Millaisista asioista tunnustat olevasi vahingoniloinen?

Kun joku eroaa.

Siitä jos joku on RUMA! Njäh njäh... :)

Tuttuni joka vaihtoi miehen nimeen ja joutui maksamaan yli tuhat euroa häämatkalentolipustaan ekstraa koska unohti uuden nimensä varatessaan lippua. Sitten itki Facebookissa omaa mokaansa. Se miehelle alistuminen tulee kalliiksi kirjaimellisesti ;).

Vierailija kirjoitti:

Kun joku eroaa.

Kun uusperhe hajoaa.

Kun joku julkisen sektorin työntekijä töppää ja hänet irtisanotaan. Tai kun hän katkaisee jalkansa tai hänen auto syöksyy järveen eikä vakuutus korvaa tai koira pure häntä eikä koiraa tavoiteta, tai hänen lapsensa sortuu huumeisiin tai hän itse alkaan lipittämään viiniä iltaisin ja hänestä tulee juoppo ja menettää työnsä ja alkaa pyöriä kulmilla itseään myyden. Hänen tytär myös.

Tämä nyt ensialkuun.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni joka vaihtoi miehen nimeen ja joutui maksamaan yli tuhat euroa häämatkalentolipustaan ekstraa koska unohti uuden nimensä varatessaan lippua. Sitten itki Facebookissa omaa mokaansa. Se miehelle alistuminen tulee kalliiksi kirjaimellisesti ;).

Entä jos kyseessä olisi ollut lesbotuttusi tai mies olisi vaihtanut naisen nimeen ja joutunut maksamaan?

Kun minua tyhmäksi yläasteella haukkunut koulukaveri ei saanut yo-todistukseen yhtään ällää. Toisin kuin minä.

Siitä kun vauvaansa esineenä pitävä ex-ystävä saa suoria kommentteja mitä mieltä muut ovat hänen touhustaan. Kuvannut vauvaa jopa alasti ja julkaissut näitä. Joo, tiedetään, luonnollista ja niin edelleen mutta netissä kun on tyyppejä laidasta laitaan.

Tosin paljon vahvempi tunne on sääli viatonta vauvaa kohtaan.

Jos joku lehtien sivuilla kertoo opiskelusuunnitelmistaan suureen ääneen, eikä sitten pääsekään haluamaansa kouluun. Nöyrempi asenne olisi monesti paikallaan. Onhan se vahingonilokin ilkeää, mutta tunnustan. Tuollaisissa tapauksissa sorrun siihen.

Jos joku sikailee liikenteessä ja sitten tulee autoon vika.

Jos joku avoimesti vahingoniloinen mokaa itse (esim. uimahyppy, luistelu, laskettelu...).

Jos suhteeseen väliin mennyttä petetään.

Jos nirppanokkauskovainen kärähtää sääntörikkomuksesta.

Jos muita epäreilusti luokitellut tulee itse karsituksi epäreilulla perusteella.

Eli tämmöiset karma-tyyppiset setit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni joka vaihtoi miehen nimeen ja joutui maksamaan yli tuhat euroa häämatkalentolipustaan ekstraa koska unohti uuden nimensä varatessaan lippua. Sitten itki Facebookissa omaa mokaansa. Se miehelle alistuminen tulee kalliiksi kirjaimellisesti ;).

Entä jos kyseessä olisi ollut lesbotuttusi tai mies olisi vaihtanut naisen nimeen ja joutunut maksamaan?

Ei olisi kiinnostanut. Käytännössä kaikki avioituvat naiset vaihtavat nimensä. Miehet eivät. Maksakaa alistumisenne kunnolla. Turha itkeä kun valitsee alistusperinteen.

Viimeeksi taisin kokea vahingonilon tapaista kun olin baarissa. Siellä oli samaan aikaan miespuolinen kaverini sekä hänen tyttöystävänsä "Vilma".. tää tyttöystävä on aina inhonnut mua, en siis tiedä edes syytä kun ei olla koskaan juteltu sen enempää että ollaan ehkä moikattu joskus kun samoissa piireissä ollaan nähty.

