Pieniä asioita ystävissäsi, jotka järkyttävät/hämmentävät sinua

Tuo on kans tosi ärsyttävää, että joku sanoo tulevansa käymään, eikä tule. Kun vois jotain menoja olla muitakin, mut sanot että nyt ei käy kun luulee vieraita tulevan ja ei tule, tai tulee tosi myöhässä. Sit saa kuulla kuinka epäkohtelias on, kun kyllästyy kaksi tuntia odoteltuaan ja lähtee johonkin.

Kaveri ei pese käsiä pissalla käymisen jälkeen. Ollaan ääneen puhuttu kaveriporukassa, että inhottaa kun ihmiset eivät pese käsiään vessakäynnin jälkeen. Myös aina kun tämä kaveri tulee kylään, niin huomautan että käsipyyhe on se reunimmainen sitten (meillä ei ole mitään kylttejä joissa lukee kenen mikäkin pyyhe on). Silti aina kuulee, kuinka vetää vessan ja saman tien ovi aukeaa eikä kaveri ole pessyt käsiään.

Ällöttää mennä luokseen kylään jos tarjoaa jotain syötävää, ei varmasti ole pessyt käsiään ennen ruuanlaittoa :(

Yksi kaveri joka kerran alkaa hössöttää että syötkö sinä, ota tätä, anna hän laittaa sulle tota... kun oon aikalailla varma, että se oottaa että vastaus on "ei kiitos tarvii mitään". Se oikein tuputtaa sitä ruokaa ja monta kertaa täytyy sanoa, ettei ota mitään. Senkin ajan vois käyttää jutusteluun tai keittäis kahvit/teetä jos jotain haluaa tarjota. Tuntuis ilkeältä antaa sen passata ja syödä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans kaveri joka puhuu tosi paljon puhelimessa. Siis sama mitä joku tuossa kertoi, mut ei niin kovin tuttu, että hyvin tunnettaisi. Oo siinä sitten kylässä kun toinen on jo ikuisuuden höpöttänyt puhelimeen. En oikein tiedä, onko se ajattelemattomuutta, vai yrittääkö vihjata että voisit jo lähteä. Sit kun lähtee, kun ei jaksa istua tyhjänpanttina tai muuten, saattaa ihmetellä, että älä nyt vielä lähde. Kun en tosiaan tiedä, esittääkö vaan kohteliasta pyytämällä jäämään, vai...

Tuo ei oo kivaa. Tunnttu tunne mennä kylään, kun toinen roikkuu puhelimessa aina kiinni (se on sen tärkein esine :D) , ja on tullut välillä mietittyä, että johtuuko se minusta, vai eikö seura kelpaa. Puhelimen rämppäys on muutenkin epäkohteliasta. Miksi kutsua kylään, jos ei ole paikalla läsnä.

Olis kutsumatta ollenkaan. Inhottava arvailla just, että haluaako mun lähtevän vai eikö tajua, että tympii kuunnella sitä sen puhelua.

Kellään ystäviä, jotka aina pahoittelee ja selittää samat kiireet, jos ei ole hetkeen kuulunut? Ja tämä tilanteissa jossa olet aloitteellinen osapuoli yhteydenoton suhteen. Mitä vastaatte heille? Ei häiritse paljoa asia, mutta tuohon pahoitteluun joudun aina vastaamaan samalla tavalla takaisin, sitä tapahtuu useasti, ja kyllästyttää vastata takaisin. Kaveri ei kuitenkaan ole velvollinen pyytämään anteeksi sitä minulta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta on usein tulossa kylään, kysyvät jo monta päivää etukäteen että käykö x päivänä klo x. Kuitenkin joka kerta käy niin, että sovittuna kellonaikana heitä ei kuulukaan ja sitten muutaman tunnin kuluttua tulee tekstari että joo ei tultukaan, koska oli huono sää/hyvä sää/väsy/päänsärkyä/mitä vaan. Se on tosi ärsyttävä tyyli, en osaa olla rennosti jos tiedän että joku on (ehkä) tulossa.

