Mikä on vähimmäismäärä hemmottelua mitä vaadit äitienpäivänä?

Itse mietitty runo, kahvit ja ruusu ja hyvä kikkeli.

Siinä se.

Mulle riittää suklaalevy ja koko perheen yhteinen oleilu ja ulkoilu. Mä oon niin aamuvirkku, että herään jo ennen lapsia enkä jaksa montaa tuntia odotella sängyssä aamiaista.

Täytekakku pitää olla, kelpaa ihan kaupan valmiskakku. Itse en halua itselleni kakkua tehdä. En kyllä halua tehdä ruokaakaan, joten mies saa kehitellä jotain.

Minusta on kiva, että mies onnittelee minua äitienpäivänä, mutta tuon kummempia en vaadi. Lasten ollessa pieniä halusin aamupalat, kortit ja lahjat, koska lapsista oli kiva juhlia eivätkä he yksin pystyneet sitä hoitamaan. Lasten kasvettua juhlapäivätkin ovat muuttuneet arkisemmiksi.

Jos mulla olisi lapsia ja viettäisin äitienpäivää, varmaan riittäisi se, ettei tarvitsisi ruokaa tehdä koko päivänä, isi hoitaisi tai veisi ravintolaan. Ehkä lätkämatsissa voisi käydä tai keilaamassa

Vaadit? En vaadi mitään. Toivon saavani edes kortin.

No en mä mitään vaadi. Yleensä mies ja lapset tuovat aamupalan sänkyyn ja antavat samalla kukan ja jonkin lahjan, yleensä lahjakortti johonkin hoitoon. Myöhemmin vielä kokkaavat jotain lempiruokaani. Eli aika samalla kaavalla mennään kuin isänpäivänä. Tietysti tykkään, mutta en vaadi. Lapset ovat paras äitienpäivälahjani.

Minä en alennu vaatimaan tai vihjailemaan mitään.

Jos kukaan ei muista, niin ei sitten. Ei minun itsetuntoni ole riippuvainen siitä, muistaako perheenjäseneni minua jonain markkinamiesten Amerikassa kehittämänä ostelupäivänä.

Palstapapat alapeukuttaa. Onhan se kamalaa, että omien lasten äitiä pitäisi muistaa.

Meillä ei ole lapsia mutta 4kissaa ja 2koiraa joiden äiti olen joten joka vuosi saan kukkia ja lahjan jotka mies ostaa

Vierailija kirjoitti:

Onko naislapsella jo muovitiara valmiiksi päässä?

Ei ole muovia, siinä on kristalleja. Mies osti viisi vuotta sitten kun oli ensimmäinen äitien päivä.

Meillä alkaa jo lauantaina kun muut siivoaa koko kodin ettei sitten seuraavana päivänä tarvitse sitä lainkaan ajatella. Aamiainen on se perus, saavat käyttää vähän mielikuvitusta mutta pitää olla terveellistä. Vähän ärsyttää kun herään etukäteen tehosekoittimeen mutta smoothiet vaan on hyviä.

Jos on hyvä sää lähdetään koko perhe ulos syömään mutta välillä ennuste jaksa niin lähtee sitten mies lasten kanssa useamman tunnin kauppareissulla että saan olla ihan rauhassa kotona. Tekevät ruoan ja jälkkärin iltapäivällä.

Illalla lapset ajoissa nukkumaan ja me katsotaan joku hyvä leffa ja vähän viiniä.

Ei nyt mitään kovin hyvää hemmottelua mutta näin meillä yleensä menee. Vähän toivoisin välillä edes jotain kylpylälomaa tai muuta.

Yh, ei ainakaan mitään kylpylä- tai hotellilomaa eikä ravintolaakaan.

Luettuani täältä sen karsean ketjun heikosta hygieniasta näissä paikoissa, en halua enää mennä mihinkään hakemaan tauteja.

Paras lahja mitä olen saanut oli lapsen päikyssä kasvattama persilja. Olin töissä sen päivän ja mukana oli keittoa jonka olin sillä maustanut.

Terkkuja Vantaan hoitotädeille.

Vierailija kirjoitti:

Yh, ei ainakaan mitään kylpylä- tai hotellilomaa eikä ravintolaakaan.

Luettuani täältä sen karsean ketjun heikosta hygieniasta näissä paikoissa, en halua enää mennä mihinkään hakemaan tauteja.

Kuinka monta tautia olet niistä saanut?

En mitään. Ihan turha koko äitienpäivä. Olen töissä ko. päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään lasten tekemää pahaa aamupalaa ja laihaa kahvia sänkyyn ainakaan. Ruusuja, kakkua ja kylpyläviikonloppu tyttöporukalla on minun selväksi tekemä toiveeni.

Mitä ihmettä! Päivä siinä missä muutkin. Lasten pitää saada ne korttinsa perille asti, mutta muuten äiti ei saa vaatia yhtään mitään. Todellakaan. Perinteet ovat asia erikseen, jos on vaikka sukulounas tms.

Joskus alussa, kun olin juuri tullut äidiksi, olisi tehnyt mieli vaatia jotakin muistamista. Mieheni (juntti)-akateemisessa perheessä ei näemmä ikinä oltu vietetty äitienpäivää mitenkään. Minä olin tottunut muistamaan omaa äitiäni iskän kanssa aina kakulla, kortilla ja lauluherätyksellä, mutta minä itse tuoreena äitinä en sitten saanut mitään - näköjään edes pieni muistaminen kaikista vaivoista oli turhaa. Mies oli vain ihmeissään, että miksi pitää muistaa. Hämärästi muisteli tehneensä joskus koulussa kortin äidilleen. Olin kyllä hieman loukkaantunut, mutten sitten jaksanut alkaa vääntää asiasta. Nykyisin hommaan valmiskakun itselleni ja paistan itse pihvit. Mies ei tajua edelleenkään, että voisi sinne ravintolaankin joskus viedä. Lapset askartelevat koulussa mitä askartelevat.

Isänpäivää meillä kyllä vietetään, mutta eipä mies ole tajunnut sitäkään, ettei äitienpäivänä tee mitään vastaavaa minulle.