Kumpi oikeassa?! Mies muuttanut mieltään

Vierailija kirjoitti:

ensin pitää olla halu olla yhdessä, oli lasta tai ei. Lapsi ei saa määrittää sitä, olemmeko yhdessä vai ei.

Eli mies on oikeassa.

Huvittavinta tai surullisinta tässä on, että mies aikoinaan itse sanoi että haluaa yhteisen talouden ja muuttaa yhteen perheenä. Nyt kun hänen taloustilanteensa huonontunut niin mieli muuttunut päinvastaiseksi. Koen hänen ajatteleva vain omaa etuaan. Toisaalta ymmärrän ettei lapsi saisi olla suhteen edellytys mutta niinhän hän itsekin aiemmin ajatteli. Lisäksi riski on minun puolellani jos mies taas alkaa temppuilla kun olen lainan ottanut. Mies ehkä joutuisi vaihtamaan halvempaan asuntoon mutta niin hän joka tapauksessa saattaisi joutua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt käsitä yhtään? Olette hankkimassa lasta, vaikka ette asu edes yhdessä? Ja yhteen muuttamisen ehtona raskaus, mutta joka ei sekään ole yhteinen projekti. Pakko olla trolli. En ole näin tuubaa kuullut aikoihin.

Jos ei ole provoa niin molempien asunnot vuokralle ja vuokraatte yhteisen kodin. Asutte siellä pari vuotta ja jos satutte kestämään sen ajan yhdessä, mitä epäilen, niin sitten vasta mietitte perheenlisäystä.

Tuo lainajuttukin on ihan tuubaa. Moni ottaa asuntolainan yhteyteen jokusen kympin lisää. Joku remontointiin, toinen mihin ottaakin. Tosin ei se nyt kovin fiksua ole isoa lainaa ottaa jos tiedossa että tulevina vuosina tulotaso laskee. Mutta järkihän on hommasta muutenkin hukassa.

Joo tätä mietin minäkin. Että miten ap, joka on aikeissa juuri tulla raskaaksi ja saada vauvan, muka yhtäkkiä voisi maksaa sitä asuntolainaa ollessaan äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla? Miehenhän kuuluu silloin elättää perhe, kun äiti on pois työelämästä hoitamassa vauvaa. Vai menisikö ap takaisin töihin heti kun vauva on syntynyt ja mies jäisi hoitamaan vauvaa kotiin?

Miksi ihmeessä joku nainen suostuu tekemään lapsia sellaisen miehen kanssa, josta ei tiedä vähääkään, miten käyttäytyy yhteisessä kodissa ja parisuhteessa?

Mies on oikeassa ja sinä olet outo lapsipakkomielteesi kanssa. Sinä siis haluat lapsen hinnalla millä hyvänsä, vaikka lapsesi isä osoittautui ihan millaiseksi tahansa? Ei vaan ajattele samalla tavalla vaan kannattaa perinteisempää tapaa, jolle on oikein hyvä syy. Melko moni meistä ajattelee, että "en ikinä olisi tehnyt tuon kanssa lasta jos olisin tämän tiennyt".

Nyt en ymmärrä. Mikä on miehen perustelu sille, että ette voisi muka hankkia uutta yhteistä asuntoa? Joko ostaa sellaista, johon teillä olisi varaa. Tai muuttaa yhdessä vuokralle. Mies myyköön asuntonsa, joka on hänen tulotasoon nähden liian kallis. 

Onko mies antanut sinulle ainuttakaan hyvää syytä, miksi hän haluaa väkisin pitää sen nykyisen asunnon? Muuta kuin että hänen mielestään asunto on hyvä asunto. Minunkin mielestä lottovoitto olisi hyvä. Mutta normaalina ihmisenä ymmärrän, että se ei ole minulle kovin mahdollinen, niin en siitä jankkaa että minun kuuluu se saada.

