Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mt-ongelmien positiiviset puolet! Etsitään pilvestä se hopeareunus
15.05.2017 |
Tänään on täällä mt-ongelmaisia mollattu oikein olan takaa (koska paskaa oloahan mielenterveyden kuntoutujat tarvitsevat, eikö jeh?) joten listataanpa tähän alle, mitä positiivista mt-ongelmatausta sinulle on tuonut? Onko mt-tausta ehkäpä avartanut mieltäsi, tuonut sinulle uuden ammatin tai elämänsuunnan, tai onko sairastumisessasi ollut jokin muu positiivinen puoli?
Itse sairastan elämää ajoittain vaikeuttavaa ahdistuneisuushäiriötä, mutta sen kääntöpuolena osaan eläytyä ihmisten tilanteeseen ja olla empaattinen. Tuntosarveni ovat erittäin herkät ja tunnistan esim. kumppanini huonon päivän silmänräpäyksessä, välillä tuntuu että "tunnen" hänen huonon olonsa vaikka hän olisi ihan eri huoneessakin. Saan kavereiltani kiitosta siitä että olen heille kuuntelevana korvana ja osaan neuvoa heitä esimerkiksi ihmissuhdekriiseissä, koska yleensä pääsen myös heidän kumppanien ja kaveriensä pääkopan sisälle ja ymmärrän heidän käytöstään. Ihmiset hakeutuvat pariini ongelmiensa kanssa myös esim. työpaikallani, vaikka työnkuvani ei mitenkään liity hoiva-alaan tai mielenterveysasioihin. Mt-ongelmistani huolimatta uskon että tämän piirteeni vuoksi pystyisin myös olemaan hyvä ja tarpeisiin vastaava vanhempi ihmisten ennakkoluuloista huolimatta, vaikka minulla ei tällä hetkellä ole vielä lapsia.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä niistä mt-ongelmista pitäisi löytyä jotain hyvää? Eikö se hopeareunus ole se kun on mahdollisuus toipua tai parantaa elämänlaatua? Masennuksessa ja syömishäiriössä ei vielä ole ilmennyt mitään hyvää viimeisimpien reilun kolmnekymmenen vuyoden aikana.
En todellakaan usko kärsimys kasvattaa- fraasiin. Kärsimys satuttaa.
Jos nyt unohdetaan se, että sekä masennuksen että syömishäiriöiden taustalla on samat stigmatisoivat, medikalisaation avulla tuotetut mekanismit, niin onhan hyviksi laskettava miljardiluokan lääkebusiness, sairaanhoitoprosesseissa toimivien ihmisten työapaikat palkkoineen ja lisäinformaation syntyminen? Tavallaan sitä samaa mitä Mengele tuotti testatessaan todella hulluja hypoteeseja keskitysleirillä, mutta tieteellisesti hyväksytyssä konseptissa (tässä paradigmassa, Mengelen paradigmasta en tiedä).
:D :D Taas se alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä niistä mt-ongelmista pitäisi löytyä jotain hyvää? Eikö se hopeareunus ole se kun on mahdollisuus toipua tai parantaa elämänlaatua? Masennuksessa ja syömishäiriössä ei vielä ole ilmennyt mitään hyvää viimeisimpien reilun kolmnekymmenen vuyoden aikana.
En todellakaan usko kärsimys kasvattaa- fraasiin. Kärsimys satuttaa.
Jos nyt unohdetaan se, että sekä masennuksen että syömishäiriöiden taustalla on samat stigmatisoivat, medikalisaation avulla tuotetut mekanismit, niin onhan hyviksi laskettava miljardiluokan lääkebusiness, sairaanhoitoprosesseissa toimivien ihmisten työapaikat palkkoineen ja lisäinformaation syntyminen? Tavallaan sitä samaa mitä Mengele tuotti testatessaan todella hulluja hypoteeseja keskitysleirillä, mutta tieteellisesti hyväksytyssä konseptissa (tässä paradigmassa, Mengelen paradigmasta en tiedä).
:D :D Taas se alkoi.
Mikä alkoi? Vihreät miehet laulella olkapäälläsi vai kuukautiset tms?
