Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävä reagoi oudosti hoidettaviin lapsiin, kun tarkoitus olisi hankkia omia lapsia
11.05.2017 |
No niin, tilanne on siis sellainen, että olemme molemmat kohta kolmikymppisiä valmistumisen kynnyksellä olevia opiskelijoita. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, ja tarkoitus olisi asettua yhdessä aloilleen ja perustaa perhe. Kummallakaan meistä ei ole juurikaan kokemusta lapsista, joten olemme koettaneet kerätä asiasta tietoa.
Viime viikonloppuna hoidimme ensmmäistä kertaa minun serkkuni kahta lasta (molempien ikä 4–6 vuotta) päivän, kun serkkuni oli asioilla. Tai siis minä hoidin. Tyttöystäväni meni jotenkin aivan lukkoon lasten kanssa jo tunnin jälkeen. Hänellä ei kärsivällisyys oikein riittänyt ja hän tuntui pelkäävän ja vierastavan lapsia. Hän ei osannut puhua heille ja häiriintyi tosi paljon lasten pälpätyksestä ja kyselemisestä. Lopulta hän sanoi, ettei kestä enää, ja meni makuuhuoneeseen lepäämään. Katselin lasten kanssa sitten videoita iltapäivällä, kunnes serkku tuli hakemaan.
Kysymys kuuluu, pitääkö minun haudata lapsihaaveet tämän naisen kanssa? Onko niin, että jotkut naiset eivät vain sovi äidiksi? Vai annanko uuden mahdollisuuden?
Kommentit (80)
Mietivielä kirjoitti:
Molemmilla meillä on ollut lievää masennusta ja kohtalaista ahdistusta opiskeluaikoina, mutta nyt ei ole ollut mitään arkeen vaikuttavaa. Tyttöystäväni on kyllä aina ollut hyvin herkkä luonne ja tarkka siitä, että saa omaa aikaa ja hiljaisuutta.[/quote kirjoitti:
No oman lapsen kanssa sitä hiljaisuutta ja omaa aikaa ei todellakaan ole. Synnytyksen jälkeinen masennus itselläni oli todella kova vaikka muuten sietokykyni on kyllä melko korkea. Kannatan sitä ettette ihan vielä lasta tee. Se on todella rankkaa olla lapsen kanssa 24/7 kotona ja paljon yksin. Jos ei jaksa edes kahta isompaa lasta katsoa paria tuntia niin mites koliikkivauvaa joka huutaa jatkuvasti monta kuukautta? Harkitkaa ettei tarvitse lukea kun äiti on ravistellut vauvan hengiltä tai jättänyt yksin asuntoon ja ottanut vähän omaa aikaa....
Älä nyt tuollaisia kauhukuvia maalaile sentään. Monesta rauhaa rakastavasta sukeutuu kyllä kelpo äiti. Luonto on järjestänyt niin, että sitä energiaa löytyy eikä murru uupumukseen. Joskus tietysti käy näin ikävästäi, mutta tosi harvoin kuitenkin.
Lapsen kanssa ei tarvitse olla koko ajan kotona, mikä juttu tämä on? Mei käydään tietysti ulkoilemassa, kyläillään kavereilla ja pari kertaa viikossa harrastuksessa (vauvauinti, -muskari). Ja onhan isä tässä tapauksessa olemassa ja ehkä vielä sukulaiset, ystävät, kummit...
Tuo serkun lasten kanssa tapahtunut ei minusta liity valmiuteen äidiksi yhtään mitenkään. En minäkään jaksanut vieraita penskoja minuuttia enempää ennen omia. Ihan hyvä äiti tuli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä siis minun tekstiäni. Meni jotenkin lainaus pieleen.
Älä nyt tuollaisia kauhukuvia maalaile sentään. Monesta rauhaa rakastavasta sukeutuu kyllä kelpo äiti. Luonto on järjestänyt niin, että sitä energiaa löytyy eikä murru uupumukseen. Joskus tietysti käy näin ikävästäi, mutta tosi harvoin kuitenkin.
Lapsen kanssa ei tarvitse olla koko ajan kotona, mikä juttu tämä on? Mei käydään tietysti ulkoilemassa, kyläillään kavereilla ja pari kertaa viikossa harrastuksessa (vauvauinti, -muskari). Ja onhan isä tässä tapauksessa olemassa ja ehkä vielä sukulaiset, ystävät, kummit...
