Lue keskustelun säännöt.
Eropäätös ja vastaanpaneva mies
18.05.2017 |
Parisuhde on ollut viimeiset 4 vuotta kuin kamala sotatanner. Suhteessa on ollut paljon riitelyä, loukkauksia, vähättelyä, arvostuksen puutetta, toisen mitätöintiä, ilkeilyä, mykkäkouluja, valtataistelua jne. Henkistä väkivaltaa kaikissa muodoissaan, puolin ja toisin. Tulevaisuudensuunnitelmat eivät kohtaa ja muutenkin ollaan hirveän erilaisia. Ollaan molemmat oltu tyytymättömiä ja onnettomia tässä suhteessa.
Nyt olen vihdoin ja viimein saanut tarpeeksi voimaa laittaa pisteen suhteelle. Olen päättänyt erota. Ollaan useasti puhuttu erosta, ja mies on ollut samoilla linjoilla. Nyt jostain hämmentävästä syystä johtuen mies ei enää haluakaan erota! Mitä ihmettä?!? Nyt hän yrittää kaikkensa, etten lähtisi yhteisestä kodistamme ja jättäisi häntä. Hän pyytelee anteeksi, myöntää olleensa idiootti, on valmis tulemaan vastaan minun perheenperustamishaaveita jne.
Tämä tekee tilanteen todella vaikeaksi. En voi olla miettimättä, että mitä jos... Toisaalta yhtäaikaa olen innoissani ja helpottunut siitä, että voin alottaa oman elämän yksin ja rauhassa puhtaalta pöydältä. Tämän päätöksen tekeminen otti minulta vuosia, ja nyt harmittaa, että mies yrittää estää sen täytäntöönpanon, vaikka ennen oli kanssani samoilla linjoilla :(
Vertaistukea? Ajatuksia?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Et sinä eroon miehen suostumusta tarvitse. Jos sinusta tuntuu siltä että ero on sinulle itsellesi oikea ratkaisu niin sitten vaan lähdet. Miehellä voi olla pelko tulevaisuudesta, yksin jäämisestä yms. joka nyt tulee esille kun on ymmärtänyt sinun olevan tosissasi asian suhteen.
Olet aivan oikeassa.
Kuvittelin olevani varma siitä, että eropäätös on oikea. Olen sitä niin pitkään miettinyt. Tällä palstallakin on tullut useita kertoja avauduttua aiheesta, ja aina se on saanut lisää vahvistusta mielessäni.
Nyt kun mies yrittää estää aikeeni, en voi olla miettimättä, että mitä jos suhde muuttuisikin sellaiseksi ihanaksi kuin se oli alussa. Suhde oli silloin oikeasti todella hyvä. Mutta onko sitä mahdollista saada enää takaisin kaiken sen jälkeen, mitä vuosien aikana on sanottu ja tehty? Epäilyttää. Alkoholistitkin sanovat laittavansa korkin kiinni, mutta kappas. Korkki aukeaa taas pahan paikan tullen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää aatoksia?
Vaihtoehto b) Kun ei sitä ainoata oikeata löytynyt, niin otin parhaan väärän. .
Kaikille eroajille tulee siinä juuri ennen eroa vaihe, jollain alkaa miettiä, että oliko tämä fiksu päätös ollenkaan. Ja mitä sitten tapahtuu ja pärjäänkö, olenko vastuussa toisen osapuolen pärjäämisestä jne. Kuuluu prosessiin. Mieti itsesi kahden vuoden päähän. Millaisessa tilanteessa haluat itsesi tuolloin nähdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille eroajille tulee siinä juuri ennen eroa vaihe, jollain alkaa miettiä, että oliko tämä fiksu päätös ollenkaan. Ja mitä sitten tapahtuu ja pärjäänkö, olenko vastuussa toisen osapuolen pärjäämisestä jne. Kuuluu prosessiin. Mieti itsesi kahden vuoden päähän. Millaisessa tilanteessa haluat itsesi tuolloin nähdä?
Hyvä pointti.
Harmittaa, että mies "valpastui" vasta nyt. Mahdollisuuksia on kuitenkin ollut lukemattomia, eikä mitään ole tapahtunut tätä ennen. Itse olen käynyt puhumassa ammattilaisella, muuttanut asennettani, kehittänyt itseäni ja rakentanut elämästäni omanlaista ja onnellista. Sitä kautta olen saanut myös voimaa tähän eropäätökseen. En halua enää roikkua suhteessa, jonka vuoksi olen itkenyt viimeiset 4 vuotta niin paljon.
