Lue keskustelun säännöt.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
08.05.2017 |
.....
Kommentit (8206)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi.
Anonyymejä anteeksipyyntöjä netissä ei ikävä kyllä lasketa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊
Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.
Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊
Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.
Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.
Myös minä olen "limerenssityyppi", mutten yhtä kohtelias kuin edellinen. Sinä nimittäin et selvästi tiedä edes kenelle puhut ja toivotat ihmisiä hemmettiin vajaista syistä. Mikä sua limerenssissä häiritsee? Se on helpompi hyväksyä jos kykenisi abstraktiin ajatteluun. Pystyisi myöntämään itsessä olevan vahvan biologisen vietin, kun se ei ole koko todellisuus vaan älyä riittää myös muuhun. Toiset kykenevät näkemään limerenssin ja rakkauden eron eivätkä ota itseensä. Niin että painu itse.
Ajatteletkohan minua koskaan? Sä oot edelleen usein mun mielessä, vaikka viime kerrasta kun nähtiin on kulunut jo aika kauan. En halua unohtaa sinua koska merkitsit silloin mulle niin paljon, ja merkitset edelleen. Saankohan joskus sulkea sut syliini, pitää tiukasti kiinni ja kertoa sulle tän kaiken, vaikka tiedäthän kyllä mitä ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊
Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.
Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.
Myös minä olen "limerenssityyppi", mutten yhtä kohtelias kuin edellinen. Sinä nimittäin et selvästi tiedä edes kenelle puhut ja toivotat ihmisiä hemmettiin vajaista syistä. Mikä sua limerenssissä häiritsee? Se on helpompi hyväksyä jos kykenisi abstraktiin ajatteluun. Pystyisi myöntämään itsessä olevan vahvan biologisen vietin, kun se ei ole koko todellisuus vaan älyä riittää myös muuhun. Toiset kykenevät näkemään limerenssin ja rakkauden eron eivätkä ota itseensä. Niin että painu itse.
En ota itseeni ja kykenen anstraktiin ajatteluun. Minusta vain on epämiellyttävää, että "limerenssityypit" tulevat pätemään ketjuun, jossa ihmiset surevat särkynyttä sydäntä ja aidosti ikävöivät henkilöä, johon ovat rakastuneet. Eli se on tuo teidän ylimielisyytenne, johon liittyy vahva usko siihen, että pystytte määrittelemään tuntemattoman ihmisen puolesta, tunteeko hän aitoa rakkautta vai ei.
Enkä ole muuten se, joka käski painumaan "hemmettiin", koska en minäkään ole niin kohtelias. Painu ihan helvettiin vaan. Siellä on hyvä päteä. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teemu, tule juttelemaan! Saatan aluksi vaikuttaa kylmältä, olenhan jäätynyt läheisyydestäsi! Mutta se on vain ujoutta, olet niin komea...😍
Minä taas saatan vaikuttaa hyvinkin itsevarmalta... on
kuitenkin hyvä tietää että se on minun tapa "suojautua" maailmalta koska olen ns. hieman liian ujo joissain tilanteissa.
Vetäydyn tuohon roolin kun aistin jonkun kauniin ja mielenkiintoisen persoonan ja ihmisen johon haluaisi tutustua.... näin käy aina kun näen sinut. Anna anteeksi.... olet vain niin ihana että pelkään sinun reaktiotasi jos tulisin juttelemaan. Olisiko se negatiivinen vai positiivinen.
T. Teemu
Mulla on niin ikävä sua, nähäänköhän me enää koskaan?
Tulee ekstra-ikävä aina tällaisina aikoina kun on joku juttu, että pitäis tehdä jotain ja mä en kuulu mihinkään, eli teen yksin tai en tee mitään ja oon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊
Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.
Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.
Myös minä olen "limerenssityyppi", mutten yhtä kohtelias kuin edellinen. Sinä nimittäin et selvästi tiedä edes kenelle puhut ja toivotat ihmisiä hemmettiin vajaista syistä. Mikä sua limerenssissä häiritsee? Se on helpompi hyväksyä jos kykenisi abstraktiin ajatteluun. Pystyisi myöntämään itsessä olevan vahvan biologisen vietin, kun se ei ole koko todellisuus vaan älyä riittää myös muuhun. Toiset kykenevät näkemään limerenssin ja rakkauden eron eivätkä ota itseensä. Niin että painu itse.
En ota itseeni ja kykenen anstraktiin ajatteluun. Minusta vain on epämiellyttävää, että "limerenssityypit" tulevat pätemään ketjuun, jossa ihmiset surevat särkynyttä sydäntä ja aidosti ikävöivät henkilöä, johon ovat rakastuneet. Eli se on tuo teidän ylimielisyytenne, johon liittyy vahva usko siihen, että pystytte määrittelemään tuntemattoman ihmisen puolesta, tunteeko hän aitoa rakkautta vai ei.