Itse seurustelin 7 vuotta ennen muuttoamme kumppanin kanssa yhteen. Alle  kahdessa vuodessa tuli ero, koska todellinen luonto paljastui konkreettisesti vasta saman katon alla oikeasti asuttuamme.

Ja sinä olet tekemässä lasta miehen kanssa, jonka kanssa vain tapailet? Onnea tulevalle yyhoolle.

m34

Mikä pakkomielle teillä molemmilla on omistusasunnosta? Paljon helpompi ja riskittömämpi vaihtoehto olisi hankkia aluksi yhteinen vuokra-asunto. On sitten helppo vaihtaa sopivampaan / paremmalle alueelle tai vaikka eri asuntoihin, kun olette vuokralla. Otatte yhteisen asuntolainan ja asunnon vasta sitten, kun on lapsi ja yhteiselo näyttää sujuvan.

Ikävä kyllä einole mikään trolli tai provo. En olisi itsekään muutama vuosi sitten uskonut mihin sotkuun olen joutunut / joutumassa. Haluaisin uuden yhteisen kodin, en muuttaa miehen asuntoon.

Tuo joka kommentoi lainattujen olevan tuubaa: ikävä kyllä ei ole mahdollista olla lainaa useaan asuntoon kun laina per asunto kuitenkin aika suuri, kymppitonnit eivät ikävä kyllä riitä.

Olen oikeastaan aika hajalla kun joudun tajuamaan miehen olleen kiinnostunut vain rahoista ja minusta kustannusten jakajana, omat toiveeni kai ovat hänelle se ja sama. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä einole mikään trolli tai provo. En olisi itsekään muutama vuosi sitten uskonut mihin sotkuun olen joutunut / joutumassa. Haluaisin uuden yhteisen kodin, en muuttaa miehen asuntoon.

Tuo joka kommentoi lainattujen olevan tuubaa: ikävä kyllä ei ole mahdollista olla lainaa useaan asuntoon kun laina per asunto kuitenkin aika suuri, kymppitonnit eivät ikävä kyllä riitä.

Olen oikeastaan aika hajalla kun joudun tajuamaan miehen olleen kiinnostunut vain rahoista ja minusta kustannusten jakajana, omat toiveeni kai ovat hänelle se ja sama. Ap

Paljonko se miehen talon arvo sitten suunnilleen on?

Tietysti jos sinulla on nykyisestä asunnosta lainaa jo vaikka 100 000 € , niin pakko sinun on se myydä ennen kuin voit saada lainaa uuteen asuntoon. 

Yleensä on tapana panna ne omistusasunnot vaikka vuodeksi ensin vuokralle, ja muuttaa yhdessä vuokralle muualle kokeilemaan, että miten se yhdessä asuminen oikein sujuu.. Ei syyttä suotta sanota, että pankin johtaja vihkii miehen ja naisen siinä lainanottotilanteessa.

Oletteko muuten mitä mieltä avioliiton solmimisesta? Ylipäätään yhdessä omistettu asunto on turvallisempaa omistaa, jos on naimisissa (tai huolella tehdyt keskinäiset testamentit).

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Mikä on miehen perustelu sille, että ette voisi muka hankkia uutta yhteistä asuntoa? Joko ostaa sellaista, johon teillä olisi varaa. Tai muuttaa yhdessä vuokralle. Mies myyköön asuntonsa, joka on hänen tulotasoon nähden liian kallis. 

Onko mies antanut sinulle ainuttakaan hyvää syytä, miksi hän haluaa väkisin pitää sen nykyisen asunnon? Muuta kuin että hänen mielestään asunto on hyvä asunto. Minunkin mielestä lottovoitto olisi hyvä. Mutta normaalina ihmisenä ymmärrän, että se ei ole minulle kovin mahdollinen, niin en siitä jankkaa että minun kuuluu se saada.

