Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon muuten aika satavarma siitä, että tuo pakkomielteinen (ex)tuttu hilluu tässä ketjussa.:D

Ainakin se käy tällä sivustolla ja tää ketju olisi ihan omiaan hänelle - ja oikeastikin hyvä paikka purkaa tuntojaan, kun ei kuulemma kukaan enää (ymmärrettävästi) jaksa hänen juttujaan kuunnella.

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän tällainen palsta ruokkii näitä "pakkomielteitä". Oli ne sitten lievempiä tai isompia. Toivottavasti suurin osa kärsii vain lievistä 😜

Totta turiset!

Kyllähän sitä itsekin alkaa olla aikalailla pakkomielteen puolella tässä ihastuksessa, alkaa nimittäin olla jo niin kauan jatkunut verrattuna siihen, miten vähän ja aikaa sitten on TAPAHTUNUT mitään.

Ja kaikki sellaset hetkelliset "oooOOooooOooo kuulumme yhteen oooOoooooOooooooooo"-fiilikset säikäyttää aina, että hitto TOI ajatus on just sellasten järkensä menettäneiden ja objektiiviseen tarkasteluun kykenemättömien pakkomielteisten heiniä jolla ne oikeuttaa sen roikkumisensa.:'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon muuten aika satavarma siitä, että tuo pakkomielteinen (ex)tuttu hilluu tässä ketjussa.:D

Ainakin se käy tällä sivustolla ja tää ketju olisi ihan omiaan hänelle - ja oikeastikin hyvä paikka purkaa tuntojaan, kun ei kuulemma kukaan enää (ymmärrettävästi) jaksa hänen juttujaan kuunnella.

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän tällainen palsta ruokkii näitä "pakkomielteitä". Oli ne sitten lievempiä tai isompia. Toivottavasti suurin osa kärsii vain lievistä 😜

Totta turiset!

Kyllähän sitä itsekin alkaa olla aikalailla pakkomielteen puolella tässä ihastuksessa, alkaa nimittäin olla jo niin kauan jatkunut verrattuna siihen, miten vähän ja aikaa sitten on TAPAHTUNUT mitään.

Ja kaikki sellaset hetkelliset "oooOOooooOooo kuulumme yhteen oooOoooooOooooooooo"-fiilikset säikäyttää aina, että hitto TOI ajatus on just sellasten järkensä menettäneiden ja objektiiviseen tarkasteluun kykenemättömien pakkomielteisten heiniä jolla ne oikeuttaa sen roikkumisensa.:'D

😂 👽

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joo tai lähempänä kahdeksaa kuin seitsemää vuotta nyt aletaan jo olla.

Oli silloin ihan alussa se yks pusu ja jotain kyhnytystä (yhden illan ajan), mutta yli seitsemään vuoteen eivät ole olleet missään yhteyksissä ja kohde on tehnyt selväksi, ettei kiinnosta: yhtään eikä halua olla missään tekemisissä.

Kohde tosin on akka, ei ukko.:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joku 7 v on kyllä pakkomielteistä, mutta toisaalta oon huomannut (myös omalla kohdalla, mutta en ainoastaan), että joillekin miehille tuottaa sadistista mielihyvää roikottaa löysässä hirressä, ja tavallaan kerjätä sitä huomiota, kun se hivelee miehistä egoa ja itsetuntoa. Vallankäyttöä se on. Exäni aikoinaan antoi ymmärtää, että meillä voisi olla vielä jotakin, hj tyhmänä sekä rakastuneena jäin odottamaan... kun musta ei ollut enää mitään hyötyä hänelle, mies tyylin potkaisi katuojaan.

No, kaikesta oppii, ja nykymies on ihana ja oikeasti välittää ja rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joku 7 v on kyllä pakkomielteistä, mutta toisaalta oon huomannut (myös omalla kohdalla, mutta en ainoastaan), että joillekin miehille tuottaa sadistista mielihyvää roikottaa löysässä hirressä, ja tavallaan kerjätä sitä huomiota, kun se hivelee miehistä egoa ja itsetuntoa. Vallankäyttöä se on. Exäni aikoinaan antoi ymmärtää, että meillä voisi olla vielä jotakin, hj tyhmänä sekä rakastuneena jäin odottamaan... kun musta ei ollut enää mitään hyötyä hänelle, mies tyylin potkaisi katuojaan.

No, kaikesta oppii, ja nykymies on ihana ja oikeasti välittää ja rakastaa.

