Mies valmisti äitienpäivän päivällisen :(

Olen kiitollinen, että minulla on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ruoassahan nyt ei ole mitään vikaa sinällään, mitä kiukkuat?

Sinkö syöt tuollaista sekasotkua hyvillä mielin?

-aloittaja on ihan varmaan itse miehensä valinnut

-aloittajalle tulee yllätyksenä vasta äitienpäivänä, että mies ei ole gourmetkokki

-aloittaja ei ole ottanut miestään mukaan ilmeisesti koskaan keittiöön

-aloittajan kaapista nuo sekasotkut löytyivät, aloittaja itse harrastaa niitä samoja eväitä

-aloittajan mies ei ole ajatustenlukija

Vinkukaa, vinkukaa ja uliskaa. Uliuliuu.

Meillä ne kaapit on myös miehen, ei vaan minun. Mä en ikinä ole ostanut noita pussiruokia, mies sen sijaan niitä ostaa ja kokkaa. Siksi niitä löytyy meidän yhteisestä kaapista. Mä en niitä syö koska saan niistä vatsani kipeäksi. Niissä lienee joku ainesosa, joka saa mun ärtyvän suoleni sekaisin. Miestä en kuitenkaan katso voivani kieltää niitä ostamasta ja kokkaamasta. Omilla rahoillaan ostaa ja itse syö. Ja omassa kaapissaan säilyttää :)

ohis

Yritystä kuitenkin. Loukkaantuisin jos mies olisi kokki, mut jos tavis, niin ok.

käpykakku kirjoitti:

Mikä pakko miesten on kokata äitienpäivänä?? Mikä sääntö tää on?? Ainut sääntö, minkä keksin on: Mutku MÄ haluun. Mä mä mulle niin mä haluun.

Mä leivoin itse lasten kanssa kakun. Ruuaksi riisipuuroa ja kiisseliä. En oikein ymmärrä näitä naisten vaatimuksia. Voi voi. Kuulkaa, kaikilla ei edes oo miestä. Mä oon totaaliyh ja seuraan huvittuneena näitä vaimojen mies teki sitä eikä tehnyt tätä yhyy mutku mulle mulle. Oisit tehnyt toivelistan, että tätä haluun. Mulle ois kelvannut keitetyt perunat ja kaupan punajuurisalaatti. Miehelle riittänee omaa äitiään tervehtiminen. Minä tein lasten kanssa yhdessä meille kivan päivän. Ja juu, tilillä oli muutama euro, tänään tuli palkka, riisipuuro oli halpa ruoka lounaaksi.

Kertokaa niille miehille tarkasti ranskalaisilla viivoilla paperille, mitä haluatte. Jos se kerran on niin tärkeää.

Niin että kun sulla ei ole miestä, niin miesten ei sitten ikinä tarvi laittaa ruokaa. Just joo. Ja miksi ihmeessä aikuista miestä pitää ohjeistaa joka asiassa, eikö miehiltä saa ikinä vaatia mitään? Ei edes ihan pientä omilla aivoilla ajattelemista. Onko se ihme, jos miehet on jatkuvasti saamattomia kun ei niiltä koskaan vaadita yhtään mitään. Aina on joku (yleensä nainen) ymmärtämässä ja tekee kaiken miehen puolesta. Kun ne on sellaisia pikku ressukoita, eihän ne osaa eikä pysty. Niille pitää ruutupaperille kirjoittaa itsestäänselvät asiat. Ja jos ei sittenkään onnistu niin silitetään vielä vähän päätä, että ei se mitään. Naisen vikahan sekin oli, kun ei kirjoittanut tikkukirjaimilla ja tavuviivoilla.

Vierailija kirjoitti:

Yritystä kuitenkin. Loukkaantuisin jos mies olisi kokki, mut jos tavis, niin ok.

No eihän tossa nyt oikeesti ollut mitään yritystä. Mies meni tasan sieltä missä aita oli matalin. Ihan tarkoituksella. Laiskuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruoka määrittele toisesta välittämistä tai rakastamista. Olisi karmeaa elää suhteessa, jossa ruoalla jotain merkitystä..

Tuskin missään parisuhteessa noin. Tuossa oli tärkeämpää ajatus, se ettei mies halunnut panostaa äitienpäivään. Olisi vaikka sitten vienyt ravintolaan, jos ei ole kokkaajatyyppi. Olisi karmeaa elää suhteessa jossa ei koe olevansa arvostettu teoin, sanoin ja yhteisen ajan muodossa.

Minun mieheni tarjosi viiliä, rapeaksi paistettua pekonia ja jälkiruuaksi sillijäätelöä. Juomaksi raukasta lähdevettä ja kaksi tervasnapsia. Hyvää oli !

Perunoita ja italianpataa?? Siihen vielä punajuurisalaattia? Öh😨

108 on pöljä. Sillijäätelön kanssa ei juoda tervasnapsia, vaan tummaa olutta tai kevyttä italialaista punaviiniä.

Mun mielestä ruoalla nimenomaan kerrotaan välittämisestä. Mieheni valmisti mulle aivan mielettömän brunssin, vaikkei normaalisti kovin paljon kokkaakaan. Aloitti valmistelut jo edellisenä iltana ja kaikki oli viimeisen päälle mietitty. Illalla mentiin vielä ravintolaan ja sain lahjankin. Kaikkein parasta oli kuitenkin mieheni suunnittelema ja toteuttama itse tehty brunssi. Isompi lapsi toimi avustajana. Tulen varmasti muistamaan tämän huomionosoituksen loppuelämäni. Itse olen tehnyt samantyyppisiä yllätyksiä merkkipäivänä (illallisia, piknikkejä). Meidän perheessä todellakin ruoalla kerrotaan välittämisestä - ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Odotin päivällistä kovasti. Päivällisenä oli: keitetyt perunat, italianpataa pussista ja kaupan punajuurisalaatti. Pakko sanoa, että oon vähän kyllä pettynyt, ei mitään juhlavampaa vaan pussiruokaa :(

Tämä on hieno konkreettinen esimerkki ehdotuksesta, joka oli jossakin äitienpäiväketjussa viime viikolla: kys. päivän nimi pitäisi muuttaa Mielensäpahoittajan päiväksi. 

Minun mieheni teki kampasimpukoita ja hernepyreetä. Oli todella hyvää.

 Minä tein uunilohta ja valkosipuli perunoita, ei tullut mieleenkään ,että mies tekee aterian?? 

Pussiruoka kuulostaa lähinnä vittuilulta.