On kuulemma niin hyvä hieno asunto, jossa asunut pitkään jo ja on hänen kotinsa. Ja laadukkaasti tehty kuulemma. Mitään minusta järkevää syytä en ole vielä kuullut. Ehdotin että vuokraisi asuntonsa, ei suostu. Muut asunnot kuulemma kalliita, vaikka ei se säästetyt pääoman määrä siitä muut mihinkään vaikka asunto vaihtuisi. Mies ei tätä suostu ymmärtämään. Pitää sijainnista. Vaihtoehdoista ei ole pystytty keskustelemaan koska mies on lukkiutunut tähän ainoaan vaihtoehtoon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse seurustelin 7 vuotta ennen muuttoamme kumppanin kanssa yhteen. Alle  kahdessa vuodessa tuli ero, koska todellinen luonto paljastui konkreettisesti vasta saman katon alla oikeasti asuttuamme.

Ja sinä olet tekemässä lasta miehen kanssa, jonka kanssa vain tapailet? Onnea tulevalle yyhoolle.

m34

Eli puolisosi todellinen luonto paljastui? Sinussahan ei luonnollisesti voinut olla mitään vikaa. Viestisi kertoo jo kuinka mukavasta ihmisestä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä einole mikään trolli tai provo. En olisi itsekään muutama vuosi sitten uskonut mihin sotkuun olen joutunut / joutumassa. Haluaisin uuden yhteisen kodin, en muuttaa miehen asuntoon.

Tuo joka kommentoi lainattujen olevan tuubaa: ikävä kyllä ei ole mahdollista olla lainaa useaan asuntoon kun laina per asunto kuitenkin aika suuri, kymppitonnit eivät ikävä kyllä riitä.

Olen oikeastaan aika hajalla kun joudun tajuamaan miehen olleen kiinnostunut vain rahoista ja minusta kustannusten jakajana, omat toiveeni kai ovat hänelle se ja sama. Ap

Jos miehellä olisi velaton asunto, muuttaisit siihen varmasti riemusta kiljuen?  ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Mikä on miehen perustelu sille, että ette voisi muka hankkia uutta yhteistä asuntoa? Joko ostaa sellaista, johon teillä olisi varaa. Tai muuttaa yhdessä vuokralle. Mies myyköön asuntonsa, joka on hänen tulotasoon nähden liian kallis. 

Onko mies antanut sinulle ainuttakaan hyvää syytä, miksi hän haluaa väkisin pitää sen nykyisen asunnon? Muuta kuin että hänen mielestään asunto on hyvä asunto. Minunkin mielestä lottovoitto olisi hyvä. Mutta normaalina ihmisenä ymmärrän, että se ei ole minulle kovin mahdollinen, niin en siitä jankkaa että minun kuuluu se saada.

On kuulemma niin hyvä hieno asunto, jossa asunut pitkään jo ja on hänen kotinsa. Ja laadukkaasti tehty kuulemma. Mitään minusta järkevää syytä en ole vielä kuullut. Ehdotin että vuokraisi asuntonsa, ei suostu. Muut asunnot kuulemma kalliita, vaikka ei se säästetyt pääoman määrä siitä muut mihinkään vaikka asunto vaihtuisi. Mies ei tätä suostu ymmärtämään. Pitää sijainnista. Vaihtoehdoista ei ole pystytty keskustelemaan koska mies on lukkiutunut tähän ainoaan vaihtoehtoon. Ap

No tuo on jo ihan kohtuutonta. Vaatia nyt, että vain hänen aiempi asunto kelpaa hänelle. Ja sinun pitäisi muka mukautua tuohon oikkuun, joka vaatii sinulta että luovut sinun nykyisestä kivasta asunnosta, luovut mahdollisuudesta saada uusi kiva asunto jne.. Sinulla siis muuttuisi kaikki, hänellä ei muuttuisi mikään. 

Eroaako mies mielummin sinusta kuin suostuu, että hankitte uuden yhteisen kodin?

