Lue keskustelun säännöt.
Yo-juhlat peruttu: lapsi reputti kirjoituksissa vastoin odotuksia...
19.05.2017 |
Jep. Meidän perheen ylioppilasjuhlat onkin tältä keväältä peruttu. Poika ei päässytkään kirjoituksista läpi, ei edes kompensoimalla. Eipä täällä älliä odotettukaan, mutta pojan mukaan läpimenon piti olla kuitenkin selvä.
Harmi että alustavat kutsut oli jo esitetty (onneksi ei ehditty lähettää paperiversioita!), lakki ja puku ostettu, tarjoilut suunniteltu ja osittain myös tilattu/ostettu.
Nyt häpeissämme joudumme perumaan suulliset kutsut ja pitämään matalaa profiilia. :(
Kommentit (242)
Buahahaha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalaa profiilia? Jos nyt vaikka tukisit sitä lastasi? Nuoren elämän hyvin todennäköisesti isoin epäonnistuminen juuri koettu.
Ja tämä epäonnistuminen tulee olemaan siitä keveimmästä päästä lapsesi elämässä. Voit myös alkaa varautua siihen, että näitä pettymyksiä on tulossa lisää kun kompastui jo kirjoituksiin. Ei tuo elämä ainakaan siitä helpotu...
No mitä ihmettä?! 😂😂😂😂 Ei ne kirjoitukset nyt ihan noin iso juttu ole! 😂 Onkohan täällä osa vastaajista niitä jotka jaksaa muistella hyviä yo-papereita vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, kun elämässä ei ole yhtään missään muussa onnistuttu ja ehkä "hiukan" ylikorostellaan niitä hyviä papereitaan? :D
Ei ole mitenkään noloa, uudestaan vaan ja elämä jatkuu. :)
T. Itse yhden aineen mokannut aikoinaan. Ei ole vaikuttanut mihinkään.
Kyllä se nuoren kannalta sikäli on merkittävää, että ensimmäisissä työpaikoissa usein ne yo-paperit ja päättötodistus kysytään. Sitten tulee työkokemusta, mikäli paikan sai. Sen jälkeen CV ja suositukset. Eli alkuun pitää päästä noilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö myös niitä hylätyn saaneita ole aina sama määrä joka vuosi, koska arvosana perustuu siihen miten muut kokeessa pärjäsivät?
Toki sitä voi hävetä, että sijoittui noiden heikoimpien joukkoon, mutta turhaa on se ajattelu, että kukaan muu ei reputtanut, koska aina jotkut reputtaa, vaikka keskiarvo olisi 90% tehtävistä oikein.
Ikinä koko ylioppilaskirjoitusten historiassa ei käynyt niin, että keskiarvo olisi 90% oikein. Jos olisi, kyse olisi kattoefektistä, eli silloinkin huonoimpaan häntään kuuluminen olisi huono tulos. Kirjoittajia on valtava joukko ja mukaan mahtuu vaikka minkälaista hiihtäjää, joilla ei ole mitään valmiuksia korkeakouluun. Kyllä improbatur on aina huono tulos.
Tietenkin tuo esimerkkini oli teoreettinen. Eikö suuri osa kursseista pidä kuitenkin olla läpäistynä, että kirjoituksiin voi mennä? Eli kyllä he ainakin lukiossa ovat jotenkin pärjänneet. Toki tuota voi huonona tuloksena pitää, mutta kuitenkin aina joidenkin täytyy olla siellä reputtaneiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeällistähän reputtaminen joka tapauksessa on, siitä ei pääse mihinkään. Lähtöoletus kuitenkin on, että kokeesta pääsevät kaikki lukion oppimäärän suorittaneet läpi.
Lähtöoletus jo arvosteluperusteissa on, että heikoin 5% ei läpäise koetta, vaikka olisi oppimäärän suorittanutkin.
Vilkaise huvikseen yo-kokeiden kysymyksiä ja pisterajoja. Kysymykset ovat todella yksinkertaisia ja A:n pisterajat matalia. Keskiverto oppilaskaan ei ole mikään ruudinkeksijä, huonoin 5% on ihan omaa luokkaansa.
