Ekaluokkalaista on alettu kiusaamaan koulussa
ja tätä äitiä sattuu ihan sydänjuuria myöten :,(
Opettaja oli huomannut että vähän koko luokka oli esim. välituntileikeissä alkanut tehdä ohjelmanumeroa lapsemme ominaisuudesta, lällätelleet ja nauraneet asialle, jolle lapsemme ei voi mitään. Kavereita on ja pienemmässä porukassa leikit ilmeisesti sujuvat, mutta isommassa porukassa ja fyysisemmissä leikeissä ovat nyt keksineet alkaa naureskelmaan ja leikkimään lapsemme kustannuksella.
ONNEKSI on niin ihana opettaja, joka oli asian pannut merkille, kertoi meille ja jolla oli hyviä ehdotuksia asian saamiseksi kuriin. Tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudestahan tuollainen johtuu, ja vanha sanonta tyhmyyden tiivistymisestä joukosta pitänee paikkansa. Toivotaan, että homma hoituisi, eikä lapsi joutuisi enää pilkan kohteeksi.
Onko teidän lasta kiusattu? Miten asiat ovat ratkenneet?
Kommentit (12)
Tein kiusaajien vanhemmille tarjouksen josta eivät voineet kieltäytyä...
On kiusattu ja opettajalla on todellla suuri rooli kiusaamisen lopettamisessa varsinkin kun noin pienet lapset kyseessä. Sellaisiakin opettajia on, joiden mielestä kiusaaminen on kiusatun syytä. Näin poikamme eskarin ope sanoi meille. Eli hänen mukaansa poikamme on liian herkkä ja hiljainen, ei pidä urheilusta jne. Open mukaan tällaiset pojat joutuvat luonnonlakien mukaan kiusatuiksi. Ope oli vielä aika pirullinen ja sanoi oppilaille tyyliin "Jussia ei saa kiusata vaikka se onkin tuollainen erilainen" ja muutoinkin piti poikaa silmätikkuna. Puistattaa vieläkin se eukko.
Olen entinen kiusattu vaikka nyt tullaankin kiusaajaksi syyttämään...mutta oletko nyt vähän lapsellinen unelmoidessasi, että mitään vastaavaa ei tule tapahtumaan? Lapsesi joutuu kuitenkin läpi elämänsä käymään vastaavia tilanteita läpi. Kasvata lapsesi myös käymään itse sotansa, ottamaan asioita "huumorilla, ja oppimaan laittamaan asioita sanoja puutteellisuuden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen kiusattu vaikka nyt tullaankin kiusaajaksi syyttämään...mutta oletko nyt vähän lapsellinen unelmoidessasi, että mitään vastaavaa ei tule tapahtumaan? Lapsesi joutuu kuitenkin läpi elämänsä käymään vastaavia tilanteita läpi. Kasvata lapsesi myös käymään itse sotansa, ottamaan asioita "huumorilla, ja oppimaan laittamaan asioita sanoja puutteellisuuden piikkiin.
Vanhempien pitää myös oppia suodattamaan, että kaikki erimielisyydet ei auttamatta ole kiusaamista.
En koe olevani lapsellinen. Toki toivon, että kiusaaminen jäisi, kun siihen puututaan. Olen optimistinen, koska opettaja on niin valpas ja vilpittömästi haluaa tuollaisen käytöksen jäävän pois koulusta.
Lapsellamme on (vielä) erittäin vahva itsetunto, koska tästä kiusatusta ominaisuudesta huolimatta hänellä on hurjasti vahvuuksia, paljon kavereita muualtakin kuin koulusta, sekä koti jossa saa olla juuri sellainen kuin on, lötyy rajoja ja rakkautta, näin kliseisesti sanottuna. Lapsen reaktio tähän lällättelyyn oli ollut, ettei hän suostu siihen, eikä jää ilkuttavaksi. Kuitenkin, jos tuollainen vain jatkuu ja jatkuu, pahassa tapauksessa vuosia, niin olisihan se tosi masentavaa ja itsetuntoa laskevaa kelle tahansa. Kuinka kauan itse jaksaisit kuunnella, jos työpaikalla sinun ominaisuuttasi naureskeltaisiin, olisit silmätikkuna yms.?
Onneksi olkoon hyvästä opettajasta! Moni olisi voinut jättää asian "huomaamatta".
Opettajalla sekä muilla vanhemmilla, joiden lapsia on koulukiusattu, on varmaan monia hyviä vinkkejä kiusaamisen kitkemiseksi.
Sen sijaan traumatisoitumisen ennaltaehkäisemistä ajatellen yksi asia, jonka itse entisenä koulukiusattuna näen tärkeänä, on kiusaamisen käsitteleminen keskustelemalla. Lapsen on helpompi käsitellä ahdistava kokemus ja ahdistus vähenee, jos hän pystyy jakamaan sen ja kokemus noteerataan, nimetään, sitä arvioidaan moraalisesti (siis kiusaaminen todetaan vääräksi), tapahtuma eritellään (lapsentasoisesti tietenkin) ja sille päätetään tehdä jotain. Sain aloituksesta käsityksen, että ap:n kotona asiaa onkin käsitelty, mutta halusin silti tuoda tämän esiin.
Vaikka vaikeus ei käytännössä poistuisikaan kokonaan (siis vaikka kiusaaminen jatkuisi jossain muodossa), se on melkein voitettu jo sillä, että asia otetaan haltuun tietoisesti käsittelemällä.
Kyllähän se asioihin puuttuminen on myös kiusaajien terveen kehittymisen kannalta tärkeää. Mutta jos halutaan, että he ovat isona yhtä väärän vänkyröitä kuin tuo viestin 4 opettaja, niin...
Vierailija kirjoitti:
On kiusattu ja opettajalla on todellla suuri rooli kiusaamisen lopettamisessa varsinkin kun noin pienet lapset kyseessä. Sellaisiakin opettajia on, joiden mielestä kiusaaminen on kiusatun syytä. Näin poikamme eskarin ope sanoi meille. Eli hänen mukaansa poikamme on liian herkkä ja hiljainen, ei pidä urheilusta jne. Open mukaan tällaiset pojat joutuvat luonnonlakien mukaan kiusatuiksi. Ope oli vielä aika pirullinen ja sanoi oppilaille tyyliin "Jussia ei saa kiusata vaikka se onkin tuollainen erilainen" ja muutoinkin piti poikaa silmätikkuna. Puistattaa vieläkin se eukko.
Kuinka joku voi sanoa, että kiusaaminen on kiusatun syytä? Täysin samaan verrattavissa oleva asia, kun sanoisi, että raiskaus on uhrin syytä.
Tuossa iässä opettaja pystyy vielä vaikuttamaan asiaan erittäin paljon. Hyvä, jos on hyvä ope. Hän luultavasti saa tuon loppumaan.
Suloista<3