Olisihan se ihanaa, jos miehen kanssa voitaisiin palata takaisin siihen aikaan, mitä ennen elettiin. En vaan tiedä onko se enää mahdollista. Pelottaa myös, että mies jaksaisi aikansa ja vähitellen taas lipsuisi vanhoihin toimintatapoihin ja myrsky syttyisi taas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko se, joka nukkuu patjalla?
En tiedä mitä haet tällä takaa, mutta en ole se joka nukkuu patjalla. Sen sijaan mies on se, joka toisinaan siirtyy sohvalle nukkumaan, koska minun vieressäni on kuulema vittumaista nukkua.
ap
Ehkä ootte molemmat sellaisia, että ette osaa edes vaatia hyvää suhdetta, kun kaiken tuon henkisen väkivallan jälkeenkin pitää kallistua siihen, että mieluummin yhdessäolo. Mutta kyllähän sä nyt olet nähnyt, mitä tuo on ja tuskinpa se siitä muuttuu ja haluatko sä sitten jäädä sellaiseen. Mies varmaan pyristelee nyt vastaan vain, koska ei ole itse lähtenyt prosessoimaan eroa päässään, ei siksi, että olisi itse miettinyt, tekeekö tuo teidän suhteenne hänelle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se mies nyt hetken voi esittää parempaa ja kaikki ok. Voitko luottaa mieheesi niin paljon tämän nykyisen historian valossa että uskaltaisit jopa tehdä lapsia? Jos nyt sinun vieressäsi on vittumaista nukkua niin mitäs sitten kun siinä on vielä vauvakin? Jos teette lapsia ja vanha paska palaa niin joutuuko lapset katselemaan ja kuuntelemaan teidän riitoja?
Minusta tämä palsta on viimeinen paikka mistä kannattaa hakea tukea millekään elämän päätökselle, en valitsisi suklaapatukkaa näiden mielipiteiden mukaan, saati pohtisi eroa tai yhdessä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuuluu eroamiseen. Lähes aina tulee noita epäröinnin fiiliksiä juuri ennen lopullista päätöstä puolin ja toisin, vaikka suhde olisi kuinka huono ja päätöksestään hetki sitten ollut kuinka varma. Ihmisen mieli on hyvin urautuvaa sorttia ja pyrkii vastustamaan muutosta niin hyvässä kuin pahassa.
Yleensä muutaman kuukauden kuluttua pää on jo tunnemyrskystä sen verran selvä, että tajuaa tehneensä oikean päätöksen kun uskalsi lähteä. Toki varmasti joskus on oikea päätös myös taistella vielä yhteisen tulevaisuuden puolesta. Minusta tässä kuulostaa nyt vaan siltä että mieheen on iskenyt paniikki (mikä on luonnollista), eikä hän nää asioita oikein nyt. Aina on toki myös mahdollista että suhteenne lähtee tästä uuteen kukoistukseen, mutta luultavimmin todennäköisempää että kyseessä on vain yksi kriisi muiden joukossa.
Tsemppiä!
Eroa pois. Voithan palata yhteen jos koit tehneesi virheen.
Pelkkä eron läpivieminen voi paljastaa asioita itsestäsi ja miehestä jotka voivat painaa paljon kun miettii suhteen hyviä ja huonoja puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko se, joka nukkuu patjalla?
Se patjalla nukkuja on jo eronnut. Tosin mies ahdistelee sitä ja kiristää lapsilla.
Hyviä ajatuksia, kiitos niistä.
Minäkään en nyt jotenkin jaksa uskoa siihen, että mie oikeasti muuttuisi. Tai että tämä meidän suhteen tila muuttuisi. Ollaan niin totuttu siihen tappeluun ja toistemme nälvimiseen (tätä tekee erityisesti mies), että miten ihmeessä pystyttäisiin muuttamaan vuosia kestäneitä toimintamalleja? Kyllä se vaatisi kauheasti pitkäjänteistä työtä, enkä ole varma kiinnostaako minua enää sellainen. Molemmat varmaankin löydettäisiin toisillemme paremmin sopivat kumppanit. Siitä ei ole epäilystäkään! Mies on oikeasti aivan hyvä, muttei minulle sopiva.
Lapsiakaan tähän suhteeseen ei kai koskaan tulisi, vaikka niistä haaveilen. Mies on tehnyt selväksi, ettei pidä lapsista eikä halua tehdä niitä. Nyt sitten eronhetkellä yrittää paikkailla sanomisiaan ja väittää, että haluaa sittenkin lapsia, muttei vielä. En tiedä uskonko häntä vai onko tämä hätävalhe. En haluaisi ylipäätään tehdä lasta miehen kanssa, joka lähtökohtaisesti ei ole lasta halunnut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Et sinä eroon miehen suostumusta tarvitse. Jos sinusta tuntuu siltä että ero on sinulle itsellesi oikea ratkaisu niin sitten vaan lähdet. Miehellä voi olla pelko tulevaisuudesta, yksin jäämisestä yms. joka nyt tulee esille kun on ymmärtänyt sinun olevan tosissasi asian suhteen.
