Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei ole niin raskasta henkisesti, kuin hoitovapaa
19.05.2017 |
Mulla neljä lasta joista pienin vuoden. Jäin hoitovapaalle. Jatkuva henkinen paine, en kehtaa nukkua, en syödä, en ostaa itselle mitään, en vaatia mitään. Musta on tullut lasteni ja mieheni palvelija, kodinhoitaja.
Vauva valvottaa öisin mutta en kehtaa jäädä aamulla nukkumaan kun mies lähtee töihin kello 6.00, nukun liian vähän. Päivästä toiseen siivoan, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, passaan.
Päälle kuuntelen valitusta kuinka tämä ja tuo on tekemättä ja syyllistystä siitä kuinka miehellä on niin raskasta töissä.
Olen ihan loppu. Haluaisin töihin mutta tiedän että en saa omilla töilläni katettua edes päivähoitomaksuja, toisekseen minulle jäisi työvuorojeni sumplinta koululaisen ja eskarilaisen ja päikkyläisten viennissä.
Tämä on ihan kamalaa ja korvaus on pieni.
En suosittele kenellekään.
Kommentit (61)
Sulla on kusipäinen mies. Siinä syy. Väittäisin kuitenkin mutulla, että esim. kuolemansairaan puolison tai lapsen omaishoitajuus on henkisesti hoitovapaata raskaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoita tätä pahalla, mutta miksi hankitte NELJÄ lasta, kun ette huolehdi niistä yhteisesti? Lapset ovat myös miehesi, ei pelkästään sinun kontollasi. Sama pätee kotitöihin. Sinun työ kotona on 24/7, kun miehen työ muualla n. 8h. Tarina ei oikein kerro, että osallistuuko mies kotihommiin ja lastenhoitoon töidensä jälkeen?
Hyvän miehen olet itsellesi valinnut. Ihanko tosissaan pakottaisi sinut maksamaan päivähoitomaksut, jos menisit töihin sekä kuskaamaan kaikki lapset hoitoon joka päivä + kaikki kotityöt päälle? Mietin vain, mikset ole jo yksinhuoltaja, olisi yksi passattava vähemmän.
Otsikon väittämästä olen eri mieltä, mutta kertomuksesi perusteella ymmärrän, että syystäkin olet ahdistunut. Miehesi ei kanna osuuttaan kuormasta. Käy töissä juu, mutta niinhän sinäkin olet. Miksi sinun pitäisi maksaa teidän yhteisten lasten päiväkotimaksut tai yksin huolehtia hoitoon viennistä? Teet vaikka paperille laskelman siitä, mikä on kummankin osuus. Hoitoon viennit työvuorojen tai työmatkojen mukaan järkevästi, tai jos molemmilla yhtä helppoa/hankalaa, niin nekin puoliksi ja vuorot. Tällainen nipottaminen kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta jos perheen toinen AIKUINEN pitää toista tasavertaista aikuista, PUOLISOAAN, pelkkänä palvelijana, niin aluksi on vaan otettava tiukka 50/50-linja.
Ja muista, kun sitten olet itse työelämässä, niin kotityöt eivät todellakaan kuulu enää pelkästään sinulle. Nyt on kehityskeskustelun paikka, jos ei tuota tulosta, niin seuraavaksi joutuu siirtymään yt-neuvotteluihin. Tsemppiä!
No ei hoida ei. Minä hoidan suurimmaksi osaksi, hän saattaa jonkun homman tehdä joskus. Töistä tullessaan syö ja vie lapset päiväunille ja nukkuu itsekin. Mulla hommat jatkuu tietty ja vielä pienin seurana. Silti valittaa ja valittaa.
Jatkuva kitinä rahasta vaikka siitä ei mitään oikeaa pulaa ole, siis sellaista että olisi joskus pitänyt pennejä laskea.
