Hirveä pettymys ultrassa, itku tuli...
Ultrassa kävi ilmi, että tämä nyt neljäs lapsi jota hartaasti odotimme onkin jälleen tyttö. En vaan voi mitään pettymykselleni, sillä esikoisesta alkaen olemme kovasti toivoneet omaa suloista, pientä poikaa. Neljäs tyttö... Mies oli todella vaikeana, ei puhunut mitään pitkään aikaan. En tiedä, syyttääkö minua mutta pettymys oli kova.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri raivos samasta asiasta. Tosin vasta kolmas tyttö oli tulossa.
Saahan sitä harmituksensa ilmaista.
Kuitenkin lapsen synnyttyä on rakastanut tyttöä.Vaihtoi miestä jossain vaiheessa ja saivat pojan.
Niin, vaikuttaa siltä ette mieheni kanssa tulee vain tyttöjä tai sitten ollaan väärin ajoitettu yhdyntä. Jos miehellä olisi vaikka kaksi poikaa ennestään tekisiköhän se varmemmin mulle pojan. Ap
No meillä olisi kolme poikaa, 15v, 12 v ja 9 v. Voin vaihtaa yhden niistä teidän tulevaan tyttöön. Tarjolla on siis 15v teini, jonka mielestä me aikuiset olemme jälkeenjääneitä fossiileja, jotka ei tujuu mistään mitään ja jolle tarvitsisi ostaa eka partakone. Tai 12v esiteini, joka paiskoo ovia ja käskee jättämään rauhaan ja kiekuu ja kähisee äänenmurroksen parissa. Tai sitten tuo herttainen 9v joka asuu youtubessa tai pelaa jotain pyssypelejä sekä valehtelee sujuvasti karkin syönnistään. Minkä valitset? On ne pojat niin ihania!!
Vierailija kirjoitti:
Tää on ilmeisesti aiheena tabu, mutta tiedän etten ole ainoa joka on pettynyt lapsen sukupuoleen. Tottakai sitä lasta oppii rakastamaan mutta silti alkuun ei voi mitään näille tunteille. Ei vaan voi. Ap
Ymmärrän sinua. Tunteesi ovat ihan normaaleja ja sallittuja. Täällä palstalla niistä ei tosin kannata avautua kuten varmasti huomaat. Googleta gender disappointment, englanninkielisillä foorumeilla tästä keskustellaan avoimemmin. Suomessa saa toivoa vain suurinpiirtein tervettä lasta.
Auttaisiko jutella vaikka neuvolassa tai jossain? Ammattilaisen kanssa voisitte miettiä miksi lapsen sukupuoli on teille niin tärkeä ja miten sitä tunnetta voisi käsitellä. Olisi kuitenkin mielestäni hyvin tärkeää että lapsi ei tule tietoiseksi siitä ettei ole "toivottua" sukupuolta. Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu omana itsenään.
Tytöillä saa poikia, jos ihan heteroita ovat. Ja muista sanonta, että suuret rakastajat tekevät tyttöjä! Jos nyt yhtään lohdutukseksi, niin meillä on kolme poikaa, joten ei tuo mun mies mikään sekatyömies ole.
Minä halusin terveen lapsen, ihmisen. Se, että onko lapsi tyttö vai poika, niin sillä ei ole ikinä ollut väliä. Näin olemme yhdessä miehen kanssa ajatelleet meidän kahdesta ihanasta lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Ilma tota ultraa voisi luulla että tää tapahtui 1850-luvulla.
:D
Nimenomaan!
Iloitse prinsessoistasi! Voiko maailmassa olla mitään ihanampaa ja suloisempaa kuin saada tyttölapsia?
Sukupuolettomasti ne pitää kuitenkin kasvattaa joten ei mitään väliä. Ja ainahan tytöstä voi tulla poika sitten isompana kun vaihtaa sukupuoltaan.
Kuule ap mä saan vaan poikia. Ekan miehen kanssa poika ja tokan miehen kanssa poika.Ei auta miehen vaihto mua.
Ehkä sen lapsen olisi parempi mennä kesken, ei tarvitse sitten aikuisena kärsiä mielenterveys ongelmista, kun olikin vanhemmille jo alusta asti suuri pettymys.
Ette ansaitse ainuttakaan. Ja provonaki todella kulunut aihe.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap mä saan vaan poikia. Ekan miehen kanssa poika ja tokan miehen kanssa poika.Ei auta miehen vaihto mua.
Ensinnäkin, kaksi lasta ei ole kovin iso tutkimusaineisto, ja toisekseen, sinun sukusolusi sisältävät vain x-kromosomeja. Sukupuolen ratkaiseva kromosomi tulee edelleen mieheltä. Kokeile kolmannen miehen kanssa ja raportoi tänne mikä oli tulos?
On surullista, että ihminen lytätään kerrottuaan todellisia tunteitaan. Voi olla vaikea avauta esim.ystäville tästä asiasta, täällä helpompaa anonyyminä kirjoittaa. Vastaanotto puistattaa. Tottakai ihminen saa toivoa ja unelmoida, ja pettyä kun asia ei niin menekään. Toivoin toista tyttöä esikoistyttären jälkeen, meille syntyi tytär ja voi miten onnellinen olenkaan, että hän on tyttö! Voin rehellisesti myöntää, että olisin ollut pettynyt poikalupauksesta ultrassa; tokihan siinä olisi ollut monta kuukautta aikaa tottua ajatukseen poikalapsesta ennen syntymää ja tietysti hyväksyä asia. Tyttötoivettani ei mitenkään haalentanut se tosiasia, että yritimme toista lasta melkein 3 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Nämä ovat minusta kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa. Tsemppiä ap!❤
On surullista, että ihminen lytätään kerrottuaan todellisia tunteitaan. Voi olla vaikea avauta esim.ystäville tästä asiasta, täällä helpompaa anonyyminä kirjoittaa. Vastaanotto puistattaa. Tottakai ihminen saa toivoa ja unelmoida, ja pettyä kun asia ei niin menekään. Toivoin toista tyttöä esikoistyttären jälkeen, meille syntyi tytär ja voi miten onnellinen olenkaan, että hän on tyttö! Voin rehellisesti myöntää, että olisin ollut pettynyt poikalupauksesta ultrassa; tokihan siinä olisi ollut monta kuukautta aikaa tottua ajatukseen poikalapsesta ennen syntymää ja tietysti hyväksyä asia. Tyttötoivettani ei mitenkään haalentanut se tosiasia, että yritimme toista lasta melkein 3 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Nämä ovat minusta kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa. Tsemppiä ap!❤
Ap,voin tulla auttamaan,siitän pelkästään vaalea hiuksisia ja siniharmaa silmäisiä poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilma tota ultraa voisi luulla että tää tapahtui 1850-luvulla.
Voihan tuo tapahtua vieläkin. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa.
Tai Porvoossa
Millaisia tunteita olis herännyt kun olisivat kertoneet, että täällähän näkyy niskaturvotusta notta tervetuloa jatkoseuloihin....?