Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Vierailija kirjoitti:

Heinäkuu kirjoitti:

en tiedä miten alottaa tää teksti, enkä tiedä kuinka lopettaa tää. en edes tiedä mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa. sanottavaa olisi niin paljon.

ihan ensimmäisenä mä haluaisin tietää sen, että välititkö sä musta? oliko sulla tunteita mua kohtaan? miten asiat oli silloin, ja miten asiat on nyt?

jos kuulet mun nimen, tunnetko sä mitään? muistatko mut?

jos näet mun näköisen ihmisen, pysähtyykö sun sydän hetkeksi?

onko mulla sulle mitään merkitystä enään? ja kuinka paljon merkitystä mulla oli sulle silloin?

tää kaikkihan on tosi typerää. mä en edes tunne sua kunnolla. silti, sä olet paras asia, mitä mulle on koko mun lyhyen elämän aikana tapahtunut.

mulla on ikävä sua. oisin halunnut sut. oisin niin paljon halunnut sut. ja haluaisin sut vielläkin.

saanko mä sua koskaan? siitä on niin kauan aikaa kun oon nähnyt sut viimeksi, ja jo silloin kaikki oli toisin. miten kaikki olisi nyt?

muhun sattuu niin paljon se, että meistä ei koskaan tullut mitään.

en tiedä mitä kirjottaa. sä olet mulle vieläkin niin iso asia mun elämässä. mä roikun sussa kiinni. vaikka haluaisin päästää irti niin en voi. vaikka yritän & yritän, palaan aina kiinni siihen mitä joskus oli.

mä välitän susta tosi paljon. en tiedä voinko sanoa rakastavani sua, kun en edes tunne sua kunnolla. silti, mun tunteet sua kohtaan & sun tunteet mua kohtaan, muutti mun elämän. yhdessä välissä ne oli mun elämä. ja nytkin, vielläkin (tiedän, säälittävää.) ne hallitsee mun elämää.

mä toivon, ettet sä näe tätä tekstiä.

okei toivon. toivon että näkisit tän tekstin. toivon että ymmärtäisit kaiken ja palaisit mun luokse. mutta se ei enää onnistu. et sä enään haluaisi sitä.

"olet todella kaunis❤️"

kiitos kaikesta. kiitos.

Miehelle vai naiselle?

Tietääkö tämä henkilö,että rakastat häntä? Oliko teillä joskus oike suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊

Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.

Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.

Myös minä olen "limerenssityyppi", mutten yhtä kohtelias kuin edellinen. Sinä nimittäin et selvästi tiedä edes kenelle puhut ja toivotat ihmisiä hemmettiin vajaista syistä. Mikä sua limerenssissä häiritsee? Se on helpompi hyväksyä jos kykenisi abstraktiin ajatteluun. Pystyisi myöntämään itsessä olevan vahvan biologisen vietin, kun se ei ole koko todellisuus vaan älyä riittää myös muuhun. Toiset kykenevät näkemään limerenssin ja rakkauden eron eivätkä ota itseensä. Niin että painu itse.

En ota itseeni ja kykenen anstraktiin ajatteluun. Minusta vain on epämiellyttävää, että "limerenssityypit" tulevat pätemään ketjuun, jossa ihmiset surevat särkynyttä sydäntä ja aidosti ikävöivät henkilöä, johon ovat rakastuneet. Eli se on tuo teidän ylimielisyytenne, johon liittyy vahva usko siihen, että pystytte määrittelemään tuntemattoman ihmisen puolesta, tunteeko hän aitoa rakkautta vai ei.

Enkä ole muuten se, joka käski painumaan "hemmettiin", koska en minäkään ole niin kohtelias. Painu ihan helvettiin vaan. Siellä on hyvä päteä. 👍

Ai mä olen "ylimielinen limerenssityyppi", kun sanoin että alkaa helpottaa? Siis anteeksi kuinka ja mistäs sinä minun tilanteeni tiedät? Voin nimittäin kertoa, että olen ollut monta vuotta aivan sekaisin, ja oikeastaan vasta nyt ihastus on laantunut (tai jossain "latenssivaiheessa"), että pystyn asialle jotenkin nauramaan. Sori vaan jos mun kommenteista tulee jotenkin ylimielinen vaikutelma, mutta en todellakaan jaksaisi lukea jonkun nobodyn sepustuksia siitä, etten olisi potenut aitoja sydänsuruja ja ikävöinyt.

Ja lisäyksenä vielä äskeiseen, että mulle ihastumisen syiden analysointi ja limerenssi-termin löytäminen oli ensimmäinen iso askel kohti itseni ymmärtämistä ja tätä suht siedettävää tilaa, jossa nyt olen. Eli eiköhän ole parempi vaan antaa jokaisen selvitä hullusta ihastumisesta omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

 

Hyvää yötä ihanalle vihreäsilmälle <3

Mä laittaidun edelleen aamuisin ihan vain sua varten. Vaikka tiedän ettei nähdä. Vaikka tiedän sun olevan ehkä toisessa kaupungissa.

Silti kävelen sun talon ohi sydän hakaten ja mietin sen päivän vielä koittavan kun me puhutaan. Jotain oli. Mitä?

Olisi kivaa jos lähettäisit mulle kukkia töihin, ja laittaisit jonkun ihanan viestin mukaan❤️

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä äskeiseen, että mulle ihastumisen syiden analysointi ja limerenssi-termin löytäminen oli ensimmäinen iso askel kohti itseni ymmärtämistä ja tätä suht siedettävää tilaa, jossa nyt olen. Eli eiköhän ole parempi vaan antaa jokaisen selvitä hullusta ihastumisesta omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

Kuulostaa hurjalta, siltä kuin mielestäsi kaikki ihastumiset olisivat limerenssejä.

