Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
En voi sietää tutustumisleikkejä. Meidän koulun rehtori ja varatehtori piti niistä. Onneksi saimme uuden rehtorin. Näin länsi-helsinkiläisessä ruotsinkielisessä peruskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.
No onhan täällä jo moneen kertaan tullut esiin se, että jos kieltäydyt leikistä, saat ilonpilaajan maineen ja toiset kohtelevat sinua sen jälkeen eri tavalla. Ja joidenkin ohjaajien kanssa pitää oikeasti riidellä, että pääsee pois siitä tilanteesta. Siinä on todella korkea kynnys kieltäytymiselle.
Voihan aina sanoa, että päätä särkee ja yritän nyt lähinnä istua rauhassa että hellittäisi. Vaikea siinä on pakottaa.
Olisi kiinnostava tietää, oletko sinä tai muutkaan tätä samaa kommentoineet oikeasti joutuneet tuohon tilanteeseen. Helppohan se on sanoa, ettei kukaan voi pakottaa. Miten monta kertaa itse jaksaisit kuunnella ohjaajan kehotuksia että tule nyt sieltä, ja jos hän ottaisi kädestä kiinni niin vetäisitkö käden vain pois?
Jos on oikein sinnikäs ohjaaja ja tiukka painostus, niin melkein pitäisi vetää turpaan tai rynnätä ulos huoneesta, ettei tarvitse osallistua.
Totta puhut. Koulutettu ohjaaja osaa kyllä pirulliset psykologiset ryhmäpainostuskonstit ja myyntipuheet. Täällä on nyt ollut sivukaupalla kuvauksia nöyryyttävistä tilanteista ja painostuksista. Ei kenenkään aikuisen tarvitse alistua vapaaehtoisestikaan lastentarhaan kuuluviin leikkeihin ja peräti nöyryytyksiin. Parasta olisi ennakkovalmistautua jatkossa tuleviin tilanteisiin. Nyt olisikin hyvä esittää yhteisesti ratkaisumalleja, joilla saisi tilanteen sivistyneesti ratkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.
No onhan täällä jo moneen kertaan tullut esiin se, että jos kieltäydyt leikistä, saat ilonpilaajan maineen ja toiset kohtelevat sinua sen jälkeen eri tavalla. Ja joidenkin ohjaajien kanssa pitää oikeasti riidellä, että pääsee pois siitä tilanteesta. Siinä on todella korkea kynnys kieltäytymiselle.
Voihan aina sanoa, että päätä särkee ja yritän nyt lähinnä istua rauhassa että hellittäisi. Vaikea siinä on pakottaa.
Olisi kiinnostava tietää, oletko sinä tai muutkaan tätä samaa kommentoineet oikeasti joutuneet tuohon tilanteeseen. Helppohan se on sanoa, ettei kukaan voi pakottaa. Miten monta kertaa itse jaksaisit kuunnella ohjaajan kehotuksia että tule nyt sieltä, ja jos hän ottaisi kädestä kiinni niin vetäisitkö käden vain pois?
Jos on oikein sinnikäs ohjaaja ja tiukka painostus, niin melkein pitäisi vetää turpaan tai rynnätä ulos huoneesta, ettei tarvitse osallistua.
Minäkään en ennen uskaltanut kieltäytyä ja olen näitä leikkejä kokenut, mutta nyt uskoisin että kun ikää on jo 35 ja kokemustakin enemmän ja itsevarmuutta, niin varmasti uskallan kieltäytyä, jos joku vientovieras leikinvetäjä yrittää ottaa kädesta kiinni, niin en anna ottaa ja sanon, että sulla ei muuten ole mitään oikeutta koskea muhun ilman lupaa.
Nykyaikana ollaan niin tarkkoja itsemäärämisoikeudesta, hyvä että saa edes kaksivuotiasta lasta napata kädestä kiinni lupaa kysymättä, että on se kumma, jos aikuisilla ei ole mitään oikeuksia.
Mitä tulee toisen ihmisen koskemiseen, niin minä en ole koskaan tykännyt sellaisesta, minua ei kamalasti lapsena halailtu ja kosketeltu joten en ole sellaiseen tottunut, muistan varmaan ikuisesti kun ammattikoulussa joku opettaja ohimenne laski kätensä minun olkapäälleni, ilman minkäänlaista hyvää syytä, siis hyi yök.