Minä muuten joskus deittailin pienen hetken miestä, joka oli hankkinut itselleen omakotitalon. Hänen mielestään se hänen omakotitalo oli maailman parhaalla sijainnilla, maailman paras talo, ja hän ilmoitti että hän ei suostu siitä ikinä muuttamaan. Että hän on laittanut sen valmiiksi tulevalle perheelleen. Minun töiden ja harrastusten ym kannalta sen sijainti oli ihan mahdoton, ja muutenkaan se talo ei ollut yhtään makuni mukainen. En voinut nähdä, että asuisin siinä ikinä. Ja kuten sinäkin, niin minä olen hyvätuloinen, joka pystyy mahdollistamaan itselleen mieluisan kodin eikä ole jotenkin miehen almujen varassa oleva elätti.. No jätin sen miehen, enkä kadu sekuntiakaan. Iso syy jättämiseen oli tuo, että se vaati, että naisen on pakko muuttaa hänen kotiin, eikä hän siinä asiassa aio joustaa tuumaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä einole mikään trolli tai provo. En olisi itsekään muutama vuosi sitten uskonut mihin sotkuun olen joutunut / joutumassa. Haluaisin uuden yhteisen kodin, en muuttaa miehen asuntoon.

Tuo joka kommentoi lainattujen olevan tuubaa: ikävä kyllä ei ole mahdollista olla lainaa useaan asuntoon kun laina per asunto kuitenkin aika suuri, kymppitonnit eivät ikävä kyllä riitä.

Olen oikeastaan aika hajalla kun joudun tajuamaan miehen olleen kiinnostunut vain rahoista ja minusta kustannusten jakajana, omat toiveeni kai ovat hänelle se ja sama. Ap

Jos miehellä olisi velaton asunto, muuttaisit siihen varmasti riemusta kiljuen?  ;)

Mitä sä nyt selität siellä. Ap on hyvätuloinen, joka ei tarvitse miehen rahoja, vaan hänellä on omaa rahaa omasta takaa paljon.

Mies on avioliitostaan puhunut mutta hänen varallisuutensa suurempi kuin minun. Haluaisi yhteiset rahat suhteessa. Asuntokuvioiden takia jokin avioehto ehkä tarpeen, miehellä lisäksi perillisiä jo. Tuskin hän asuntoaan minulle haluaa lahjoittaa. Senkään takia en haluaisi ns hosua vaan miettiä rauhassa ettei tule yllätyksiä. Jos esim jompi kumpi kuolee, loukkaantuu tms. Tietysti haluan turvata oman asemani myös taloudellisesti enkä ottaa liian suuria riskejä. Jos sitten yhteistä jälkikasvua ei tule niin en näe kuin sotkun rahojen yhdistämisessä. Ap

Ennen lapsia oli me kaksi ja todellakin asuimme yhdessä ja kaikki oli yhteistä alusta alkaen.

Sitten tuli lapset kirsikaksi kakun päälle. Meidän hyvä parisuhde on lasten koti ja kaiken perusta.

Yhteisiä vuosia on takana nyt 26 ja toivottavasti edessä on vielä yhtä monta.

Miksi se vuokra-asunto on poissuljettu? Siten molemmat voisivat pitää nykyisen asuntonsa ja olisi se kuuluisa kompromissi. Jos näin kuitenkin sisänsä yksinkertaisessa asiassa kuin asuminen on jo erimielisyydet tuota luokkaa, niin ihanko oikeasti teistä on yhdessä kasvattamaan lasta? Se on vähintään 18-vuotta. Miettisin sitä nyt tarkkaan. Sitä paitsi, toiseen ihmiseen tutustuu kunnolla vasta yhdessä asuessa.

