Koirarotu, jolla ei taipumuksia kodin tuhoon?

Meillä chihu eli hihu eikä oo koskaan hajottanut mitään :)

Meidän kiinanharjakoira ei hajota, eikä ole koskaan hajottanut mitään.

Eroahdistunut on, ulvoo yksin ollessa, RIISTAKAMERA ASENNETTU SIITÄ TIEDÄMME,

asumme omakotitalossa.

Ihan on yksilöstä/koulutuksesta/muun aktiviteetin määrästä kiinni.

Omassa perheessä ollut 2 kpl kultaisianoutajia, ensimmäinen söi noin miljoona kenkää, ovenpielet, parisängyn jne, toinen ei yhtään mitään. Aktiviteettia molemmilla suunnilleen saman verran, ensimmäisellä ehkä hieman enemmän, mutta toiselle oli alusta asti hyvin johdonmukaiset rajat ja suht tiukka koulutus (eka siis lapsuudenkodin koira, toinen samoista linjoista pari sukupolvea myöhemmin syntynyt oma koira).

Toisaalta koira on ihan hyvä opettaa pienestä pitäen rauhoittumaan sisällä (rajut leikit sallittu vain pihalla) ja "sietämään" luppoaikaa. Tietysti pennulle pitää tarjota aktiviteettia, mutta ei kannata totuttaa siihenkään että koko ajan ollaan menossa tai tekemässä jotain jos ei voi tällaista elämäntyyliä ylläpitää koko koiran loppuiän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira tarvii paljon muuta tekemistä, kuin kodin tuhoaminen. Meille on kerran otettu tällainen täystuho, rodultaan oli islanninpaimenkoira.

Ottakaa seuraavaksi shetlanninpaimenkoira tai skotlanninlammaskoira.

Luulisi nyt omistamansa koiran rodun kertoa oikein.

Jopas meni herne heti nokkaan, kyllä hän oli islanninlammaskoira, jota myös jossain yhteyksissä nimitellään islanninpaimenkoiraksi. Ihan sama. Vai ymmärrätkö, mikä on kaukaasialainen?  Nyt meillä on kaukaasianpaimenkoira, joka ei todellakaan mikään paimenkoira ole, vaikka rotunimikkeessä tuo paimenkoira onkin. Onko sillä loppujen lopuksi suurikin merkitys? Ja kuinka suuri mahdollisuus on erehtyä kuin noita islantilaisia koirarotuja on kohtuullisen vähän?