Lapsellinen, kerro hyvä syy hankkia lapsia jotta teen niin.

Sinappikoneen tekoon on tasan nolla (0) hyvää syytä, siksi en voi niitä antaa.

t: vela

Vierailija kirjoitti:

Raamatun lisääntykää ja täyttäkää maa.

Jeesus näytti meille fiksummille mallia ja poistui lapsettomana näyttämöltä.

Järkisyitä lasten hankkimiseen ei juuri ole, tunnesyitä sitäkin enemmän.

Itse koen vanhemmuuden niin voimakkaasti tunteella, että en pysty sitä selittelemään. Enkä pysty antamaan mitään muuta vertailukohtaa - en ihmissuhdetta, enkä mitään muutakaan - siihen. 

Vanhemmuus on asia, jonka voi vain kokea. Sen suuren rakkauden, kiintymyksen, ilon, ylpeyden, välillä riittämättömyyden ja turhautumisenkin, mutta ennen kaikkea rakkauden, omaa lasta kohtaan. En voi muuta todeta kuin sen, että mikään muu ei sitä korvaisi, eikä sitä voi verrata mihinkään. Latteaa, mutta totta. Olin joskus kahden vaiheilla, haluanko lapsia, mutta onneksi päätin, että ainakaan minusta se ei ole kiinni - ja tein aivan loistavan valinnan. Nyt tajuan, mitä olisin menettänyt, jos minusta ei olisi tullut isä. Enkä osaa enää kuvitellakaan miltä tuntuisi elää ilman omia lapsiani.

Olen sitä mieltä, että tavallisesti ihminen tietää ja tuntee sen sydämessään haluaako hän lapsia vai ei halua. Ei siihen muilta perusteluita tarvitse kysellä. Eivätkä lapset ole koskaan samanlaisia samankaan perheen sisällä. 

Itselleni on lapsesta asti ollut selvää, että haluan lapsia. Rakastan heitä, huolehdin, hoidan lämmöllä, kasvatan, komennan, valvon, kun ovat kipeitä, auta, kun tarvitsevat apua. Ei lapsia kannata hankkia toisten suosituksista. Pitää itse oikeasti haluta ja sitoutua. Tässä maassa on ihan liikaa lapsia, joista ei huolehdita. 

Eli jos tarvitset perusteluita, niin keskity muihin asioihin.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat

Sinä siunaat kättemme toukomaat.

Nyt vasta ne tähkän kantaa:

Sinä annat meidän antaa.

- Aaro Hellaakoski.

28-vuotiaana ei kannata enää kovin monta vuotta miettiä, aikaa ei ole loputtomiin ja vaikeammaksi käy. Siinä on oikeastaan se järkisyy.

Moni Sirkku-Liisa vetää jarrutuksen pitkäksi ja sitten jää perhe saamatta. 

Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta ja täytyy sanoa että olisi se elämä aika tylsää ilman lapsia. Ei kukaan jaksa ikuisesti vain matkustaa, harrastaa ja elää itsellensä. Se käy tylsäksi ja ennen kaikkea sitä alkaisi kaipaamaan elämäänsä jotain syvällisempää. Viimeistään viidenkympin korvilla alkaa tuntua siltä että tässäkö tämä elämä oli. On kivaa kun vanhetessa on edelleen jotain odotettavaa kuten lapsenlapset. Lisäksi vanhuus tuntuisi varmaan aika yksinäiseltä jos ei lapsia olisi.

Näin 1-vuotiaan, juuri kävelemään oppineen, taaperon vanhempana pakko kyllä suositella vanhemmuutta. Elämä muuttuu aika erilaiseksi kuin ennen ja sitä osaa keskittyä olennaisiin asioihin kuten työntekoon ja siihen vanhemmuuteen.

On siinä sellainen hyvä puoli, että pääsee tutustumaan ilmiöön nimeltä selkä- tai jopa niskakakka.

Lapsi opettaa/kasvattaa sinua enemmän kuin sinä lasta. Opit nauramaan itsellesi, toisen kanssa, opit rakastamaan täysin erilaista ihmistä, saat opettaa uusia asioita, opit oikean ja väärän eron, opit erilaisia harrastuksia, tutustut uusiin ihmisiin, saat seurata ihmisen kasvamista aikuiseksi jopa vanhukseksi jos hyvin käy, opit ymmärtämään omia vanhempiasi ja sisaruksiasi. Opit rakastamaan ehdoitta, antamaan ja pyytämään anteeksi, opit pysähtymään kiireen keskellä, opit puolustamaan pientä ihmistä. Jne. Satoja muitakin syitä tehdä lapsi. Toivottavasti saat.