Homma mennyt nyt tälläiseksi. Ja toki, kyllä se lasketaan perheen tuloista mitkä on minun tulot ja kattaako ne kulut, no ei kata ja töihin mun ei kannata mennä, miehellä niin kovat tulot että hoitomaksut suuret.
En mä tiä. Mietin pitääkö tän olla näin hankalaa ja onko se oikein että tunnen jatkuvasti tekeväni jotain pahaa.
Mulla on niin huono omatunto kaikesta ja häpeen olemassa olooni. Herään aamulla ihan resseissä pää hiessä ja tuskaisena.. Unikaan ei ole kunnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämästä olen eri mieltä, mutta kertomuksesi perusteella ymmärrän, että syystäkin olet ahdistunut. Miehesi ei kanna osuuttaan kuormasta. Käy töissä juu, mutta niinhän sinäkin olet. Miksi sinun pitäisi maksaa teidän yhteisten lasten päiväkotimaksut tai yksin huolehtia hoitoon viennistä? Teet vaikka paperille laskelman siitä, mikä on kummankin osuus. Hoitoon viennit työvuorojen tai työmatkojen mukaan järkevästi, tai jos molemmilla yhtä helppoa/hankalaa, niin nekin puoliksi ja vuorot. Tällainen nipottaminen kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta jos perheen toinen AIKUINEN pitää toista tasavertaista aikuista, PUOLISOAAN, pelkkänä palvelijana, niin aluksi on vaan otettava tiukka 50/50-linja.
Ja muista, kun sitten olet itse työelämässä, niin kotityöt eivät todellakaan kuulu enää pelkästään sinulle. Nyt on kehityskeskustelun paikka, jos ei tuota tulosta, niin seuraavaksi joutuu siirtymään yt-neuvotteluihin. Tsemppiä!
Kiitos, satun kokemuksen perusteella tietämään että ne hommat kuuluu mulle vaikka olisin töissä koska tienaan vähemmän.. Siksi jäin kotiin koska en jaksanut sitäkään. Tämä kuitenkin on niin hirveää etten jaksa tätäkään.. En muista koska olisin nukkunut kunnolla tai tuntenut itseni ihmiseksi.
Joo ja kyllä, olen aivan idiootti kun olen tähän lähtenyt. Mahtavaa olla jälkiviisas mutta ei olisi ehkä pitänyt. Toisaalta lapset on ihaninta mitä mulla on..
Neljä lasta taisi ollakin teille vähän liikaa? Ei ne hoitomaksut nyt niin paljon paina, jos kerran tulot ovat suuret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei hoida ei. Minä hoidan suurimmaksi osaksi, hän saattaa jonkun homman tehdä joskus. Töistä tullessaan syö ja vie lapset päiväunille ja nukkuu itsekin. Mulla hommat jatkuu tietty ja vielä pienin seurana. Silti valittaa ja valittaa.
Jatkuva kitinä rahasta vaikka siitä ei mitään oikeaa pulaa ole, siis sellaista että olisi joskus pitänyt pennejä laskea.
Homma mennyt nyt tälläiseksi. Ja toki, kyllä se lasketaan perheen tuloista mitkä on minun tulot ja kattaako ne kulut, no ei kata ja töihin mun ei kannata mennä, miehellä niin kovat tulot että hoitomaksut suuret.
En mä tiä. Mietin pitääkö tän olla näin hankalaa ja onko se oikein että tunnen jatkuvasti tekeväni jotain pahaa.
Mulla on niin huono omatunto kaikesta ja häpeen olemassa olooni. Herään aamulla ihan resseissä pää hiessä ja tuskaisena.. Unikaan ei ole kunnollista.
Sinulla on siis neljä lasta kovatuloisen puolison kanssa, joka ei tue sinua millään tavalla, ei kanna millään tavalla vastuuta perheestään, mutta jaksaa valittaa ja syyllistää? Oletko porvoolainen, kynnysmatto vai molempia???
Mutta hyvä kuulla, ettei tämä normaalilta kuulosta. Ajattelinkin ettei tämä voi olla ihan okei.