Toki muhunkin saa koskea, jos suostun siihen, että en nyt ihan sellainenkaan ole, ettei koskaan saisi koskea ja etten mihinkään harjoituksiin voisi osallistua, missä tulee jotakin ihokontaktia toisiin ihmisiin, mutta mun täytyy kuitenkin suostua siihen vapaaehtoisesti ja täytyy olla selvä, että asia on mulle ok.
Huhhuh onneks mä en oo sen pahempaan joutunut kuin AMK-opiskelujen aloituksessa meidät jaettiin pareiksi, ja sitten piti kertoa itsestään sille parille, joka sitten esitteli sut muille. Tämäkin oli siitä ärsyttävä, että koko opiskeluajan mä muistin kahden ihmisen nimet päittäin väärin, koska yhdistin väärät naamat oikeisiin nimiin :/
Noista "hei olen Erkki Etana" -jutuista vielä: mitä jos sun nimi onkin vaikka Camilla tai Betty tai Fanny? Yritäpä siinä sitten keksiä jotain eläintä joka alkaa samalla alkukirjaimella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen joutunut näihin pariesittelyihin, taitavat olla yleinen vitsaus. Siis haastatellaan paria, joka sitten esitellään muille. Ai että mä vihaan tätä! Se, miten tulee esitellyksi, riippuu tietenkin sen toisen keksimistä kysymyksistä ja siitä miten toinen kertoo vastaukset. Ei sitten yhtään sitä, mitä itse haluaisin itsestäni kertoa. En tunnistanut itseäni ollenkaan. Tosin tuskin minäkään esittelin pariani siten kun hän olisi toivonut...
Vaikea muutenkin sekä keksiä kysymyksiä toiselle että vastauksia, joita toivoisi esiteltävän muille yhtäaikaa, varsinkin, kun esittelyt lähtökohtaisesti jännitystä aiheuttavia. Ja muiden parien esittelyt menevät ihan ohi, ei edes nimet jää mieleen, kun pitää keskittyä omaan suoritukseen.
Kaino toive vetäjille: mitä jos jokainen saisi esitellä itse itsensä ja tuoda esiin ne asiat, jotka haluaa. Siinäkin olisi jo tarpeeksi.
Miksi työpaikalla ylipäätään pitää väkisin kertoa itsestään henkilökohtaisia asioita? Minä voin kertoa "työminästä" ja kompetenssistani ihan mitä tahansa, mitä vain kysytään, mutta kerron itsestäni ihmisenä asioita tasan niille, joille itse haluan!
Ilmeisesti tässä on takana joku kyökkipsykologinen "henkilökohtaisten tietojen kertominen lähentää ryhmää", mutta oikeasti se on vain todella vaivaannuttavaa ja tylsää kuunnella, kun 30 ihmistä vuorotellen pohtii pää sauhuten ja lopulta kertoo itsestään jonkun mukakiinnostavan triviaalin faktan. Mitään luottamuksellista kukaan ei tietenkään ala kertomaan eikä se toisten lempivärien tietäminen keitään lähennä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöydällä oli kasa kortteja, joissa oli kuvia vauvoista ja lapsista.. Sitten piti valita kuva, jossa pikkunassikka ilmeilyineen kuvastaisi itseä parhaiten. Ihan aikuisena, aikuisten kesken.
Siskoni koki pahan burnoutin ja oli pitkään työkyvytön. Kuntoutuskurssilla vetäjä oli laittanut porukan piiriin ja käskenyt jokaisen kertoa vuorollaan lääkityksensä. Tosi juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariesittelyiden suosio perustuu varmaankin siihen, että ohjaaja ajattelee sen olevan vähemmän jännittävää, kun saa esitellä parin eikä itseään. Monille nimenomaan itsensä esittely on se jännittävin juttu.