Tuo serkun lasten kanssa tapahtunut ei minusta liity valmiuteen äidiksi yhtään mitenkään. En minäkään jaksanut vieraita penskoja minuuttia enempää ennen omia. Ihan hyvä äiti tuli :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, kolmekymppinen nainen ottaa vapaaehtoisesti kaksi lasta hoitoon, eikä sitä hetkeä kestä heitä vaan poistuu lepäämään?
Öö, ei ehkä joo ole valmis äidiksi. Pienen lapsen hoito on rankkaa ja vaativaa, oikeasti. Ei voi mennä toiseen huoneeseen lepäämään!
Olen oikeastaan aika sanaton että toisen ihmisen lasten kanssa, jotka on tarjoutunut ottamaan hoitoon, käyttäydytään noin.Ei olla kolmikymppisiä vielä mutta yli 25-vuotiaita.
Jälkeenpäin kun puhuttiin, niin tyttöystävä sanoi, että tuntui ahdistavalta ja kuormittavalta tuo. Hän sanoi vitsillä että ensi kerralla otetaan nuo hoitoon kymmenenen vuoden päästä. Kyllä tuo lastenhoito minustakin ihan työstä kävi, mutta kyllä se minulta mielestäni meni jopa yllättävän hyvin.
Eikö sinulla itselläsi yhtään hälytyskellot soi? Tuntui ahdistavana ja kuormittavalta? Molemmilla on masennus ja ahdistuneisuus taustaa, nainen sanoo että tuntui siltä ja tältä.
Tajuatteko ollenkaan mitä lapsi vaatii? Ei ole olemassa omaa aikaa kun jotkut satunnaiset hetken, naisen pitää jaksaa kotona vauvan kanssa kun sinä olet töissä, ja vauvat ovat vaativia, niin ihania kun ovatkin.
Huolestuin aidosti siitä että mitä vauvalle tapahtuu jos sen hankitte eikä nainen jaksa hoitaa sitä tai pakenee yksin kotona toiseen huoneeseen koska ahdistaa tai haluaa omaa aikaa. Pitää olla todella varma että siitä selviää, jokainen lapsi ansaitsee hyvän hoidon ja turvan.
Jos olen täysin rehellinen niin itse en lisääntyisi masennustaustaisen kanssa, synnytysksen jälkeinen masennus on kamalaa jos sellainenkin vielä tulisi.
En halua ilkeillä vaan aidosti huolestuin tilanteesta, harkitkaa tarkkaan, sitä kun ei voi sitten perua jos ei olekaan enää niin hauskaa.
Juu, kyllä, näitä asioita juuri olen paljon miettinyt, että miten sitten jaksaa. Hyvä, että kirjoitit tästä lapsen näkökulmasta myös. Se on vain aika hurja juttu sanoa monen vuoden kumppanille että en pidä sinua sopivana äidiksi. Että ihan heppoisin perustein en tuollaista mielipidettä esitä. Varsinkaan kun en itsekään lapsettomana voi esittää mitään asiantuntijaa.
Nyt kyllä jakautuvat mielipiteet todella jyrkästi tässä asiassa! Puolet on sitä mieltä, ettei muiden lasten hoitaminen kerro mitään. Puolet on oikeasti huolissaan.
Älä murehdi, ihan sama oli mulla ennen omia lapsia. Vieraiden lasten hoito tuntui todella työläältä. Nyt omia alle kouluikäisiä lapsia on kolme ja nautin lasten kanssa olemisesta ihan suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron nyt esimerkkinä että olin itse samanlainen, en tykännyt yhtään muiden lapsista ja stressaantunut helposti kovista äänistä. Sain oman lapsen ja kyllä on ollut kova koulu oppia sietämään huutoa. Itselläni nousi agressiot pintaan stressin ja väsymyksen myötä. Olen huutanut lapselle ja välillä teki jopa mieli lyödä. En yhtään ihmettele että yhtään herkemmin joutuvat hakemaan ammattiapua. Mielestäni tyttöystäväni olisi syytä käydä juttelemassa terapeutin kanssa ennen lapsen hankintaa. Itse näen että olisi ollut minulle valtava apu.
No voihan aloittaja itse hoitaa ne muitten ja omatkin lapset. Mikä pakko se naisen on olla se päähoivaaja.
