Lue keskustelun säännöt.
Nyt kaikki salapoliisit selittäkääs Djatlovin solan onnettomuus
15.05.2017 |
Djatlovin solan onnettomuus oli yhdeksän henkilön retkikunnan kuolemaan johtanut onnettomuus Pohjois-Uralilla 2. helmikuuta vuonna 1959. Se tapahtui Otorten-vuoren (mansin kielellä: "Älä mene sinne") itäpuolella, jota kutsutaan nimellä Holat-Sjahl; nimi on myös mansin kieltä ja tarkoittaa Kuollutta vuorta, sillä siellä ei ole mitään metsästettävää.[1] Sola, jossa onnettomuus tapahtui, on myöhemmin nimetty Djatlovin solaksi siellä menehtyneen vaellusryhmän johtajan, Igor Djatlovin mukaan.
Kommentit (1469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä noita viimeiseksi jääneitä kuvia katsoo ja päiväkirjamerkintöjä lukee, on jouduttu hiihtämään melkoisessa tuulessa ja tuiskussa, näkyvyys on ollut olematon. Kylmyys on tuulen ansiosta mennyt varmasti luihin ja ytimiin, ja tehnyt etenemisestä raskasta. Viimeinen teltan pystytyskin on 1.2. tehty Siperian taigalla lumen tuiskutessa vaakatasoon.
Dyatlovin viimeiseksi jääneessä päiväkirjamerkinnässä 31.1. porukan kerrotaan olevan väsynyt ja läkähdyksissä. Polttopuita on ollut liian vähän, eikä olla jaksettu kaivaa edes kunnollista nuotiokuoppaa. Tilanne tuskin on ollut sen parempi seuraavanakaan iltapäivänä.Aiemmissa päiväkirjamerkinnöissä kerrotaan vaeltajien pyrkineen kulkunsa helpottamiseksi seuraamaan paikallisten Mansien rekijälkiä ja kulkeneen aina kun mahdollista myös hirvien tekemiä polkuja pitkin. Samalla tekstissä on maininta metsästäjän ("not so long ago") tekemästä kulkujäljestä.
Oliko tämä jälki metsästäjän tekemä sittenkään? Ehkä ne oli etukäteen odotuspaikalle menneen vastapuolen jälkiä?Ne kulkujäljet ovat viiltoja puunrunkoon. Kyse on selvästikin numeroista, eivät ole mitään kummallista salakieltä. Olisi melko suuri riski sekaantumisesta, jos käytettäisiin mansien merkkejä, mutta onhan se mahdollista.
Nyt olet ymmärtänyt jotakin väärin. En tarkoittanut Mansien jättämiä symboleja tai muita puihin kaiverrettuja merkkejä.
Minä tarkoitin niitä päiväkirjamerkintöjä, joissa kerrotaan porukan kohdanneen metsästäjän jäljet hangessa, esimerkiksi tässä on suora englanniksi käännetty lainaus päiväkirjamerkinnästä 31.1.1959 :" Came out relatively early (around 10am). Took the same Mansi sled trail. Till now we walk along a Mansi trail, which was crossed by a deer hunter not long ago.
Yesterday we apparently came across his resting stop. Deer didn't go much further. The hunter didn't follow the beaten trail and we are now in his steps. "Eli lähtivät siis porukkana seuraamaan juurikin metsästäjän jälkiä. Niitä lumessa olleita jälkiä, jotka eivät seuranneet vanhaa polkua (Mansien tai hirvieläinten tekemiä).
I see. Ja hyvä kun muistutit tuosta. Ideasi on mahdollinen. Luulisi kuitenkin, että olisi kyselty, milloin joku on viimeksi käynyt metsästämässä. Toisaalta mansit valittivat, että heitä ei kuultu tarpeeksi tutkimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli porukka oli parin päivän ajan "metsästäjän" jalanjäljissä. Tai metsästäjäksi olettamansa henkilön/henkilöiden.
30.1. olivat törmänneet hänen lepopaikalleen ja tammikuun 31. lähtivät sitten seuraamaan metsästäjän jälkiä, jotka jostakin syystä menivät umpihankeen eivätkä pysyneet jo tehdyllä polulla.
Ei siis olisi ihme jos olisivat päätyneet yöksi samalle alueelle jos jälkiäkin olivat seuranneet. Ehkä se suojaisa lumimaja/lumiluola (den) oli tämän samaisen "metsästäjän" tekemä? Ehkä porukka siksi pystytti telttansa avoimelle paikalle, koska päättelivät "metsästäjän" yöpyvän metsän suojassa eivätkä halunneet häiritä tätä?
