Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei ole niin raskasta henkisesti, kuin hoitovapaa
19.05.2017 |
Mulla neljä lasta joista pienin vuoden. Jäin hoitovapaalle. Jatkuva henkinen paine, en kehtaa nukkua, en syödä, en ostaa itselle mitään, en vaatia mitään. Musta on tullut lasteni ja mieheni palvelija, kodinhoitaja.
Vauva valvottaa öisin mutta en kehtaa jäädä aamulla nukkumaan kun mies lähtee töihin kello 6.00, nukun liian vähän. Päivästä toiseen siivoan, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, passaan.
Päälle kuuntelen valitusta kuinka tämä ja tuo on tekemättä ja syyllistystä siitä kuinka miehellä on niin raskasta töissä.
Olen ihan loppu. Haluaisin töihin mutta tiedän että en saa omilla töilläni katettua edes päivähoitomaksuja, toisekseen minulle jäisi työvuorojeni sumplinta koululaisen ja eskarilaisen ja päikkyläisten viennissä.
Tämä on ihan kamalaa ja korvaus on pieni.
En suosittele kenellekään.
Kommentit (61)
Et sinä varmasti ainoa ole, kaikkea muuta. Mutta miehesi kieltämättä pitää alkaa tukea sinua paremmin.
Ehkä hänkin on jostain syystä uupunut töissään, eikä siksi saa itseään aktiiviseksi kotona? Mutta hyvätuloisena hänellä on silti mahdollisuus esim. järjestää teille lapsenvahti ja siivooja käymään silloin tällöin. Sekä maksaa päivähoidosta kun palaat töihin.
On ihan turvallisuusriskikin, että yksi ihminen uupuneena hoitaa koko suurperheen ja kodin asiat yksin. Kyllä sinä aidosti lepoa ja vastuun jakamista tarvitset ja ansaitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Tuo on ihan totta, mutta sinulla ei ole ketään vahtimassa teetkö kaiken ja millä aikataululla. Mitä jos kotiisi tulisi kello 16.00 ihminen joka alkaa huutaa lapsillesi pää punaisena kun he nauravat ja leikkivät ja joka heittelee laskut naamallesi kun tulet kaupasta?
Myönnän, olen itsekin liian väsynyt enkä saa enää otetta, enkä todellakaan näe metsää puilta tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa kodinhoitaja teille töihin ja sinä ap palaat omaan työhösi. Tai otat avioeron ja lapset mukaasi. Sinun miehesi ei ole perheenisä vaan sairas tyranni. Pelasta itsesi.
No vaihtoehdot rupeaa olemaan vähissä. Olen koittanut asioista puhua, mutta kun kaikki pistetään toisen luuloiksi ja syytetään minua syyllistämisestä niin ansassahan tässä on. En kuitenkaan haluaisi että tilanne olisi tämä mutta en tiedä mitä voin enää tehdä.
Koitan tehdä kaiken ja jättää miehen rauhaan mutta ei se auta siihen että voin itse huonosti ja olen todellakin ihan kynnysmatto, voimat rupee oleen loppu enkä vaan kerkiä enkä jaksa tehdä yksin kaikkea.
Mulla on koti ja lapset yksin huollettavana. Niidenkin kanssa pitäisi keretä olemaan ja leikkiä ja opettaa asioita, sitten se on pyykkien viikkauksesta pois.. Sitten herään yöllä miettimään kaikkia tekemättömiä asioita.
Ja kaiken päälle vielä sukulaiset jotka kyselee miksi tuo ja tuo on tekemättä ja miksi en vie lapsia harrastuksiin ja opeta heille kaikkea mitä nyt pitäisi.. En vaan kerkeä kaikkea!!!
Niin mietippä miten yh:t selvityy tuosta kaikesta ja paljon enemmästä yksin?
Ensin ajattelin, että en tarjoa sinulle eroa vaihtoehdoksi, koska rakkaus ja lasten ja isän suhde. Mutta nyt oikeasti hei. Teidän välillänne ei näytä olevan edes kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaan. Eikä isän ja lasten yhdessäolo kuulosta kovin hedelmälliseltä lasten kannalta.
