Lue keskustelun säännöt.
Perinnöstä luopuminen
14.05.2017 |
1. pitääkö olla sen suostumus, jonka hyväksi luovutaan?
2. voi ketjuttaa? Siis minä luovun perinnöstä => menee lapsilleni => lapseni luopuvat siskoni hyväksi (lapset täysi-ikäisiä)?
Kommentit (52)
41/52
|
14.05.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perunkirjoitus on jo pidetty, etkä määräajan kuluessa kieltäytynyt perinnöstä, olet jo ottanut perinnön vastaan. Jos haluat, että siskosi saa osuutesi, voit lahjoittaa sen hänelle. Sisaresi maksaa sitten lahjaveron. So simple!
No sittenhän kannattaa tehdä niin, että luovun perinnöstä tai lahjoitan sen lapsilleni, jotka sitten lahjoittavat sen siskolleni, niin ei tarvitse maksaa lahjaverojakaan (monta lahjoittajaa, summat menee pieniksi).
Tosin lakimiehen puheista käsitin, että perinnöstä luopuminen on mahdollista perunkirjoituksen jälkeenkin. Kuten todettua, perintöveroja ei ole tarvinnut maksaa.
Perunkirjoituksen aikaan kaksi lapsistani oli alaikäisiä, joten silloin en voinut luopua.
Mitä hullua ehdotat. Jos perintö on jo jaettu, niin ap:n lapset maksaisivat perintöveron tuplana jos ap luovuttaa perinnön nyt lapsille. Jos lapset edelleen luovuttaa sen siskolle, niin siitä menee lahjavero.
Joo 0*2 =0 (perintövero) ja lahjavero 0 (monta lahjoittajaa)
Summat ovat niin pieniä, että jäävät verotuksen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä pitää luopua viimeistään perunkirjoituksessa. Jälkeenpäin ei enää onnistu. Vaikka pesä olisi jätetty jakamatta, olisit jo ottanut perinnön vastaan etkä enää voi luopua siitä.
Käsittääkseni ei ole pakko luopua vielä perukirjoituksessa, mutta esim. perintöveron maksu katsotaan perinnön vastaanottamikseksi, saatika muut toimet, joihin ryhtynyt.
Perintövero on monella mennet ulosottoon, vaikka tarkoitus oli tietenkin olla puuttumatta velkaiseen pesään
Kannattaa lukea perintökaaren 19. luku. Ei se tosin mitenkään yksiselitteinen ole varsinkaan luopumisen osalta.
Isä on kuollut jo kaksi vuotta sitten, joten se on nyt aika myöhäistä enää perinnöstä kieltäytyä. Ihan sama, kenelle sen luovutat, verot menee taas. Verottaja oletettavasti katsoo, että olet "ryhtynyt sellaisiin toimiin, että on katsottava ottaneen perinnön vastaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä pitää luopua viimeistään perunkirjoituksessa. Jälkeenpäin ei enää onnistu. Vaikka pesä olisi jätetty jakamatta, olisit jo ottanut perinnön vastaan etkä enää voi luopua siitä.
Käsittääkseni ei ole pakko luopua vielä perukirjoituksessa, mutta esim. perintöveron maksu katsotaan perinnön vastaanottamikseksi, saatika muut toimet, joihin ryhtynyt.
Perintövero on monella mennet ulosottoon, vaikka tarkoitus oli tietenkin olla puuttumatta velkaiseen pesään
Ei velkaisesta pesästä mitään veroa tule. Vero maksetaan vain silloin, kun perinnöllä on jotain arvoa.
Perinnöstä luovutaan aina perittävän tietämättä. Tämä tietenkin olettaen, että tuonpuoleisessa ei enää tiedetä, mitä jälkeenjääneet täällä tekevät.
Kyllä ap se juna perinnöstä luopumiseksi on tainnut jo mennä. Ottakaa juristi tekemään jako niin saat helpoimmin ja halvimmin sen perintösi sinne mihin sen haluat.