En sitten tiedä kuuluuko kotona lastaan hoitavan äidin tuntea itsensä paskakasaksi mutta ei tämä kivaa ole, enkä ymmärrä miten joku tätä järjissään kestää. Miten ihminen voikin muuttua aivan arvottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vallankäytöllä on monia muotoja. Rakkautta tuo ei ole, sillä rakkaus saa puhaltamaan yhteen hiileen - mikä on tärkeämpää kuin oman perheen hyvinvointi? Ilmeisesti raha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hoida ei. Minä hoidan suurimmaksi osaksi, hän saattaa jonkun homman tehdä joskus. Töistä tullessaan syö ja vie lapset päiväunille ja nukkuu itsekin. Mulla hommat jatkuu tietty ja vielä pienin seurana. Silti valittaa ja valittaa.
Jatkuva kitinä rahasta vaikka siitä ei mitään oikeaa pulaa ole, siis sellaista että olisi joskus pitänyt pennejä laskea.
Homma mennyt nyt tälläiseksi. Ja toki, kyllä se lasketaan perheen tuloista mitkä on minun tulot ja kattaako ne kulut, no ei kata ja töihin mun ei kannata mennä, miehellä niin kovat tulot että hoitomaksut suuret.
En mä tiä. Mietin pitääkö tän olla näin hankalaa ja onko se oikein että tunnen jatkuvasti tekeväni jotain pahaa.
Mulla on niin huono omatunto kaikesta ja häpeen olemassa olooni. Herään aamulla ihan resseissä pää hiessä ja tuskaisena.. Unikaan ei ole kunnollista.Sinulla on siis neljä lasta kovatuloisen puolison kanssa, joka ei tue sinua millään tavalla, ei kanna millään tavalla vastuuta perheestään, mutta jaksaa valittaa ja syyllistää? Oletko porvoolainen, kynnysmatto vai molempia???
En tiedä. Samaa mietin joka päivä. Joka päivä mietin selviäväni vielä hetken.
Kyllä. Hyvin tienaava mies, joka kitisee ja valittaa.
Musta oli mahtavaa kun tuli esim. ulos valittamaan kuinka jääkaappi on siivoamatta ja mikähän se toinen juttu oli, kun olin siivoamassa autoa sisältä!!! Siis tälläistä tämä on! Ja mies ei näe tässä mitään kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKÄÄN ei ole henkisesti yhtä raskasta kuin hoitovapaa. Ei läheisen kuolema, pitkäaikaissairaudet, syöpä, sotatila tai kansallinen nälänhätä. Omavalintainen hoitovapaa lyö kaikki laudalta.
Nyt ryhtiä nainen! Epäkelpo mies ulkoruokintaan, lapset hoitoon ja itse työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vallankäytöllä on monia muotoja. Rakkautta tuo ei ole, sillä rakkaus saa puhaltamaan yhteen hiileen - mikä on tärkeämpää kuin oman perheen hyvinvointi? Ilmeisesti raha?
No ei ole minustakaan. Ja olen koittanut asiasta puhua. No aina minä tietysti kuvittelen ja olen pöljä.
Mies saattaa illalla maata sohvalla ( syötyään ja käytyään päikkäreillä) ja huutaa siitä lapsille naama punaisena, jos he leikkivät liian kovaan ääneen. Ei pelaa, ei leiki, ei mitään kunhan kiljuu ja on aivan saatanan äkäinen.
Kun käyn kaupassa on vastassa mies joka on maksanut laskuja ja valittaa niistä ja kyselee ja ihmettelee kovasti lasten kirjakerhon laskuja.
Kotiin ei olla hankittu mitään, lapsille vaatteita ostan vaikka tiedän ettei siitä pidetä, itselle en osta.
Mies laittaa rahaa autoihin, veneeseen ja kaikkeen elektroniikkaan mitä ette tienneet edes olevan olemassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIKÄÄN ei ole henkisesti yhtä raskasta kuin hoitovapaa. Ei läheisen kuolema, pitkäaikaissairaudet, syöpä, sotatila tai kansallinen nälänhätä. Omavalintainen hoitovapaa lyö kaikki laudalta.