Ns. uudelleenaloitus ei koskaan toimi. Max kuukausi pari "olen muuttunut" eleitä ja sitten se on samaa peetä taas.
Et tosiaan tarvitse lupaa. Pidä päätös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä eroon miehen suostumusta tarvitse. Jos sinusta tuntuu siltä että ero on sinulle itsellesi oikea ratkaisu niin sitten vaan lähdet. Miehellä voi olla pelko tulevaisuudesta, yksin jäämisestä yms. joka nyt tulee esille kun on ymmärtänyt sinun olevan tosissasi asian suhteen.
Olet aivan oikeassa.
Kuvittelin olevani varma siitä, että eropäätös on oikea. Olen sitä niin pitkään miettinyt. Tällä palstallakin on tullut useita kertoja avauduttua aiheesta, ja aina se on saanut lisää vahvistusta mielessäni.
Nyt kun mies yrittää estää aikeeni, en voi olla miettimättä, että mitä jos suhde muuttuisikin sellaiseksi ihanaksi kuin se oli alussa. Suhde oli silloin oikeasti todella hyvä. Mutta onko sitä mahdollista saada enää takaisin kaiken sen jälkeen, mitä vuosien aikana on sanottu ja tehty? Epäilyttää. Alkoholistitkin sanovat laittavansa korkin kiinni, mutta kappas. Korkki aukeaa taas pahan paikan tullen.
ap
On oikeastaan varmaa, että jos suhde alkoi siten, että mies oli tosi kiinnostunut ja emotionaalisesti avoin ja lämmin, mutta sitten työnsi sinut välimatkan päähän ja alensi huonekaluksi, että suhteenne ei tule enää koskaan palautumaan sellaiseksi ihanaksi. En ole kuullut kenellekään käyneen niin. Parasta luopua siitä haaveesta, törkeä käytös alkaa heti, kun olet taas asettunut suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia, kiitos niistä.
Minäkään en nyt jotenkin jaksa uskoa siihen, että mie oikeasti muuttuisi. Tai että tämä meidän suhteen tila muuttuisi. Ollaan niin totuttu siihen tappeluun ja toistemme nälvimiseen (tätä tekee erityisesti mies), että miten ihmeessä pystyttäisiin muuttamaan vuosia kestäneitä toimintamalleja? Kyllä se vaatisi kauheasti pitkäjänteistä työtä, enkä ole varma kiinnostaako minua enää sellainen. Molemmat varmaankin löydettäisiin toisillemme paremmin sopivat kumppanit. Siitä ei ole epäilystäkään! Mies on oikeasti aivan hyvä, muttei minulle sopiva.
Lapsiakaan tähän suhteeseen ei kai koskaan tulisi, vaikka niistä haaveilen. Mies on tehnyt selväksi, ettei pidä lapsista eikä halua tehdä niitä. Nyt sitten eronhetkellä yrittää paikkailla sanomisiaan ja väittää, että haluaa sittenkin lapsia, muttei vielä. En tiedä uskonko häntä vai onko tämä hätävalhe. En haluaisi ylipäätään tehdä lasta miehen kanssa, joka lähtökohtaisesti ei ole lasta halunnut.
ap
Saat ne lapsetkin '- uudessa suhteessa toisen kanssa.
.
Täällä oli ketju siitä, että miksi mies jää paskasuhteeseen. Juuri mm. tässä esittämääsi tuli esille. Miehet ei halua luopua täyshoidosta ja edes joskus saadusta pi_lusta; vaikka menisi kuinka huonosti. Silti ne ei ole valmiita muuttumankaan, pitää kelvata sellaisena kun ovat (mm. tuo puhumattomuusketju).
Eiköhän teidän olisi pitänyt erota jo vuosia sitten.
Ainahan ne lupaavat parantaa tapansa eron hetkellä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei niitä tapoja olisi voinut parantaa aiemmin enkä siksi ole antanut mahdollisuutta, olen mielessäni jo irtautunut ja siirtynyt eteen päin, kun se toisen anelu vasta käynnistyy.
Et sinä eroon miehen suostumusta tarvitse. Jos sinusta tuntuu siltä että ero on sinulle itsellesi oikea ratkaisu niin sitten vaan lähdet. Miehellä voi olla pelko tulevaisuudesta, yksin jäämisestä yms. joka nyt tulee esille kun on ymmärtänyt sinun olevan tosissasi asian suhteen.