Noh, mä lauloin karaokea siellä baarissa ja näin kun se muikkeli naureskeli ja osoitteli mua omille tyttökavereilleen.

Sain kyllä isot aplodit muuten ja osaan ihan hyvin laulaa että ei sen puoleen. Sit meidän yks yhteinen tuttu tiskillä myöhemmin sano että tää "Vilma" oli haukkunu mut ja mun esityksen kunnolla niille sen kavereille :D

No mutta.. sit tuli "Vilman" vuoro. Se oli valinnu biisikseen Haloo Helsingin Hulluuden highway.. ihan hyvä lauluääni silläkin kai on, tai ainaki varmasti selvinpäin ja jollain vähä eri biisillä :D mut anyway ensinnäkin ne "räppiosuudet" meni ihan päin persettä - se ei pysyny ollenkaan niiden sanojen perässä ja naureskeli siel lavalla kiusaantuneena. Sit ku se pääs kertsiin ni se HUUS ne sanat känninkäheellä äänellään.

Älä naura jos et itekää osaa vetää. Niih!

Kun mieheni sisko ei raskautunut ja tutkimuksissa selvisi ettei ovuloi ollenkaan.

Sisko on saanut _aina kauken_ ponnistelematta yhtään sen eteen. Suoraan koulusta vakkariduuniin tienaamaan hyvää palkkaa kun itse sain hakea monen montaa työpaikkaa ennenkuin onnistui. Noin yhtenä esimerkkinä.

Jotenkin olen vahingoniloinen että kerrankin ei tuotu hopeatarjottimella eteen mitä halusi.

Ikinä en myöntäisi tätä ääneen..

Nautin karmasta kaikin puolin. Vahingoniloinen olen jos joku on oikein leuhottanut jotain, olevansa paras tai epäillyt jotain, ollut niin olevinaan ylipäätänsä ja sitten epäonnistuu itse.

Kerran joku emäntä käveli ohi korkeissa koroissaan ja mulkaisi niin näkyvästi mun tennareita. Hetken päästä horjahti nurin. Olin vahingoniloinen. Ei lyönyt päätänsä ja nousi nopeasti ylös, joten ei käynyt pahasti.

kun joku kermperse itkee ja palelee jollain kusetus-luxus-festareilla, muaahhaaaa

En nyt voisi sanoa, että varsinaisesti olisin vahingoniloinen siis siinä mielessä, että hykertelisin itsekseni tyytyväisenä, kun toisella menee huonosti. Mielestäni se on jo sairasta. Mutta ehkä henkilöt, jotka eivät ole osoittaneet empatiaa, vaan suorastaan kylmyyttä ja ilkeyttä, jos toisilla on tapahtunut jotakin mutta sitten myöhemmin kokevat itse vastaavaa. Siinä kohtaa saattaisin ajatella, että tekee ihan hyvää tällekin ihmiselle nöyrtyä. En tarkoita mitään vakavaa asiaa, vaan vaikka hetkellisesti työttömyyttä, jos joku on vaikka aiemmin parjannut työttömiä ja kehuskellut kuinka itse saa työn kuin työn.

Siinä oli semmoinen valikko ja kaveri naputteli tekstiä. Sanoi sitten ilkeästi "klattapuhma" ja mun päässä naksahti. Sitten siltä meni onneksi koko juttu ihan pieleen...

Kai jätit sen sian ?

Kun ihanaa lapsiperhe-elämäänsä ylistävä bloggaaja eroaa. Mitä ruusuisemman kuvan antaa, sitä lähempänä ero.

Olen vahingoniloinen, kun minut henkihieveriin kiusanneet laiskat ex-työkaverit saavat nyt itse tehdä työt. Rankkaa on kuulemma ollut! Olisi kannattanut miettiä heheh...