Joten nyt kissa pöydälle, kerrot miehelle mitkä tässä on vaihtoehdot. Ja lopetat itsesi syyllistämisen. Nyt jälkiviisaana on helppo miettiä, että neljä lasta oli liikaa, mutta käsi sydämelle: he kaikki ovat sinulle rakkaita, etkä pois antaisi? Niinpä. Mutta mies. Pärjäät hyvin lasten kanssa ilman miestäkin, varmaan paremminkin, kun ei ole sitä henkistä painostusta ja alituista mollaamista. Ja yksi passattava vähemmän. Ja jos olet yh, hoitomaksut määräytyvät sinun tulojesi mukaan. Pärjäät kyllä.
Olet arvokas, hyvä, tekevä ja ahkera. Älä anna kenenkään (edes läheistesi) väittää muuta. Sinä riität, vaikket joka paikkaan repeäisikään. Lapset (ja sinä) nyt etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä varmasti ainoa ole, kaikkea muuta. Mutta miehesi kieltämättä pitää alkaa tukea sinua paremmin.
Ehkä hänkin on jostain syystä uupunut töissään, eikä siksi saa itseään aktiiviseksi kotona? Mutta hyvätuloisena hänellä on silti mahdollisuus esim. järjestää teille lapsenvahti ja siivooja käymään silloin tällöin. Sekä maksaa päivähoidosta kun palaat töihin.
On ihan turvallisuusriskikin, että yksi ihminen uupuneena hoitaa koko suurperheen ja kodin asiat yksin. Kyllä sinä aidosti lepoa ja vastuun jakamista tarvitset ja ansaitset.
Kun se edes pystyisi olemaan noiden lasten kanssa hetken ilman kiljumista. Kun edes hetken leikkis niiden kanssa. En mää muuta pyydä..
Sanoit että lapset on sulle ihaninta maailmassa, niin miksi ihmeessä pakotat ne asumaan tuollaisen "isän" kanssa? Oletko miettinyt että et ehkä ole ainut joka kärsii miehen käytöksestä?
Se, että mies välillä vie lapset päikkäreille ei todellakaan korvaa sitä huutoa ja huonoa käytöstä.
Nyt toimit kuin Äiti, niskasta kiinni ja tilanne muutokseen. Ero, jos mikään muu ei auta. Pelasta itsesi ja lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Tuo on ihan totta, mutta sinulla ei ole ketään vahtimassa teetkö kaiken ja millä aikataululla. Mitä jos kotiisi tulisi kello 16.00 ihminen joka alkaa huutaa lapsillesi pää punaisena kun he nauravat ja leikkivät ja joka heittelee laskut naamallesi kun tulet kaupasta?
Myönnän, olen itsekin liian väsynyt enkä saa enää otetta, enkä todellakaan näe metsää puilta tässä tilanteessa.
Ensinnäkin töissä olessani en todellakaan tule kotiin kello! Monenko tunnin työpäivää kuvittelet minun tekevän? Herään aamulla 6.00 ja herätin lapsen. Päiväkodilta, joka onneksi oli suht lähellä kotia, lähdin 7.00 töihin. Töissä olen 8.00-16.00, josta päiväkodille hakemaan lapsi 17.00. Kotona olimme noin 17.30 jonka jälkeen kaikki ne hommat joihin kotona ollessa on koko päivä aikaa! Asun Helsingissä ja täällä on hyvä julkinen liikenne mutta ei kaikkien ole silti mahdollista (ja haluakaan) asua samalla alueella kun on töissä, joten työmatkoihin menee helpostikin lähes tunti suuntaansa.
Ketjun aloittaja tarvitsee lomaa! Nyt on niin, että AP tarvitsee äkkiä ja riittävästi omaa aikaa. Mahdollisesti yhdessä miehen kanssa. Mutta nyt jotenkin sitä omaa aikaa järjestämään. Keinolla millä hyvänsä. Lapsille hoitaja - tai tyynesti jätät neljä lastasi miehesi hoitoon.
