Teini ei lue kokeisiin - mitä teet?

Ehkä hänelle ei ole hyötyä lukemisesta? Ei kaikille jää tieto päähän pänttäämällä. Itselläni oli ainakin näin ja sama juttu, että sain kokeista aina kaseja suurin piirtein ja todistuksissakin oli pääosin kaseja. Koitin joskus lukea, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut, samoja numeroita sain silti.

Lukeminen ei ole ainoa tie onneen.

Pidän huolta siitä, että läksyt on tehty (kyllä, vielä lukiolaiseltakin). Mutta en ikinä huuda aiheesta, pyydän kertomaan aiheesta, kysyn minkälaisia tehtäviä oli, oliko vaikeita jne, kuulustelen läksyjä. Sellasta ihan tavallista kommunikointia ja läsnäoloa.

Lisään vielä: etsikää siis miehenne kanssa kultainen keskitie.

Enpä minäkään tuon ikäisenä jaksanut lukea ja lukio meni lukematta läpi. Ei musta lääkäriä tullut, mutta ihan hyvin tässä on noin muutoin mennyt. Jättäkää teini rauhaan, kyllä se sieltä vielä joskus innostuu tai sitten ei.

Jos yläkoulussa ei opi lukemaan, tökkäävät lukion opinnot saman tien. Korkeakouluista puhumattakaan.

Kai se lapsi koulussa kuuntelee ja tekee jos kuitenkin on kasin oppilas. En minäkään koskaan nähnyt isoveljeni lukevan edes lukioaikoina kokeisiin. Hän onntosi vahvasti auditoivinen oppija eli muistaa tosi hyvin kaiken kuulemansa. Ei koskaan lintsannut tunneilta, vaan istui kuunteli opettajaa, ei tarvinnut paljoa kokeisiin lukea. Kirjoitti huippupaperit lukiosta ja pääsi ensiyrittämällä yliopistoon.

Minun poika on pari vuotta nuorempi mutta me luetaan kokeisiin yhdessä. Kerta koealue läpi. Hän saa myös kasia aika pitkälti. Joskus lukemattakin, mutta selvästi pärjää paremmin kun on luettu yhdessä kokeisiin.

Luetaan sen takia yhdessä kun pojalle jää sillä tavalla hyvin asiat päähän ja muutenkin poika nauttii kun saa minun jakamattoman huomion ja olen käytössä vain häntä varten.

Kävisikö sama sinun lapselle?

Mikä kasissa on vikana? Jos saa lukematta noin hyviä, en tajua mikä on ongelma. Antakaa lapsen olla rauhassa ja vaatikaa vasta kun alkaa mennä huonosti.

Jostain syystä kammoat lahjontaa. Minusta juuri tällaisen laiskan teinin kanssa se toimii usein hyvin. Jotkut selkeät tavoitteet, jotka täyttämällä teini saa jotain haluamaansa. Ei mitään epämääräistä "jos todistus paranee tarpeeksi", vaan ihan selkeät rajat, joiden täyttäminen riittää. Mieti ne rajat tousaalta niin, että yksi epäonnistuminen ei vielä kaada koko hommaa.

Kasi on ihan hyvä numero, mutta suurempi ongelma on se, jos teini ei opi lainkaan opiskelemaan, koska se tietää jatkossa vaikeuksia.

Minä selvisin oikeastaan lukion läpi lähes lukematta. Yläasteella numeroni olivat pääosin 8-9, ehkä pari seiskaa koko torkkarissa. Kirjoituksista tuli pääosin E tai M.

Ihmiset ovat erilaisia, jotkut oppivat parhaiten lukemalla kirjat viiteen kertaan kannesta kanteen, toisille riittää kerta. Joillekin riittää hyvä yleistieto sekä se mitä on tunneilla oppinut.

Yliopistossa sen sijaan tämä sama tyyli ei toimi.

selitä että on hyvä kehittää tuo opiskelu prosessi valmiiksi koska tulevaisuudessa tulee tilanne jossa ei enää lukematta pärjää.

Ei meidänkään teini lue. Tekee tosi hyvät muistiinpanot ja kertaa ne edellisenä iltana. Tyttö oppii parhaiten kuuntelemalla ja kirjoittamalla ja saa tällä systeemillä 8-10 arvosanoja.

Miksi edes haluaa lukioon, jos peruskoulukaan ei kiinnosta sen vertaa että ottaisi sieltä asialliset numerot?