Varataan toinen omien suunnitelmien sekaan, ja tullaa jos huvittaa. Yksi pitkältä ajalta ystävä teki myös vastaava, aloin jo stressaantumaan täydellä teholla aina niistä ehdotuksista. Aina mielessä sama asia entä jos peruu taas. Tottakai hyvän ystävän näkemistä odottaa. Sano ystävällesi seuraavalla kerralla, että sovit mieluummin lähempänä tätä päivää tapaamisen, tai ota yhteyttä lähempänä, jos satun olemaan kotona, niin nähdään, mutta jos en niin joku toinen kerta...Etpähän joudu turhaan taas odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans kaveri joka puhuu tosi paljon puhelimessa. Siis sama mitä joku tuossa kertoi, mut ei niin kovin tuttu, että hyvin tunnettaisi. Oo siinä sitten kylässä kun toinen on jo ikuisuuden höpöttänyt puhelimeen. En oikein tiedä, onko se ajattelemattomuutta, vai yrittääkö vihjata että voisit jo lähteä. Sit kun lähtee, kun ei jaksa istua tyhjänpanttina tai muuten, saattaa ihmetellä, että älä nyt vielä lähde. Kun en tosiaan tiedä, esittääkö vaan kohteliasta pyytämällä jäämään, vai...

Tuo ei oo kivaa. Tunnttu tunne mennä kylään, kun toinen roikkuu puhelimessa aina kiinni (se on sen tärkein esine :D) , ja on tullut välillä mietittyä, että johtuuko se minusta, vai eikö seura kelpaa. Puhelimen rämppäys on muutenkin epäkohteliasta. Miksi kutsua kylään, jos ei ole paikalla läsnä.

Olis kutsumatta ollenkaan. Inhottava arvailla just, että haluaako mun lähtevän vai eikö tajua, että tympii kuunnella sitä sen puhelua.

Tiedän miltä susta tuntuu, mä mietin yhteen väliin ja ihan oikeasti mietin, että eikö musta pidetä, sain onneksi ajatukset oikeille raiteille. Kannattaa tehdä siltä miltä just itsestä tuntuu, pidin itse breikkiä näkemisestä, koska mitä mä siellä teen hänen luonaan, enkä halunnut arpoakkaan koko ajan rivien välistä asioita ( kaksoismerkityksiä) . Jos se sun ystävä huomais - kun sua ei näy siellä - että mistä kiikastaa. Vietä aikaa sellaisessa seurassa missä tunnet, että sinua kuunnellaan ja voit lähteä hyvillä mielin kotiin kyläilyn jälkeen ( jöö paljon enemmän käteen reissusta). Voihan se olla, että tuossa ei mitään henkilökohtaista ole, mutta se ei silti poista niitä fiiliksiä mitä herää näistä tilanteissa - ei kannata ohittaa omia tuntemuksia, eikä varsinkaan miettimään liian pitkäksi aikaa syitä - Oot varmasti hyvä tyyppi!! :)

Yks tuttu joka asuu kauempana, kertoi tulevansa käymään, jos sopii. Sopihan se ja edellisenä päivänä soiteltiin ja sovittiin, että hän tulee kello x ja mä laitan ruuat valmiiksi, saa syödä meillä. No, pikkasen ärsytti, kun 5-6 tuntia myöhemmin ihminen saapuu, kovin nälkäisenä, ei tainnut edes pahoitella myöhästymistä, ja ei viitsinyt edes tekstaria lähettää, että aikataulu venyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kans kaveri joka puhuu tosi paljon puhelimessa. Siis sama mitä joku tuossa kertoi, mut ei niin kovin tuttu, että hyvin tunnettaisi. Oo siinä sitten kylässä kun toinen on jo ikuisuuden höpöttänyt puhelimeen. En oikein tiedä, onko se ajattelemattomuutta, vai yrittääkö vihjata että voisit jo lähteä. Sit kun lähtee, kun ei jaksa istua tyhjänpanttina tai muuten, saattaa ihmetellä, että älä nyt vielä lähde. Kun en tosiaan tiedä, esittääkö vaan kohteliasta pyytämällä jäämään, vai...