*ja tyhmänä

Kuten sanottu. Ukko uunotti kunnolla. Mutta antaa p*skan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joo tai lähempänä kahdeksaa kuin seitsemää vuotta nyt aletaan jo olla.

Oli silloin ihan alussa se yks pusu ja jotain kyhnytystä (yhden illan ajan), mutta yli seitsemään vuoteen eivät ole olleet missään yhteyksissä ja kohde on tehnyt selväksi, ettei kiinnosta: yhtään eikä halua olla missään tekemisissä.

Kohde tosin on akka, ei ukko.:D

Nainen - nainen, vai mies- nainen? Vai jtkn siltä väliltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joo tai lähempänä kahdeksaa kuin seitsemää vuotta nyt aletaan jo olla.

Oli silloin ihan alussa se yks pusu ja jotain kyhnytystä (yhden illan ajan), mutta yli seitsemään vuoteen eivät ole olleet missään yhteyksissä ja kohde on tehnyt selväksi, ettei kiinnosta: yhtään eikä halua olla missään tekemisissä.

Kohde tosin on akka, ei ukko.:D

Nainen - nainen, vai mies- nainen? Vai jtkn siltä väliltä?

Joku tunnistaa itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joo tai lähempänä kahdeksaa kuin seitsemää vuotta nyt aletaan jo olla.

Oli silloin ihan alussa se yks pusu ja jotain kyhnytystä (yhden illan ajan), mutta yli seitsemään vuoteen eivät ole olleet missään yhteyksissä ja kohde on tehnyt selväksi, ettei kiinnosta: yhtään eikä halua olla missään tekemisissä.

Kohde tosin on akka, ei ukko.:D

Nainen - nainen, vai mies- nainen? Vai jtkn siltä väliltä?

Joku tunnistaa itsensä?

Ei, vaan kysyin tarkennusta, kun yleensä täällä itketään miesten perään, ikävä kyllä. Onhan niillä ukoillakin omat palstansa, ja jos ei muuta, niin juhannussaunassa kännissä avautuvat kaverille - viimeistään.

Itellä ei ole ikävä ketään paitsi kissavainaata. Oli se niin ihana 😿

On siis oma mies, mutta sillä kissalla oli sielua ja sydäntä.

Olli, oisitpa yksi niistä miehistä jotka lukee tätä ketjua. Miss you...

Vierailija kirjoitti:

Bamse.. :(

Oliko tää nyt tässä?

Onpas jänskää, joku kutsuu samalla lempinimellä jotakuta.

Voithan sinä kuvitella, että kirjoitin tänne ja Bamselle, mutta miksi sinä kirjoitat minuna? Kuten sanottu, minulle ei täällä varmasti kukaan kaivattu kirjoita, Bamsena en tykkäisi, ja minuna en voi kuin ihmetellä.

Maailmaan mahtuu mölyä, joten pyy pyy voi jatkaa😉

ikävä sua, nähdään kuukauden päästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas vai LIMERENSSI.

Googlasin limerenssin ja mietin, että oonkohan mä sitten koskaan "oikeasti" ihastunut vai oonko vaan LIMERENSSI.:D

Rakastumiseen on kyllä kautta aikojen liitetty jonkinasteinen "hulluus"/hullaantuminen, eli eiköhän se kuulu asiaan.

Vai tarkoitetaanko limerenssillä lähinnä sellasta true pakkomiellettä kuten yhdellä tutullani, joka on ollut jo vuosia "ihastunut" yhteen ihmiseen?

Se tuttavani siis ihastui joskus seitsemisen vuotta sitten ja niillä oli hetken (~kuukauden ajan) ns. juttua, jonka aikana hieman kyhnyttivät ja kerran suutelivat.

Toinen katkaisi pian sen jälkeen välit, jonka jälkeen tää "limerenssi-ihminen" on jumittanut tuossa hetken pienessä romanssissa nyt sen seitsemän vuotta, selitellyt siitä ympäriinsä, jauhanut kohteensa yksityisasioita pitkin pitäjiä ja nettiä, ilmestynyt useampaan otteeseen oven taakse, kyttää Facebookissa mitä kytättävää on, kyselee yhteisiltä tuttavilta kohteen kuulumisia ja kuulemma edelleen aloittaa keskustelut sanoilla "Ootko kuullut kun X teki näin../Ootko kuullut mitä X:lle kuuluu/Mitä X:n lapselle kuuluu" jne.

Sillä ihmisellä ei siis ole nyt yli seitsemään vuoteen ollut juuri mitään muuta asiaa kellekään, kun jauhaa tuota traagista rakkaustarinaa ja keksittyjä käänteitä (hän kuvittelee kaiken kohteen elämässä/valinnoissa liittyvän jotenkin häneen ja on aivan varma, että kohde muistelee häntä edelleen, vaikka näin ei missään tapauksessa ole).