Tuo "metsästäjähän" on oikeasti voinut olla ihan kuka vaan! Oikea metsästäjä, karannut vanki, jotakin pakoileva rikollinen, KGB:n tai CIA:n agentti, vakoilija, joku porukkaa tietoisesti valvomaan tullut henkilö, joku sovittuun tapaamiseen tullut, ihan vain tavallinen luonnossa kulkija, joku mielenterveydeltään ailahtanut...
Osaisiko tämä jäljet jättänyt odottaa ryhmää ja varautua?
Ehkä hän oli vainoharhainen ja hermostunut huomatessaan, että hänen kintereillään seurasi nuorisojoukko?
Yksi teoria joka tuli mieleen on että teltta on revennyt ja puut on loppuneet vuorella. Teltta on voinut revetä myrskyssä esim jos joku on sohinut telttakepin kanssa ja se on leikannut reikiä telttaan. Ollaan lähdetty hakemaan puuta metsästä ja muodostettu ketju rinteelle, jotta osataan takaisin teltalle. Osa porukkaa jää matkan varrelle odottamaan muita että päästään takaisin teltalle. Tallataan polkua takaisin tuleville. Loput menee katkomaan puita, jonka jälkeen yrittävät palata leirille. Puun haussa menee liian kauan ja porukka jäätyy rinteelle.Teltalle ei enää löydetä takaisin, koska rinteellä olevat ovat paleltuneet ja jäljet teltalle on kadonneet lumipyryssä. Puut on loppuneet, koska on eksytty myrskyssä, eikä ole ehditty kulkea vuoren yli seuraanaan metsään ja siksi otettu liian vähän puuta mukaan että olisi mahdollisimman kevyttä kulkea. Ei ulkopuolisia, vaan omaa sähläämistä.
Osa oli löydetty ilman kenkiä ja päälysvaatteita, mutta niitä on voitu käyttää esim nuotion sytytykseen, polttopuun korvikkeina, tai suojan rakentamiseen. Paljaat jalanjäljet teltan ulkopuolella voisi olla että joku on käynyt tarpeillaan, eikä ole viitsinut pukea kenkiään. Yöllä on ollut pimeää, ettei ole nähty edes omia jalkoja ilman taskulamppua. Osasta vaatteita on voitu tehdä soihtuja joilla näkee pimeässä.
Siinä minun teoria jota ei hyväksytty, koska kaikkien kengät löytyi teltasta. Jätän teidät pohtimaan KGB ja Yeti juttuja :)
Vierailija kirjoitti:
Yksi teoria joka tuli mieleen on että teltta on revennyt ja puut on loppuneet vuorella. Teltta on voinut revetä myrskyssä esim jos joku on sohinut telttakepin kanssa ja se on leikannut reikiä telttaan. Ollaan lähdetty hakemaan puuta metsästä ja muodostettu ketju rinteelle, jotta osataan takaisin teltalle. Osa porukkaa jää matkan varrelle odottamaan muita että päästään takaisin teltalle. Tallataan polkua takaisin tuleville. Loput menee katkomaan puita, jonka jälkeen yrittävät palata leirille. Puun haussa menee liian kauan ja porukka jäätyy rinteelle.Teltalle ei enää löydetä takaisin, koska rinteellä olevat ovat paleltuneet ja jäljet teltalle on kadonneet lumipyryssä. Puut on loppuneet, koska on eksytty myrskyssä, eikä ole ehditty kulkea vuoren yli seuraanaan metsään ja siksi otettu liian vähän puuta mukaan että olisi mahdollisimman kevyttä kulkea. Ei ulkopuolisia, vaan omaa sähläämistä.
Osa oli löydetty ilman kenkiä ja päälysvaatteita, mutta niitä on voitu käyttää esim nuotion sytytykseen, polttopuun korvikkeina, tai suojan rakentamiseen. Paljaat jalanjäljet teltan ulkopuolella voisi olla että joku on käynyt tarpeillaan, eikä ole viitsinut pukea kenkiään. Yöllä on ollut pimeää, ettei ole nähty edes omia jalkoja ilman taskulamppua. Osasta vaatteita on voitu tehdä soihtuja joilla näkee pimeässä.
