Yo-juhlat peruttu: lapsi reputti kirjoituksissa vastoin odotuksia...
Jep. Meidän perheen ylioppilasjuhlat onkin tältä keväältä peruttu. Poika ei päässytkään kirjoituksista läpi, ei edes kompensoimalla. Eipä täällä älliä odotettukaan, mutta pojan mukaan läpimenon piti olla kuitenkin selvä.
Harmi että alustavat kutsut oli jo esitetty (onneksi ei ehditty lähettää paperiversioita!), lakki ja puku ostettu, tarjoilut suunniteltu ja osittain myös tilattu/ostettu.
Nyt häpeissämme joudumme perumaan suulliset kutsut ja pitämään matalaa profiilia. :(
Kommentit (242)
Kuinka tyhmä pitää olla, jotta reputtaa kirjoitukset?
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän se jo todistuksesta miten menee. Voihan keskustella koulusta ja kysellä miten menee. Näet tän sen miten läksyt tekee ja lukee. Mikäli pelaa puolille öin ja sivukin niin voihan sitä kertoa että tuo peli ei vetele. Harmittaahan se sua. Yritä nyt poikaa tsempata että lukee ja syksyllä kirjoittaa. Kyllä vanhemman tulee olla kiinnostunut koulusta . Toki vastuu on lukiolaisrlla itsellään.
Peruskoulussa pysyi vielä hyvin kärryillä, kun Wilmassa näkyi kaikki kokeetkin. Oma nuori on nyt lukion ekalla ja Wilmaan merkitään vain osa kurssisuorituksista. Siellä näkyy nyt 17 kurssia suoritettuna. Osasta suorituksia tuli joku todistuksen tapainen jouluna ja keväällä tulee toinen. Nämä merkitään Wilmaan vasta joskus ensi vuoden keväällä. YO-tulokset ei näy minulla Wilmassa ollenkaan, nuorelta kuulin että sai pari E:tä tämän kevään kirjoituksista.
Toki yritän kysellä miten siellä koulussa menee, mutta silti olen aikalailla pimennossa verrattuna aiempaan. Pakko vaan luottaa siihen, että nuori hoitaa hommat riittävän asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Meidän perheen ylioppilasjuhlat onkin tältä keväältä peruttu. Poika ei päässytkään kirjoituksista läpi, ei edes kompensoimalla. Eipä täällä älliä odotettukaan, mutta pojan mukaan läpimenon piti olla kuitenkin selvä.
Harmi että alustavat kutsut oli jo esitetty (onneksi ei ehditty lähettää paperiversioita!), lakki ja puku ostettu, tarjoilut suunniteltu ja osittain myös tilattu/ostettu.
Nyt häpeissämme joudumme perumaan suulliset kutsut ja pitämään matalaa profiilia. :(
Ei älliä!
Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.
Sen verran pitkä ketju, etten jaksanut kuin selailla sieltä täältä. Eli ehkä tämä on jo sanottu:
Olennaistahan on onko poika yrittänyt -- jos ei nyt kaikkeansa, mutta kuitenkin. Jos lukio on mennyt kalja- ja pelipainotteisesti, niin mitään lohdutuksia ja päähän silittelyjä ei kaivata. Suuttumus ja pettymys ovat aivan oikeutettuja reaktiomuotoja.
Sen sijaan, jos vähän tyhmempi tapaus on tosissaan tsempannut ja näin on käynyt, niin ote toinen. Tulevaisuus edessä ja kaikki mahdollisuudet vielä elämässä. Ja tämä pitää ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän se jo todistuksesta miten menee. Voihan keskustella koulusta ja kysellä miten menee. Näet tän sen miten läksyt tekee ja lukee. Mikäli pelaa puolille öin ja sivukin niin voihan sitä kertoa että tuo peli ei vetele. Harmittaahan se sua. Yritä nyt poikaa tsempata että lukee ja syksyllä kirjoittaa. Kyllä vanhemman tulee olla kiinnostunut koulusta . Toki vastuu on lukiolaisrlla itsellään.
Peruskoulussa pysyi vielä hyvin kärryillä, kun Wilmassa näkyi kaikki kokeetkin. Oma nuori on nyt lukion ekalla ja Wilmaan merkitään vain osa kurssisuorituksista. Siellä näkyy nyt 17 kurssia suoritettuna. Osasta suorituksia tuli joku todistuksen tapainen jouluna ja keväällä tulee toinen. Nämä merkitään Wilmaan vasta joskus ensi vuoden keväällä. YO-tulokset ei näy minulla Wilmassa ollenkaan, nuorelta kuulin että sai pari E:tä tämän kevään kirjoituksista.
Toki yritän kysellä miten siellä koulussa menee, mutta silti olen aikalailla pimennossa verrattuna aiempaan. Pakko vaan luottaa siihen, että nuori hoitaa hommat riittävän asiallisesti.
Lukion ekalla oleva ei kai vielä kirjoittanut mitään? Kirjoittaahan voi vain kolmena peräkkäisenä kertana, eli pitäisi valmistua kahdessa vuodessa ja tuo suoritusmäärä kuulostaa vähältä, jotakin kai kurssista puuttuu, jos ei vielä näy? Omalla ekaluokkalaisella on nyt 26 kurssia näkyvissä, eli viimeisen jakson kurssit vain puuttuu, koska ne ovat luonnollisesti kesken, mutta tätä vauhtia ehtii hyvin valmistua kolmessa vuodessa.
Syksyllä uudestaan. Tottakai.
Mutta kyllä se rehellisesti kertoo aika paljon nuoresta ja tämän kapasiteetista jos ei kolmessa vuodessa ole edes sen verran saanut tankattua oppia nuppiinsa, että pääsisi kirjoituksista läpi ja saisi A:ta. Toinen suuri ihmetyksen aihe on nämä "multa puuttuu pari kurssia, yhyy"-tyypit. Voi jumankauta, onko mikään nolompaa jos ei onnistu edes määrätyssä ajassa lukiotasoisia kursseja suorittamaan? Sitten herää toukokuussa huomaamaan, että pitäis varmaan ne pari kurssia suorittaa.
Asia erikseen jos taustalla on sairauksia tai muita force majeureja. Mutta jos syy on puhtaasti se, ettei vaan napannut herätä kouluun kahdeksaan tai äiti ei ollut vahtimassa läksyjä, niin get a life and learn to live it.
Vierailija kirjoitti:
Lukion ekalla oleva ei kai vielä kirjoittanut mitään? Kirjoittaahan voi vain kolmena peräkkäisenä kertana, eli pitäisi valmistua kahdessa vuodessa ja tuo suoritusmäärä kuulostaa vähältä, jotakin kai kurssista puuttuu, jos ei vielä näy? Omalla ekaluokkalaisella on nyt 26 kurssia näkyvissä, eli viimeisen jakson kurssit vain puuttuu, koska ne ovat luonnollisesti kesken, mutta tätä vauhtia ehtii hyvin valmistua kolmessa vuodessa.
No kirjoitti nyt kaksi ainetta, loput sitten syksyllä ja keväällä. Ja valmistuu kahdessa vuodessa, on sellaisessa lukiossa mikä kestää vain kaksi vuotta. Jouluna saadussa paperitodistuksessa oli 12 kurssia, jotka ei näy Wilmassa, vai oliko enemmänkin. Ja nyt keväällä tulee toinen todistus, mutta en tiedä miten paljon kursseja siinä on ja mikä osa on Wilman puolella. Yritän pysyä rauhallisena ja hengittää paperipussiin.
Meillä positiivinen yllätys, kun käytännössä odotettiin hylsyä, ja nuorikin suri kirjoitusten sujumista. Ei oikein mitään ollut osannut vastata omasta mielestään. Nyt sitten vastaukset tulivat ja huonoin arvosana E! Oltiin monta viikkoa ihan stressaantuneita. Mieskin oli niin paiseessa, ettei saanut tällä viikolla edes nukuttua. Nyt mietitään, että miten ehditään järjestää kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Meillä positiivinen yllätys, kun käytännössä odotettiin hylsyä, ja nuorikin suri kirjoitusten sujumista. Ei oikein mitään ollut osannut vastata omasta mielestään. Nyt sitten vastaukset tulivat ja huonoin arvosana E! Oltiin monta viikkoa ihan stressaantuneita. Mieskin oli niin paiseessa, ettei saanut tällä viikolla edes nukuttua. Nyt mietitään, että miten ehditään järjestää kaikki!