Ja sille joka on velkajärjestelyssä, ei se perintö mene kankkulan kaivoon jos se menee velkojille. Sähän olet saanut sitä velkaa vastaavan suoritteen jo aikaisemmin, ja maksat vain niillä perintörahoilla nyt jälkikäteen ne saamasi asiat. Jotain suoraselkäisyyttä......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap se juna perinnöstä luopumiseksi on tainnut jo mennä. Ottakaa juristi tekemään jako niin saat helpoimmin ja halvimmin sen perintösi sinne mihin sen haluat.
Ja sille joka on velkajärjestelyssä, ei se perintö mene kankkulan kaivoon jos se menee velkojille. Sähän olet saanut sitä velkaa vastaavan suoritteen jo aikaisemmin, ja maksat vain niillä perintörahoilla nyt jälkikäteen ne saamasi asiat. Jotain suoraselkäisyyttä......
Perintö on niin pieni, että juristin laskun jälkeen ei ole enää mitään jaettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Muakin mietityttä perintöjutut. Olen velkajärjestelyssä (omaa syyttäni, ei tarvitse tuomita), lusittavaa olisi vielä 4 vuotta, sitten velka nollataan. Isäni ilmoitti yhtäkkiä, että on tehnyt testamentin. Jättää kaikki tietysti minulle ja veljelleni. Kummallakaan meistä ei ole lapsia. Olen nyt ihan kauhuissani, jos tulee eteen perismistilanne viiden vuoden sisällä, siinä tapauksessa mulla menee velkoihin koko perintö! Eli; voinko siirtää perintöosuuteni veljelleni, niin vältettäisiin rahojen valuminen kankkulan kaivoon?
Et voi. Jos oikeasti velkajärjestelyssä olisit, sinulle olisi kyllä tullut luettavaksi se päätös, jossa se sanotaan.
Tietysti isäsi perintö tulee sinulle ja veljellesi ilman testamenttiakin, mutta ehkä siinä on jotain yksityiskohtaisempia määräyksiä.
Isäsi ei varmaan velkajärjestelystäsi tiedä. Jos tietäisi, hän voisi tehdä sellaisen testamentin, että kaikki menisi veljellesi eikä sinulla olisi velvollisuutta vaatia lakiosaa. Velkajärjestelyn jälkeen isäsi voisi tehdä uuden testamentin, jossa sinä taas saisit osuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on itse ottanut asioista selvää, älkää mututietoanne nyt kertoko enää vääränä. Perinnöstä saa luopua vain sen hyväksi, joka tulee itse perimysjärjestyksessä luopujan sijaan ja ap:n tapauksessa lapset. Siskolle se ei todellakaan mene. Se on väärää tietoa ja siksi olette saaneet alapeukkuja, jotka olette näin väittäneet. Terkuin juuri samassa tilanteessa ollut, enkä voinut luopua perinnöstä, koska se olisi mennyt lapsille ja verot olisivat tulleet joka tapauksessa. Olisi jätetty talo mun veljelle. Toisen veljen osuus olisi mennyt puoliksi mulle ja toiselle veljelle, ja jos minä olisin luopunut, taas lapsille. Eli jätettiin vain perintö jakamatta ja veli jäi asumaan. Omistetaan yhä lapsuudenkoti kolmestaan, veli maksaa sen kustannukset ja asuu siinä.
Olen luopunut perinnöstä. Äitini kuoli vuonna 2010 ja se tuli niin yllättäen, että en ehtinyt tehdä mitään. Maksoin siis äidin perinnöstä verot (lakiosat meille jaettiin tässä kohtaa). Isä kuoli 2015 ja silloin tein heti paperin, että luovun perinnöstäni. Meitä on kolme sisarusta.
Isän osuudesta luovuin ja minun osuuteni meni sitten kahdelle lapselleni puoliksi. Perinnöstä voi vain ehdoitta luopua, ei voi laittaa kenen hyväksi luovun, muuten se katsotaan jo ensin perinnön vastaanottamiseksi ja sitten vasta siitä luopumiseksi eli ensin minä maksan perintöverot ja sen jälkeen lapset. Annoin sen paperin jo perukirjan laatijalle heti. Sain olla mukana isän perunkirjoituksessa koska samassa tilaisuudessa jaettiin myös loput äitini perinnöstä.