Siinä minun teoria jota ei hyväksytty, koska kaikkien kengät löytyi teltasta. Jätän teidät pohtimaan KGB ja Yeti juttuja :)
Jos on pakkasta ja lunta, niin ilman kenkiä ei vain olla pitkään ulkona. Jos taas käväistään vilvoittelemassa vaikka saunasta, niin varmaan ei pidetä sukkia jalassa. Venäjällä saunotaan hattu päässä tai ilman, mutta muuten ollaan alasti. Saunominen tässä tapauksessa taas ei ole uskottava vaihtoehto.
Olen sillä kannalla, että porukka on pakotettu jättämään kengät telttaan. Olisivatko asialla olleet kengälliset toverit? He ovat muutenkin sopivia kandidaatteja tämän keissin konniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thibeaun äiti käy kyllä sääliksi. Ensin menetti miehensä, sitten poikansa, ja vielä niin traagisella tavalla molemmat.
Minulle on syntynyt vaikutelma erityisen lahjakkaista ja kovapintaisista retkeläisistä. Älyllisesti vaativia alavalintoja, ei pelkästään kirjaviisautta, vaan myös luovaa ajattelua, fyysisesti huippukuntoisia, kykeneviä selviämään missä tahansa jne. Eikö salaiset palvelut hanki juuri tällaisista ihmisistä täydennystä riveihinsä? Vai olenko jo jotenkin lumoutunut, kun olen tuijottanut heidän kuviaan ja miettinyt kaikkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä noita viimeiseksi jääneitä kuvia katsoo ja päiväkirjamerkintöjä lukee, on jouduttu hiihtämään melkoisessa tuulessa ja tuiskussa, näkyvyys on ollut olematon. Kylmyys on tuulen ansiosta mennyt varmasti luihin ja ytimiin, ja tehnyt etenemisestä raskasta. Viimeinen teltan pystytyskin on 1.2. tehty Siperian taigalla lumen tuiskutessa vaakatasoon.
Dyatlovin viimeiseksi jääneessä päiväkirjamerkinnässä 31.1. porukan kerrotaan olevan väsynyt ja läkähdyksissä. Polttopuita on ollut liian vähän, eikä olla jaksettu kaivaa edes kunnollista nuotiokuoppaa. Tilanne tuskin on ollut sen parempi seuraavanakaan iltapäivänä.Aiemmissa päiväkirjamerkinnöissä kerrotaan vaeltajien pyrkineen kulkunsa helpottamiseksi seuraamaan paikallisten Mansien rekijälkiä ja kulkeneen aina kun mahdollista myös hirvien tekemiä polkuja pitkin. Samalla tekstissä on maininta metsästäjän ("not so long ago") tekemästä kulkujäljestä.
Oliko tämä jälki metsästäjän tekemä sittenkään? Ehkä ne oli etukäteen odotuspaikalle menneen vastapuolen jälkiä?Ne kulkujäljet ovat viiltoja puunrunkoon. Kyse on selvästikin numeroista, eivät ole mitään kummallista salakieltä. Olisi melko suuri riski sekaantumisesta, jos käytettäisiin mansien merkkejä, mutta onhan se mahdollista.
Nyt olet ymmärtänyt jotakin väärin. En tarkoittanut Mansien jättämiä symboleja tai muita puihin kaiverrettuja merkkejä.
Minä tarkoitin niitä päiväkirjamerkintöjä, joissa kerrotaan porukan kohdanneen metsästäjän jäljet hangessa, esimerkiksi tässä on suora englanniksi käännetty lainaus päiväkirjamerkinnästä 31.1.1959 :" Came out relatively early (around 10am). Took the same Mansi sled trail. Till now we walk along a Mansi trail, which was crossed by a deer hunter not long ago.
Yesterday we apparently came across his resting stop. Deer didn't go much further. The hunter didn't follow the beaten trail and we are now in his steps. "Eli lähtivät siis porukkana seuraamaan juurikin metsästäjän jälkiä. Niitä lumessa olleita jälkiä, jotka eivät seuranneet vanhaa polkua (Mansien tai hirvieläinten tekemiä).
I see. Ja hyvä kun muistutit tuosta. Ideasi on mahdollinen. Luulisi kuitenkin, että olisi kyselty, milloin joku on viimeksi käynyt metsästämässä. Toisaalta mansit valittivat, että heitä ei kuultu tarpeeksi tutkimuksissa.
Kyllähän Manseja ja alueen metsästäjiä kovisteltiin ja kuulusteltiin.
Mutta koska ensimmäiset ruumiit löytyi vasta 3-4 viikon jälkeen eikä kukaan osannut kaivatakaan retkeilijöitä aiemmin, on alueella voinut liikkua melko vapaasti sekä paikalliset että tuntemattomat ilman että se on herättänyt sen kummemmin huomiota. Lisäksi lumisade on ehtinyt sopivasti peittää polut ja hiihtojäljet monen monta kertaa.
