Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikuinen painon arviointi sukulaisissa
17.05.2017 |
Onko muilla tämmöistä. Etenkin miehen puolen suvun naiset tätä harrastavat. Ollaan tunnettu kohta kymmenen vuoden ajan, ja joka ikinen kerta kun nähdään niin ensimmäinen kommentti liittyy painooni (muutkin sukulaiset saavat kyllä saman kohtelun, ei siinä). Olen aika hoikka, eli kommentti liittyy siihen: "kauHEE kun sä olet niin taas laihtunu huhhuh", "no ei suhun kyllä lapsesta mitään jääny voi TAIvas JEEsus". Raskausaikana aina ensimmäinen kommentti koski mahan kokoa ja sen laskeutumista ja muotoa. Siis jumalauta kymmenen vuoden ajan ensimmäinen tervehdys liittyy aina painon arviointiin.
Olen ihan sinut painoni kanssa, mutta kommentoinnissa minua ärsyttää suunnattomasti se, että he siis ensimmäisenä arvioivat aina sisäänastujan painonvaihtelua. Siihen kiinnitetään ensimmäisenä huomio. Olen ollut ihan samankokoinen viimeiset kymmenen vuotta joten luulisi ettei se nyt tule enää yllätyksenä. Jos olisin joka tapaamiselle laihtunut niin olisin jo haudassa. Nyt vaan ärsyttää kun meillä on pieni lapsi, olisi ihan kiva että hän edes saisi elää maailmassa jossa tervehdyksenä naiselle kuuluisi jotain muutakin kuin painon ja ulkomuodon kyttäystä.
Kommentit (57)
Entinen käly ihan joka kerta sanoi että olen lihonnut. Paras "lihomiseni" oli raskauden jälkeen -18kg, Olin muka taas lihonnut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen eri tavoilla vastaillut kommentteihin, mutta silti se jatkuu. Esim.
- sanotte aina samoin, jos joka kerta olisin laihtunut, olisin jo haudassa
- olet vain unohtanut, miten pieni olen
- mmm
- olen ihan saman kokoinen kuin viimeiset x vuotta
- jne.
Itse olen siis aina (syntymästä asti) ollut pieni ja mennyt tasaisesti miinuskäyrillä keskivertoon verrattuna. Koulussa aina lyhin jne. Neuvolassa kuitenkin kirjattiin viisaasti, pieni on, mutta menee omaa käyräänsä. Suku taas sitä omaa käyrää ei tajua, vaan pitäisi mahtua normiin?
Ei auta myöskään reagoimattomuus tai hymähdys.
20 uudelleen
Poistuiko linkki?
Meghan Trainor ja "All about that bass". Löytyy Tubesta.
Ote lyriikoista:
Yeah it's pretty clear, I ain't no size two
But I can shake it, shake it like I'm supposed to do
'Cause I got that boom boom that all the boys chase
All the right junk in all the right places
I see the magazines working that Photoshop
We know that shit ain't real
Come on now, make it stop
If you got beauty beauty just raise 'em up
'Cause every inch of you is perfect
From the bottom to the top
Itsellä pahimpia arvostelijoita tai kommentoijia näin normaalipainoiselle ihmiselle ovat olleet ylipainoiset ihmiset tai sukulaiset. Ei olisi kyllä varaa tuijottaa muuhun kuin omaan vaakaan, eikä syynätä toisten painoja. Olen kyllä huomannut ajan myötä, että ongelma on heidän omien korvien välissä, kun syömiseensä eivät saa kontrollia. Ulkoistetaan sitten muualle.
Isälläni on tapana kommentoida painoani aina nähdessämme, aina sanoo kuinka "SUN TÄYTYYY VAAN LIIKKUA ENEMMÄN!" Vaikka miten kävisin jo lenkillä useamman kerran viikossa. Olen sairastanu syömishäiriöitä laidasta laitaan, ollut alipainoinen ja kymmeniä kiloja ylipainoinen. Vaikka näyttäisin miten kamalalta, ei se parane huomauttelemalla, kun ongelma on korvien välissä. Ei vaan osaa suodattaa sanojaan vaan kaikki täytyy sanoa suoraan. Tässä yksi syy miksen enää jaksa nähdä niin usein. Puhuu myös muiden painosta selän takana, esim kylästä lähtiessä "Ohhoh olipas se lihonnut!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tämän ketjun myötä arvostaa omaa sukuani enemmän. Ei siellä toisten ulkonäköä kommentoida, vaikkei muuten aina niin korrekteja ollakaan. Aikoinaan, kun laihdutin tukevasta (juuri ja juuri) normaalipainon puolelle mummo kuiskasi kahden kesken, että ei minun sitten enää kannata tästä laihduttaa. Se oli ihan mukava lämminhenkinen kommentti, ja tosiaan ei edes muiden kuullen.