Mistä lastenhoitaja? Sukulaisapu? MLL:n palkattu hoitaja?
Luulen, että miehellesi jos kenelle olisi paikallaan kokea se työ, mitä teet aamusta iltaan kodissa neljän lapsen kanssa.
Päiväkodeissa hoitajat hoitavat lapsia sen 6-8 tuntia. Sitten heillä on vapaa-aikaa (no, osalla omat lapset). Kotiäiti tekee työtä 24/7 non stop Suomessa! Missä on kotiäidin hengähdystauko - ei niin missään?
Tiedän paremmin kuin hyvin kirjoittajan tilanteen. Keino, mitä tarjoan, ei ole eroaminen - vaan äitylin terve itsekkyys ja oman ajan ottaminen vailla huonoa omaatuntoa. Sinä, jos kuka, olet ansainnyt lepotauon.
Mikäli lomailu ei onnistu, niin tee kuten pääministeri Sipilän vaimo: odotti lenkkarit jalassa kun mies tuli töistä - ja lähti saman tien lenkille! Todella oiva keino. Puolen tunnin lenkki vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla kun mies valittaa jostain siivoamisesta, sanot että rätti on sielä mistä mies sen ennenkin on voinut ottaa ja tuohon siivoukseen sopii tolu.
Ja sen jälkeen et enää ajattele koko asiaa, se siivous on delegoitu miehelle eikä enää ole harteillasi.
Todellisuudessa ainoat kotityöt jotka on tehtävä heti on ruoanlaitto kun nälkä koittaa (puolivalmisteet käyttöön, kun rahaakin löytyy) ja pyykinpesu, viikkauksen voi hoitaa yhdessä vanhimman lapsen kanssa, niin tulee vaihdettua kuulumiset samalla. Tai sitten jokainen voi hakea omansa narulta ja viikata itse (lapset oppii tekemällä).
Muut asiat vain se tekee joka ehtii periaatteella, ja se tekee jota häiritsee.
Tehtävien jakaminen voisi myös auttaa, vaikka niin että kun mies tulee töistä ja on syönyt niin voi valita kumpi katsoo lasta ja kumpi tiskaa. Jos mies ei tee kumpaakaan lapsenhoito jää sinulle ja tiskaus saa odottaa sitä, että miehellä olisi aikaa.
Jonkin asian on elämässäsi muututtava, ei tollaista jaksa, pyri aktiivisesti muutokseen, kirjoita paperille asiat jotka stressaa ja käy asiat käpi asia kerrallaan, muutat asian kerrallaan. Teet siitä kivan projektin itsellesi. "ELÄMÄN MUUTOS"-projekti.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä muutama ehdotus henkisesti raskaimmista asioista:
- Lapsen (yhden taiuseamman) vakava sairaus tai kuolema.
- Paha mielenterveysongelma.
- Vankilatuomio, häätö, ulosotto.
- Oma tai puolison sairastuminen / uhkaava kuoleman.
Minkä suuruiset hoitomaksut teillä olisi ja mikä sinun nettopalkkasi olisi? Entä miehen? Vaikea käsittää, että hoitomaksut olisivat suuremmat kuin se rahamäärä, jonka sinä voisit yhteiseen pottiinne tuoda.
Muista myös että kotitöiden määrä vähenee kun lapset menevät päiväkotiin. Kaksi tai kolme päivittäistä ateriaa vähemmän, joita varten pitää ostaa ja valmistaa ruokaa ja siivota jäljet...
Sinuna vaatisin mieheltä ryhdistäytmistä. Sen jälkeen perjepalaveri, jossa käytäisiin läpi, mitä kotihommia isommat lapset alkavat hoitaa. Kuten kaikki tässä ketjussa ovat jo sanoneet, kaikki kodinhoito ei mitenkään voi kuulua yhdelle ihmiselle kun elää suurperheessä.