Kysymyksiä olen vilkaissut, niihin vastannut ja ihan kiitettävästi aikoinaan lukiosta valmistunut.
Kun se A:n pisteraja ei ole vakio, vaan se jättää aina sen 5% hylsylle. Jos kysymys on niin helppo, että siitä saa täydet reilusti yli puolet vastaajista, voi jo 3/6 pisteestä tarkoittaa reputtamista. Pisteytysuudistus on tiukentanut näiden tiettyjen, helppoina pidettyjen aineiden arvosanoja, kun arvosteluasteikko ei tule ainekohtaisesti.
Minkä takia 3/6 pitäisi olla minkään arvoinen, jos kysymys on niin helppo, että lähes kaikki saavat 6/6? Onhan tuokin merkki, että oppilaan lanttu leikkaa harvinaisen huonosti.
Mä sain hylsyn ja kirjoitin sitten seuraavana vuonna paperit CCAM. En jaksanut kauheasti panostaa kun yliopistoon haluamalleni vaikeapääsyiselle linjalle pystyi hakemaan ilmankin... :D
Mua kyllä kiinnostaa, että miten voi reputtaminen tulla täytenä yllätyksenä? Onko lapsen koulumenestys siis ollut lukiossa hyvää? Jos lukion kursseista on päässyt rimaa hipoen läpi, niin ehkä silloin keskimääräinen ihminen tajuaa olla varaamatta voileipäkakkuja ja lähettämättä kultareunaisia juhlallisia kutsukortteja sukulaisille ennen kuin lopulliset tulokset on tulleet. Jos taas lukio on mennyt ihan hyvin, niin jokin selvästi mättää itse koetilanteessa ja kirjoituksiin valmistautumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Buahahaha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalaa profiilia? Jos nyt vaikka tukisit sitä lastasi? Nuoren elämän hyvin todennäköisesti isoin epäonnistuminen juuri koettu.
Ja tämä epäonnistuminen tulee olemaan siitä keveimmästä päästä lapsesi elämässä. Voit myös alkaa varautua siihen, että näitä pettymyksiä on tulossa lisää kun kompastui jo kirjoituksiin. Ei tuo elämä ainakaan siitä helpotu...
No mitä ihmettä?! 😂😂😂😂 Ei ne kirjoitukset nyt ihan noin iso juttu ole! 😂 Onkohan täällä osa vastaajista niitä jotka jaksaa muistella hyviä yo-papereita vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, kun elämässä ei ole yhtään missään muussa onnistuttu ja ehkä "hiukan" ylikorostellaan niitä hyviä papereitaan? :D
Ei ole mitenkään noloa, uudestaan vaan ja elämä jatkuu. :)
T. Itse yhden aineen mokannut aikoinaan. Ei ole vaikuttanut mihinkään.
Kyllä se nuoren kannalta sikäli on merkittävää, että ensimmäisissä työpaikoissa usein ne yo-paperit ja päättötodistus kysytään. Sitten tulee työkokemusta, mikäli paikan sai. Sen jälkeen CV ja suositukset. Eli alkuun pitää päästä noilla.
En kyllä ole koskaan kuullut työpaikasta, joka kysyisi yo-todistusta. Ainoa merkitys tuolla paperilla on kolmannen asteen koulutukseen hakiessa. Kun on sisään päässyt, niin paperilla voi pyyhkiä perseensä jos ei aio enää uudestaan hakea mihinkään.
Opiskellessa on merkitystä jonkin verran opintomenestyksellä, mutta erityisesti osaamisella ja työkokemuksella. Työkokemuksen ja osaamisen merkitys korostuu jatkuvasti opintojen edetessä ja valmistumisen jälkeen merkitsee osaamisen ja työkokemuksen ohella ainoastaan päättötyö, vaikka valtaosaa sekään ei kiinnosta pätkääkään.
Mielestäni on jokseenkin huvittavaa, että Suomessa koulutusta vaaditaan lähes jokaiseen hommaan, mutta työnantajia ei opiskelumenestys kiinnosta yhtään.
