Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Kuinka moni täällä on tunnistanut 100% varmuudella vähintään yhden viestin ihastukseltaan/ihailijaltaan?
Nuoli ylös: 100%
Nuoli alas: 0-99%
Jos 100% varmuutta ei ole, kaikki on pelkkää arvailua. Ja vaikka tunnistaisit häneltä yhden viestin (tai montakin), et voi sanoa varmaksi, että joku toinenkin on häneltä.
Mikä on ylipäänsä todennäköisyys, että myös kaipaamasi henkilö eksyisi tänne haikailevien palstalle? Oletko saanut jostain tietää, että ihastuksesi käy täällä ja löytänyt hänet täältä? Oletko kertonut kaipaamallesi ihmiselle käyväsi täällä?
Kiinnostaisi tietää, koska niin moni uskoo tunnistavansa viestejä jonkun tietyn kirjoittamaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna jostakin syystä tunsin kirkkaan aurinkoisen pakkaspäivän. Kävelin hiekoituksella tapaamaan sinua. Aurinko oli korkealla, ilma raikas ja kylmä. Olin niin onnelllinen, että tapaisin sinut jälleen. Tunsin sen ilon kuin jääkylmän samppanjan, se meni hetkessä päähän ja täytti sydämen lämmöllä. Minä OLIN siellä.
Luulen, että olen siirtynyt lineaarisesta ajasta pysyvästi episodiseen tai polykroniseen. Ei sykliseen. Se sykli ei enää ala alusta.
Mitä aika on? Millä se on mitattavissa? Tunteilla, tapahtumilla - kellolla? Sadepisaroilla tai kyynelillä? Lumihiutaleilla, jotka hiljaa leijuvat, kun kävelen takaisin kotiin. Yhä minulla on sisälläni tämä ilo, toisessa ajassa.
Toisessa ajassa on muutakin. Minulla on päässäni elokuvaprojektori. Vain filmiä en voi valita, ja joskus siinä esiintyy häiriöitä, satunnaisia aukkoja. Se on sellainen vanhanaikainen projektori, joskus jopa taikalyhty. Fantasmagoria - mutta ei mennä sinne.
Takaisin valoon. Siinä on hetki, johon olisi hyvä jäädä. Aurinko paistaa. Hengitys höyryää pakkasilmassa. Sinä hymyilet.
Sitten näen sateen ja kuulen lähestyvän rajuilman. Aurinko on poissa, vaikka on keskikesä.
Ei tuollaista tekstiä pysty lukemaan.
Siis miksi ei muka pysty?
Menet niin tunteiden valtaan lukiessasi, ettet kyynelten takaa näe tekstiä?Ohhoijakkaa, taas sama kaava. Tunneviesti, kehu ja omahyväisyys ja lopuksi sitten kohteelle naureskelua, että upposiko. Tunnistan melko varmasti kirjoittajan, mikään ei ikinä muutu. Minua se ei enää rassaa, koska, niin, mikään ei ikinä muutu. Eikä filmi ole totta.
Mitä :DDDDDDD
Kirjotin vaan ton edellisen lainaamasi viestin (kysyin, mikä tekstissä on niin vaikealukuista), en liity muuten tohon alkuperäiseen viestiin mitenkään.
Seku vaan ihmettelin tekstiäsi!
Selvästi kyllä tunnistat kirjoittajia heh, kenellähän täällä ne suuruusharhat on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna jostakin syystä tunsin kirkkaan aurinkoisen pakkaspäivän. Kävelin hiekoituksella tapaamaan sinua. Aurinko oli korkealla, ilma raikas ja kylmä. Olin niin onnelllinen, että tapaisin sinut jälleen. Tunsin sen ilon kuin jääkylmän samppanjan, se meni hetkessä päähän ja täytti sydämen lämmöllä. Minä OLIN siellä.
Luulen, että olen siirtynyt lineaarisesta ajasta pysyvästi episodiseen tai polykroniseen. Ei sykliseen. Se sykli ei enää ala alusta.
Mitä aika on? Millä se on mitattavissa? Tunteilla, tapahtumilla - kellolla? Sadepisaroilla tai kyynelillä? Lumihiutaleilla, jotka hiljaa leijuvat, kun kävelen takaisin kotiin. Yhä minulla on sisälläni tämä ilo, toisessa ajassa.