Järkevin syy on, että et nuorru ja tahdot saada lapsen. Riski jäädä lapsettomaksi kasvaa sitä enemmän mitä kauemmin odotat. Esikoisen saatuasi saatat tahtoa toisenkin ja silloin toivot, että se olisi ikäsi puolesta edelleen mahdollista. Vanhenemaan ehtii kyllä senkin jälkeen, kun lapset on saatu ja hyvässä kasvun vaiheessa. 

Mun lapset on nyt 11 ja 17, ja se määrää hauskuutta, uusia ystäviä ja uusia näkökulmia, mitä lasten kautta onn tullut elämääni, on uskomaton. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän olen itse saamapuolella. Olen alkanut harrastaa enemmän liikuntaa ja opiskella kieliä lasten innostuksen ja esimerkin kautta. Keskustelut heidän kanssaan ovat ihania.

Eli mun vinkki on, että mieti haluatko pitkällä tähtäimellä uusia, ihania ihmisiä elämääsi. Monet miettii vaan sitä raskasta pikkulapsiaikaa, mutta sehän on vaan murto'osa vanhemmuutta.

Uppp

Ei kannata. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei myöskää ehkä mene kuin Strömöössä joten mikäli ei ole intressiä lasta hankkia niin älä hanki. Voi tulla raskauden myötä vaivoja, lapsi voi olla vakavasti sairas ja mitä näitä on.

Älä hanki jos oikeasti et halua.

Onpas hankala "neuvo". Ei kai kukaan mitään vaivoja ja sairauksia oikeasti halua eikä kenenkään intresseissä ole ruveta omaishoitajaksi? 

Vierailija kirjoitti:

28-vuotiaana ei kannata enää kovin monta vuotta miettiä, aikaa ei ole loputtomiin ja vaikeammaksi käy. Siinä on oikeastaan se järkisyy.

Moni Sirkku-Liisa vetää jarrutuksen pitkäksi ja sitten jää perhe saamatta. 

No ei se siinä 30 tienoilla normaalisti ole vaikeaa. Toki on näitä jotka on syömishäiriöillä, liialla treenaamisella, hormonivalmisteilla, huumeilla yms pilanneet kehonsa ja tarvitsevat avustusta, mutta jos on normaali terve ihminen ilman gynekologisia sairauksia niin suurin osa tulee ihan normaalisti raskaaksi tuossa iässä. Sitten on ne ketkä eivät tule vaikka aloittaisivat yrittämisen 15-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi opettaa/kasvattaa sinua enemmän kuin sinä lasta. Opit nauramaan itsellesi, toisen kanssa, opit rakastamaan täysin erilaista ihmistä, saat opettaa uusia asioita, opit oikean ja väärän eron, opit erilaisia harrastuksia, tutustut uusiin ihmisiin, saat seurata ihmisen kasvamista aikuiseksi jopa vanhukseksi jos hyvin käy, opit ymmärtämään omia vanhempiasi ja sisaruksiasi. Opit rakastamaan ehdoitta, antamaan ja pyytämään anteeksi, opit pysähtymään kiireen keskellä, opit puolustamaan pientä ihmistä. Jne. Satoja muitakin syitä tehdä lapsi. Toivottavasti saat.

Mistä sitten tulevat kaikki ne huonot narisisti ja sadistivanhemmat, joita maailma on pullollaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28-vuotiaana ei kannata enää kovin monta vuotta miettiä, aikaa ei ole loputtomiin ja vaikeammaksi käy. Siinä on oikeastaan se järkisyy.

Moni Sirkku-Liisa vetää jarrutuksen pitkäksi ja sitten jää perhe saamatta. 

No ei se siinä 30 tienoilla normaalisti ole vaikeaa. Toki on näitä jotka on syömishäiriöillä, liialla treenaamisella, hormonivalmisteilla, huumeilla yms pilanneet kehonsa ja tarvitsevat avustusta, mutta jos on normaali terve ihminen ilman gynekologisia sairauksia niin suurin osa tulee ihan normaalisti raskaaksi tuossa iässä. Sitten on ne ketkä eivät tule vaikka aloittaisivat yrittämisen 15-vuotiaana. 

No yleensä joo, mutta mistä sitä edes tietää onko molemmilla hedelmällisyys kunnossa, kun koskaan ei ole yritetty? Ja mitäs jos haluaa kaksi tai kolme lasta? Silloin kannattaa ennen kolmekymppiä kyllä jo alkaa touhuta sitä.

Vanha ketju, mihinköhän lopputulokseen aloittaja päätyi?

Minulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta. Lapset tein puhtaasti ns. järkisyillä. Sukuni on/oli todella pieni, loin siis itselleni oman suvun, jonka matriarkkana häärään, silloin kun muut antavat siihen luvan.