Seitsemän vuotta???!!! Ilman että ukko olis antanut ymmärtää?

Joo tai lähempänä kahdeksaa kuin seitsemää vuotta nyt aletaan jo olla.

Oli silloin ihan alussa se yks pusu ja jotain kyhnytystä (yhden illan ajan), mutta yli seitsemään vuoteen eivät ole olleet missään yhteyksissä ja kohde on tehnyt selväksi, ettei kiinnosta: yhtään eikä halua olla missään tekemisissä.

Kohde tosin on akka, ei ukko.:D

Nainen - nainen, vai mies- nainen? Vai jtkn siltä väliltä?

Joku tunnistaa itsensä?

Ei, vaan kysyin tarkennusta, kun yleensä täällä itketään miesten perään, ikävä kyllä. Onhan niillä ukoillakin omat palstansa, ja jos ei muuta, niin juhannussaunassa kännissä avautuvat kaverille - viimeistään.

Itellä ei ole ikävä ketään paitsi kissavainaata. Oli se niin ihana 😿

On siis oma mies, mutta sillä kissalla oli sielua ja sydäntä.

Ymmärrän kissavainaan kaipuun.:(

Mulla oli joskus koira, vaikka oon enempi kissaihminen (koira ostettiin alunperin vahtikoiraksi kun mä olen aina vetänyt jotain hulluja puoleeni..miehet joko juoksee karkuun tai juoksee perässä) ja kyllä sitä piskiä on edelleen viikottain ikävä.

Silloin kuoleman aikoihin menin todella sekaisin ja syvensi tehokkaasti masennusta siinä kohtaa silloin se.

Se koira oli elänyt mukana niin monessa ja ollut läsnä kaikessa isossa, vaikeissa ajoissa ja kaikissa.

Jos itketti yksin illalla, niin se havahtu aina unesta ja tassutteli lohduttamaan.

Nukuin usein sen kainalossa ja etenkin jos oli paha olo, niin koiran kainalossa oli lämmin.

Mutta en mä enää koiraa ota.

Kaverilla on just samanlainen piski ku se mun oli, ja mua suunnilleen ällöttää se kaverin koira.

Varmaan joku defenssi, koska ei mua ikinä aiemmin ole koirat ällöttänyt ja nykyään inhottaa jos se kaverin koira tulee tökkimään kuonolla ja nuoleen.

Mun kokemus miehistä on kyllä vähän erilainen, mutta johtuu varmaan siitä, etten ole koskaan tuntenut kännääviä miehiä.:)

Omat lähipiirin miehet puhuu, pussaa ja itkee avoimesti, mutta ei se taida valitettavasti valtakulttuuria olla.

Johonkinhan ne "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa"-jutut perustuu.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Oho, kirjotin sen. Apua😬

Niin, leikisti. Mutta mä rakastan sua oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Moi söpönaama. Tosi tyhmää kirjottaa tänne, mut olkoon. On mulla ikävä sua, etenkin nyt kun muistutit itestäs. Tiiän, että valehtelet mulle ja myös sen ettet välitä oikeesti musta pätkääkään. Oon sulle vaan lelu, jolta haluut huomioo, kun sulla on tylsää.

Mä taisin oikeesti tarkottaa sitä kun sanoin sillon kauan sit, et rakastan sua, ainaki jotain sinne päin mä tunsin.

Mulle on käyny viimeaikoina asioita, jotka on sattunu hemmetisti ja oon aika varma et sun kaa tulis käymään samoin, koska sä vaan pelaat.

Huono omatuntoko se on riesana?

Vierailija kirjoitti:

Heinäkuu kirjoitti:

en tiedä miten alottaa tää teksti, enkä tiedä kuinka lopettaa tää. en edes tiedä mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa. sanottavaa olisi niin paljon.

ihan ensimmäisenä mä haluaisin tietää sen, että välititkö sä musta? oliko sulla tunteita mua kohtaan? miten asiat oli silloin, ja miten asiat on nyt?

jos kuulet mun nimen, tunnetko sä mitään? muistatko mut?

jos näet mun näköisen ihmisen, pysähtyykö sun sydän hetkeksi?

onko mulla sulle mitään merkitystä enään? ja kuinka paljon merkitystä mulla oli sulle silloin?

tää kaikkihan on tosi typerää. mä en edes tunne sua kunnolla. silti, sä olet paras asia, mitä mulle on koko mun lyhyen elämän aikana tapahtunut.