Minua ei muuten kiinnosta tippaakaan muiden lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä murehdi, ihan sama oli mulla ennen omia lapsia. Vieraiden lasten hoito tuntui todella työläältä. Nyt omia alle kouluikäisiä lapsia on kolme ja nautin lasten kanssa olemisesta ihan suunnattomasti.
Lamaannuitko niin, ettet osannut toimia? Ahdistuitko niin, että sinun oli pakko paeta makuuhuoneeseen? On minusta yksi asia pitää lastenhoitoa työläänä kuin Ikea-hyllyn kasaaminen ja kokonaan toinen juttu ahdistua siitä, niin kuin aloittaja tyttöystävä teki.
Oman lapsen kanssa kasvaa äitiyteen. Se on meissä naisissa luonnostaan.
Toiset ei koskaan välitä muiden lapsista eikä halua olla vieraiden lasten kanssa.
Meillä 3 rotukissaa ja olen seurannut minkälaisia ne on emoina. Suojelevia, vaihtivia, kasvattavia, täydellisiä äitejä.
Niitä ei nappaa yhtään vieraat pennut.
Samanlainen on ihminen.
Sitten on myös miehiä ja naisia jotka tykkää muidenkin lapsista.
Itse tykkään joistakin ja jotkut lapset on vaan sellaisia ettei ne mua nappaa millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei tiedä ennen kuin kokee kirjoitti:
Kerron nyt esimerkkinä että olin itse samanlainen, en tykännyt yhtään muiden lapsista ja stressaantunut helposti kovista äänistä. Sain oman lapsen ja kyllä on ollut kova koulu oppia sietämään huutoa. Itselläni nousi agressiot pintaan stressin ja väsymyksen myötä. Olen huutanut lapselle ja välillä teki jopa mieli lyödä. En yhtään ihmettele että yhtään herkemmin joutuvat hakemaan ammattiapua. Mielestäni tyttöystäväni olisi syytä käydä juttelemassa terapeutin kanssa ennen lapsen hankintaa. Itse näen että olisi ollut minulle valtava apu.
Kiitos omakohtaisesta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä jakautuvat mielipiteet todella jyrkästi tässä asiassa! Puolet on sitä mieltä, ettei muiden lasten hoitaminen kerro mitään. Puolet on oikeasti huolissaan.
Itse en ole huolissani. Pslstailliut 15 vuotta js sina haukutaan muiden lapsia ja sitä kun ei kestä tai siedä muiden lapsia.
Uskon biologiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa varsin oudolta käytökseltä aikuiselta ihmiseltä. Vaikka ihminen ei pitäisikään lapsista niin tuollainen käytös on outoa. Onko hänellä jokin diagnoosi? Lääkitys? Paniikkihäiriö tms?
Molemmilla meillä on ollut lievää masennusta ja kohtalaista ahdistusta opiskeluaikoina, mutta nyt ei ole ollut mitään arkeen vaikuttavaa. Tyttöystäväni on kyllä aina ollut hyvin herkkä luonne ja tarkka siitä, että saa omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Lihavoimani kohta pisti silmään. En tarkoita, ettettekö saisi suunnitella vanhemmuutta mutta onko tyttöystäväsi selvillä siitä, että arki pienten lasten vanhempana on raskasta myös vähemmän herkälle sekä ihmisseuraa kaipaavalle henkilölle. Saati sitten ihmiselle, joka on herkkä, omaa rauhaa ja tilaa tarvitseva sekä ilmeisesti taipuvainen masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Voisiko olla, että tyttöystäväsi sisimmässään tietää, ettei halua/sovellu äidiksi, mikä sitten saattaa heijastua esim. juuri kummallisena käytöksenä lasten seurassa. Teidän olisi varmaankin paras vielä jutella asiasta, ei pelkästään hänen käytöksestään tuolla lastenvahtikeikalla vaan ihan yleisemminkin vanhemmudesta ja sen vaatimuksista. Tsemppiä!
Herkkä, omaa rauhaa ja tilaa tarvitseva ja taipuvainen masennukseen ja ahdistukseen kyllä varmaan kuvaa tyttöystävääni. Minulla on siis myös ollut masennusta ja ahdistusta, mutta en ole yhtä herkkä esimerkiksi koville äänille, ihmisjoukoille ja erilaisille tunteille.
Tuo tunteellisuus on kyllä myös ihana ominaisuus hänessä. En pidä herkkyyttä vikana ja sitä olen hänellekin koettanut sanoa. Mutta jos nyt sanonkin että olet liian herkkä äidiksi, niin voiko pahempaa loukkausta olla ylipäätään.