Yhdessä harjoittelupaikassa katsottiin minun opiskelutodistustani, koska työkokemusta minulta ei alalla vielä tuolloin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Buahahaha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalaa profiilia? Jos nyt vaikka tukisit sitä lastasi? Nuoren elämän hyvin todennäköisesti isoin epäonnistuminen juuri koettu.
Ja tämä epäonnistuminen tulee olemaan siitä keveimmästä päästä lapsesi elämässä. Voit myös alkaa varautua siihen, että näitä pettymyksiä on tulossa lisää kun kompastui jo kirjoituksiin. Ei tuo elämä ainakaan siitä helpotu...
No mitä ihmettä?! 😂😂😂😂 Ei ne kirjoitukset nyt ihan noin iso juttu ole! 😂 Onkohan täällä osa vastaajista niitä jotka jaksaa muistella hyviä yo-papereita vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, kun elämässä ei ole yhtään missään muussa onnistuttu ja ehkä "hiukan" ylikorostellaan niitä hyviä papereitaan? :D
Ei ole mitenkään noloa, uudestaan vaan ja elämä jatkuu. :)
T. Itse yhden aineen mokannut aikoinaan. Ei ole vaikuttanut mihinkään.
Kyllä se nuoren kannalta sikäli on merkittävää, että ensimmäisissä työpaikoissa usein ne yo-paperit ja päättötodistus kysytään. Sitten tulee työkokemusta, mikäli paikan sai. Sen jälkeen CV ja suositukset. Eli alkuun pitää päästä noilla.
ja kun se ensimmäinen työpaikka on meillä normi-ihmisillä ihan perus mäkkäri jo yleensä ennen ylppäreitä, ei kauheasti kysellä todistuksen perään vaan juurikin sen ekan kesätyöpaikan. Vähän voisin työnantajana enemmän ihmetellä sitä, jos sillä esim 19v hakijalla ei ole esittää mitään muuta kuin yo-todistus. Mitä tekisin sillä jos olisin vaikkapa kioskin pitäjä ja tarvitsisin jäätelömyyjää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole aikuinen ja ylpeä lapsestasi! Nuorelle itselleen voi olla häpeällistä, mutta jos vanhemmatkin häpeävät, niinsitten kyllä on jotain vialla! Pahinta on nyt hylätä nuori. Yo-kirjoitus on vaan yksi etappi mikä yksinään on aika turha. Muut asiat ratkaisevat. Mä en ymmärrä tällaista häpeämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa päästä eliittilukioon omilla suorituksillaan ja tasollaan. Rehtori ilmoitti aina lakkiaisissa, että tänäkään vuonna ei tullut yhtään improbaturia.
Ovatko "eliittilukiossa" kirjoitetut 8 ällää paremmat kuin peruslukiossa kirjoitetut 8 ällää? Mitä väliä on muulla kuin omalla suorituksella? AP:n mukulan ongelma ei ole lukiovalinta vaan huono pää. Cheyenne Järvinen kävi Ressun. 8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reputin aikoinani yo-kokeet kahdesti pitkästä matematiikasta. Lakkiaiset siis siirtyivät vuodella. Syynä ensimmäisellä kerralla koejännitys. Toisella kertaa pelkäsin epäonnistumista niin paljon, että mönkään meni. Suvun ja etenkin äitini puolelta paine oli kova. Ymmärrän vanhempien pettymyksen ja he ovat siihen oikeutettuja, mutta kovin se pettymys on varmasti sille nuorelle (ellei ole hälläväliä- asenteella liikkeellä). Itselleni ainakin oli. Äitini jaksoi muistuttaa, kuinka noloa, oli kertoa kaikille, ettei se päässytkään läpi. Ja vielä kahdesti. Sitten, kun viimein pääsin ylioppilaaksi, äitini muistutti koko juhlien ajan, että nämä nyt on sellaiset jälkikäteisjuhlat, kun niitä oikeita ei koskaan pidetty. Itseasiassa muistuttaa asiasta keväisin edelleen, viidentoista vuoden jälkeenkin. Onneksi sain tukea isältäni ja serkuilta. Itse olisin toivonut tukea myös äidiltäni, joten ole sinä, ap, nuoresi tukena. Nuoresi voi tuntea pettäneensä sinut, itsensä lisäksi, joten älä lisää syyllisyyttä.