Toisessa ajassa on muutakin. Minulla on päässäni elokuvaprojektori. Vain filmiä en voi valita, ja joskus siinä esiintyy häiriöitä, satunnaisia aukkoja. Se on sellainen vanhanaikainen projektori, joskus jopa taikalyhty. Fantasmagoria - mutta ei mennä sinne.
Takaisin valoon. Siinä on hetki, johon olisi hyvä jäädä. Aurinko paistaa. Hengitys höyryää pakkasilmassa. Sinä hymyilet.
Sitten näen sateen ja kuulen lähestyvän rajuilman. Aurinko on poissa, vaikka on keskikesä.
Ei tuollaista tekstiä pysty lukemaan.
Siis miksi ei muka pysty?
Menet niin tunteiden valtaan lukiessasi, ettet kyynelten takaa näe tekstiä?Ohhoijakkaa, taas sama kaava. Tunneviesti, kehu ja omahyväisyys ja lopuksi sitten kohteelle naureskelua, että upposiko. Tunnistan melko varmasti kirjoittajan, mikään ei ikinä muutu. Minua se ei enää rassaa, koska, niin, mikään ei ikinä muutu. Eikä filmi ole totta.
Tunneviesti, kyllä, jollekin tietylle henkilölle. Hiukan erikoinen kieltämättä, mutta ehkä hälle aukeaa.
Kehu? Ei.
Omahyväisyys? Ei.
"Kohteelle" naureskelu? Ei. Mikä saa sinut uskomaan, että edes olisit se kohde? Tuo kuulostaa minusta naisen viestiltä miehelle, ja olen aika vama siitä, että sä olet nainen. Nyt vähän hellitä tota vainoharhaa.
Itsehän sinä tulit siihen jostakin syystä kommentoimaan, että tekstiä ei voi lukea. Sekin ihan turha kommentti, tarkotuksena vain pahoittaa kirjottajan mieli. Kun se ei onnistunut, jatkoit vielä. Älä jaksa, pilaat tämän ketjun.
Terveisiä vihreäsilmäiselle miehelle Pohjanmaalle! T. S
(Pohjanmaa suosiossa tänään 🌞)
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni täällä on tunnistanut 100% varmuudella vähintään yhden viestin ihastukseltaan/ihailijaltaan?
Nuoli ylös: 100%
Nuoli alas: 0-99%
Jos 100% varmuutta ei ole, kaikki on pelkkää arvailua. Ja vaikka tunnistaisit häneltä yhden viestin (tai montakin), et voi sanoa varmaksi, että joku toinenkin on häneltä.
Mikä on ylipäänsä todennäköisyys, että myös kaipaamasi henkilö eksyisi tänne haikailevien palstalle? Oletko saanut jostain tietää, että ihastuksesi käy täällä ja löytänyt hänet täältä? Oletko kertonut kaipaamallesi ihmiselle käyväsi täällä?
Kiinnostaisi tietää, koska niin moni uskoo tunnistavansa viestejä jonkun tietyn kirjoittamaksi.
En ole tietenkään sataprosenttisesti tunnistanut. Mulla on ollut aihetta epäillä, että ihastus on käynyt täällä, ja joistakin kommenteista olisi niin voinut päätellä, mutta toisaalta ne on olleet niin epämääräisiä, että voisivat olla kenelle vaan. Mitään kunnon tunnisteita ei ole kukaan koskaan laittanut, joista tietäisin, että mulle. Ihastus ei myöskään välttämättä tiedä, että minä käyn täällä.
Joutakin viestejä olis ihana omia, ja olis ollut, mutta niin varmaan on tuntenut ja tuntee moni muukin. Miksi ne olis just mulle? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni täällä on tunnistanut 100% varmuudella vähintään yhden viestin ihastukseltaan/ihailijaltaan?
Nuoli ylös: 100%
Nuoli alas: 0-99%
Jos 100% varmuutta ei ole, kaikki on pelkkää arvailua. Ja vaikka tunnistaisit häneltä yhden viestin (tai montakin), et voi sanoa varmaksi, että joku toinenkin on häneltä.
Mikä on ylipäänsä todennäköisyys, että myös kaipaamasi henkilö eksyisi tänne haikailevien palstalle? Oletko saanut jostain tietää, että ihastuksesi käy täällä ja löytänyt hänet täältä? Oletko kertonut kaipaamallesi ihmiselle käyväsi täällä?
Kiinnostaisi tietää, koska niin moni uskoo tunnistavansa viestejä jonkun tietyn kirjoittamaksi.