Meillä oli tytöllä ysillä vähän sellainen vaihe, ettei koulu kauheasti kiinnostanut. Ei sille oikein mitään mahtanut, häntä ei vaan kiinnostanut, mutta onneksi pohjalla oli hyvät numerot eikä se ysin laiskottelu paljon keskiarvoa pudottanut. Lisäksi hänellä oli perusteena, että kun lukioon mennään kuitenkin pääsykokeilla, niin niillä numeroilla ei ole niin väliä. No oikeassahan hän oli, mutta minulle oli kova pala kun tuntui että laittaa koulun ihan läskiksi. Ja lukiossa hän on saanut kavereilta huonoja vaikutteita ja alkanut selvästi optimoida niin että alisuoriutuu niissä aineissa mitä ei pidä tärkeänä ja on alkanut saada jopa kaseja. Ei tässä voi muuta kuin hyväksyä sen, että nuori ei pidä hikaroimista niin tärkeänä ja sitten pitää asennoitua niin, että ysikin on ihan ok numero.

Peruskoulussa toisaalta luodaan pohja lukio-opinnoille ja jos jo peruskoulussa saa kaseja, niin lukio-opinnoista voi tulla kyllä vaikeat. Ja mitä ihmettä ap:n poika kuvittelee opiskelevansa lukion jälkeen? Jos on enempi ammattikouluun sopiva, niin kolmella lukiovuodella säästää vain yhden vuoden ammattikoulun opinnoissa. Toki lukiossa voi periaatteessa saada yleissivistyksen, mutta jos vetää jo peruskoulussa kaseja, niin ei siitä lukiosta jää käteen oikein mitään.

Lahjominen koulunumeroissa on ulkoinen motivaatio, joka ei kanna pidemmälle. Enkä myöskään keksi, mitä lapseni niin kovasti haluaisi, että alkaisi lukemaan. Poika on ihan keskivertoälykäs, ei mikään älykkö eikä heikkokaan. Vastaus on aina, että ei huvita lukea, ei ole motivaatiota. Aiemmin alakoulussa aina kannustin ja kehoitin ja kuulustelin ja kyselin, nyt se ei enää onnistu. Ei halua. Ehkäpä tässä nyt siis vaan odotellaan....

Ap.

Eihän peruskoulun todistuksella mitään väliä edes oikeasti ole noin tulevaisuudenkaa kannalta. Melkein kaikkiin lukioihi pääsee kasin todistuksella ellei jonnein eliittilukioon hae.

Jotkut omaksuvat asiat lukemattakin, joten sikäli ei syytä huoleen. Miksi pitäisi lukea koealue x kertaa läpi tai tietyn aikaa, jos osaa muutenkin? Toisaalta ongelma on sitten se, että kun sitten joskus pitää vaivautua, niin miten se sitten onnistuu, jos ei ole tottunut. Meillä on seiskaluokkalainen poika, joka on oppinut asiat tuosta vaan, mutta motivaatio on nolla ja suurin piirtein kokeessa kirjoittaminen väsyttää ja arvosanat alkavat olla sen mukaisia. Näillä näkymin en rehellisesti osaa ajatella, että hän pärjäisi/jaksaisi lukiossa, vaikka älynlahjoissa ei totisesti vikaa ole. Itse en ollut yhtä älykäs, mutta ahkera olin, ja pärjäsin ihan hyvin.

Siis vaikuttaako lukemattomuus koulumenestykseen? Itse olin samanlainen ja sain silti 8-9 numeroita. Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan mitenkään, koska koulu sujui. Vanhempani vaan sanoivat, että seiskakin on hyvä numero :D Oon nyt yliopistossa. Oikeastaan koskaan en ole päntännyt kokeisiin tai tentteihin. Yliopistossa oon muutamaan tenttiin pitänyt lukea tai oikeastaan päntätä, mutta muute menee luennolla istuskellessa ja dioja kerraillen. Arvosanat 3-5 yliopistossa. Tietysti pääsykokeisiin sitten pänttäsin koko koulu-urani edestä :D

Koulu on aina sujut niin sanotusti vasemmalla kädellä. Sen verran laiska olen, että miksi ihmeessä kuluttaa useita tunteja jos itseään tyydyttävän arvosanan saa jo tunnin työllö edellisenä iltana?

No minulla kaksi lähes 10 keskiarvon lasta. Toinen lukiossa ja toinen kasilla. Kaveriporukka niin kunnianhimoista ettei ole tarvinnut paljon painostaa.

Mä olen itse saanut sellaisen kasvatuksen, ettei vanhemmat kouluasioihin puuttuneet, itse piti asiat hoitaa ja jos hoiti huonosti niin sittenpähän korjailee omia mokiaan.

Ihan ok kai minusta kasvoi.

En juurikaan puutu omienkaan lasten koulunkäyntiin. Pidän itsestäänselvyytenä, että läksyt tehdään ja kokeisiin harjoitellaan edes jotenkin. Ei ole tarvinnut muistutella.

Kysyn usein, miten koulussa menee. Mulle riittää, jos siellä käy ja siellä menee lapsen mielestä hyvin.

Sykissä kaikki lukee, ei ongelmia😊