Joko jollakin on kilahtanut tai sitten kyse on tietoisesta tilaustyöstä.
Tuo metsästäjäksi luultu jälkien jättäjä voi olla ihan potentiaalinen syyllinen tai ainakin osasyyllinen. Sitähän ei voi lisäksi tietää, millainen trafiikki tuolla alueella on helmikuun alussa ollut.
Joku tai jotkut liikkui porukan edessä, mutta liikkuiko joku myös takana? Todennäköisesti kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Thibeaun äiti käy kyllä sääliksi. Ensin menetti miehensä, sitten poikansa, ja vielä niin traagisella tavalla molemmat.
Thibeaux-Brignolles oli vielä luvannut huolehtivalle äidilleen, että tämä retki on hänen viimeisensä. Eipä tiennyt poika luvatessaan kuinka oikeassa olikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä noita viimeiseksi jääneitä kuvia katsoo ja päiväkirjamerkintöjä lukee, on jouduttu hiihtämään melkoisessa tuulessa ja tuiskussa, näkyvyys on ollut olematon. Kylmyys on tuulen ansiosta mennyt varmasti luihin ja ytimiin, ja tehnyt etenemisestä raskasta. Viimeinen teltan pystytyskin on 1.2. tehty Siperian taigalla lumen tuiskutessa vaakatasoon.
Dyatlovin viimeiseksi jääneessä päiväkirjamerkinnässä 31.1. porukan kerrotaan olevan väsynyt ja läkähdyksissä. Polttopuita on ollut liian vähän, eikä olla jaksettu kaivaa edes kunnollista nuotiokuoppaa. Tilanne tuskin on ollut sen parempi seuraavanakaan iltapäivänä.Aiemmissa päiväkirjamerkinnöissä kerrotaan vaeltajien pyrkineen kulkunsa helpottamiseksi seuraamaan paikallisten Mansien rekijälkiä ja kulkeneen aina kun mahdollista myös hirvien tekemiä polkuja pitkin. Samalla tekstissä on maininta metsästäjän ("not so long ago") tekemästä kulkujäljestä.
Oliko tämä jälki metsästäjän tekemä sittenkään? Ehkä ne oli etukäteen odotuspaikalle menneen vastapuolen jälkiä?Ne kulkujäljet ovat viiltoja puunrunkoon. Kyse on selvästikin numeroista, eivät ole mitään kummallista salakieltä. Olisi melko suuri riski sekaantumisesta, jos käytettäisiin mansien merkkejä, mutta onhan se mahdollista.
Nyt olet ymmärtänyt jotakin väärin. En tarkoittanut Mansien jättämiä symboleja tai muita puihin kaiverrettuja merkkejä.
Minä tarkoitin niitä päiväkirjamerkintöjä, joissa kerrotaan porukan kohdanneen metsästäjän jäljet hangessa, esimerkiksi tässä on suora englanniksi käännetty lainaus päiväkirjamerkinnästä 31.1.1959 :" Came out relatively early (around 10am). Took the same Mansi sled trail. Till now we walk along a Mansi trail, which was crossed by a deer hunter not long ago.
Yesterday we apparently came across his resting stop. Deer didn't go much further. The hunter didn't follow the beaten trail and we are now in his steps. "Eli lähtivät siis porukkana seuraamaan juurikin metsästäjän jälkiä. Niitä lumessa olleita jälkiä, jotka eivät seuranneet vanhaa polkua (Mansien tai hirvieläinten tekemiä).
I see. Ja hyvä kun muistutit tuosta. Ideasi on mahdollinen. Luulisi kuitenkin, että olisi kyselty, milloin joku on viimeksi käynyt metsästämässä. Toisaalta mansit valittivat, että heitä ei kuultu tarpeeksi tutkimuksissa.
Kyllähän Manseja ja alueen metsästäjiä kovisteltiin ja kuulusteltiin.
Mutta koska ensimmäiset ruumiit löytyi vasta 3-4 viikon jälkeen eikä kukaan osannut kaivatakaan retkeilijöitä aiemmin, on alueella voinut liikkua melko vapaasti sekä paikalliset että tuntemattomat ilman että se on herättänyt sen kummemmin huomiota. Lisäksi lumisade on ehtinyt sopivasti peittää polut ja hiihtojäljet monen monta kertaa.Joko jollakin on kilahtanut tai sitten kyse on tietoisesta tilaustyöstä.