Nro 40 ja 43 taas olet jo paljastunut älä jaksa enää. Mene jatkamaan niitä äitienpv komentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä niistä mt-ongelmista pitäisi löytyä jotain hyvää? Eikö se hopeareunus ole se kun on mahdollisuus toipua tai parantaa elämänlaatua? Masennuksessa ja syömishäiriössä ei vielä ole ilmennyt mitään hyvää viimeisimpien reilun kolmnekymmenen vuyoden aikana.
En todellakaan usko kärsimys kasvattaa- fraasiin. Kärsimys satuttaa.
Jos nyt unohdetaan se, että sekä masennuksen että syömishäiriöiden taustalla on samat stigmatisoivat, medikalisaation avulla tuotetut mekanismit, niin onhan hyviksi laskettava miljardiluokan lääkebusiness, sairaanhoitoprosesseissa toimivien ihmisten työapaikat palkkoineen ja lisäinformaation syntyminen? Tavallaan sitä samaa mitä Mengele tuotti testatessaan todella hulluja hypoteeseja keskitysleirillä, mutta tieteellisesti hyväksytyssä konseptissa (tässä paradigmassa, Mengelen paradigmasta en tiedä).
:D :D Taas se alkoi.
Mikä alkoi? Vihreät miehet laulella olkapäälläsi vai kuukautiset tms?
Mt-ketjut on hauskaa trollattavaa. On hauska panna halvalla kaikkia sairaita. Sivistyssanat luovat vakuuttavampaa jälkeä. :)
Eipähän enää mikään pelota, kun on jo päässyt kokemaan Helvetin. Mikään ei enää hetkauta, mikään ei enää satuta, mikään menetys ei tunnu merkitykselliseltä. Kaikki on helmpompaa, kun kipukynnys on noussut maksimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä niistä mt-ongelmista pitäisi löytyä jotain hyvää? Eikö se hopeareunus ole se kun on mahdollisuus toipua tai parantaa elämänlaatua? Masennuksessa ja syömishäiriössä ei vielä ole ilmennyt mitään hyvää viimeisimpien reilun kolmnekymmenen vuyoden aikana.
En todellakaan usko kärsimys kasvattaa- fraasiin. Kärsimys satuttaa.
Jos nyt unohdetaan se, että sekä masennuksen että syömishäiriöiden taustalla on samat stigmatisoivat, medikalisaation avulla tuotetut mekanismit, niin onhan hyviksi laskettava miljardiluokan lääkebusiness, sairaanhoitoprosesseissa toimivien ihmisten työapaikat palkkoineen ja lisäinformaation syntyminen? Tavallaan sitä samaa mitä Mengele tuotti testatessaan todella hulluja hypoteeseja keskitysleirillä, mutta tieteellisesti hyväksytyssä konseptissa (tässä paradigmassa, Mengelen paradigmasta en tiedä).
:D :D Taas se alkoi.
Mikä alkoi? Vihreät miehet laulella olkapäälläsi vai kuukautiset tms?
Mt-ketjut on hauskaa trollattavaa. On hauska panna halvalla kaikkia sairaita. Sivistyssanat luovat vakuuttavampaa jälkeä. :)
Taitaa kognitiivinen dissonanssi estää todellisuuden näkemyksen? Näyttää siltä, että kohtalaisen hullussa mielessäsi poikkeava näkemys, hyvin perusteltuna, on trolli. Kannattaisiko ehkä käväistä juttelemassa jollekin sedille, jotka tarkastaa niitä ei-hopeareunuksia ihmisen tiloja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä niistä mt-ongelmista pitäisi löytyä jotain hyvää? Eikö se hopeareunus ole se kun on mahdollisuus toipua tai parantaa elämänlaatua? Masennuksessa ja syömishäiriössä ei vielä ole ilmennyt mitään hyvää viimeisimpien reilun kolmnekymmenen vuyoden aikana.
En todellakaan usko kärsimys kasvattaa- fraasiin. Kärsimys satuttaa.
Jos nyt unohdetaan se, että sekä masennuksen että syömishäiriöiden taustalla on samat stigmatisoivat, medikalisaation avulla tuotetut mekanismit, niin onhan hyviksi laskettava miljardiluokan lääkebusiness, sairaanhoitoprosesseissa toimivien ihmisten työapaikat palkkoineen ja lisäinformaation syntyminen? Tavallaan sitä samaa mitä Mengele tuotti testatessaan todella hulluja hypoteeseja keskitysleirillä, mutta tieteellisesti hyväksytyssä konseptissa (tässä paradigmassa, Mengelen paradigmasta en tiedä).