Muuten en ota kantaa sekaviin asunnonostokuvioihin, mutta älkää missään nimessä hankkiko lasta ennen kuin olette eläneet yhdessä saman katon alla. Sanot, että lapsi tekee teistä yksikön. Ei. Lapsen aika on sitten, kun jo olette yksikkö. Jos sinulla on epäilyjä: mies ei haluakaan osallistua hoitoihin ym ja kaikkea muuta sälää, mitä tuossa nyt on niin lapsi on vihonviimeinen. Ensin varmuus teidän yhteiselon sujumisesta yksikkönä, sitten lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä einole mikään trolli tai provo. En olisi itsekään muutama vuosi sitten uskonut mihin sotkuun olen joutunut / joutumassa. Haluaisin uuden yhteisen kodin, en muuttaa miehen asuntoon.

Tuo joka kommentoi lainattujen olevan tuubaa: ikävä kyllä ei ole mahdollista olla lainaa useaan asuntoon kun laina per asunto kuitenkin aika suuri, kymppitonnit eivät ikävä kyllä riitä.

Olen oikeastaan aika hajalla kun joudun tajuamaan miehen olleen kiinnostunut vain rahoista ja minusta kustannusten jakajana, omat toiveeni kai ovat hänelle se ja sama. Ap

Jos miehellä olisi velaton asunto, muuttaisit siihen varmasti riemusta kiljuen?  ;)

Mitä sä nyt selität siellä. Ap on hyvätuloinen, joka ei tarvitse miehen rahoja, vaan hänellä on omaa rahaa omasta takaa paljon.

Aloittaja sitten etsii sen velattoman miehen tai marssii spermapankkiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on avioliitostaan puhunut mutta hänen varallisuutensa suurempi kuin minun. Haluaisi yhteiset rahat suhteessa. Asuntokuvioiden takia jokin avioehto ehkä tarpeen, miehellä lisäksi perillisiä jo. Tuskin hän asuntoaan minulle haluaa lahjoittaa. Senkään takia en haluaisi ns hosua vaan miettiä rauhassa ettei tule yllätyksiä. Jos esim jompi kumpi kuolee, loukkaantuu tms. Tietysti haluan turvata oman asemani myös taloudellisesti enkä ottaa liian suuria riskejä. Jos sitten yhteistä jälkikasvua ei tule niin en näe kuin sotkun rahojen yhdistämisessä. Ap

Ap hei. Miehellä siis on jo lapsia. Hänen ei siis välttämättä edes oikeasti enää halua lapsia, koska hänellä on niitä jo. Moni mies haluaa aidosti perheen ja haaveilee lapsista, mutta kun hän on ne kertaalleen jo saanut, niin mitään painetta ei enää ole jos jäisi nyt ilman..

Ja toisekseen uusperheen rahakuviot on pahuksenmoinen soppa. Jos ette mene naimisiin, mutta omistatte asunnon puoliksi, ja mies kuolee, niin sinä joudut hetkessä ulos siitä asunnosta, vaikka omistaisitkin siitä puolet. Avoleskellä ei ole hallintaoikeutta eikä asumissuojaa siihen yhteiseen kotiin. Miehen lapset perii miehen asunnonpuolikkaan, ja voi vaatia asunnon heti myyntiin. Pahimmillaan jos ne on alaikäisiä lapsia, niin heidän edustajanaan toimii heidän äiti, ja joudut siis tappelemaan miehen eksän kanssa sinun omasta kodista.

En muuttaisi riemusta kiljuen miehen asuntoon vaikka se olisinvelaton. Olisihan minun silloinkin siitä jokin osa omistettava etten olisi ns lainsuojaton miehen asunnossa. Minusta tässä on väärin juuri se että mies ei halua mitään muutoksia, minulla muuttuisi kaikki ja lisäksi se minulle tärkeä asia eli lapsi, on jäähyllä ennen kuin suostun. Minä olisin tyytyväinen eri asunnoissakin ennen lasta, tottakai sen jälkeen haluaisin yhteisen molemmille mieluisan asunnon. Jos miestä edelleenkään ei kiinnosta minun mielipiteet niin mitä minä sellaisella miehellä. :( ap