Tuo metsästäjäksi luultu jälkien jättäjä voi olla ihan potentiaalinen syyllinen tai ainakin osasyyllinen. Sitähän ei voi lisäksi tietää, millainen trafiikki tuolla alueella on helmikuun alussa ollut.
Joku tai jotkut liikkui porukan edessä, mutta liikkuiko joku myös takana? Todennäköisesti kyllä.
Mielestäni jossain on sanottu, että mansit olisivat halunneet kertoa erikoisista havainnoistaan, mutta heitä ei suostuttu kuuntelemaan. Osa jutuista voi tietysti olla median keksintöä. Jostainhan senkin on pitänyt kirjoittaa ja aina joku sanoo jotain ja siitä seuraa helposti yleistyksiä ja väärinkäsityksiä.
Porukkaahan tuolla on nähtävästi ollut pyörimässä enemmän kuin hiljaisella suomalaisella kylätiellä tavanomaisena talvisena tiistai-iltana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thibeaun äiti käy kyllä sääliksi. Ensin menetti miehensä, sitten poikansa, ja vielä niin traagisella tavalla molemmat.
Thibeaux-Brignolles oli vielä luvannut huolehtivalle äidilleen, että tämä retki on hänen viimeisensä. Eipä tiennyt poika luvatessaan kuinka oikeassa olikaan...
Ellei sitten kyse ollut vihjeestä äidille, jos poika ei palaisi... Äitiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on syntynyt vaikutelma erityisen lahjakkaista ja kovapintaisista retkeläisistä. Älyllisesti vaativia alavalintoja, ei pelkästään kirjaviisautta, vaan myös luovaa ajattelua, fyysisesti huippukuntoisia, kykeneviä selviämään missä tahansa jne. Eikö salaiset palvelut hanki juuri tällaisista ihmisistä täydennystä riveihinsä? Vai olenko jo jotenkin lumoutunut, kun olen tuijottanut heidän kuviaan ja miettinyt kaikkea?
Ihan faktaahan tuo vaan on.
Ikäluokkansa parhaimmistoa. Fyysisesti kovakuntoisia ja älyllisesti lahjakkaita, ahkeria. Pääaineena mm. ydinfysiikkaa, radiotekniikkaa, metallurgiaa. Monella työkokemusta erikoisaloilta.
Siksi agentiksi rekrytointia on pidetty ihan loogisena vaihtoehtona. Sekä KGB:lle että CIA:lle ideaalisia kandidaatteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Länsimaisen pullamössöelämän eläneenä on varmasti mahdotonta täysin samaistua ymmärtämään elämää Neuvostoliitossa, erityisesti tapahtumien aikaan 1950-luvulla ja vielä sen jälkeenkin.
Se sotien jälkeinen mentaliteetti, maan rajojen totaalinen sulkeutuneisuus ja koko elämän rajoittuneisuus, kylmän sodan alkaminen ja seuraukset, epädemokraattisuus, kaikkialle ylettynyt sensuuri, pakollinen omavaraisuus, isoveli (ts. KGB ja GRU) valvoi joka puolella... Jos rivistä poikkesi ja alkoi sooloilemaan, tai edes sellaista oli aihetta epäillä, rangaistukset olivat ylimitoitettuja.Nuoret Neuvostoliitossa oli tottuneet kilpailemaan elintilastaan keinolla millä hyvänsä jo lapsesta asti ja luonnollisesti halusivat "up greidata" omaa ja läheistensä elämää. Päästä ylöspäin hierarkian ja elintason rappusilla, ja samalla tietysti olla hyödyksi rakkaalle isänmaalleen. Korkea työmoraali, ahkeruus, aatteenpalo ja tarvittaessa myös itsensä uhraaminen yleisen hyvän nimissä oli itsestäänselvyys jota myös propagandamateriaaleissa muistettiin alleviivata. Ei tarvitse kuin miettiä kommunististen lapsi- ja nuorisojärjestöjen kultaisia sääntöjä...aivopesu aloitettiin jo varhaisessa vaiheessa.
Kaikki retkeilijät oli 1930-luvulla syntyneinä kokeneet sodan (Zolotarjov 1921 syntyneenä jopa henkilötietojensa perusteella osallistunut siihen), eläneet siis lapsuusvuotensa sodan keskellä ja menettäneet varmasti sodassa useita läheisiään.Vain harva oli (tai edes uskalsi olla) epäisänmaallinen, mutta jos joku Neuvostoliiton kaltaisessa sotilas- ja poliisidiktatuurissa olisi saattanut sellainen olla, niin juuri idealistinen, koulutettu, paljon tietoa omaksunut ja omilla aivoillaan ajatteleva nuori, jolle koko elämän olisi pitänyt olla avoinna. Kyseenalaistaminen, uteliaisuus, katkeruus, pettymys, kapinointi, omasta elämästä päättäminen...kaikki edelliset olivat uhka yhteiskunnalliselle järjestykselle.