Selvää tän ketjun perusteella ainakin on, että yhtä loukkaavaa se on kumpaankin suuntaan; kommentoidaan sitten hoikkuutta tai ylipainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikäviä nuo vanhempien kommentit. Itselle tulee jopa sellainen reaktio, että jos isäni ihannoisi langanlaihuutta, haluaisinkin lihoa ja mennä hänen eteensä jonkun chubbylover-poikaystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Selvää tän ketjun perusteella ainakin on, että yhtä loukkaavaa se on kumpaankin suuntaan; kommentoidaan sitten hoikkuutta tai ylipainoa.
Toisaalta hoikkuus on varsinkin naisilla erittäin arvostettua yhteiskunnassamme, minkä kommentoijat tietävät, joten siihen suhtautuu pakostakin vähän eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat ajatukset ja puheet.
Niillä on merkitystä.
On ihmisiä jotka eivät ymmärrä, että esim.vähemmän koulutettu henkilö voi olla ihan yhtä älykäs ja huomata paljon sellasta mitä muut eivät osaa aavistaakkaan. Tällaiselle voidaan puhua sit miten vaan kun ajatellaan,et se on niin tyhmä kun ei ole ku tavallinen duunari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvää tän ketjun perusteella ainakin on, että yhtä loukkaavaa se on kumpaankin suuntaan; kommentoidaan sitten hoikkuutta tai ylipainoa.
Toisaalta hoikkuus on varsinkin naisilla erittäin arvostettua yhteiskunnassamme, minkä kommentoijat tietävät, joten siihen suhtautuu pakostakin vähän eri lailla.
Toisaalta näin, mutta toisaalta ei. Pahalta se tuntuu joka tapauksessa. Harvemmin kauhistelu on tyyliä "voi herranjestas, kun tuo on noin ällöttävän missinmittainen ja siro", vaan kyllä siitä laihuudestakin melko rumaa tekstiä saa kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvää tän ketjun perusteella ainakin on, että yhtä loukkaavaa se on kumpaankin suuntaan; kommentoidaan sitten hoikkuutta tai ylipainoa.
Toisaalta hoikkuus on varsinkin naisilla erittäin arvostettua yhteiskunnassamme, minkä kommentoijat tietävät, joten siihen suhtautuu pakostakin vähän eri lailla.
Tarkoitatko, että hoikkuuden kommentoija kommentoisi sen tarkoittaen positiivista?
Itsellä kaikki sellaiset kommentit kalahtaa kyllä syvälle ja tuntuvat pahoilta, enkä osaa ottaa sitä kohteliaisuutena (eikä äänensävystä päätellen kommentti myöskään yleensä kuulosta siltä) eli se ei tunnu ollenkaan arvostettavalta asialta, vaan negatiiviselta.
Ainoa plussa on, että ikinä ei tulisi mieleenkään laihduttaa saati ihannoida laihuutta ja voi syödä ihan mitä vaan.
Ennemmin olisin pari kiloa painavampi.
Makuasioita! Minusta laiha ei välttämättä ole aina kovin kaunis. Sellanen sopiva pyöreys tekee kasvoistakin nuoremman näköiset.Varsinkin kun noin kolmekymmentäviisi vuotiaana alkaa rypyt näkymään ja kasvot alkavat vanhentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun laihdutin normaalipainon ylärajoilta normaalipainon alarajoille, isoäitini suorastaan riemastui kun olin nyt niiiiin nätin ja terveen näköinen. Olin siis aiemminkin ollut ihan normaalipainoinen (ja olen koko ikäni ollut joko ali- tai normaalipainoinen), joten tuo reaktio oli musta vähän liiallinen. Tai no, kyllähän mä laihdutin siksi että olisin kivemman näköinen, mutta tosiaan tuo reaktio kuulosti siltä että olisin aiemmin ollut ihan sairaalloisen ruma ja lihava.