Lopuksi on pakko kommentoida, että kuulostat niin lannistuneelta että sinuna kyselisin keskusteluapua ja tukea esim. neuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihan totta että tässä pitää tapahtua jotain. Mun on turha lähteä lenkille koska lapset jää tänne kärsimään sen nahoissaan. Mun on turha sanoa että ota rätti ja tee koska silloin alkaa valitus että hänellä on omia töitäkin ( joita ei kuitenkaan tee) ja mun on turha koittaa sanoa että meen töihin ja kaikki on hienosti, koska mun työajoilla ollaan lopullisesti kusessa. Mies olisi illat lasten kanssa ja taas olisi soppa kasassa siitä..
Minä näen sen, että olen hetken kotona kunnes lapset hiukan kasvaa ainoana vaihtoehtona, mutta mies ei tajua etten muutu rahaksi tai että en kuseta häntä vaikka nukun seitsemään kun hän lähtee kuudelta töihin.
Eikä tajua että nää on yhteiset lapset joiden kanssa pitää jaksaa olla huutamatta.
Ja olen siis ollut tässä välissä töissä, josta liki työkaverit ja pomo käski jäädä kotiin, koska en pystynyt ottamaan kaikkia työvuoroja ja olin ihan loppu. En hoitanut töitä kunnolla enkä saanut kotona levättyä tai tehtyä kuitenkaan kaikkia asioita, lasten hommat jäi ihan retuperälle...
Et en tiä. On vaan sellainen olo että tällä päällä ei ajatella enää mitään asioita järkevästi.
Nyt olen kotona mutta mies on asiasta niin vihainen ja katkera että kostaa sen keinolla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Minkä suuruiset hoitomaksut teillä olisi ja mikä sinun nettopalkkasi olisi? Entä miehen? Vaikea käsittää, että hoitomaksut olisivat suuremmat kuin se rahamäärä, jonka sinä voisit yhteiseen pottiinne tuoda.
Muista myös että kotitöiden määrä vähenee kun lapset menevät päiväkotiin. Kaksi tai kolme päivittäistä ateriaa vähemmän, joita varten pitää ostaa ja valmistaa ruokaa ja siivota jäljet...
Sinuna vaatisin mieheltä ryhdistäytmistä. Sen jälkeen perjepalaveri, jossa käytäisiin läpi, mitä kotihommia isommat lapset alkavat hoitaa. Kuten kaikki tässä ketjussa ovat jo sanoneet, kaikki kodinhoito ei mitenkään voi kuulua yhdelle ihmiselle kun elää suurperheessä.
Lopuksi on pakko kommentoida, että kuulostat niin lannistuneelta että sinuna kyselisin keskusteluapua ja tukea esim. neuvolasta.
No mun palkka noin karkeasti 1400 kuussa käteen. Tarhat kahdelta nyt kun taas syksyllä eskarilainen, noin 400 koska joka toinen viikko vuoropäikky, Ilttikset 200 ja menetetty kht 450. Et jäisin voitolle 400 joka menee bensoihin kuussa.. Et eipä kannata.
Ja tämä tälläinen karkea laskelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Niin, ap:lla ei ole hyvää suhdetta, vaan kuluttava suhde. Sen vuoksi yh:na ap:lla olisi helpompaa. Itse kyllä koen elämän yh:na paljon helpompana kuin huonon miehen kanssa. Mikä sinulle on niin vaikeaa yh:na olemisessa? En ymmärrä. Sädekehääkö kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Hatunnosto sulle. Olet todellakin teräsnainen ja selviät upeasti. Toivoisin olevani sun kaltainen enkä tälläinen valittaja.