LOL Sinä itse olet propagandan tyypillinen uhri - kaikki länsimainen kauhistelu on uponnut kuin kuuma veitsi voihin. Kannattaa vähän raottaa kuitenkin sitä päivittelyn verhoa ja ottaa realistisempi tutkimisasenne. Kyllä siellä kauhiassa Neuvvvostoliitossakin miljoonat ihmiset elivät ihan normaalia elämää, ei se siihen aikaan lännessäkään sen hohdokkaampaa ollut. Vainoamiset sun muut kosketti lopulta pientä osaa väestöä ja tämä näissä päivittelyissä tahtoo usein unohtua. Tavan kansalainen (myös se opiskelija) todennäköisesti välitti paskat politiikasta, korkeintaa haukkua rutkutti tavan vuoksi, ihan niin kuin ihmiset tekee nyt, täällä, tänään. Ei heillä 24/7 ollut mielessä, että hui kauheaa tämä Neuvostoliitossa asuminen ja kyllä minua nyt alistetaan ja kytätään. Voi olla, ettei sellainen käynyt kertaakaan mielessä ja vasta Neuvostoliiton romahdettua saatettiin ajatella, että jaahas, niinkö se olikin.
Samaa mieltä. Ihmisillä on usein kuva, että Neuvostoliitossa oltiin hirveästi aikaansa jäljessä kaikin tavoin. Vähän ot, mutta mielestäni esim. tuon ryhmän kokoonpano kertoo nimenomaan päinvastaista - kaksi naispuolista retkeilijää lähinnä miehistä jkoostuvan ryhmän kanssa retkellä kertoo esim. Neuvostoliiton pitkälle kehittyneestä miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta tuohon aikaan. Mm. sillä saralla oltiin huomattavasti pidemmällä, kuin Suomessa tai missään muussakaan länsimaassa, joissa tuollaista olisi pidetty vähintäänkin epäsopivana.
Tai sitten miehillä piti olla pari passaajaa ja kokkia mukana.
Nyt puhutaan tietysti yliopisto-opiskelijoista, jotka eivät ole ihan sama asia kuin tavallinen kansa. Sodassa kuoli ja vammautui valtavasti miehiä, joten yliopistoihin pääsi yhä enemmän naisiakin. Kaikkia tarvittiin. Mutta sellaista vapaamielistä tasa-arvoajattelua, jota 20-luvun Neuvostoliitossa esiintyi, ei ole Venäjällä sen koommin ollut. Etenkin Stalinin aikana perinteinen perhe-elämä oli taas arvossaan. Päättävissä asemissa ja korkeimmalla tasolla naisia oli Neuvostoliitossakin erittäin vähän.
Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että elettiin 50-lukua. Meinaatko, että esim. Suomessa oli paljon naisia päättävissä asemissa? Kiistaton fakta on, että Neuvostoliitossa tuohon aikaan tasa-arvolait olivat pidemmällä, kuin Suomessa. Esim. abortti laillistettiin syystä mistä hyvänsä jo 20-luvulla, Suomessa taas sai abortin sosiaalisin perustein vasta 70-luvulla. Vaikkakin tuossa välissä oli Neuvostoliitossakin sodan jälkeen jonkin aikaa aborttikielto, mutta 50-luvulla naiset saivat abortin vapaasti. Vapaus, jota suomalaisnaiset saivat odotella vielä parikymmentä vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa mansien mystifioinnissa tai demonisoinnissa on kyllä aavistus rasismia. Mansithan on suomensukuinen kansa, puhuvat siis muiden mielestä outoa, eksoottista kieltä ja pitävät hikimajojaan ja ovat muutenkin outoja.