Mä jännäsin eiliseen asti, kun pojalla löi kirjoitusten alla kauhea stressi ja näytti, että kaikki menee plörinäksi. No kaikkia arvosanoja ei edes kysynyt, mutta pakollinen pitkä matikka lähti vähän siinä jia siinä, että jos korkeimmillaan pisterajat, voisi joutua kompensaatioon, muissakin koki alisuoriutuvansa eli tuntui että kirjoituksista jäi pojalle odotus rivistä A:ta ja B:tä. Kuitenkin varovasti aloitin valmistelut, mutta kutsuja tmv "peruuttamatonta" ei esitetty ennen eilistä. Pienenä yllätyksenä eilen olikin, että huonoin oli B ja E.tä ja M:ääkin tuli, pisteet oli YTL:ssä noussut ja rajat laskeneet, joten iloisin mielin valmistellaan, vaikka kaikki ei niin nappiin mennytkään. Pääsykokeet käyty, syksyllä uusii niitä mitkä eniten jäi harmittamaan - ellei sitten satu aukeamaan unelmien opiskelupaikka - tai ehkä sittenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tilanteessa äidin pitää tukea ja kuunnella, ei tuomita ja haukkua pettyneenä.
Kyllä lapsi ihan tarpeeksi piiskaa itseään pettymyksen ja epäonnistumisen vuoksi, siihen ei enää tarvita äitiä aiheuttamaan lisävahinkoa. Jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.
Sitäpaitsi,puhutaan nyt isommista asioista. Myöhästyneet kirjoitukset eivät vaikuta nuoren tulevaisuuteen heikentävästi, mutta se että lapsi tietää ettei tiukan paikan tullen voi edes äitiinsä luottaa, sillä voi olla pahempiakin vaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän sen lapsen tarvii kirjoittaa kun ne aineet, jotka ei menny läpi. Tuskin se nyt kaikkia aineita tyri. Eihän toi nyt niin paha juttu ole, koska syksyllä voi uusia ne huonosti menneet. Lisäksi kesällä ehtii hyvin kerrata vaikeimmat asiat huolella. Kyllä se poika vielä ylioppilaaksi pääsee. Kurjaa toki, että muut juhlivat lakkeineen ja itse sitten joutuu odottamaan syksyyn asti. Äidin tai suvun nyt ei enää tässä vaiheessa kannata painostaa tai naureskella pojalle, koska tehty mikä tehty. Nyt vaan tuette poikaa ja tsemppaatte myöhemmin syksyn kirjoituksiin. Poika ei välttämättä tyhmä ole. Voihan kirjoitukset mennä penkin alle muunkin asian takia. Jos sillä on vaikka ollu hirveän huono olo tai menny yksinkertaisesti niin paniikkiin, ettei mikään asia ole muistunut mieleen.
Aika lailla on saanut tyriä, että muista aineista kertyneet kompensaatiopisteet ei korvaa. Enemmän olisin äitinä huolestunut siitä, miksi tuli yllätyksenä - eikö poika ymmärtänyt tilannetta vai ei uskaltanut äidilleen kertoa, vaan ajatteli että jos sen kieltää, niin kaikki jotenkin järjestyy? Olen se äiti, joka tuossa kertoi pelänneensä, vaikka laskettiin, että kompensaatiolla mennään viimeistään läpi - siitä tulikin sitten B.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei edes yo-kirjoituksia, niin pääsykokeet ne vasta sitten vatsahaavan aiheuttavatkin. Huomattavasti enemmän ulkoa muistettavaa ja päntättävää soveltaen.
Tiedän, että tämmöistä on muutamissa perheissä parhaillaan ja silti tää aloitus on ihan provo.
Kyllä pukua tarvii myöhemminkin, ehkä se lakkikaan ei hukkaan mene. Sapuskaa pitää syödä myöhemminkin.
Oma moka mitäs kutsuitte etukäteen ketään. :)
Mä en häpeäisi yhtään, vaan päinvastoin ottaisin asenteen että "ensi vuonna sitten". Teidän ei tarvitse kenellekään selitellä lapsen läpipääsemättömyyttä ja toisekseen voitte vain ilmoittaa, että juhlat ovatkin vasta talvella tai ensi keväänä. Nyt vain tukisin poikaa ja keskittyisin selvittämään, mitä tapahtui, ettei hän päässyt läpi sen sijaan että kuluttaisin energiani pohtimalla mitä ihmiset ajattelevat.
