Hirveä pettymys ultrassa, itku tuli...
Ultrassa kävi ilmi, että tämä nyt neljäs lapsi jota hartaasti odotimme onkin jälleen tyttö. En vaan voi mitään pettymykselleni, sillä esikoisesta alkaen olemme kovasti toivoneet omaa suloista, pientä poikaa. Neljäs tyttö... Mies oli todella vaikeana, ei puhunut mitään pitkään aikaan. En tiedä, syyttääkö minua mutta pettymys oli kova.
Kommentit (74)
Kohtukuoleman (rv 40+1) jälkeen toivoin vain, että joskus saisin elävän vauvan syliini. Toivotaan ap, ettei sinun tarvitse haudata lastasi.
Me toivottiin vaan tervettä lasta, mutta toisin kävi. Kuolleen vauvan synnyttäneenä en vaan mitenkään pysty ymmärtämään näin dramaattista otsikkoa oletetusti terveen vauvan sukupuolesta.
Olisin toivonut toista sukupuolta vrt. hirveä pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap mä saan vaan poikia. Ekan miehen kanssa poika ja tokan miehen kanssa poika.Ei auta miehen vaihto mua.
Parempi se silti noin päin on.
Minäkin kävin hiljattain ultrassa, ja minut ohjattiin jatkotutkimuksiin down-riskiluvun takia. Nyt odottelen lisätutkimuksien tuloksia. En ole kysynyt lapsen sukupuolta, enkä ole myöskään itkenyt. Toisaalta eipä tässä varmaan ap:n mielestä itkuun olekaan aihetta, onhan mulla jo kaksi lasta sitä ap:n mielestä arvokkaampaa sukupuolta.
Minäkin kuvittelin otsikon perusteella ihan muuta, kun valitusta sukupuolesta. Olisin itse niin onnellinen jos joskus pääsisin edes noin pitkälle, että sukupuolta erottaa ja sikiö olisi edelleen elossa ja voisi hyvin. Mutta ei, minulle suodaan ultraan vaan keskeytyneitä raskauksia ja hiljaa sammuneita sydämiä. Kaikesta sitä voikin ihminen valittaa, kun väärän sukupuolisesta lapsesta. Pienet on ihmisen ongelmat, jos tuo on oikeasti noin suuri pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen ole väliä, onko poika vai tyttö, pääasia että on vasemmistolainen.
Hyi saatana!
Vierailija kirjoitti:
No meillä olisi kolme poikaa, 15v, 12 v ja 9 v. Voin vaihtaa yhden niistä teidän tulevaan tyttöön. Tarjolla on siis 15v teini, jonka mielestä me aikuiset olemme jälkeenjääneitä fossiileja, jotka ei tujuu mistään mitään ja jolle tarvitsisi ostaa eka partakone. Tai 12v esiteini, joka paiskoo ovia ja käskee jättämään rauhaan ja kiekuu ja kähisee äänenmurroksen parissa. Tai sitten tuo herttainen 9v joka asuu youtubessa tai pelaa jotain pyssypelejä sekä valehtelee sujuvasti karkin syönnistään. Minkä valitset? On ne pojat niin ihania!!
Nämä on oikeasti ihania :) T: 15-vuotiaan äiti
Ultran tarkoitus on selvittää, onko lapsi terve, eikä mitään sukupuolta. Hävetkää!
Ymmärrän kyllä hyvin, kun tytär joskus kysyi minulta että kumpaa toivoit tyttöä vai poikaa ... jouduin valehtelemaan .
Kyllä lähtökohtaisesti jokainen mies ja joskus jopa jotkut naisetkin toivovat poikaa mieluummin kuin tyttöä, mitä sitä totuutta turhaan kieltämään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin hiljattain ultrassa, ja minut ohjattiin jatkotutkimuksiin down-riskiluvun takia. Nyt odottelen lisätutkimuksien tuloksia. En ole kysynyt lapsen sukupuolta, enkä ole myöskään itkenyt. Toisaalta eipä tässä varmaan ap:n mielestä itkuun olekaan aihetta, onhan mulla jo kaksi lasta sitä ap:n mielestä arvokkaampaa sukupuolta.
Niin minutkin ohjattiin ultran ja seerumiseulan jälkeen kohonneen riskin takia.
Ja keskenmenoriski lapsivesinäytteen otossa. Molemmissa raskauksissa.
Ja silti ymmärrän ap:n surun sukupuolesta. Varmasti rakastaa tyttöjäänkin, mutta se mitä ei voi saada muuttuu aina kohtuuttomankin arvokkaaksi. Minulla kävi tuuri ja sain molemmat. Tosin, kumpi vaan olisi ollut hyvä eikä enempiä olisi hankittu.
Olisi vissiin ollut parempi, että sykettä ei olisi löytynyt.
5 vuotta yritetty lasta, 3 km, ulkoisia yms yms. Että juu, voisin myös ottaa kun ei kelpaa
Oletko kiinalainen.? Anna adoptioon tyttö mielummin kuin roskiin nakkaisit.
En nyt jaksanu aloitusta pidemmälle, ihan kun oisin lukenu tän saman lähes sanasta sanaan ennenkin..
Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että ne syyt miksi joku toivoo tyttöä tai poikaa voivat kummuta jostain paljon syvemmästä lähteestä kuin halusta tehdä "poikien juttuja" tai "pukea mekkoihin". Keitä nämä ap:n syyllistäjät ovat tuomitsemaan hänen tunteensa? Tottakai hän rakastaa lasta yhtä paljon. Silti voi olla pettynyt. Esimerkiksi ystäväni menetti pikkusiskonsa ja myöhemmin myös äitinsä traagisesti lapsuudessaan ja hän on aina toivonut tyttöä, koska kokee jotenkin olevansa sukunsa viimeinen nainen ja oman tytön saaminen ehkä muistuttaisi häntä sisarestaan. Varmasti näitäkin asioita voi käsitellä muulla tavoin, mutta tämä on vain esimerkkinä siitä että joskus syvemmät tunteet juontavat juurensa asioista, joihin ihmisen itsensäkään voi olla vaikea vaikuttaa.
Minä olen synnyttänyt kuolleen lapsen, ja silti ollut pettynyt sen seuraavan sukupuoleen. Inhimillisiä tunteitahan nämä ovat, mitä niitä kieltämään. Tosin nyt, 10 vuotta myöhemmin, asia tuntuu aika yhdentekevältä 😀
Isäni ruukasi aina sanoa että "ei samoille vehkeillä saa kuin samanlaisia lapsia" ;)
Olen täysin samaa mieltä kuin 38/39! Ap kertoo tunteistaan, samanlaisia ajatuksia on varmasti vaikka kuinka monella. Minullakin; toivoin kovasti poikaa, koska koen etten välttämättä osaa kasvattaa tytärtä. En tiedä, miksi siltä tuntuu, mutta tuntuupa kuitenkin. Olen asiasta puhunut monien kanssa, ja tunne on alkanut helpottaa ja odotan jo pientä tytärtäni saapuvaksi innolla. Tunteiden häpeäminen ja pimittäminen ei vie tilannetta eteenpäin, jakaminen ja syiden pohtiminen taas antaa oivalluksia ja auttaa pääsemään tunteiden herraksi.
Miksi teidän pitää tulla tänne jakelemaan parin rivin haukkuja, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa?