamalaa ja korvaus on pieni.
En suosittele kenellekään.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Niin, ap:lla ei ole hyvää suhdetta, vaan kuluttava suhde. Sen vuoksi yh:na ap:lla olisi helpompaa. Itse kyllä koen elämän yh:na paljon helpompana kuin huonon miehen kanssa. Mikä sinulle on niin vaikeaa yh:na olemisessa? En ymmärrä. Sädekehääkö kaipaat?
Huomattavasti paljon helpompaa oli elää parisuhteessa. Oli aikaa omille harrastuksille ja menoille, kotityöt jakautuivat kahden aikuisen kesken. Omille menoillekin pystyi helposti ja nopeasti järjestämään aikaa. Ei ollutaina kiire töistä päiväkotiin enenne sulkeutunisaikaa jne. Kaupassa ei tarvinnut käydä lasten kanssa jne. Huomattavasti helpompaa oli elämä parisuhteessa kuin nyt yksinhuoltajana tehden kaiken yksin ja lapset mukana. Siitä huolimatta en koe että kotona lastenhoitaminen olisi jotenkin raskasta niin kuin ap otsikossa kirjoittaa.
Kuulostaa tutulta.. En mä oikein kyllä tiä mitä tuolla miehellä tekee. Joo, voin käydä suihkussa illalla äkkiä ennenkuin alkaa huuto ja pelkään että mies menettää hermonsa. Mut katsoo sen verran ettei vauva satuta itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Juuri tälläisistä syistä en tule lapsia hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Hatunnosto sulle. Olet todellakin teräsnainen ja selviät upeasti. Toivoisin olevani sun kaltainen enkä tälläinen valittaja.
Loit taas toivoa minuun, et jos sä selviät yksin kaikesta niin kyllä mäkin siihen pystyn, nukun vaan vähän vähemmän ja annan miehelle omaa aikaa, jos jaksaisi taas meidän kanssa. Kiitos sulle!
En pelkästään minä vasn moni muu myös. Ihmisten on vaan vaikea nähdä mitä yksinhuoltajan elämä on tai sitä ei haluta nähdä kun mieluummin halutaan nähdä oma elämä kurjana vaikea.
Jos koet että haluat olla miehesi kanssa, mutta et niin kuin nyt niin varaa aika perheneuvolaan teille yhdessä. Voisit myös neuvolassa tai terveysasemalla puhua terveydenhoitajan kanssa ja miettiä onko sinulla ehkä synnytksen jälkeistä masennusta.
Vajukit lisääntyy ja sitten itkee kun on rankkaa. Voi kyynel.
1. Ongelma: sun itsetunto. Teet tarpeeksi, voisit tehdä vähmemmänkin ja sekin olisi tarpeeksi. Pidä huolta itsestäsi tai susta ei ole kotha jäljellä mitään muuta kuin katkeruutta.
2. Ongelma: miehesi osallistumattomuus. Pakota se osallistumaan, ja anna tehdä tyylillään kun osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Ongelma: sun itsetunto. Teet tarpeeksi, voisit tehdä vähmemmänkin ja sekin olisi tarpeeksi. Pidä huolta itsestäsi tai susta ei ole kotha jäljellä mitään muuta kuin katkeruutta.
2. Ongelma: miehesi osallistumattomuus. Pakota se osallistumaan, ja anna tehdä tyylillään kun osallistuu.
Niin. Näinhän se on. Jotenkin vaan tuntuu että mun pitää huolehtia miehen jaksaminen kuntoon ennenkuin voin ottaa omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Niin, ap:lla ei ole hyvää suhdetta, vaan kuluttava suhde. Sen vuoksi yh:na ap:lla olisi helpompaa. Itse kyllä koen elämän yh:na paljon helpompana kuin huonon miehen kanssa. Mikä sinulle on niin vaikeaa yh:na olemisessa? En ymmärrä. Sädekehääkö kaipaat?
Huomattavasti paljon helpompaa oli elää parisuhteessa. Oli aikaa omille harrastuksille ja menoille, kotityöt jakautuivat kahden aikuisen kesken. Omille menoillekin pystyi helposti ja nopeasti järjestämään aikaa. Ei ollutaina kiire töistä päiväkotiin enenne sulkeutunisaikaa jne. Kaupassa ei tarvinnut käydä lasten kanssa jne. Huomattavasti helpompaa oli elämä parisuhteessa kuin nyt yksinhuoltajana tehden kaiken yksin ja lapset mukana. Siitä huolimatta en koe että kotona lastenhoitaminen olisi jotenkin raskasta niin kuin ap otsikossa kirjoittaa.
Avainasiahan tässä on se, että miehesi osallistuivat. Tilanteessa, jossa mies ei osallistu, et pääse menemään ilman lapsia edes sinne kauppaan, et voi harrastaa tai venyttää yllättäen työpäivää.
Yh elämään verrattuna tilanteesta tekee paljon vaikeampaa se kotona muille vihoitteleva, lisäkotitöitä aiheuttava mieslapsi.
Minulla on kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta ja ero oli suuri helpotus tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä tuosta, että kannattaako sinun mennä töihin. Sanoit jääväsi hoitomaksujen jälkeen ja bensakulut huomioiden aika tasan nollille. Eli et menetä mitään! Mutta voittaisit paremman olon ja helpotuksen tuosta kotihelvetistä. On muuten ihana vapaudentunne, kun ei tarvitse hoitaa lapsia ihan koko päivää. Jos vanha työsi oli liian rankkaa, niin voisitko tehdä vaikka väliaikaisesti jotain muuta? Jotain säännöllistä päivätyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ongelma: sun itsetunto. Teet tarpeeksi, voisit tehdä vähmemmänkin ja sekin olisi tarpeeksi. Pidä huolta itsestäsi tai susta ei ole kotha jäljellä mitään muuta kuin katkeruutta.
2. Ongelma: miehesi osallistumattomuus. Pakota se osallistumaan, ja anna tehdä tyylillään kun osallistuu.
Niin. Näinhän se on. Jotenkin vaan tuntuu että mun pitää huolehtia miehen jaksaminen kuntoon ennenkuin voin ottaa omaa aikaa.
Itse yritin ennen eroa useamman kerran pakottaa miehen ottamaan vastuuta ottamalla omaa aikaa eli tapaamalla kavereitani ilman lapsia miehen jäädessä niitä kotiin hoitamaan.
Tilanne oli sitten aina kotona katastrofaalinen poissaoloni ajan: mies raivosi lapsille ja lapset itkivät ja oksentelivat ahdistuksesta.
Eron jälkeen mies on kuitenkin isäviikonloppuina hoitanut lapset ihan ok. Kun silloin on tajunnut olevansa myös lasten vanhempi ja vastuussa heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ongelma: sun itsetunto. Teet tarpeeksi, voisit tehdä vähmemmänkin ja sekin olisi tarpeeksi. Pidä huolta itsestäsi tai susta ei ole kotha jäljellä mitään muuta kuin katkeruutta.
2. Ongelma: miehesi osallistumattomuus. Pakota se osallistumaan, ja anna tehdä tyylillään kun osallistuu.
Niin. Näinhän se on. Jotenkin vaan tuntuu että mun pitää huolehtia miehen jaksaminen kuntoon ennenkuin voin ottaa omaa aikaa.
Itse yritin ennen eroa useamman kerran pakottaa miehen ottamaan vastuuta ottamalla omaa aikaa eli tapaamalla kavereitani ilman lapsia miehen jäädessä niitä kotiin hoitamaan.
Tilanne oli sitten aina kotona katastrofaalinen poissaoloni ajan: mies raivosi lapsille ja lapset itkivät ja oksentelivat ahdistuksesta.
Eron jälkeen mies on kuitenkin isäviikonloppuina hoitanut lapset ihan ok. Kun silloin on tajunnut olevansa myös lasten vanhempi ja vastuussa heistä.
No just, tiedät mitä tarkoitan!
Ja sama koskee töihin paluuta. Mies joutuisi olemaan illat lasten kanssa kotona, koska mun työajat pääsääntöisesti iltapainotteisia. Se oli aika karmeeta tulla töistä kotiin....
Työpaikan vaihto mun kohdalla ja remontti elämään. Näinhän se on.
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Eihöhän tuo ole molemminpuolista. Itse aiheutettua ja sitten vielä kelvoton mies. Itse olen kotiäiti. Just jäätiin petiin onnellisesti nukkumaan aamulla kun mies lähti. Koti ei ole tip top eikä ruoka valmiina kun mies tulee. Oletan myös että vaihtaa vaippaa ja osallistuu kotitöihin kotona ollessaan. Rahastakaan ei ole ongelmaa koska meillä on yhteiset rahat, itsellänikin on varallisuutta muuta kuin kotihoitotuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Eihöhän tuo ole molemminpuolista. Itse aiheutettua ja sitten vielä kelvoton mies. Itse olen kotiäiti. Just jäätiin petiin onnellisesti nukkumaan aamulla kun mies lähti. Koti ei ole tip top eikä ruoka valmiina kun mies tulee. Oletan myös että vaihtaa vaippaa ja osallistuu kotitöihin kotona ollessaan. Rahastakaan ei ole ongelmaa koska meillä on yhteiset rahat, itsellänikin on varallisuutta muuta kuin kotihoitotuki.
Aloituksesta ei käy mitenkään ilmi että mies olisi kelvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Eli mielummin kannattaa vaan olla tekemättä ja välittämättä? Olisikin se noin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Eli mielummin kannattaa vaan olla tekemättä ja välittämättä? Olisikin se noin helppoa.
Ei kun ei kannata luulla olevansa täydellinen. Ei kukaan meistä ole, me ollaan ihmisiä. Ketä se haittaa jos äiti ja lapset nukkuvat vaikka iskä menee töihin? Ei ketään. Eikä se ketään kiinnosta. Aloittaja luultavasti kuitenkin kuvittelee että hän on jollain tavalla parempi äiti/ihminen/vaimo jos herää kukonlaulun aikaan. Hänen pitäisi opetella hyväksymään epätäydellidyydet ja opetella asennoitumaan arkeen rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Eli mielummin kannattaa vaan olla tekemättä ja välittämättä? Olisikin se noin helppoa.
Ei kun ei kannata luulla olevansa täydellinen. Ei kukaan meistä ole, me ollaan ihmisiä. Ketä se haittaa jos äiti ja lapset nukkuvat vaikka iskä menee töihin? Ei ketään. Eikä se ketään kiinnosta. Aloittaja luultavasti kuitenkin kuvittelee että hän on jollain tavalla parempi äiti/ihminen/vaimo jos herää kukonlaulun aikaan. Hänen pitäisi opetella hyväksymään epätäydellidyydet ja opetella asennoitumaan arkeen rennommin.
No isää harmittaa. Hänellä kun kello rupeaa huutamaan siinä 5.00 ja siitä asti jopa 6.30 kuuntelen kuinka paskaa on kun joutuu heräämään ja koitapa joskus itse herätä niin kyllä se tulee selväksi.
Kyllä teidän pitää keskustella. Nosta kissa pöydälle, mitä hävittävää sulla on? Mieti, jos et itseäsi, niin lapsiasi. Minkälaisen perhemallin annatte nykymenolla lapsillenne? Aikuiset ihmiset ottavat vastuun jaksamisestaan. Teillä molemmilla on nyt asiassa puutteita.
Kysy neuvolasta kotiapua. Lasten kasvaessa homma helpottuu. Lapset mukaan kotihommiin. Kukaan ei vapaamatkusta. Palkka ei määritä ihmisarvoa. Ei ole sun vikasi, jos työsi ei ole yhtä hyvin palkattua kuin miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla ainut jonka mielestä ap:n ongelmat ovat itse aiheutettuja ja ppäänsisäisiä? Eli hän on itse asettanut itselleen liian korkeat vaatimukset omasta toiminnastaan. "En kehtaa nukkua", eikö tuo ole juurikin oma valinta ja ainakin etusivu syyttää miestä..? Miksi?
Eli mielummin kannattaa vaan olla tekemättä ja välittämättä? Olisikin se noin helppoa.
Ei kun ei kannata luulla olevansa täydellinen. Ei kukaan meistä ole, me ollaan ihmisiä. Ketä se haittaa jos äiti ja lapset nukkuvat vaikka iskä menee töihin? Ei ketään. Eikä se ketään kiinnosta. Aloittaja luultavasti kuitenkin kuvittelee että hän on jollain tavalla parempi äiti/ihminen/vaimo jos herää kukonlaulun aikaan. Hänen pitäisi opetella hyväksymään epätäydellidyydet ja opetella asennoitumaan arkeen rennommin.
No isää harmittaa. Hänellä kun kello rupeaa huutamaan siinä 5.00 ja siitä asti jopa 6.30 kuuntelen kuinka paskaa on kun joutuu heräämään ja koitapa joskus itse herätä niin kyllä se tulee selväksi.
Sellaiseen vastataan "koitappa itte valvoa koko yö hoitamassa lasta" ja käännetään kylkeä. Ei se toisen harmitus ole sun vastuullasi, sun oma jaksaminen on. Ei tarvitse olla täydellinen.
Miksi sä olet hoitovapaalla? Mä olen mennyt töihin kun lapset ovat olleet 11kk ja 1v 1kk. Työnantaja kusetti niin että irtisanouduin lapsen ollessa 3,5v! Siis tämä maho joka ei edes pystynyt saamaan lasta ja tämän pomo joka oli myös maho ja tämän pomon pomo joka sai lapsen jonkun 100 vuoden yrityksen jälkeen ja joka palasi töihin lapsen ollessa 2v ja lastenhoitaja palkattuna.
Kannattaa mennä töihin, se auttaa jatkuvaan v***ukseen ja vaikka et saisikaan yöllä nukuttua niin työ tuntuu lomalle pääsyltä siihen verrattuna että hoitaa kotona koko päivän lapsia. Vaikka tuntuisi vaikealta laittaa vasta 1v hoitoon, niin ota huomioon kuinka loppu olet. Kumpi lapselle parempi, loppuunpalanut, väsynyt äiti vai töissä käyvä, ehkä töistä virkeänä palaava äiti? Jos rahatilanne työssäkäynnin jälkee on aivan +-0, niin mieti silti henkinen puoli, työssäkäynnin avulla saat "omaa aikaa" ja tapaat mahdollisesti aikuisia ihmisiä. Kirjoituksesi olisi voinut olla kuin omasta kynästäni ja siksi aikanaan palasin töihin, nyt osallistuminen kotitöihin on miehen kanssa tasavertaista, samoin lasten päiväkotiin viennit ja haut mies yleensä pääsääntöisesti hoitaa eli ottaa vastuuta aivan samalla tavalla..