:D :D Taas se alkoi.
Mikä alkoi? Vihreät miehet laulella olkapäälläsi vai kuukautiset tms?
Mt-ketjut on hauskaa trollattavaa. On hauska panna halvalla kaikkia sairaita. Sivistyssanat luovat vakuuttavampaa jälkeä. :)
Taitaa kognitiivinen dissonanssi estää todellisuuden näkemyksen? Näyttää siltä, että kohtalaisen hullussa mielessäsi poikkeava näkemys, hyvin perusteltuna, on trolli. Kannattaisiko ehkä käväistä juttelemassa jollekin sedille, jotka tarkastaa niitä ei-hopeareunuksia ihmisen tiloja?
Harmittaako kun kaikki sun mt-trollit menee vituiksi? Kauhea yritys päällä mutta et vaan osaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittää provota aina vaan:D mutta se ei enää onnistu heh
No joo, hullut ovat hulluja vaikka voissa paistaisi. Ei heihin provoaminenkaan toimi. Harmi, että Vauva AV:lla on valtaosa mielenterveytensä menettäneitä äitejä. Ongelman poistamiseksi angloamerikkalista mallia kehään, tuet pois heti ja jokainen pärjätköön niillä avuilla joita on. Jotta huoraamisella ei voisi saada etua, tulisi maahanmuuttajiksi ottaa enemmän itseään ilmaiseksi jakavia naisia, jotta markkinahinta laskisi nollaan.
Noin. Nyt olen alentunut AV:n vallitsevalla älykkyyden tasolle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolikolla on aina kaksi puolta. Mt-ongelmien stigmatisointi on medikalisaation aikaansaamaa siinä missä lihavuuden ja muiden mitattavien ja näkyvien poikkeavuuksien stigmatisointi. Diagnoosit toisaalta voivat olla helpotus joillekin ihmisille, jotka eivät muutoin ymmärrä omaa itseään eivätkä hahmota miksi he eivät sovi yhteiskunna utopiseen standardiin, mutta ne useimmiten ovat erittäin haitallisia, siinä missä mikä tahansa muu yhteiskunnan asettama stigma.
Mikäli haluaa löytää jotain hyvää, niin sellainen ihminen, joka on itse kokenut, tuntenut ja ymmärtänyt sairauden, voi ymmärtää toisia saman kokeneita ihmisiä. Tätä voi verrata vaikkapa siihen, että ei perheetön ymmärrä välttämättä perheellisen arkea. Yhteiskunnassa ongelma näyttää olevan se, että tunteettomuudella pärjää paremmin kuin tunteilla. Näin ollen kehityksen voisi ennustaa menevän enemmän siihen suuntaan, että tulemme lisäämään medikalisaation avulla entistä enemmän stigmatisoitavia ihmisiä, jotka haluamme syrjäyttää. Tämä sopii kahteen suuntaukseen: globalisaation vuoksi vain 20% ihmisistä on tarpeellisia ja ihmisten ylikansoitus hoituu, kun ihmiset eivät lisäännyt saatuaan sopivia lääkkeitä libidon tappamiseen.
Ihminen joka ei pärjää yhteiskunnassa ilman yhteiskunnan apuja, ilman lääkkeitä ja lääkäreitä nuorempanakaan ei ole kykenevä elämään tässä yhteiskunnassa.
On naurettavaa että mt ongelmaiset yrittää selittää että he ovat jotenkin normaaleja tai jotenkin jopa parempia kuin tavalliset ihmiset. Jos näin olisi niin he eivät tarvitsisi yhteiskunnan rahoittamia hoitoja ja lääkkeitä. Suurin osa mt potilaista ei tarvitsisi yhteiskunna tukia edes elämiseen. Eikä he tarvitsisi koko aja muiden tukea elämiseensä (sukulaisten ja kavereiden tukea).