Tuo ei oo kivaa. Tunnttu tunne mennä kylään, kun toinen roikkuu puhelimessa aina kiinni (se on sen tärkein esine :D) , ja on tullut välillä mietittyä, että johtuuko se minusta, vai eikö seura kelpaa. Puhelimen rämppäys on muutenkin epäkohteliasta. Miksi kutsua kylään, jos ei ole paikalla läsnä.

Olis kutsumatta ollenkaan. Inhottava arvailla just, että haluaako mun lähtevän vai eikö tajua, että tympii kuunnella sitä sen puhelua.

Tiedän miltä susta tuntuu, mä mietin yhteen väliin ja ihan oikeasti mietin, että eikö musta pidetä, sain onneksi ajatukset oikeille raiteille. Kannattaa tehdä siltä miltä just itsestä tuntuu, pidin itse breikkiä näkemisestä, koska mitä mä siellä teen hänen luonaan, enkä halunnut arpoakkaan koko ajan rivien välistä asioita ( kaksoismerkityksiä) . Jos se sun ystävä huomais - kun sua ei näy siellä - että mistä kiikastaa. Vietä aikaa sellaisessa seurassa missä tunnet, että sinua kuunnellaan ja voit lähteä hyvillä mielin kotiin kyläilyn jälkeen ( jöö paljon enemmän käteen reissusta). Voihan se olla, että tuossa ei mitään henkilökohtaista ole, mutta se ei silti poista niitä fiiliksiä mitä herää näistä tilanteissa - ei kannata ohittaa omia tuntemuksia, eikä varsinkaan miettimään liian pitkäksi aikaa syitä - Oot varmasti hyvä tyyppi!! :)

Huomasin joskus, että kantsii tehdä niin kun itsestä tuntuu, eikä niin mikä on kohteliasta. Yksi tuttu pyysi usein kylään ja kävinkin välillä, ihan kohteliaisuuttaan. Ei niin hyvä kaveri, mutta en halunnut loukata, joten välillä kävin kylässä, vaikkei niin huvittanut. No myöhemmin mulle selvisi, että oli kutsunut kylään vaan tavan vuoksi, siis sen mielestä on kohteliasta kutsua käymään, vaikkei sitä tarkoita, mutta luulin sen olevan tosissaan, kun kyseli jatkuvasti, milloin tulet käymään. Sen jälkeen oon alkanut toimimaan fiiliksen mukaan. Tuo puhelin-episodi tuttu on monesti kutsunut kylään ja oon joskus kylässä käynyt, mutta jos kaivaa puhelimen esiin, oon samantien lähtenyt jollain muka-tärkeällä tekosyyllä.

Ärsyttää ihmiset jotka kyselee kaikkea koko ajan. Itsestään eivät kerro oikeastaan yhtään mitään, paitsi silloin kun kertovat kuinka ihanalle lomalle ovat lähdössä...

Ei ystävä, mutta työkaveri: on kamalan negatiivisesti latautunut ja oikein velloo omissa ärsytyksissään ja pimahduksissaan. On kaiken lisäksi lihava ja ruma.

Tää on ihan huippuhauska ketju! Kuinka tyhmiä ja ajattelemattomia ihmiset ovatkaan.

Mun parhaista ystävistä yks keskeyttää aina. Aina! Se on hänen lapsuudenkodissaan opittua, huvittaa kuunnella, kun hän puhuu äitinsä kanssa. Toinen paras kaverini valehtelee. Haluaa niin paljon olla muille mieliksi. Kolmas paras kaverini hamstraa ruokaa ja tavaraa kuin ydinsodan varalta. Neljäs on aina myöhässä. Rakastan niitä tyyppejä kuitenkin, ja ollaan oltu ystäviä vuosikymmenet.

Onhan palstalaisilla ystäviä, hyväksikäyttäjiä, huonotapaisia, narsisteja tai muuten vaan törppöjä.

Paljon pitää noissa ystävissä olla hyviä puolia, muuten menee reilusti miinuksen puolelle.

