Teini ei lue kokeisiin - mitä teet?

Vierailija kirjoitti:

No minulla kaksi lähes 10 keskiarvon lasta. Toinen lukiossa ja toinen kasilla. Kaveriporukka niin kunnianhimoista ettei ole tarvinnut paljon painostaa.

Mulla 17-vuotias tyttö, joka ahdistui suunnattomasti sellaisessa kunnianhimoisessa sakissa. Koki itse aikuistumisen kynnyksellä olevansa hyvinkin erilainen kuin tuo muu ystäväporukka, mutta kesti jonkun aikaa irrottautua siitä ja alkaa vaan elämään omaa elämää ja tavoittelemaan omia haaveita sen sijaan että menisi porukan jatkeena :)

No mun lapsi ei ole yhtään ahdistunut siinä kaikki lukee porukassa. Päinvastoin saa vaan siitä voimia... Lapsi on yhdessä korkean keskiarvon lukiossa Helsingissä 😊.

Mikä oli näiden eliittilukiolasten äitien anti Ap:lle?

Vierailija kirjoitti:

Lahjominen koulunumeroissa on ulkoinen motivaatio, joka ei kanna pidemmälle. Enkä myöskään keksi, mitä lapseni niin kovasti haluaisi, että alkaisi lukemaan. Poika on ihan keskivertoälykäs, ei mikään älykkö eikä heikkokaan. Vastaus on aina, että ei huvita lukea, ei ole motivaatiota. Aiemmin alakoulussa aina kannustin ja kehoitin ja kuulustelin ja kyselin, nyt se ei enää onnistu. Ei halua. Ehkäpä tässä nyt siis vaan odotellaan....

Ap.

Jos pojallasi ei juuri nyt ole sitä sisäistä motivaatiota, se ei synny huutamalla. Tarvitaan ulkoinen motivaattori, esimerkiksi rahapalkinto, jonka avulla poikasi oppii opiskelemaan. Kun taito on opeteltu, hän voi käyttää sitä jatko-opinnoissa eikä käy niin että motivaatiosta huolimatta opiskelurutiinin ja -taidon puute lopettaa opinnot alkutekijöihinsä.

No jaa, mä pärjäsin peruskoulun kuuntelemalla tunneilla. En kokeisin lukenut oikeastaan lainkaan. Lukio samalla tavalla. Kirjoituksiin sitten päätin lukea ja hyvillä papereilla sieltä pääsin ulos, korkeakoulut käyty ja tutkinnot ja ammatit saatu. Ei ole aina ihan mustavalkoisia nämä. Oma lapseni lukee mutta ei jää tieto päähän. Eli lukemalla numerot huonompia kuin itselläni aikanaan. 

En tekisi mitään. Mulla kolme lasta, jotka kaikki opiskelee menestyksekkäästi korkeakoulussa, eikä he kyllä tehneet kun ihan alaluokilla läksyjä ja kokeisiin ei kyllä juurikaan lukeneet. Toki ensimmäiset vuodet kotonakin opetin tapoja opiskella ja huolehdin, että läksyt tehdään, mutta mitä enemmän tuli ikää sitä enemmän annoin heille itselleen vapautta niiden asioiden kanssa. Eikä siinä kuinkaan käynyt. Mua kytättiin lapsena ja nuorena, huudettiin, raivottiin jne... kouluasioista, ja vaikka mä sit istuin mun huoneessa kirja nenän edessä, ei se yhtään enempää sitä asiaa mun päähän saanut jäämään, mitä oli jo jäänyt. Se lukemalla pänttääminen ei vaan ole koskaan ollut mun juttu, enkä sitä tehnyt, kun näennäisesti, että vanhemmat ois huutaneet vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli näiden eliittilukiolasten äitien anti Ap:lle?

Saipahan Vauvallakin päteä.

Anna miehen kasvattaa omalla tavallaan

Puheli ja läppäri takavarikkoon ja takaisin saa kun on lukenut.

Jos kokeisiin ei tarvitse lukea, niihin ei lueta. En aikoinaan lukenut aina kokeisiin, jos muistin asiat muutenkin.

Joku ehdotti ap:n pojalle hänen äitinsä ja isänsä välimuotoista tapaa suhtautua pojan kouluun. Minusta se on hyvä idea. 15-vuotias poika voi oikeasti olla tosi hölmö ja kypsymätön vielä. Ei ole järkevää järtää häntä oman onnensa nojaan. On tärkeä osoittaa, että koulutyö on tärkeää, vaikka se ei juuri nyt kiinnostakaan. Hesarissa oli jokin aika sitten joku kadvatusalan ammattilainen tarkkaillut erästä 9-luokkaa vuoden (olikohan väitöskirjaansa varten). Hän oli tullut siihen tulokseen etenkin takarivin poikien kanssa, että paljon enemmän pitäisi vain pakottaa. Samaa mieltä olen itsekin pojan äitinä ja myös opettajana. Etenkin pojat keskimäärin alisuoriutuvat helposti.