Puolisoni työpaikalla pelattiin sitä "kuutamolla" sarjasta tuttua leikkiä, että kukin kertoo kolme tarinaa, joista yksi on valhetta ja muut arvaavat mikä. Koska leikissä kerrotaan tarinoita, se kestää aivan älyttömän kauan, jos on isompi ryhmä. Todella vaivaannuttavaa pohtia, onko Pirkko-Auveliina kiivennyt vuorelle, jossa katkoi nilkkansa, fanaattinen Chelsean kannattaja, joka joutui Lontoon-reissullaan vahingossa putkaan vai kenties ollut ammattilainen dartsissa. Ei KIIN-NOS-TA! Suurin osa joutuu myös miettimään kauan, mitä tarpeeksi yllättävää sanoo, kun ei satu olemaan putkaan joutuva vuorikiipeilijä tai ei halua jakaa kiinnostavimpia tarinoita itsestään. Saivat tehtähvänannon seuraavan päivän leikista edellisenä päivänä. Ei mahtanut monikaan esiintymiskammoinen nukkua sinä yönä... Ihan hirveää heille varmasti puhua pitkään ja olla vielä tavallistakin intensiivisemmän tietoisen arvioinnin ja tiiviiden katseiden alla, vaikka se leikkiä olisikin. Puistatus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni koki pahan burnoutin ja oli pitkään työkyvytön. Kuntoutuskurssilla vetäjä oli laittanut porukan piiriin ja käskenyt jokaisen kertoa vuorollaan lääkityksensä. Tosi juttu!
Eihän tuollainen terveystietojen urkkiminen voi olla laillista. Voiko olla tottakaan? Huh huh! Varmaan tosi kuntouttavaa tuollainen alistaminen.
Moni tarina täällä tuntuu liittyvät työttömien kursseihin. Eikö se ole tarpeeksi paha, että on jäänyt työttömäksi? Pitääkö ihmisiä vielä nöyryyttääkin! Mutta kaipa työttömät on näille sadisteille helppoja uhreja, kun eivät uskalla pistää vastaan. Pelkäävät karenssia, jos keskeyttävät kurssin ja rahasta on muutenkin tiukkaa.
Tämä nyt ei ole pahimmasta päästä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä ”leikkiä” jossa hierotaan vierustoverin hartioita. Ensinnäkin, kärsin herkästi päänsärystä sekä niska-ja hartia-alueen kivuista. En halua, että kukaan kovakourainen hieronnasta mitään tietämätön ihminen runnoo hartioitani. Toiseksi, en halua että tuntemattomat koskevat minuun, ja mielestäni minulla on oikeus siitä kieltäytyä tulematta leimatuksi tosikoksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs osallistutte noihin, lampaat.
Alkoiko ahdistamaan kun et itse koskaan päässyt mukaan...
Olin kerran yliopistolla eräällä äänenkäytön kurssilla. Kurssikuvaus oli ihan asiallinen ja kuvittelin, että siellä opetellaan äänenmuodostuksen tekniikoita. Tosi asiassa kurssi oli aivan jäätävää hömppää ja kidutusta!
Joka ikinen tunti meillä oli ryhmäytymisharjoituksia muistuttavia tehtäviä, joiden liittymistä äänenkäytön opetteluun perusteltiin hyvin löyhästi. Me esimerkiksi kuljimme pitkin lattiaa ja opettajan käskystä otimme lähintä ihmistä käsistä ja kuuntelimme toistemme hengitystä sanoan "Minä tunnen sinut. Sinä olet [parin nimi]".
Eräässä toisessa harjoituksessa tunsimme, kuinka ääni virtaa kehossamme energiana. Opettaja näytti kädellä, missä kohdassa energia kulloinkin virtaa (ja kyllä, se virtasi myös hävy ssä).
Keskeytin kurssin tässä vaiheessa ja kirjoitin järkyttynyttä palautetta (joka taisi tosin näkyä lähinnä vain opettajalle). Yliopisto luulee varmaan vieläkin, että siellä käydään läpi tieteellisiä faktoja siitä, miten ääntä muodostetaan vaivattomasti. Oikeasti harjoitukset muistuttivat miltei kulttia.
En koskaan ehtinyt tähän harjoitukseen saakka, mutta netistä luin, että hänen kursseillaan leikittään myös palleaa. Pallealeikissä ryhmän tulee huljutella ilmassa valtavaa sateenkaarenväristä liinaa, josta kukin piti ringissä kiinni. Opettajan merkistä kukin juoksee liinan alle piiloon. "Näin ääni muodostuu palleassa."
Tiesin, että ihan kaikki kurssit yliopistolla eivät ole tieteellisesti yhtä korkeatasoisia, mutta tämä äidinkielen kurssi oli ihan omalla levelillään. Sillä voi yhä suorittaa suullisen äidinkielen osaamisen eräässä pienemmässä suomalaisessa yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole pahimmasta päästä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä ”leikkiä” jossa hierotaan vierustoverin hartioita. Ensinnäkin, kärsin herkästi päänsärystä sekä niska-ja hartia-alueen kivuista. En halua, että kukaan kovakourainen hieronnasta mitään tietämätön ihminen runnoo hartioitani. Toiseksi, en halua että tuntemattomat koskevat minuun, ja mielestäni minulla on oikeus siitä kieltäytyä tulematta leimatuksi tosikoksi tms.