Sit jos jotain tarjottavia olette jo saaneet hankituksi, niin pitäkää perheen kesken nk. varjovalmistujaiset. Eli kilistelette laseja sen kunniaksi, että kundi on kuitenkin vaadittavat kurssit virallisesti suorittanut ja toivotatte hänelle onnea ensi syksyn suorituksiin. Onhan se saavutus, että hän pääsi näinkin pitkälle, koska onhan se kolme vuotta aika koitelma.
Aihetta hävetäkin. Sinä mokasit.
Kutsuja ei lähetetä ennen kuin tulokset ovat tulleet, etenkään, jos kurssiarvosanoissa on yhtään alle 7 numeroita. Tietty prosentti kirjoittajista reputtaa aina, koska systeemion sillä tavalla järjestetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buahahaha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalaa profiilia? Jos nyt vaikka tukisit sitä lastasi? Nuoren elämän hyvin todennäköisesti isoin epäonnistuminen juuri koettu.
Ja tämä epäonnistuminen tulee olemaan siitä keveimmästä päästä lapsesi elämässä. Voit myös alkaa varautua siihen, että näitä pettymyksiä on tulossa lisää kun kompastui jo kirjoituksiin. Ei tuo elämä ainakaan siitä helpotu...
No mitä ihmettä?! 😂😂😂😂 Ei ne kirjoitukset nyt ihan noin iso juttu ole! 😂 Onkohan täällä osa vastaajista niitä jotka jaksaa muistella hyviä yo-papereita vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, kun elämässä ei ole yhtään missään muussa onnistuttu ja ehkä "hiukan" ylikorostellaan niitä hyviä papereitaan? :D
Ei ole mitenkään noloa, uudestaan vaan ja elämä jatkuu. :)
T. Itse yhden aineen mokannut aikoinaan. Ei ole vaikuttanut mihinkään.
Kyllä se nuoren kannalta sikäli on merkittävää, että ensimmäisissä työpaikoissa usein ne yo-paperit ja päättötodistus kysytään. Sitten tulee työkokemusta, mikäli paikan sai. Sen jälkeen CV ja suositukset. Eli alkuun pitää päästä noilla.
En kyllä ole koskaan kuullut työpaikasta, joka kysyisi yo-todistusta. Ainoa merkitys tuolla paperilla on kolmannen asteen koulutukseen hakiessa. Kun on sisään päässyt, niin paperilla voi pyyhkiä perseensä jos ei aio enää uudestaan hakea mihinkään.
Opiskellessa on merkitystä jonkin verran opintomenestyksellä, mutta erityisesti osaamisella ja työkokemuksella. Työkokemuksen ja osaamisen merkitys korostuu jatkuvasti opintojen edetessä ja valmistumisen jälkeen merkitsee osaamisen ja työkokemuksen ohella ainoastaan päättötyö, vaikka valtaosaa sekään ei kiinnosta pätkääkään.
Mielestäni on jokseenkin huvittavaa, että Suomessa koulutusta vaaditaan lähes jokaiseen hommaan, mutta työnantajia ei opiskelumenestys kiinnosta yhtään.
Yhdessä harjoittelupaikassa katsottiin minun opiskelutodistustani, koska työkokemusta minulta ei alalla vielä tuolloin ollut.
Minulta kysyttiin joka ikisessä kesätyöpaikassa, mutta ei ollut mansikanpoimintatasoa, vaan vaati osaamista ja vastuuta.
Pankki on kyllä kiinnostunut virallisesta opintorekisteristäsi, kun haet luottokorttia opiskelijana. Samoin työvoimatoimisto syynää läpi, jos haluat työttömänä opiskella. On noilla välillä merkitystä. Vuosienkin takaa.
Reputtaminen on jo aika paljon. Siinä ei perustaso ole ollut kummoinen. Jos näin on eikä erityisempää ole edes odotettu, silloin turha ihmetellä reputtamista.