Loit taas toivoa minuun, et jos sä selviät yksin kaikesta niin kyllä mäkin siihen pystyn, nukun vaan vähän vähemmän ja annan miehelle omaa aikaa, jos jaksaisi taas meidän kanssa. Kiitos sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja toista kertaa hoitovapaalla. Saan vain minimin hoitotukea koska on myös pääomatuloja ja omaisuutta. Rahallisesti siis häviän paljon olemalla kotona. Kaikki, siis aivan kaikki, kotityöt on myös minun ylsintehtävä. Ei ole ,iestä joka tekisi osansa. Sinulla on sentäs mies! Laita sekin tekemään jotain! Myös koululainen ja eskarilainen osaavat tyhjentää ja täyttää pyykinpesukonetta ja astianpesukonetta! Miehesi voi myös hoitaa lasten iltatoimet! Ei todellakaan ole raskasta vaan itse teet siitä raskata. Mietipä niutä yksinhuoltajia jotka tekevät kaiken sen minkä sinäkin ja lisäksi käyvät töissä!
Olet ilmeisesti omasta tahdostasi yh, eikä sinulla ole kokemusta kuinka todella kuluttavaa on todella huono suhde ja toisen totaalinen osallistumattomuus yhdistettynä siihen vihamielisyyteen on. Lapsiakin sinulla on ilmeisesti vain 2.
Itsellänikin on kaksi lasta ja kyllä elämä helpottui huomattavasti, kun kotoa lähti se kiukutteleva ja mihinkään osallistumaton miesvauva. Meillä on nykyään lasten kanssa paljon kivempaa ja kotitöitäkin on paljon vähemmän.
En ole omasta tahdostani yh. Esikoisen, 7 vuotta, isä totesi vauva-aikaan että aika ex:n kanssa ilman lapsia olikin helpompaa. Elää nyt ex:sänsä kanssa lapsetonta elämää, johon esikoisemme ei sovi mukaan. Kaksosia odottaessani heidän isänsä kuoli tapaturmaisesti.
Jos on niin vaikea elää parisuhteessa että kokee yksinhuoltajallakin olevan yksin helpompaa niin miksi ihmeessä sitten on niin huonossa parisuhteessa? Pian ne kuvitelmat yksinhuoltajan helpoudesta katoaa kun alkaa yksinhuoltajaksi!
Samat työt ne muuten on yksin tehtävänä sellaisellakin joka on vapaaehtoisesti yksinhuoltaja. Ei se tilanne siitä mhinkään muutu. Kukahan sellaista muten edes on? itse en tunne yhtään.
Niin, ap:lla ei ole hyvää suhdetta, vaan kuluttava suhde. Sen vuoksi yh:na ap:lla olisi helpompaa. Itse kyllä koen elämän yh:na paljon helpompana kuin huonon miehen kanssa. Mikä sinulle on niin vaikeaa yh:na olemisessa? En ymmärrä. Sädekehääkö kaipaat?
Huomattavasti paljon helpompaa oli elää parisuhteessa. Oli aikaa omille harrastuksille ja menoille, kotityöt jakautuivat kahden aikuisen kesken. Omille menoillekin pystyi helposti ja nopeasti järjestämään aikaa. Ei ollutaina kiire töistä päiväkotiin enenne sulkeutunisaikaa jne. Kaupassa ei tarvinnut käydä lasten kanssa jne. Huomattavasti helpompaa oli elämä parisuhteessa kuin nyt yksinhuoltajana tehden kaiken yksin ja lapset mukana. Siitä huolimatta en koe että kotona lastenhoitaminen olisi jotenkin raskasta niin kuin ap otsikossa kirjoittaa.
No joo, mies helpottaa viemällä osan lapsista päikyille..
En tiedä nykyään mitään niin vitun hirveää kun kuunnella alakerrassa kun mies huutaa ja karjuu lapsille yläkerrassa kun eivät toimi ja tee kuten mies haluaa.
Joskus olen mennyt ylös ja sanonut että nyt riittää.. No siitä se tappelu alkaakin kun puutun asioihin ja dissaan miestä lasten silmissä!!!
Kun sun mies tulee, huutaako se pää punaisena lapselle ja näyttää kuinka vittumaista on kun joutuu viemään lasta ulos ja kuinka hänellä on raskasta? Onko pukeminen huutamista? Onko miehelläsi ilme että voisi katsellaan tappaa koko porukan??