Voin kuvitella, kuinka joskus 1880-luvulla joku länsi-euroopplainen tutkijat on kolunnut Pohjanmaan ja Kainuun seutuja pelon ja jännityksensekaisin tuntein. Eksoottinen, outo kansa on puhumattomana ynähdellyt tuvan nurkissa, mölyten rynnännyt kuumasta hikimajasta jääkylmään lumeen. Ja kyllä ne oli varsinaisia tietäjiä maastossa, outoja merkkejä jättivät ....LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on syntynyt vaikutelma erityisen lahjakkaista ja kovapintaisista retkeläisistä. Älyllisesti vaativia alavalintoja, ei pelkästään kirjaviisautta, vaan myös luovaa ajattelua, fyysisesti huippukuntoisia, kykeneviä selviämään missä tahansa jne. Eikö salaiset palvelut hanki juuri tällaisista ihmisistä täydennystä riveihinsä? Vai olenko jo jotenkin lumoutunut, kun olen tuijottanut heidän kuviaan ja miettinyt kaikkea?
Ihan faktaahan tuo vaan on.
Ikäluokkansa parhaimmistoa. Fyysisesti kovakuntoisia ja älyllisesti lahjakkaita, ahkeria. Pääaineena mm. ydinfysiikkaa, radiotekniikkaa, metallurgiaa. Monella työkokemusta erikoisaloilta.
Siksi agentiksi rekrytointia on pidetty ihan loogisena vaihtoehtona. Sekä KGB:lle että CIA:lle ideaalisia kandidaatteja.
Lisään vielä edelliseen viestiini, että tässä imagon muodostuksessa täytyy myös muistaa Neuvostoliiton propagandakoneiston voima.
Totta kai se palveli Neuvostoliiton (ja toisaalta myös kuolleiden läheisten) motiiveja, että kuolleista nuorista luotiin yli-ihmismäinen, ihanteellinen, suorastaan pyhimysmäisesti siloteltu kuva julkisuudessa. Tässä julkisuuskuvassa nämä nuoret olivat absolutisteja, seksuaalisesti kokemattomia, reippaita, tarmokkaita, älykkäitä, esimerkillisesti opinnoilleen täysin omistautuneita. Ruumiinavauspöytäkirjoihin on voitu lisätä tai poistaa asioita tämän propagandan mukaisesti.
Mutta mikä oli inhimillinen totuus? Kyse oli kuitenkin ihan normaaleista 20-25-vuotiaista (poislukien Zolotaryov jonka mukanaolo ja poikkeavuus on vähintäänkin kysymyksiä herättävää).
Matkan aikana vietettiin syntymäpäiviä (Doroschenko täytti 29.1. 21 vuotta, Zolotaryov olisi täyttänyt 2.2. 38), mukaan oli otettu pari mandoliinia/kitaraa soittamista varten, vapauduttiin, vietettiin aikaa nuorten kesken. On vain luonnollista että ainakin osa olisi nauttinut iltaisin alkoholia, mutta siitähän piti neuvostoliittolaisittain vaieta, ettei puhtoinen maine ja kunnia vain tahraannu.
Ikävä kun ei voi yhtään luottaa noihin ruumiinavausraportteihin. Erityisesti vasta toukokuussa löytyneiden raportit on suorastaan huomiotaherättävän vähäsanaisia ja suppeita. Johtunee ehkä tutkinnan salaamisesta viimeistään siinä vaiheessa kun Kolevatovin ja Dubininan päällä olleista (Krivonischenkon) vaatteista löytyi radioaktiivista säteilyä.
Eikö kenestäkään muusta tuo ryhmän 1.2. teltassa toimittama satiirinen lehtinen ole jotenkin "outo"? Kenellä on aikaa tuollaisen lapsellisuuden kyhäämiseen, erityisesti jos ollaan väsyneitä rankasta matkasta, sääolosuhteista, hiihdosta, teltan kokoamisesta jne kuten hyvin voisi olettaa? Ehkä matka ei ollutkaan yhtä raskas kaikille - ainakaan niille joilla oli aikaa lehtisen ideoinnille. Ehkä epätasapuolinen vastuunjako aiheutti porukassa sisäisiä ristiriitoja?
Lehtisessä vitsaillaan lumimiehestä, hellan kokoamisen maailmanennätyksestä, teltassa päivittäin pidetystä filosofisesta rakkaus & retkeily -seminaarista. Lehtisen editoriaalissa lähetetään terveisiä retkeilijöiden nousseen syntyvyyden kokoontumisesta. Onko tuolla "nousseella syntyvyydellä" joku erityinen merkitys? Suora viittaus seksuaalisuuteen ja raskauteen, onko vain nuorten kokemattomien ihmisten naiivia vitsailua ja patoutuneiden tunteiden sanoiksi pukemista, vai viitataanko konkreettisesti raskauteen ja seksin harrastamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kun ei voi yhtään luottaa noihin ruumiinavausraportteihin. Erityisesti vasta toukokuussa löytyneiden raportit on suorastaan huomiotaherättävän vähäsanaisia ja suppeita. Johtunee ehkä tutkinnan salaamisesta viimeistään siinä vaiheessa kun Kolevatovin ja Dubininan päällä olleista (Krivonischenkon) vaatteista löytyi radioaktiivista säteilyä.