Sama. Sen vielä tajuan, että haluaa uskoa että joku ihana viesti on just häneltä, mutta miksi jotkut omii ne ikävätkin viestit ilman mitään tunnisteita? Tod.näk. se on vaan joku trolli. Nämä "vihaan sua, en halua nähdä sua enää koskaan!!!" Kannattaako ton takia itkeä?
Ja sitten on näitä, jotka kuvittelee, että viestit on kirjottanyt joku henkilö josta he ei pidä. Exän nyxä tai entinen työkaveri tai jotakin. Se vasta outoa on. Suuttuvat turhaan ja raivoavat sitten täällä ketjussa, että miten se on kamala ihminen, kun koko tyyppi tuskin edes käy täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna jostakin syystä tunsin kirkkaan aurinkoisen pakkaspäivän. Kävelin hiekoituksella tapaamaan sinua. Aurinko oli korkealla, ilma raikas ja kylmä. Olin niin onnelllinen, että tapaisin sinut jälleen. Tunsin sen ilon kuin jääkylmän samppanjan, se meni hetkessä päähän ja täytti sydämen lämmöllä. Minä OLIN siellä.
Luulen, että olen siirtynyt lineaarisesta ajasta pysyvästi episodiseen tai polykroniseen. Ei sykliseen. Se sykli ei enää ala alusta.
Mitä aika on? Millä se on mitattavissa? Tunteilla, tapahtumilla - kellolla? Sadepisaroilla tai kyynelillä? Lumihiutaleilla, jotka hiljaa leijuvat, kun kävelen takaisin kotiin. Yhä minulla on sisälläni tämä ilo, toisessa ajassa.
Toisessa ajassa on muutakin. Minulla on päässäni elokuvaprojektori. Vain filmiä en voi valita, ja joskus siinä esiintyy häiriöitä, satunnaisia aukkoja. Se on sellainen vanhanaikainen projektori, joskus jopa taikalyhty. Fantasmagoria - mutta ei mennä sinne.
Takaisin valoon. Siinä on hetki, johon olisi hyvä jäädä. Aurinko paistaa. Hengitys höyryää pakkasilmassa. Sinä hymyilet.
Sitten näen sateen ja kuulen lähestyvän rajuilman. Aurinko on poissa, vaikka on keskikesä.
Ei tuollaista tekstiä pysty lukemaan.
Siis miksi ei muka pysty?
Menet niin tunteiden valtaan lukiessasi, ettet kyynelten takaa näe tekstiä?Ohhoijakkaa, taas sama kaava. Tunneviesti, kehu ja omahyväisyys ja lopuksi sitten kohteelle naureskelua, että upposiko. Tunnistan melko varmasti kirjoittajan, mikään ei ikinä muutu. Minua se ei enää rassaa, koska, niin, mikään ei ikinä muutu. Eikä filmi ole totta.
Mitä :DDDDDDD
Kirjotin vaan ton edellisen lainaamasi viestin (kysyin, mikä tekstissä on niin vaikealukuista), en liity muuten tohon alkuperäiseen viestiin mitenkään.
Seku vaan ihmettelin tekstiäsi!Selvästi kyllä tunnistat kirjoittajia heh, kenellähän täällä ne suuruusharhat on...
No, kaikki ylintä viestiä kommentoineet eri ihmisiä, jeps, ja ihan kollektiivisesti paikalla vahtimassa merkityksettömien viestiensä kommentteja, jeps. Nainen muka kirjoittaja, noup.
Terveiset pyy pyy ( kolmen plussan mies nykyään? ), heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna jostakin syystä tunsin kirkkaan aurinkoisen pakkaspäivän. Kävelin hiekoituksella tapaamaan sinua. Aurinko oli korkealla, ilma raikas ja kylmä. Olin niin onnelllinen, että tapaisin sinut jälleen. Tunsin sen ilon kuin jääkylmän samppanjan, se meni hetkessä päähän ja täytti sydämen lämmöllä. Minä OLIN siellä.
Luulen, että olen siirtynyt lineaarisesta ajasta pysyvästi episodiseen tai polykroniseen. Ei sykliseen. Se sykli ei enää ala alusta.
Mitä aika on? Millä se on mitattavissa? Tunteilla, tapahtumilla - kellolla? Sadepisaroilla tai kyynelillä? Lumihiutaleilla, jotka hiljaa leijuvat, kun kävelen takaisin kotiin. Yhä minulla on sisälläni tämä ilo, toisessa ajassa.