Enkä ole muuten se, joka käski painumaan "hemmettiin", koska en minäkään ole niin kohtelias. Painu ihan helvettiin vaan. Siellä on hyvä päteä. 👍
Hieno keskustelu :D Luepa huviksesi, että kuka tuli pätemään kenen viestiin ihan ensin? Tässä on ihan aluksi ollut puhe omasta limerenssistä, ja sitten joku hieno yksilö tulee toivottamaan hemmettiin :D Sitten toinen samanlainen toivottaa helvettiin :D Voitteko te hullut nyt vaan huolehtia omista asioistanne? :D Teitä ei kukaan tarvitse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊
Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.
Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.
Myös minä olen "limerenssityyppi", mutten yhtä kohtelias kuin edellinen. Sinä nimittäin et selvästi tiedä edes kenelle puhut ja toivotat ihmisiä hemmettiin vajaista syistä. Mikä sua limerenssissä häiritsee? Se on helpompi hyväksyä jos kykenisi abstraktiin ajatteluun. Pystyisi myöntämään itsessä olevan vahvan biologisen vietin, kun se ei ole koko todellisuus vaan älyä riittää myös muuhun. Toiset kykenevät näkemään limerenssin ja rakkauden eron eivätkä ota itseensä. Niin että painu itse.
En ota itseeni ja kykenen anstraktiin ajatteluun. Minusta vain on epämiellyttävää, että "limerenssityypit" tulevat pätemään ketjuun, jossa ihmiset surevat särkynyttä sydäntä ja aidosti ikävöivät henkilöä, johon ovat rakastuneet. Eli se on tuo teidän ylimielisyytenne, johon liittyy vahva usko siihen, että pystytte määrittelemään tuntemattoman ihmisen puolesta, tunteeko hän aitoa rakkautta vai ei.
Enkä ole muuten se, joka käski painumaan "hemmettiin", koska en minäkään ole niin kohtelias. Painu ihan helvettiin vaan. Siellä on hyvä päteä. 👍
Hieno keskustelu :D Luepa huviksesi, että kuka tuli pätemään kenen viestiin ihan ensin? Tässä on ihan aluksi ollut puhe omasta limerenssistä, ja sitten joku hieno yksilö tulee toivottamaan hemmettiin :D Sitten toinen samanlainen toivottaa helvettiin :D Voitteko te hullut nyt vaan huolehtia omista asioistanne? :D Teitä ei kukaan tarvitse mihinkään.
Tässäpä vasta hieno argumentti. Hulluudesta en tiedä (aika monet tuntemani ihmiset ovat jotenkin vinksahtaneita, epäilemättä itsekin. Yleensä mitä älykkäämpi, sitä vinksahtaneempi. Yksinkertaisena on helpompaa.), mutta tuohon toiseen sanoisin, että kyllä vaan on ihmisiä, jotka minua tarvitsevat. Muuten olisinkin ottanut jo lentävän lähdön tästä elämästä. Niin yksityiselämässä kuin työn puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatat olla huomannut, että limerenssi alkaa jo helpottaa... 😊
Minusta tämä limerenssityyppi (sama ihminen satavarmasti) saisi painua täältä hemmettiin. Et ymmärtä mistään mitään, ja tiedät vielä vähemmän.
Nyt on ihan pakko kysyä, että mistä en ymmärrä enkä tiedä mitään? Kun kerrot niin ehkä sitten painun sinne hemmettiin.
Myös minä olen "limerenssityyppi", mutten yhtä kohtelias kuin edellinen. Sinä nimittäin et selvästi tiedä edes kenelle puhut ja toivotat ihmisiä hemmettiin vajaista syistä. Mikä sua limerenssissä häiritsee? Se on helpompi hyväksyä jos kykenisi abstraktiin ajatteluun. Pystyisi myöntämään itsessä olevan vahvan biologisen vietin, kun se ei ole koko todellisuus vaan älyä riittää myös muuhun. Toiset kykenevät näkemään limerenssin ja rakkauden eron eivätkä ota itseensä. Niin että painu itse.
En ota itseeni ja kykenen anstraktiin ajatteluun. Minusta vain on epämiellyttävää, että "limerenssityypit" tulevat pätemään ketjuun, jossa ihmiset surevat särkynyttä sydäntä ja aidosti ikävöivät henkilöä, johon ovat rakastuneet. Eli se on tuo teidän ylimielisyytenne, johon liittyy vahva usko siihen, että pystytte määrittelemään tuntemattoman ihmisen puolesta, tunteeko hän aitoa rakkautta vai ei.
Enkä ole muuten se, joka käski painumaan "hemmettiin", koska en minäkään ole niin kohtelias. Painu ihan helvettiin vaan. Siellä on hyvä päteä. 👍
Hieno keskustelu :D Luepa huviksesi, että kuka tuli pätemään kenen viestiin ihan ensin? Tässä on ihan aluksi ollut puhe omasta limerenssistä, ja sitten joku hieno yksilö tulee toivottamaan hemmettiin :D Sitten toinen samanlainen toivottaa helvettiin :D Voitteko te hullut nyt vaan huolehtia omista asioistanne? :D Teitä ei kukaan tarvitse mihinkään.