Eikö teillä ollut tietoa mitkä olivat alustavat pisteet? Kyllähän siitä olisi voinut arvata jo ainakin sen verran, että menee kirkkaasti läpi.
Mutta tuo tuntemus, että meni kauhean huonosti, on kai ihan tyypillistä monille, jotka todellisuudessa saavat loistavia arvosanoja. Perfektionismi on heissä syvässä.
Mutta onnea teille! Kyllä ne järjestelytkin siinä sujuvat, kun olette hyvissä fiiliksissä tämän iloisen yllätyksen myötä. Älkää arastelko palkata henkilökuntaa avuksi. Tosin siivoojia ei varmasti enää saa, ovat jo kaikki buukattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buahahaha kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalaa profiilia? Jos nyt vaikka tukisit sitä lastasi? Nuoren elämän hyvin todennäköisesti isoin epäonnistuminen juuri koettu.
Ja tämä epäonnistuminen tulee olemaan siitä keveimmästä päästä lapsesi elämässä. Voit myös alkaa varautua siihen, että näitä pettymyksiä on tulossa lisää kun kompastui jo kirjoituksiin. Ei tuo elämä ainakaan siitä helpotu...
No mitä ihmettä?! 😂😂😂😂 Ei ne kirjoitukset nyt ihan noin iso juttu ole! 😂 Onkohan täällä osa vastaajista niitä jotka jaksaa muistella hyviä yo-papereita vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, kun elämässä ei ole yhtään missään muussa onnistuttu ja ehkä "hiukan" ylikorostellaan niitä hyviä papereitaan? :D
Ei ole mitenkään noloa, uudestaan vaan ja elämä jatkuu. :)
T. Itse yhden aineen mokannut aikoinaan. Ei ole vaikuttanut mihinkään.
Kyllä se nuoren kannalta sikäli on merkittävää, että ensimmäisissä työpaikoissa usein ne yo-paperit ja päättötodistus kysytään. Sitten tulee työkokemusta, mikäli paikan sai. Sen jälkeen CV ja suositukset. Eli alkuun pitää päästä noilla.
En kyllä ole koskaan kuullut työpaikasta, joka kysyisi yo-todistusta. Ainoa merkitys tuolla paperilla on kolmannen asteen koulutukseen hakiessa. Kun on sisään päässyt, niin paperilla voi pyyhkiä perseensä jos ei aio enää uudestaan hakea mihinkään.
Opiskellessa on merkitystä jonkin verran opintomenestyksellä, mutta erityisesti osaamisella ja työkokemuksella. Työkokemuksen ja osaamisen merkitys korostuu jatkuvasti opintojen edetessä ja valmistumisen jälkeen merkitsee osaamisen ja työkokemuksen ohella ainoastaan päättötyö, vaikka valtaosaa sekään ei kiinnosta pätkääkään.
Mielestäni on jokseenkin huvittavaa, että Suomessa koulutusta vaaditaan lähes jokaiseen hommaan, mutta työnantajia ei opiskelumenestys kiinnosta yhtään.
Yhdessä harjoittelupaikassa katsottiin minun opiskelutodistustani, koska työkokemusta minulta ei alalla vielä tuolloin ollut.
Minulta kysyttiin joka ikisessä kesätyöpaikassa, mutta ei ollut mansikanpoimintatasoa, vaan vaati osaamista ja vastuuta.
Olen minäkin ollut suunnitteluhommissa ja esimiesharjoittelijana, eikä ole koskaan kysytty. Missä vaiheessa sinulta siis tuota kysyttiin? Voisi kuvitella, että silloin kysytään jos hakee töihin kun ei vielä opiskele.