Nyt ryhtiä nainen! Epäkelpo mies ulkoruokintaan, lapset hoitoon ja itse työelämään.
No kyllä tämä sotatilalta rupeaa tuntumaan kun ei ole nukkunut aikoihin kunnolla ja kotona saa pelätä ettei tee mitään typeryyttä. Jatkuva syyllistäminen ja aina äkäinen ukko, se on kamalaa.
Hankkikaa kodinhoitaja teille töihin ja sinä ap palaat omaan työhösi. Tai otat avioeron ja lapset mukaasi. Sinun miehesi ei ole perheenisä vaan sairas tyranni. Pelasta itsesi.
Olenko mä oikeasti ainoa joka kokee tälläistä painetta kotona olemisesta??
Vierailija kirjoitti:
Olenko mä oikeasti ainoa joka kokee tälläistä painetta kotona olemisesta??
No et varmasti ole ainoa, mutta ei tuo normaalia ole.
Meillä vain yksi lapsi, minä hoitovapaalla ja mies reissutyössä eli viikot olen lapsen kanssa yksin kotona. Sillä sekunnilla kun mies tulee kotiin hän pyrkii helpottamaan työtaakkaani siivoamalla, viemällä lasta ulos, antamalla mun nukkua aamulla pidempään yms. Ja meillä kuitenkin vaan yks helppo lapsi, eli ei oo kovin kuormittavaa tää arki loppujen lopuksi. Jotain mätää tossa teidän kuviossa on. Tiedä arvosi ja vaadi parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa kodinhoitaja teille töihin ja sinä ap palaat omaan työhösi. Tai otat avioeron ja lapset mukaasi. Sinun miehesi ei ole perheenisä vaan sairas tyranni. Pelasta itsesi.
No vaihtoehdot rupeaa olemaan vähissä. Olen koittanut asioista puhua, mutta kun kaikki pistetään toisen luuloiksi ja syytetään minua syyllistämisestä niin ansassahan tässä on. En kuitenkaan haluaisi että tilanne olisi tämä mutta en tiedä mitä voin enää tehdä.
Koitan tehdä kaiken ja jättää miehen rauhaan mutta ei se auta siihen että voin itse huonosti ja olen todellakin ihan kynnysmatto, voimat rupee oleen loppu enkä vaan kerkiä enkä jaksa tehdä yksin kaikkea.
Mulla on koti ja lapset yksin huollettavana. Niidenkin kanssa pitäisi keretä olemaan ja leikkiä ja opettaa asioita, sitten se on pyykkien viikkauksesta pois.. Sitten herään yöllä miettimään kaikkia tekemättömiä asioita.
Ja kaiken päälle vielä sukulaiset jotka kyselee miksi tuo ja tuo on tekemättä ja miksi en vie lapsia harrastuksiin ja opeta heille kaikkea mitä nyt pitäisi.. En vaan kerkeä kaikkea!!!
Vierailija kirjoitti:
Olenko mä oikeasti ainoa joka kokee tälläistä painetta kotona olemisesta??
Toivottavasti (ja toivottavasti asiat muuttuvat pian sinunkin kohdallasi), sen ei nimittäin kuulu olla tuollaista. Ylipäänsä perhe-elämän ei kuulu olla tuollaista, tuo ei ole normaalia eikä tervettä. Puolisoiden tehtävä on keventää toistensa kuormaa, ei lisätä sitä. Myötä- ja vastoinkäymisissä...heidän kuuluu olla samalla puolella eikä asemasodassa keskenään.
Ai? Minulla on 1 vuodenikäinen ja tämä on ihanaa :) kehtaan kyllä jäädä nukkumaan jos vauva nukkuu, miksen kehtaisi? Ja siivorasnkyl ehditään, muuten nautitaan!