Kiinnostava "kovien arvojen" kampanjapostaus. Jäin tätä oikein miettimään. Lähdet väittämästä, että ihminen joka tarvitsee "lääkkeitä ja lääkäreitä" (erityisesti jo nuorena) ei ole kykenevä elämään tässä yhteiskunnassa. Hämmästelen terveyttäsi, mikäli et koskaan ole tarvinnut lääkkeitä ja lääkäreitä! Etkö tosiaan koskaan? Jos niitä olet tarvinnut johonkin, et ilmeisesti sinäkään ole kelvollinen tähän yhteiskuntaan?
Tämä johdattaa kiinnostavaan ajatusleikkiin siitä, ketä varten terveyspalvelut (mukaan lukien mielenterveyspalvelut) on yhteiskuntaan perustettu. Ketkä niitä sinun mielestäsi käyttävät? Keitä varten ne on perustettu? Jos sinäkin hyväksyt tosiasian siitä, että yhteiskuntaamme (samoin lähes kaikkiin muihinkin yhteiskuntiin) on perustettu terveyspalveluja yhteiskunnan jäsenille, voisit miettiä hetken sitä, mitä tämä tosiasia tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan jäsenten odotetaankin tietyllä aikavälillä sairastuvan erinäisiin tauteihin. Tietty prosentti joutuu polvileikkaukseen, tietty prosentti saa mielialalääkityksen. Joka vuodelle varataan tietty budjettimäärä rahaa eri palveluihin. Esimerkiksi mielenterveyspalvelujen budjetti on melko korkea, sillä oletetaan että joka vuosi tietty määrä ihmisiä sairastuu.
Entä mikä ajaa ihmisten sairastumista? Pääasiassa ympäröivä yhteiskunta. Esimerkiksi urbanisaatio on lisännyt mielenterveysongelmia, samoin isommassa mittakaavassa länsimainen kulttuuri. Samoin Suomen kulttuuriin ja historiaan liittyy paljon mielenterveysongelmia lisääviä tekijöitä, kuten sota-ajoilta periytyviä kovia arvoja (joita sinäkin edustat), korkeita päihdelukuja, perheväkivallan normalisaatiota, yksin pärjäämisen kulttuuria (mitkä ironista kyllä itsekin mainitsit - sinun mukaasihan mt-ongelmaiset eivät tarvitse edes perhettään tueksi). Tämä lisättynä homogeeniseen geeniperimään mahdollistaa mielenterveysongelmien yleisyyden ja jatkuvan yleistyvyyden. Koska siis tämä yhteiskunta tarjoaa niin rehevän kasvualustan mielenterveysongelmille, on siis luonnollista, että yhteiskunta on vastuussa myös niiden hoidosta.
Väittämäsi voisi kääntää myös toisin päin. Monilla menestyneillä taiteilijoilla ja julkisuuden hahmoilla on mielenterveyden ongelmia tai niihin liittyvää historiaa. Pitäisikö heidät vapauttaa esimerkiksi veroista sillä perusteella, että he eivät ole sinun mittapuullasi kelvollisia yhteiskuntaan? Tällöinhän mielenterveysdiagnoosi toimisi automaattisena yksilön ja yhteiskunnan toisistaan erottajana, eikä ole mitään syytä miksi sairas yksilö olisi vastuussa yhteiskunnalle, jos yhteiskunta ei ole vastavuoroisesti vastuussa yksilölle.
Toivottaisin sinulle kaikkea hyvää ja onnea mielenterveysongelmattomaan elämääsi, mutta epäilen vahvasti että joku nuppi sinullakin on tavanomaista löysempi. Toivotan sinulle siis onnea sisäisen kamppailusi kanssa, ja toivon todella että uskallat hakeutua lääkärin pakeille mikäli paha olosi käy ylitsepääsemättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just toi että viljelee jatkuvasti sivistyssanoja:DD
Ammattihuukkerin ei tarvitse osata sivistyssanoja ... ymmärrän.
Nyt ilmiantaa toi trolli muiden komentteja, niin että ne poistuu! Hauska setä, joka viljelee sivistyssanoja:D Onko paha olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tästähän positiivinen ketju tulikin... jos täällä osalla ei ole diagnooseja vaan ovat ihan ns. "normaaleja" ihmisiä niin tämähän toimii hyvänä todistusaineistona siitä, että oikeastaan mielenterveysongelmaisetkin ovat hyvin normaaleja, eikä rajaa voi kovin helposti vetää terveen ja sairaan yksilön välille...