Toisessa ajassa on muutakin. Minulla on päässäni elokuvaprojektori. Vain filmiä en voi valita, ja joskus siinä esiintyy häiriöitä, satunnaisia aukkoja. Se on sellainen vanhanaikainen projektori, joskus jopa taikalyhty. Fantasmagoria - mutta ei mennä sinne.
Takaisin valoon. Siinä on hetki, johon olisi hyvä jäädä. Aurinko paistaa. Hengitys höyryää pakkasilmassa. Sinä hymyilet.
Sitten näen sateen ja kuulen lähestyvän rajuilman. Aurinko on poissa, vaikka on keskikesä.
Ei tuollaista tekstiä pysty lukemaan.
Siis miksi ei muka pysty?
Menet niin tunteiden valtaan lukiessasi, ettet kyynelten takaa näe tekstiä?Ohhoijakkaa, taas sama kaava. Tunneviesti, kehu ja omahyväisyys ja lopuksi sitten kohteelle naureskelua, että upposiko. Tunnistan melko varmasti kirjoittajan, mikään ei ikinä muutu. Minua se ei enää rassaa, koska, niin, mikään ei ikinä muutu. Eikä filmi ole totta.
Mitä :DDDDDDD
Kirjotin vaan ton edellisen lainaamasi viestin (kysyin, mikä tekstissä on niin vaikealukuista), en liity muuten tohon alkuperäiseen viestiin mitenkään.
Seku vaan ihmettelin tekstiäsi!Selvästi kyllä tunnistat kirjoittajia heh, kenellähän täällä ne suuruusharhat on...
No, kaikki ylintä viestiä kommentoineet eri ihmisiä, jeps, ja ihan kollektiivisesti paikalla vahtimassa merkityksettömien viestiensä kommentteja, jeps. Nainen muka kirjoittaja, noup.
Terveiset pyy pyy ( kolmen plussan mies nykyään? ), heh.
Ja jatkat vaan itsesi nolaamista, lol
Ja poistit viestini?
Onko k-juttuja, maitulikahvia ja joogaa taas ohjelmistossa kuten 24/7 aina😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi poistat viestini? Kaipaan sinua niin kovin; arvostan järkeäsi, uhrautuvuuttasi muiden takia, epäitsekkyyttäsi, treenattua ulkomuotoasi, tuotteliaisuuttasi ja erityisesti rehellisyyttäsi ja muiden arvostusta.
Kaipaan sinua valtavasti yläluokkaisuutesi ja kultturellin pääomasi takia, osaat niin huolehtia konkreettisestikin omaisuudestasi jälkipolville jätettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi poistat viestini? Kaipaan sinua niin kovin; arvostan järkeäsi, uhrautuvuuttasi muiden takia, epäitsekkyyttäsi, treenattua ulkomuotoasi, tuotteliaisuuttasi ja erityisesti rehellisyyttäsi ja muiden arvostusta.
Kaipaan sinua valtavasti yläluokkaisuutesi ja kultturellin pääomasi takia, osaat niin huolehtia konkreettisestikin omaisuudestasi jälkipolville jätettäväksi.
Vastaa, jo neljäs tänään! Riudun vuoksesi, miksi en saa kaivata sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää palstan "nokkela naljailija" on kehittänyt rehvakkaasta piikittelystä itselleen suojakuoren, vaikka on todellisuudessa herkkä, mieleltään järkkynyt ja pakkomielteisesti ihastunut henkilöön, jota yrittää täällä epätoivoisesti tavoitella. :)
Vierailija kirjoitti:
Tää palstan "nokkela naljailija" on kehittänyt rehvakkaasta piikittelystä itselleen suojakuoren, vaikka on todellisuudessa herkkä, mieleltään järkkynyt ja pakkomielteisesti ihastunut henkilöön, jota yrittää täällä epätoivoisesti tavoitella. :)
Juuri sellainen muusa siis, jonka vain sinä voit pelastaa. Tässä tarinassa prinsessaa ei vain haettu mielisairaalan kahleista pois, jossa hän täysin toivottomana riutui kuolemaansa saakka kuviteltua rakkautta odottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palstan "nokkela naljailija" on kehittänyt rehvakkaasta piikittelystä itselleen suojakuoren, vaikka on todellisuudessa herkkä, mieleltään järkkynyt ja pakkomielteisesti ihastunut henkilöön, jota yrittää täällä epätoivoisesti tavoitella. :)
Juuri sellainen muusa siis, jonka vain sinä voit pelastaa. Tässä tarinassa prinsessaa ei vain haettu mielisairaalan kahleista pois, jossa hän täysin toivottomana riutui kuolemaansa saakka kuviteltua rakkautta odottaen.