Jos lapset on alaikäisiä, en luovuttaisi perintöä, koska sitten joudutaan "holhoushommiin" ja tuttavien kokemuksesta tiedän että se on aika hankalaa.
Jos perintö on niin pieni, ettei tarvi verojakaan maksaan, voihan sen ottaa vastaan ja lahjoittaa sitten vaikka pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on itse ottanut asioista selvää, älkää mututietoanne nyt kertoko enää vääränä. Perinnöstä saa luopua vain sen hyväksi, joka tulee itse perimysjärjestyksessä luopujan sijaan ja ap:n tapauksessa lapset. Siskolle se ei todellakaan mene. Se on väärää tietoa ja siksi olette saaneet alapeukkuja, jotka olette näin väittäneet. Terkuin juuri samassa tilanteessa ollut, enkä voinut luopua perinnöstä, koska se olisi mennyt lapsille ja verot olisivat tulleet joka tapauksessa. Olisi jätetty talo mun veljelle. Toisen veljen osuus olisi mennyt puoliksi mulle ja toiselle veljelle, ja jos minä olisin luopunut, taas lapsille. Eli jätettiin vain perintö jakamatta ja veli jäi asumaan. Omistetaan yhä lapsuudenkoti kolmestaan, veli maksaa sen kustannukset ja asuu siinä.
Tuo yhteisomistukseen jättäminen on kyllä vihon viimeistä. Kun asiat pitkittyy niin ne mutkistuu. Veljeni osti perikunnalta talon (talon omistaja oli kuollut muutama vuosikymmen aikaisemmin ja kauppakirjaan tarvittiin yli 30 henkilön nimi ja kaikkia oli erittäin vaikea tavoittaa. Suvussa oli erottu ja synnytetty ja kuoltu siinä välissä. Lakimies sanoi, että hän on tehnyt kauppaa sellaisesta talosta, joka oli 20-luvulla jätetty jakamatta - arvatkaa mikä homma haalia talon omistajia kokoon.
Miksei veljesi ottanut lainaa taloa vastaan ja ostanut teitä siitä ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä pitää luopua viimeistään perunkirjoituksessa. Jälkeenpäin ei enää onnistu. Vaikka pesä olisi jätetty jakamatta, olisit jo ottanut perinnön vastaan etkä enää voi luopua siitä.
Käsittääkseni ei ole pakko luopua vielä perukirjoituksessa, mutta esim. perintöveron maksu katsotaan perinnön vastaanottamikseksi, saatika muut toimet, joihin ryhtynyt.
Perintövero on monella mennet ulosottoon, vaikka tarkoitus oli tietenkin olla puuttumatta velkaiseen pesään
Ei velkaisesta pesästä mitään veroa tule. Vero maksetaan vain silloin, kun perinnöllä on jotain arvoa.
Perinnöstä luovutaan aina perittävän tietämättä. Tämä tietenkin olettaen, että tuonpuoleisessa ei enää tiedetä, mitä jälkeenjääneet täällä tekevät.
Kirjoitin väärin tarkoitin upporikasta pesää miljoonien kiinteistö ja osakeomaisuudet, jotka juuri ennen laskuaikaa kuolleen pesään jäivät.
Suomessa menee yhhä niin että omaisuuden arvo lasketaan kuolinpäivän mukaan. Suurta omaisuutta päästään jakamaan vasta viiveellä ja perityn omaisuuden sen hetkinen hinta ei riitä perintöverojen maksamiseen.
Eli velkaisen pesästä tekivät vasta perintöverot.
Nuori opiskelija peri ulkomailta osankiinteistöä, hän sai noin 11000 veroja, mutta hänellä ei ole mitään mahdollisuutta edes myydä tuota kiinteiston osaa ja silti joutuu siitä kuluja maksamaan. Hyvä Suomi.
Puoliso kuoli ensin ja sai isoon tilaan asumus/hallinta oikeuden.
Kaikki maksut maksoi poika, joka kuoli ennen puolisoa. Mitään ei jäänyt seuraavillile perijöille pojan. Paitsi se talo