Oisin kyllä henkilökohtaisesti vähän huolissani jos oma lapseni ei läpäisi kirjoituksia. Pakko olla todella epämotivoitunut tms. että ei edes kompensaatiopisteillä saisi itseään läpi ylppäreistä (eri asia toki jotkin harvinaiset poikkeustapaukset, joissa ollaan saatu paniikkikohtaus, oksennustauti yms. juuri kirjoittaessa). Sen sijaan, että Ap surkuttelee tämän kevään osalta menetettyjä juhlia olisi mielestäni tärkeämpää keskustella pojan kanssa siitä, mitä kirjoituksissa oikein tapahtui ja käydä läpi hänen fiiliksiään aiheesta. Onko poika pärjännyt opintojen kanssa yleisesti ottaen hyvin, millaisia tuloksia odotettiin? Onko hänellä haaveammattia? Löytyykö ylipäätään motivaatiota kirjoittaa ylioppilaaksi? Loppujen lopuksi tärkeintä on, että pojalla olisi uskoa itseensä ja tulevaisuuteen ja että hän löytäisi oikean tien itselleen lukion jälkeen. Juhlat ehtii kyllä järjestää sitten vaikka ensi syksynäkin!
Pahoittele pojalle sitä ettet tajunnut seurata opintomenestystä. Kirjoitusten hajauttaminen on nimittäin erittäin hyvä vaihtoehto jos epäilystä että jossain aineessa tulee hankaluuksia.
Hei, lapsesi on kuitenkin elossa ja voi hyvin! Hoitaa homman sitten syksyllä.
t. kaverin lapsi teki itsarin juuri ennen yo-juhlia :(
Mulla ei ollut wilma tunnuksia kun poika kävi lukiota. Todistus kertoi että hyvin menee.
Ei ne A:n tai B:n paperit sulje mitään mahdollisuuksia pois jatkoa ajatellen. Yliopistoihinkin osa otetaan sisään joka linjalle pelkän pääsykokeen perusteella. Yleensä puolet hakijoista. On vaan motivaatiosta kiinni jaksaako lukea pääsykokeisiin ja panostaa opiskeluun enemmän lukion jälkeen.
Terveisin B:n paprut kirjoittanut ylioppilas, joka opiskelee kauppatieteitä Tampereella kolmatta vuotta hyvällä menestyksellä.
Ei muka tee? Jos vain löytyy motivaatiota lukea pääsykokeisiin, niin et tee mitään yo-todistuksellasi. Puolet valitaan yliopistoihinkin pääsykokeen perusteella pääsääntöisesti.
Ryhdyin ketjua lukiessani ajatusleikkiin kirjoitusten reputtamisesta. Tiedän, että tulen pääsemään kaikista aineista läpi (ellen sitten juuri ennen kirjoituksia saa henkistä romahdusta tms.), mutta oikeasti, aivan kauhea ajatus. YO-kokeet ovat pitkää matematiikkaa ja fykeä lukuunottamatta todella helpot myös aivan lahjattomille tyypeille. Aika tahvo saa olla, jos reputtaa esim. englannin. Matematiikan huonon arvosanan ymmärrän, mutta sitä ei olekaan pakko kirjoittaa. Tein muuten juuri ruotsin kurssiin kuuluvan YO-vihkon, ja saisin pisteilläni E:n, hyvällä tuurilla L:n. Inhoan ruotsin kieltä (puhumattakaan siihen liittyvästä politiikasta) ja läksyjäkin teen hyvin satunnaisesti. Vaatimustaso siis on monessa aineessa hyvin alhainen.
Vanhempani eivät ole puuttuneet opintoihini, ja siksi osaan itse ottaa vastuun niistä. Kyseessä on minun elämäni ja opintoni, omat epäonnistumiseni ja onnistumiseni. AP:lle sanoisin, että anna poikasi hävetä ylhäisessä yksinäisyydessään - hän on täysi-ikäinen eikä enää sinun vastuullasi. Totta kai suurimman osan lukioajasta hän on ollut sinun vastuullasi, mutta luulisi sinun huomanneen, jos hänen elämässään olisi ollut meneillään jotain, mikä vaikeuttaa opiskelua. Kutsut voi peruuttaa ilman selittelyjä. Raivoaminen, itkeminen jne. ei kannata, sillä niin otat vastuun epäonnistumisesta itsellesi. Nyt kehotat poikaasi hakemaan kesätöitä, joista saaduilla rahoilla hän voi sitten maksaa syksyn YO-kokeensa (ja takuuvuokran; jospa pieni etäisyys vanhemmista auttaisi keskittymään opintoihin paremmin).
Ystävällisin terveisin,
takakireä kympin tyttö
Moni tuttuni on "reputtanut". Kun alkuharmista pääsee niin kyllä se siitä!
HEH! Olisi mennyt Amikseen...