Tässäpä vasta hieno argumentti. Hulluudesta en tiedä (aika monet tuntemani ihmiset ovat jotenkin vinksahtaneita, epäilemättä itsekin. Yleensä mitä älykkäämpi, sitä vinksahtaneempi. Yksinkertaisena on helpompaa.), mutta tuohon toiseen sanoisin, että kyllä vaan on ihmisiä, jotka minua tarvitsevat. Muuten olisinkin ottanut jo lentävän lähdön tästä elämästä. Niin yksityiselämässä kuin työn puolesta.
... eikä siitä ekasta (vähään aikaan ainakaan, koska limerenssi nostaa täällä päätään aina vähän päästä) viestistä käynyt ilmi, oliko se kirjoittajan oma kokemus, yleistä vittuilua, vai vaan läppä, tai kohdistettu jollekin toiselle henkilölle ei niin mukavassa tarkoituksessa. Mitä sitäkin tapahtuu AV:llä aika paljon, jos oot yhtään seurannut.
Vierailija kirjoitti:
J- mies oot aina mielessä.
T
Ehkä sitten joskus, tai sitten vaan haaveissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heinäkuu kirjoitti:
en tiedä miten alottaa tää teksti, enkä tiedä kuinka lopettaa tää. en edes tiedä mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa. sanottavaa olisi niin paljon.
ihan ensimmäisenä mä haluaisin tietää sen, että välititkö sä musta? oliko sulla tunteita mua kohtaan? miten asiat oli silloin, ja miten asiat on nyt?
jos kuulet mun nimen, tunnetko sä mitään? muistatko mut?
jos näet mun näköisen ihmisen, pysähtyykö sun sydän hetkeksi?
onko mulla sulle mitään merkitystä enään? ja kuinka paljon merkitystä mulla oli sulle silloin?
tää kaikkihan on tosi typerää. mä en edes tunne sua kunnolla. silti, sä olet paras asia, mitä mulle on koko mun lyhyen elämän aikana tapahtunut.
mulla on ikävä sua. oisin halunnut sut. oisin niin paljon halunnut sut. ja haluaisin sut vielläkin.
saanko mä sua koskaan? siitä on niin kauan aikaa kun oon nähnyt sut viimeksi, ja jo silloin kaikki oli toisin. miten kaikki olisi nyt?
muhun sattuu niin paljon se, että meistä ei koskaan tullut mitään.en tiedä mitä kirjottaa. sä olet mulle vieläkin niin iso asia mun elämässä. mä roikun sussa kiinni. vaikka haluaisin päästää irti niin en voi. vaikka yritän & yritän, palaan aina kiinni siihen mitä joskus oli.
mä välitän susta tosi paljon. en tiedä voinko sanoa rakastavani sua, kun en edes tunne sua kunnolla. silti, mun tunteet sua kohtaan & sun tunteet mua kohtaan, muutti mun elämän. yhdessä välissä ne oli mun elämä. ja nytkin, vielläkin (tiedän, säälittävää.) ne hallitsee mun elämää.
mä toivon, ettet sä näe tätä tekstiä.
okei toivon. toivon että näkisit tän tekstin. toivon että ymmärtäisit kaiken ja palaisit mun luokse. mutta se ei enää onnistu. et sä enään haluaisi sitä.
"olet todella kaunis❤️"
kiitos kaikesta. kiitos.
Miehelle vai naiselle?
Sulla meni viikko hurmata mut totaalisesti, nainen. Olen jäätävän ihastunut suhun ehkä osaa näyttää sitä! Toivon ihan mielettömästi että sussa on sitä rohkeutta mitä mulla ei ole :( Olet upea. T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletkohan minua koskaan? Sä oot edelleen usein mun mielessä, vaikka viime kerrasta kun nähtiin on kulunut jo aika kauan. En halua unohtaa sinua koska merkitsit silloin mulle niin paljon, ja merkitset edelleen. Saankohan joskus sulkea sut syliini, pitää tiukasti kiinni ja kertoa sulle tän kaiken, vaikka tiedäthän kyllä mitä ajattelen.
Ainakin minä ajattelen häntä liian paljon. Hänestä tuli merkityksellinen jostain tuntemattomasta syystä. Jos näemme vielä, toivon että hän tekee noin kuin kuvailit, sanoilla tai ilman sanoja. Luulen tietäväni, vaikka oikeasti en tiedäkään.
Miksi meidän ihmisten on näin vaikeaa rakastaa? Kun lukee tätä palstaa niin sydäntä raastaa...
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Nähdään ensi kuussa. <3
Anteeksi, että eilen oli huono päivä ja sanoin kaikenlaista. Harmitti kun menin sanomaan feministille ihan päivänselvästä asiasta ja siitä tuli raivarit.... Tänään oli normaali päivä.
Mennään nukkumaan nyt! <3