Sormesi osoittaa edelleen sitä jonka halusit. Se en ole minä.

Ehkä.

Luultavasti.

Jos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä äskeiseen, että mulle ihastumisen syiden analysointi ja limerenssi-termin löytäminen oli ensimmäinen iso askel kohti itseni ymmärtämistä ja tätä suht siedettävää tilaa, jossa nyt olen. Eli eiköhän ole parempi vaan antaa jokaisen selvitä hullusta ihastumisesta omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

Kuulostaa hurjalta, siltä kuin mielestäsi kaikki ihastumiset olisivat limerenssejä.

Ei "pikkuihastumiset" ole, mutta tää oli, koska ihastuksesta tuli käytännössä vuosien pakkomielle ja tunneskaala vaihteli rajattomasta riemusta musertavaan epätoivoon ja kaikkeen siltä väliltä. Eniten on ollut tietysti surun tunteita, koska asiassa ei voi edetä.

Limerenssistä on tosi vaikeaa päästä eroon, jos ihastuksen kanssa on oltava tekemisissä, ei voi poistaa somesta, eikä toisesta vaan löydä yhtään mitään negatiivista. On ollut pakko oppia tunnistamaan, millaisiin tilanteisiin ihastuksen ajatteleminen ja tunteiden ruokkiminen itsellä liittyi ja miksi.

Moi söpönaama. Tosi tyhmää kirjottaa tänne, mut olkoon. On mulla ikävä sua, etenkin nyt kun muistutit itestäs. Tiiän, että valehtelet mulle ja myös sen ettet välitä oikeesti musta pätkääkään. Oon sulle vaan lelu, jolta haluut huomioo, kun sulla on tylsää.

Mä taisin oikeesti tarkottaa sitä kun sanoin sillon kauan sit, et rakastan sua, ainaki jotain sinne päin mä tunsin.

Mulle on käyny viimeaikoina asioita, jotka on sattunu hemmetisti ja oon aika varma et sun kaa tulis käymään samoin, koska sä vaan pelaat.

Tylsää. +11 ja sadekuuroja. Taidan vetästä peiton korviin. 😴

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä äskeiseen, että mulle ihastumisen syiden analysointi ja limerenssi-termin löytäminen oli ensimmäinen iso askel kohti itseni ymmärtämistä ja tätä suht siedettävää tilaa, jossa nyt olen. Eli eiköhän ole parempi vaan antaa jokaisen selvitä hullusta ihastumisesta omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

Kuulostaa hurjalta, siltä kuin mielestäsi kaikki ihastumiset olisivat limerenssejä.

Sillä lailla voi olla kohtaamatta omia aitoja tuneitaan, etäännyttää, ja tällä palstalla siinä sivussa polkea ja väheksyä muutkin ihastuneet ja rakastuneet, koska limerenssi.

Varmaan mahtavaa olla sinä. Iso peukku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä äskeiseen, että mulle ihastumisen syiden analysointi ja limerenssi-termin löytäminen oli ensimmäinen iso askel kohti itseni ymmärtämistä ja tätä suht siedettävää tilaa, jossa nyt olen. Eli eiköhän ole parempi vaan antaa jokaisen selvitä hullusta ihastumisesta omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

Kuulostaa hurjalta, siltä kuin mielestäsi kaikki ihastumiset olisivat limerenssejä.

No jotkut luulevat tietävänsä kaiken paremmin.

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Mä oon muuten aika satavarma siitä, että tuo pakkomielteinen (ex)tuttu hilluu tässä ketjussa.:D

Ainakin se käy tällä sivustolla ja tää ketju olisi ihan omiaan hänelle - ja oikeastikin hyvä paikka purkaa tuntojaan, kun ei kuulemma kukaan enää (ymmärrettävästi) jaksa hänen juttujaan kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon muuten aika satavarma siitä, että tuo pakkomielteinen (ex)tuttu hilluu tässä ketjussa.:D

Ainakin se käy tällä sivustolla ja tää ketju olisi ihan omiaan hänelle - ja oikeastikin hyvä paikka purkaa tuntojaan, kun ei kuulemma kukaan enää (ymmärrettävästi) jaksa hänen juttujaan kuunnella.

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän tällainen palsta ruokkii näitä "pakkomielteitä". Oli ne sitten lievempiä tai isompia. Toivottavasti suurin osa kärsii vain lievistä 😜

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä äskeiseen, että mulle ihastumisen syiden analysointi ja limerenssi-termin löytäminen oli ensimmäinen iso askel kohti itseni ymmärtämistä ja tätä suht siedettävää tilaa, jossa nyt olen. Eli eiköhän ole parempi vaan antaa jokaisen selvitä hullusta ihastumisesta omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.

Kuulostaa hurjalta, siltä kuin mielestäsi kaikki ihastumiset olisivat limerenssejä.

Sillä lailla voi olla kohtaamatta omia aitoja tuneitaan, etäännyttää, ja tällä palstalla siinä sivussa polkea ja väheksyä muutkin ihastuneet ja rakastuneet, koska limerenssi.

Varmaan mahtavaa olla sinä. Iso peukku.

Ei nyt edelleenkään ihan aukea tämä. Kertoisitko vielä, missä kohtaa poljin muita ja väheksyin? Jos minä sain tunne-elämäni vaikeuksiin apua siitä, että ilmiölle löytyi joku hieno termi ja looginen selitys, niin miksi se sua niin harmittaa? En minä väitä, että sama pätee myös muihin enkä todellakaan väheksy muiden tunteita. Miksi niin tekisin? Eiköhän jokainen ole yleensä oman itsensä paras asiantuntija.