Mummolassa on pakko koko ajan syödä ja juoda: ruokaa, jälkiruokaa, kahvia, pullaa, kakkua, välipalaa, kiisseliä,kahvia,pullaa,ettekö ottaisi vielä lähtiessä ruokaa? Kun on saanut lautasen tyhjäksi, syyllistetään ottamaan lisää. Kun me istutaan pöydässä ja niellään sitä (pieninä annoksina ihan hyvää) ruokaa, mummo katsoo vieressä , että kaikki saa mahat täyteen nakertaen itse samalla kaalin lehteä, koska "ne kilot tarttuu niin herkästi".
Yhteen väliin laihduin kovasti pienessä ajassa. Mummo kehuu: "Niin se sanoi Veikkokin (pappani), että onpa se Tiina laihtunut." Eli minun painosta keskustellaan🤓
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvää tän ketjun perusteella ainakin on, että yhtä loukkaavaa se on kumpaankin suuntaan; kommentoidaan sitten hoikkuutta tai ylipainoa.
Toisaalta hoikkuus on varsinkin naisilla erittäin arvostettua yhteiskunnassamme, minkä kommentoijat tietävät, joten siihen suhtautuu pakostakin vähän eri lailla.
Tarkoitatko, että hoikkuuden kommentoija kommentoisi sen tarkoittaen positiivista?
Itsellä kaikki sellaiset kommentit kalahtaa kyllä syvälle ja tuntuvat pahoilta, enkä osaa ottaa sitä kohteliaisuutena (eikä äänensävystä päätellen kommentti myöskään yleensä kuulosta siltä) eli se ei tunnu ollenkaan arvostettavalta asialta, vaan negatiiviselta.
Ainoa plussa on, että ikinä ei tulisi mieleenkään laihduttaa saati ihannoida laihuutta ja voi syödä ihan mitä vaan.
Ennemmin olisin pari kiloa painavampi.
Usein hoikkuutta kommentoi negatiivisesti kateelliset ym. Hoikkia naisia kuitenkin oikeasti ihaillaan lähes sairaalloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa on pakko koko ajan syödä ja juoda: ruokaa, jälkiruokaa, kahvia, pullaa, kakkua, välipalaa, kiisseliä,kahvia,pullaa,ettekö ottaisi vielä lähtiessä ruokaa? Kun on saanut lautasen tyhjäksi, syyllistetään ottamaan lisää. Kun me istutaan pöydässä ja niellään sitä (pieninä annoksina ihan hyvää) ruokaa, mummo katsoo vieressä , että kaikki saa mahat täyteen nakertaen itse samalla kaalin lehteä, koska "ne kilot tarttuu niin herkästi".
Yhteen väliin laihduin kovasti pienessä ajassa. Mummo kehuu: "Niin se sanoi Veikkokin (pappani), että onpa se Tiina laihtunut." Eli minun painosta keskustellaan🤓
Meidän suvussa ei tule mieleenkään kommentoida, jos joku on laihtunut. Ylpistyisimme vielä.
Meillä tervehditään kaikkia sukuun naituja sanomalla "päivää" - ei mitään muuta. Koska jokainen sana, ihan mikä tahansa, kommentoidaan ivaksi tai pilkaksi tai muuten vain ahdistavaksi. Jos menee sanomaan vaikka "hyvää päivää", niin seuraavana päivänä soi puhelin ja sieltä kysellään, että ilkeyttäsikö sanoit, että hyvää päivää, kun hyvin tiedät, että on taas jalkasilsa vaivannut eikä päivä ole ollenkaan hyvä.
Ap, osta halpa vaaka, mittanauha ja paksu muistikirja ja viet ne seuraavan kerran tuliaiseksi, kun he ovat niin innostuneita painoista ja mitoista.
Samalla punnitsette ja mittaatte kaikki läsnäolijat munaskuita myöten, merkitsette lukemat jokaisen omalle kohdalle muistikirjaan, jos olette siellä useamman päivän, laadi aikataulu päivittäin olevista mittauksista.
Josko into painoihin ja mittoihin alkaisi hupenemaan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kolme vuotta vanhempi v-mainen sisko. Olen raskausaikoja lukuunottamatta ollut aina joko normaali tai hoikka. Siskon eka kysymys oli aina, kun tavattiin: Paljonksä painat? Itse hän veti herkkuja kaksin käsin ja oli tottakai pulskassa kunnossa.
Loppuaikoina tyydyin vain sanomaan, että viitosella paino alkaa.
Yli kymmenen vuotta sitten lopetin kanssakäymisen tämän luonnehäiriöisen sisaren kanssa. Enkä siis viittaa painokyselyihinsä!