En mäkään tykkää muiden ihmisten lapsista, enkä edes osaa olla lasten kanssa, mutta ihan luottavaisin mielin odotan nyt esikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei tarvii haudata lapsihaaveita. Itse olin tasan kerran alle minuutin verran pitänyt vauvaa sylissä ennen omia lapsiani. Ei vaan tuntunut mun jutulta vieraiden lsten sylittely tai lasten kanssa oleilu ylipäätään - ennen niitä omia lapsia. Nyt olen tottunut lapsiin sillä tavalla että puuhailen suht sujuvasti myös muiden kuin omien lasten kanssa ja ihan pidänkin lasten kanssa olemisesta. En kyllä edelleenkään tuntikausia intensiivisesti jaksa puhua pulputtavia, aktiivisia ja jatkuvasti kontaktia ottavia lapsia viihdyttää. Tämä tosin varmaan johtuu enemmän mun introvertista luonteesta kuin siitä etten "pitäisi" lapsista.
Varmaan tuolla naisella vaan on jotenkin poikkeuksellisen huonot hermot. Kieltämättä tulee mieleen, miten mahtaa vanhemmuudesta selvitä. Onko tällaisesta merkkejä ollut aiemmin, siis sellaista että "ei kestä" asioita, väsyy helposti, vetäytyy, luovuttaa asioissa?
Ja siis siinä ei ole mitään ihmeellistä, että on kokematon jne. mutta jos on sovittu, että lapsia hoidetaan, ja sitten vaan toinen häipyy siitä todeten että ei jaksa, niin ei tuo ole niitä lapsia kohtaan oikein, eikä vanhempia, jotka luottivat tyttöystävääsi niin paljon, että jättivät lapset hänelle hoitoon.
Normaaleilla hermoilla varustettu ihminen olisi hoitanut keikan loppuun vaikka päällään seisten, kyllä vastuunottokykyä pitää aikuisella sen verran olla. Jos lapsia inhoaa, niin silloin ei pidä tarjoutua hoitamaan niitä.
🇺🇦🇮🇱
Minä en rehellisesti sanoen voi sietää muiden lapsia. En ole koskaan halunnut hoitaa muiden lapsia yhtään hetkeä.. Silti olen oikeasti hyvä vanhempi omille kahdelle lapselle. Läsnä ja jaksan heitä ja meidän meteliään hyvin. Omat on omia, ei siitä mihinkään pääse.
Kaffepulla kirjoitti:
Varmaan tuolla naisella vaan on jotenkin poikkeuksellisen huonot hermot. Kieltämättä tulee mieleen, miten mahtaa vanhemmuudesta selvitä. Onko tällaisesta merkkejä ollut aiemmin, siis sellaista että "ei kestä" asioita, väsyy helposti, vetäytyy, luovuttaa asioissa?
Ja siis siinä ei ole mitään ihmeellistä, että on kokematon jne. mutta jos on sovittu, että lapsia hoidetaan, ja sitten vaan toinen häipyy siitä todeten että ei jaksa, niin ei tuo ole niitä lapsia kohtaan oikein, eikä vanhempia, jotka luottivat tyttöystävääsi niin paljon, että jättivät lapset hänelle hoitoon.
Normaaleilla hermoilla varustettu ihminen olisi hoitanut keikan loppuun vaikka päällään seisten, kyllä vastuunottokykyä pitää aikuisella sen verran olla. Jos lapsia inhoaa, niin silloin ei pidä tarjoutua hoitamaan niitä.
Et taida itse olla erityisherkkä?
Minä en ole koskaan jaksanut muita lapsia, kuin omiani. Varsinkaan silloin kun olin itse lapseton.
Täsmennetään vielä, että minusta kysymys ei ole siitä, etteikö tyttöystäväni pitäisi lapsista. Kyllä hän pitää varmaan siinä missä kuka tahansa muukin. Lasten kanssa oleminen oli vain hänelle niin vaikeaa ja raskasta, että kummeksuin sitä. Ei hän laittanut lasten syyksi mitään, ei haukkunut kurittomaksi tai muuta sellaista.
Ap, itse äitinä koen vastauksesi pelottavina, oikeasti.
Miettikää todella tarkkaan, noilla taustoilla ja infolla mitä kerroit niin ei ei ei.