Eikö kenestäkään muusta tuo ryhmän 1.2. teltassa toimittama satiirinen lehtinen ole jotenkin "outo"? Kenellä on aikaa tuollaisen lapsellisuuden kyhäämiseen, erityisesti jos ollaan väsyneitä rankasta matkasta, sääolosuhteista, hiihdosta, teltan kokoamisesta jne kuten hyvin voisi olettaa? Ehkä matka ei ollutkaan yhtä raskas kaikille - ainakaan niille joilla oli aikaa lehtisen ideoinnille. Ehkä epätasapuolinen vastuunjako aiheutti porukassa sisäisiä ristiriitoja?
Lehtisessä vitsaillaan lumimiehestä, hellan kokoamisen maailmanennätyksestä, teltassa päivittäin pidetystä filosofisesta rakkaus & retkeily -seminaarista. Lehtisen editoriaalissa lähetetään terveisiä retkeilijöiden nousseen syntyvyyden kokoontumisesta. Onko tuolla "nousseella syntyvyydellä" joku erityinen merkitys? Suora viittaus seksuaalisuuteen ja raskauteen, onko vain nuorten kokemattomien ihmisten naiivia vitsailua ja patoutuneiden tunteiden sanoiksi pukemista, vai viitataanko konkreettisesti raskauteen ja seksin harrastamiseen?
Silloin ei ollut internetiä eikä intranetiä eikä juuri kopiokoneitakaan, vaan tehtiin tuollaisia lehtiä. Yleensä ne laitettiin jonnekin ilmoitustaululle. Ilmiö on hyvin neuvostoliittolainen. Taiteellisesti lahjakkaat laitettiin aina piirtämään ja vitsiniekat kirjoittamaan. Huumorikin on aina aikaan ja kulttuuriin sidottua, mutta mielestäni ihan hauskasti lehdessä irvaillaan neuvostoliittolaisten sanomalehtien virallisten ilmoitusten paatokselle. Sellaista poliittista huumoria kuin juuri NL:ssa oli, ei synny demokratioissa. Kun järjestelmä on riittävän autoritaarinen, alkaa huumori kukkia. Stalinin aikana vitseistä saattoi joutua vankileireille, jos kohde oli Stalin itse. Mutta oli silloinkin pilapiirroksia, vitsejä, komedioita ym. Brezhnev piti itseensä kohdistuvista vitseistä niin paljon, että keräsi niitä.
Viittaukset seksiin voivat olla sisäpiirihuumoria. Kenties porukkaa on kiusattu yliopistolla leikkimielisesti sillä, että retkellä syntyisi romansseja ja lapsiakin ilmaantuisi pian.
Lehti ei ole kovin laaja teos, se olisi varmaan laitettu jollekin UPI:n ilmoitustaululle, jolla oli opiskelijahuumorin tuotoksia. Päiväkirjat ovat kattavampia.
Se olisikin aika merkittävä tieto, jos ilmenisi, että toinen tytöistä oli raskaana. Mutta ehkä sellaisella ei olisi sentään vitsailtu.
Jos tietäisitte mitään niistä olosuhteista, joissa abortteja tehtiin neuvostonaisille, ette puhuisi mistään vapauksista tai oikeuksista samana päivänäkään.
Nyt olet ymmärtänyt jotakin väärin. En tarkoittanut Mansien jättämiä symboleja tai muita puihin kaiverrettuja merkkejä.
Minä tarkoitin niitä päiväkirjamerkintöjä, joissa kerrotaan porukan kohdanneen metsästäjän jäljet hangessa, esimerkiksi tässä on suora englanniksi käännetty lainaus päiväkirjamerkinnästä 31.1.1959 :
" Came out relatively early (around 10am). Took the same Mansi sled trail. Till now we walk along a Mansi trail, which was crossed by a deer hunter not long ago.
Yesterday we apparently came across his resting stop. Deer didn't go much further. The hunter didn't follow the beaten trail and we are now in his steps. "
Eli lähtivät siis porukkana seuraamaan juurikin metsästäjän jälkiä. Niitä lumessa olleita jälkiä, jotka eivät seuranneet vanhaa polkua (Mansien tai hirvieläinten tekemiä).