Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen 30 ja äitini puhuu koko ajan miten haluaa että kävisin "kotona" useammin
13.05.2017 |
Asun omassa kodissani, olen ollut omillani yli 10 vuotta ja asunut ulkomaillakin. Sen lisäksi vanhempani eivät edes asu lapsuudenkodissani .
Kiitän tietysti kutsusta, mutta kuvitteleeko hän oikeasti että kun menen heille kylään niin olisin kuin kotonani. Myös jos kerron että minulla on paljon kiireitä tai stressiä hän käskee tulemaan heille rentoutumaan. Itselleni nykyään reissuista tulee enemmän stressiä kun joudun kulkemaan julkisilla monta tuntia ja sitten perillä kuuntelemaan samat jutut yms. Nukkumaan mennään heidän aikataulun mukaan, samoin herätään. Ei se ole minulle mikään hermoloma. En halua loukata, mutta en myöskään halua kokea syyllisyyttä koska en käy tarpeeksi usein ajan/rahan/muun takia.
Neuvoja?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailma :( Ei edes vanhempia kerkeä tavata. Meillä on kaikilla 7 lapsella kotiavaimet kotiin, vaikka vanhin siskonikin jo 40. Saadaan mennä vaikka keskellä yötä ihan vaan syömään, jos siltä tuntuu.
Yöpymiseen ei tarvitsisi edes lupaa kysellä. Toista se on meillä suurperheissä, joissa ollaan perhekeskeisiä. Vanhemmatkin hoidetaan itse, eikä lykätä vanhainkotiin.
Pienet perheet eivät tunnu kokevan mitään yhtenäisyyttä.
Miehen äidin kanssa pitää sopia viikkoja etukäteen milloin voi käydä pikaisesti kahvilla. Sitten syyllistää kun ei kuulemma koskaan käydä. Eipä sinne kovin avoimet ovet ole, eikä anoppi ilmoittele, jos lähtee matkalle.
Minä tiedän aina milloin vanhempani ovat mökillä tai muuten reissussa. Tämä on meille normaalia ja perhe on todella tärkeä. Silti ollaan itsenäisiä aikuisia kaikki jo.
Siis mitä? Oletko ajatellut että vanhempasi ehkä haluaisivat omaakin rauhaa. Minä en koskaan tekisi aikuisena niin, että tunkeutuisin kylään kun itselle sopii. Onhan heilläkin menoja. Tottakai he voivat sanoa niin että voi tulla milloin vaan, mutta ei se hyvää käytöstä olisi heitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisia vastauksia täällä kun monille lapsuuden perhe ja omat vanhemmat on ihan kuin jotain vieraita ihmisiä. Vaikka olen j 35 ja mulla on oma perhe, kyllä mun vanhempieni koti on myös mulle toinen koti. Mulla on sinne avaimet ihan heidän omasta halustaan ja voin mennä käymään ihan milloin vaan, joko lasten ja miehen kanssa tai yksin, eikä se ole mitään "tunkeutumista". Meillä on normaalia että tulee ikävä toisiamme kaikilla. Mun veljeni saattaa ilmestyä meille ihan yhtäkkiä ja se on myös ihanaa. Onneksi ei tarvitse sopia tapaamisia viikkoja etukäteen ja viettää aikaa yhdessä vaivautuneena tai velvollisuudesta, huh.
Alue: Aihe vapaa
Kaikille se perhekeskeisyys ja yhteisöllisyys ei ole se ylin totuus. Ei teidän elämäntapanne ole hiukkaakaan oikeampi kuin niiden, jotka haluavat omaa tilaa. Ja olette aivan sietämättömiä ihmisiä sellaisen mielestä, joka omaa tilaa tarvitsee. Ette siksi että viihdytte yhdessä vaan siksi, että ette osaa kunnioittaa muiden oman tilan tarvetta ja pidätte itseänne parempina.