Ja sitten ihan oikeasti terkut, en olisi ikinä lähtenyt nykyisellä elämänkokemuksella miehen perään, joka ulisee ekayönä sängyssä eksää, lyö naamaan, vetää kännit ja tsekkaa palkkakuitin. Sano miksi sanot, kiusasit minua täälläkin ajankuluksi puolisen vuotta, joten miksi en joskus tekisi takaisin.
On paljon sanoja, joilla sinun haurasta itsetuntoa on pidetty kasassa kunnes kantti riitti sanoa, että iskin käteni p:hen. Teot olivat nopeammat ja miehen huolenpito sen jälkeen ollut ja on vaatimus.
Jos kanttisi olisi riittänyt olisi ehkä ollut jotain, mutta tekosi eivät ikinä olleet kännihölötyksen kaltaisia.
T. Ei enää sinisilmäinen SV
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palstan "nokkela naljailija" on kehittänyt rehvakkaasta piikittelystä itselleen suojakuoren, vaikka on todellisuudessa herkkä, mieleltään järkkynyt ja pakkomielteisesti ihastunut henkilöön, jota yrittää täällä epätoivoisesti tavoitella. :)
Juuri sellainen muusa siis, jonka vain sinä voit pelastaa. Tässä tarinassa prinsessaa ei vain haettu mielisairaalan kahleista pois, jossa hän täysin toivottomana riutui kuolemaansa saakka kuviteltua rakkautta odottaen.
Ja sitten ihan oikeasti terkut, en olisi ikinä lähtenyt nykyisellä elämänkokemuksella miehen perään, joka ulisee ekayönä sängyssä eksää, lyö naamaan, vetää kännit ja tsekkaa palkkakuitin. Sano miksi sanot, kiusasit minua täälläkin ajankuluksi puolisen vuotta, joten miksi en joskus tekisi takaisin.
On paljon sanoja, joilla sinun haurasta itsetuntoa on pidetty kasassa kunnes kantti riitti sanoa, että iskin käteni p:hen. Teot olivat nopeammat ja miehen huolenpito sen jälkeen ollut ja on vaatimus.
Jos kanttisi olisi riittänyt olisi ehkä ollut jotain, mutta tekosi eivät ikinä olleet kännihölötyksen kaltaisia.
T. Ei enää sinisilmäinen SV
Itselläsi ei kantti riittänyt ja en ole lukenut palkkakuittejasi!
Vierailija kirjoitti:
Miksi poistat viestini? Kaipaan sinua niin kovin; arvostan järkeäsi, uhrautuvuuttasi muiden takia, epäitsekkyyttäsi, treenattua ulkomuotoasi, tuotteliaisuuttasi ja erityisesti rehellisyyttäsi ja muiden arvostusta.
Kaipaan sinua valtavasti yläluokkaisuutesi ja kultturellin pääomasi takia, osaat niin huolehtia konkreettisestikin omaisuudestasi jälkipolville jätettäväksi.
Lähinnä kuvailet vaan itseäsi... not
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poistat viestini? Kaipaan sinua niin kovin; arvostan järkeäsi, uhrautuvuuttasi muiden takia, epäitsekkyyttäsi, treenattua ulkomuotoasi, tuotteliaisuuttasi ja erityisesti rehellisyyttäsi ja muiden arvostusta.
Kaipaan sinua valtavasti yläluokkaisuutesi ja kultturellin pääomasi takia, osaat niin huolehtia konkreettisestikin omaisuudestasi jälkipolville jätettäväksi.
Lähinnä kuvailet vaan itseäsi... not
Jos haluat näin kiteyttää, kiteytä. En ole ikinä väittänyt olevani mitään enempää kuin oikeasti olen. Etkä enää tuntisi minua, tilanne on vaatinut olemaan vanhemmalleni tuki ja olen selvinnyt.
Ei turhaan väännettä tasolla sanoissa not. Tiedät itse, kuka ei ollut turva, luotettava, rehellinen ja vailla tarkoitusta kupata rahat. Täysin.
Poista pois, koska ilm tämä onneton saitti työsi.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Ketju on lukittu.
No juuri tuota yritin hänelle sanoa. En tiedä mitä lie kuvittelee. Viesti ei ollut selvästikään hänelle tarkoitettu, joten en tajua tätä hänen ajatuksenkulkuaan.
1990