Minulla on kaksi ystävää jotka eivät koskaan lähde. Olen joskus sortunut jopa siihen että pyydän viestillä jotain soittamaan minulle että täytyy lähteä jonnekin. Molemmat heistä vain istuvat ja istuvat. Juttua riittää loputtomasti. Toinen jää lähes aina yöksi, mikä on ok, mutta lähtee seuraavana päivänä vasta 16 maissa pois.. Toinen ei onneksi jää yöksi mutta haluaa silti istua sen 8h putkeen. Olen liian kiltti ja tuntuu tökeröltä sanoa suoraan että sun täytyy nyt lähteä kotiin. Näen heitä aina muualla kuin kotonani jos vain mahdollista, jotta voin häipyä itse kun huvittaa. Aivan ihania tyyppejä kumpikin. En vain jaksaisi nähdä aina kerralla noin kauaa yhtään ketään, ei aika riitä!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi ystävää jotka eivät koskaan lähde. Olen joskus sortunut jopa siihen että pyydän viestillä jotain soittamaan minulle että täytyy lähteä jonnekin. Molemmat heistä vain istuvat ja istuvat. Juttua riittää loputtomasti. Toinen jää lähes aina yöksi, mikä on ok, mutta lähtee seuraavana päivänä vasta 16 maissa pois.. Toinen ei onneksi jää yöksi mutta haluaa silti istua sen 8h putkeen. Olen liian kiltti ja tuntuu tökeröltä sanoa suoraan että sun täytyy nyt lähteä kotiin. Näen heitä aina muualla kuin kotonani jos vain mahdollista, jotta voin häipyä itse kun huvittaa. Aivan ihania tyyppejä kumpikin. En vain jaksaisi nähdä aina kerralla noin kauaa yhtään ketään, ei aika riitä!

Ala tekemään niin, että sovit tapaamisen ja jos se on kotona, niin ilmoitat etukäteen, että sinulle on menoa jonnekkin muualle tai paikanpäällä sanon, että pari tuntia aikaa jonka jälkeen minun täytyy mennä paikkaan X tai tehdä X asiaa. Tai pakkotilanteessa kerrot valkoisen valheen, tai käyt ystävän luona vain kylässä. Sama juttu yhden ystävän kanssa, ja kun hän on vielä niin puhelias ja aika paljon puhuu itsestä tai on niin keskustelupitoisia tapaamiset, niin väsähdän suoraan sanottuna niistä. Osalle on helppo sanoa suoraan omat ajatukset ja osan ystävien kanssa on niin helppo olla, että läsnäolo ei häiritse.

Yhdellä kaverilla on tapana kertoa asiat pienintäkin yksityiskohtaa myöten, jää vatvomaan ihan pikkujuttuja jotka ei tarinan kannalta oleellisia ja tarinaa tosi pitkään selittää, ärsyttävää. Yks työkaveri kertoi aina sanasta sanaan myös, mitä oli puuhaillut, hänen tarinansa oli aina tärkein, vaikka selitti vaan mitä oli syönyt. Ei ymmärtänyt että joku voi olla jostakin asiasta eri mieltä. Siis ei ymmärtänyt eri mielipiteitä, vaikka ne ei hänen elämäänsä muuta mitenkään. Esim että teen eri tavalla kun hän kotona jonkun ruuan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta on usein tulossa kylään, kysyvät jo monta päivää etukäteen että käykö x päivänä klo x. Kuitenkin joka kerta käy niin, että sovittuna kellonaikana heitä ei kuulukaan ja sitten muutaman tunnin kuluttua tulee tekstari että joo ei tultukaan, koska oli huono sää/hyvä sää/väsy/päänsärkyä/mitä vaan. Se on tosi ärsyttävä tyyli, en osaa olla rennosti jos tiedän että joku on (ehkä) tulossa.

Varataan toinen omien suunnitelmien sekaan, ja tullaa jos huvittaa. Yksi pitkältä ajalta ystävä teki myös vastaava, aloin jo stressaantumaan täydellä teholla aina niistä ehdotuksista. Aina mielessä sama asia entä jos peruu taas. Tottakai hyvän ystävän näkemistä odottaa. Sano ystävällesi seuraavalla kerralla, että sovit mieluummin lähempänä tätä päivää tapaamisen, tai ota yhteyttä lähempänä, jos satun olemaan kotona, niin nähdään, mutta jos en niin joku toinen kerta...Etpähän joudu turhaan taas odottamaan.