Olin tamk:ssa valinnaisella uneen ja nukkumisergonomiaan liittyvällä kurssilla. No siellä oli sitten sellainen rentoutustunti johon liittyi piikkipallokäsittelyä ja hierontaa. Pahinta oli että opettaja sanoi että alaselästä saa painaa aika kovaakin. No parini painoi ennenkuin rohkenin kieltää. Sitten olikin selkä pitkään kipeänä sen jälkeen. Aikomus oli mainita siitä kurssipalautteessa, mutta jostain syystä kurssista ei tullut linkkiä palautelomakkeeseen.
Nämä leikittäjät saavat varmaan jotain kiksejä siitä, kuka keksii typerimmän jutun, jonka saa painostamalla/kiristämällä/manipuloimalla ihmiset tekemään. Mitään muuta syytä tuskin on pyytää aikuisia juoksemaan palleaa leikkien liinan alle?
Rikkinäinen puhelin työpaikalla, jossa työntekijät useasta eri maasta ja tietenkin osa puhui englantia hyvin vahvalla aksentilla. Tämän järjesti englantia äidinkielenään puhuva tyyppi, joka varmasti on entinen koulukiusaaja. Ja sitten joku tarinankerronta. Kieli pitkällä odotti että sai nolata ihmisiä, varsinkin meitä ulkomaalaisia. Ei siis tapahtunut Suomessa.
Eivät IT-nörtit oikein ryhmäytyneet sinä päivänä. Tarkoitus oli mennä vielä drinkeille sen jälkeen, mutta jostain syystä melkein kaikilla olikin yhtäkkiä jotain muuta pakollista menoa.
Kaksi yksikköä yhdistettiin ja sen vuoksi järjestettiin ryhmäytymispäivä. Ihmettelin hiukan paikkaa. No paikan valinta selvisi kun pääsimme paikalle. Kyseessä siis urheilukeskus. Jotta tutustumme niin meidän piti mennä mm. 150cm korkeuteen asetetun köyden yli käyttämällä apuna vain kehojamme ja siis vain yli sai mennä. Voi stana tuntemattomien ihmisten kourat tukemassa ja nostamassa p.rseestä.
Onhan noita ryhmäytymisleikkejä tullut koettua, kaikki ihan painajaista, varsinkin kun pelkkä nimienkertomiskierros on jo itselleni kuumottava.
No, kerran oli sitten tällainen tapaus, että pienessä tilassa mentiin hippaa, paitsi liikkua sai vain yhdellä jalalla pomppien ja se joka otti muita kiinni joutui LAULAMAAN samalla! Ja samaa laulua ei saanut kuulua kahta kertaa, eli piti vielä onnistua siinä paniikissa muistamaan muitakin lauluja kuin jonkun perus synttärilaulun. Jumaleissön että tuli pompittua lujaa karkuun, kun olen myös yksi näistä jolle on jäänyt julkisesta laulamisesta lapsuudesta traumat saatujen haukkujen ja pilkan takia. Pari ylpeää lauluharrastajaa oli tietenkin ihan innolla mukana ja halusi kuulla miten muut laulaa, voi jösses. Koko leikki tuntui kestävän ikuisuuden koska tietenkin leikittäjä halusi että kaikkien pitää joutua laulamaan, lopulta loppui siihen kun eräs jo ihan kunnolla lihava osallistuja ei jaksanut enää pomppia (ja varmaankin myös olla se jonka nopeammat saa helposti kiinni), mihin leikittäjällä meni vieläpä silminnähden hermot. Kas kun ei haukkunut läskiksi kun ei pomppimaan maanittelu tehonnut. Itse jäin kerran jahtaajaksi mutta onnistuin kiekaisemaan vain pari kertaa kun sain jo jonkun onneksi napattua ja pompittua tuhatta ja sataa karkuun.
Tästä saa nyt joku lurkkaava sadisti leikittäjä tosi vinkeän leikki-idean uudelleenkäytettäväksi, hiphei ja hupsanssaa kuinka hassua ja vekkulia meillä tuleekaan olemaan kun pompitaan ja lauletaan, hihhii!