Itse olen kolmekymppinen mies, sairastaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä. Tällä hetkellä erittäin huono vaihe menossa. Lääkkeet ei sovi lainkaan, joten pakko vaan koittaa hoitaa ongelmaa terapialla. Tän takia elämä kaventunut mielettömän paljon. Kyllä tästä on hyvin vaikea keksiä mitään positiivista. Toki sitä oppii arvostamaan pieniäkin asioita tämmösen hyvin monin eri tavoin elämänlaatua heikentävän sairauden kanssa eläessä. Ja osaa olla empaattinen toisia ihmisiä kohtaan.
Itseäni harmittaa suunnattomasti, kun sitä haluaisi löytää vastaavassa tilanteessa olevan naisen, jonka kanssa voisi paitsi jakaa kokemuksia myös rakentaa kemioiden kohdatessa jotain romanttistakin. Tää vaiva rajoittaa elämää suunnattomasti, mutta silti sitä näyttää ulkoisesti täysin normaalilta ja on muuten täysin normaali ihminen normaalien tarpeiden kanssa (tietenkin). Treffikumppanin löytäminen ei olisi ongelma, ellei tämä vaiva poistaisi mahdollisuuden lähteä treffeille jne. Kertokaa, että mistä ihmeestä sitä voisi löytää vastaavassa tilanteessa olevan naisen? Vertaistukiryhmiä ei juuri ole, vaikka Helsingissä asunkin.
Vierailija kirjoitti:
57 ja 58 olet todella sairas ihminen.
57 ja 58 ovat nekin eri kirjoittajien. Teet nyt just samoin kuin Kaksplussan keskustelut pilatessasi: näet yhden ja saman ihmisen monen eri ihmisen kirjoitelmien taustalla. Voisiko oikeasti hoitoon hakeutumisesta olla hyötyä?
Voin olla lasten kanssa enemmän kun olen eläkkeellä kuin jos kävisin töissä. Juuri muuta en keksi. Vaihtaisin milloin vain pääni terveeseen päähän.
Kaksisuuntainen, epävakaa ja syömishäiriö
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmekymppinen mies, sairastaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä. Tällä hetkellä erittäin huono vaihe menossa. Lääkkeet ei sovi lainkaan, joten pakko vaan koittaa hoitaa ongelmaa terapialla. Tän takia elämä kaventunut mielettömän paljon. Kyllä tästä on hyvin vaikea keksiä mitään positiivista. Toki sitä oppii arvostamaan pieniäkin asioita tämmösen hyvin monin eri tavoin elämänlaatua heikentävän sairauden kanssa eläessä. Ja osaa olla empaattinen toisia ihmisiä kohtaan.
Itseäni harmittaa suunnattomasti, kun sitä haluaisi löytää vastaavassa tilanteessa olevan naisen, jonka kanssa voisi paitsi jakaa kokemuksia myös rakentaa kemioiden kohdatessa jotain romanttistakin. Tää vaiva rajoittaa elämää suunnattomasti, mutta silti sitä näyttää ulkoisesti täysin normaalilta ja on muuten täysin normaali ihminen normaalien tarpeiden kanssa (tietenkin). Treffikumppanin löytäminen ei olisi ongelma, ellei tämä vaiva poistaisi mahdollisuuden lähteä treffeille jne. Kertokaa, että mistä ihmeestä sitä voisi löytää vastaavassa tilanteessa olevan naisen? Vertaistukiryhmiä ei juuri ole, vaikka Helsingissä asunkin.
Vauva AV näyttäisi olevan täynnä sopivia kandidaatteja. Laita jokin sähköposti tähän ketjuun, sellainen, josta sinua ei tunnisteta. Varma mätsi.
Alue: Aihe vapaa
Jos nyt unohdetaan se, että sekä masennuksen että syömishäiriöiden taustalla on samat stigmatisoivat, medikalisaation avulla tuotetut mekanismit, niin onhan hyviksi laskettava miljardiluokan lääkebusiness, sairaanhoitoprosesseissa toimivien ihmisten työapaikat palkkoineen ja lisäinformaation syntyminen? Tavallaan sitä samaa mitä Mengele tuotti testatessaan todella hulluja hypoteeseja keskitysleirillä, mutta tieteellisesti hyväksytyssä konseptissa (tässä paradigmassa, Mengelen paradigmasta en tiedä).