Yksi tuttavaperhe, vaikka sanoisivat tulevansa tunnin päästä, eivät tule kun 2-3 tunnin päästä. Eivät tule edes juhliin, häihin tms ajoissa... Tai ilmestyvät ilmoittamatta. Heille on soitettava ensin ja tultava sovittuun aikaan, jo 10 minuuttia on silloin liikaa jos on etuajassa/myöhässä. Aika vähän tulee oltua tekemisissä, kun on niin vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapariskunta on usein tulossa kylään, kysyvät jo monta päivää etukäteen että käykö x päivänä klo x. Kuitenkin joka kerta käy niin, että sovittuna kellonaikana heitä ei kuulukaan ja sitten muutaman tunnin kuluttua tulee tekstari että joo ei tultukaan, koska oli huono sää/hyvä sää/väsy/päänsärkyä/mitä vaan. Se on tosi ärsyttävä tyyli, en osaa olla rennosti jos tiedän että joku on (ehkä) tulossa.

Varataan toinen omien suunnitelmien sekaan, ja tullaa jos huvittaa. Yksi pitkältä ajalta ystävä teki myös vastaava, aloin jo stressaantumaan täydellä teholla aina niistä ehdotuksista. Aina mielessä sama asia entä jos peruu taas. Tottakai hyvän ystävän näkemistä odottaa. Sano ystävällesi seuraavalla kerralla, että sovit mieluummin lähempänä tätä päivää tapaamisen, tai ota yhteyttä lähempänä, jos satun olemaan kotona, niin nähdään, mutta jos en niin joku toinen kerta...Etpähän joudu turhaan taas odottamaan.

Mun ex-duunikaveri teki niin, että aamulla sovittiin menot ja iltapäivällä peruutti, kun tulikin "kivempi" vaihto-ehto esiin.....Jäi vielä "rysänpäältä" kiinni...meni välit vähäksi aikaa...ja jos pyysi jonnekin, niin varmistin vielä että, "onhan nyt varma, että ei ole parempaa tekemistä ja tule peruutusta".

Nykyään jo intuiitio kertoo nää peruutukset ennakkoon....sen verran pitään ollaan tunnettu, että kun tietyt merkit tulevat esiin, niin jaaha....oharit tehdään....sitten tuleekin se paljon odotettu txt puhelimeen....

Toinen ex-duunikaveri tämäkin teki niin että pyys mua mukaan ajantappajaksi "kun mä olin viimeinen vaihto-ehto ja kellään muulla ei ole aikaa just tänään, kun on kaikilta muilta jo kysynyt"...voi hyvin kuvitella, että sanoin sanasen pari ja lopetin olemasta se viimeinen vaihto-ehto. Eipä ollut yhtä loukattu olo oikeasti piiiitkään aikaan, vitti...VIIMEINEN VAIHTO-EHTO tälle sitruunanaamalle (oli aina mökönä, kaikki oli aina huonosti)

Mutta pointti on se, että huonoa käytöstä ei tarvitse kenenkään sietää....eikä varsinkaan typerysten...niinkuin tuo jälkimmäinen selvästi on.

Yksi ystäväni ei ymmärrä, jos kieltäydyn hänen tarjoamastaan juomasta. Illanvietot on aina hauskoja, siihen asti kun juominen lähtee käsistä. Sit tyrkyttää mullekin, eikä usko kun sanon et en nyt ota kiitos. Yrittää juottaa väkisin, kaatamalla lisää tais ostamalla shotteja. Hauskoja bileitä järkkää, mut miks pitää läträtä, kun meillä on selvinpäinkin ihan hulvattoman hauskaa???

Vierailija kirjoitti:

Se ettei pestä käsiä wc-käynnin jälkeen. Yööök...

Itse en pese aina käsiä. Minulla on todella herkkä iho käsissä niin jatkuva kosteus rikkoo ne ruville asti :( Käsirasvaa toki löytyy, mutta ei mitään hyviä. Kaikki on tahmasia ja kuivuu hitaasti.