mulla on ikävä sua. oisin halunnut sut. oisin niin paljon halunnut sut. ja haluaisin sut vielläkin.

saanko mä sua koskaan? siitä on niin kauan aikaa kun oon nähnyt sut viimeksi, ja jo silloin kaikki oli toisin. miten kaikki olisi nyt?

muhun sattuu niin paljon se, että meistä ei koskaan tullut mitään.

en tiedä mitä kirjottaa. sä olet mulle vieläkin niin iso asia mun elämässä. mä roikun sussa kiinni. vaikka haluaisin päästää irti niin en voi. vaikka yritän & yritän, palaan aina kiinni siihen mitä joskus oli.

mä välitän susta tosi paljon. en tiedä voinko sanoa rakastavani sua, kun en edes tunne sua kunnolla. silti, mun tunteet sua kohtaan & sun tunteet mua kohtaan, muutti mun elämän. yhdessä välissä ne oli mun elämä. ja nytkin, vielläkin (tiedän, säälittävää.) ne hallitsee mun elämää.

mä toivon, ettet sä näe tätä tekstiä.

okei toivon. toivon että näkisit tän tekstin. toivon että ymmärtäisit kaiken ja palaisit mun luokse. mutta se ei enää onnistu. et sä enään haluaisi sitä.

"olet todella kaunis❤️"

kiitos kaikesta. kiitos.

Miehelle vai naiselle?

Miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heinäkuu kirjoitti:

en tiedä miten alottaa tää teksti, enkä tiedä kuinka lopettaa tää. en edes tiedä mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa. sanottavaa olisi niin paljon.

ihan ensimmäisenä mä haluaisin tietää sen, että välititkö sä musta? oliko sulla tunteita mua kohtaan? miten asiat oli silloin, ja miten asiat on nyt?

jos kuulet mun nimen, tunnetko sä mitään? muistatko mut?

jos näet mun näköisen ihmisen, pysähtyykö sun sydän hetkeksi?

onko mulla sulle mitään merkitystä enään? ja kuinka paljon merkitystä mulla oli sulle silloin?

tää kaikkihan on tosi typerää. mä en edes tunne sua kunnolla. silti, sä olet paras asia, mitä mulle on koko mun lyhyen elämän aikana tapahtunut.

mulla on ikävä sua. oisin halunnut sut. oisin niin paljon halunnut sut. ja haluaisin sut vielläkin.

saanko mä sua koskaan? siitä on niin kauan aikaa kun oon nähnyt sut viimeksi, ja jo silloin kaikki oli toisin. miten kaikki olisi nyt?

muhun sattuu niin paljon se, että meistä ei koskaan tullut mitään.

en tiedä mitä kirjottaa. sä olet mulle vieläkin niin iso asia mun elämässä. mä roikun sussa kiinni. vaikka haluaisin päästää irti niin en voi. vaikka yritän & yritän, palaan aina kiinni siihen mitä joskus oli.

mä välitän susta tosi paljon. en tiedä voinko sanoa rakastavani sua, kun en edes tunne sua kunnolla. silti, mun tunteet sua kohtaan & sun tunteet mua kohtaan, muutti mun elämän. yhdessä välissä ne oli mun elämä. ja nytkin, vielläkin (tiedän, säälittävää.) ne hallitsee mun elämää.

mä toivon, ettet sä näe tätä tekstiä.

okei toivon. toivon että näkisit tän tekstin. toivon että ymmärtäisit kaiken ja palaisit mun luokse. mutta se ei enää onnistu. et sä enään haluaisi sitä.

"olet todella kaunis❤️"

kiitos kaikesta. kiitos.

Miehelle vai naiselle?

Tietääkö tämä henkilö,että rakastat häntä? Oliko teillä joskus oike suhde?

En ole koskaan uskaltanut kertoa sitä, mutta voi olla että hän tietää silti. En tiedä.

Eikä meillä ole ollut suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Oho, kirjotin sen. Apua😬

Niin, leikisti. Mutta mä rakastan sua oikeesti.

Aha, no kiitosta vaan tunteideni määrittelystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Oho, kirjotin sen. Apua😬

Niin, leikisti. Mutta mä rakastan sua oikeesti.

Aha, no kiitosta vaan tunteideni määrittelystä!

Eipä kestä. Määrittelit ne mulle kyllä ihan itse ja päin naamaa.

Teuvo , eduskunnassa ei ole enää stalinisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sua. Oho, kirjotin sen. Apua😬

Niin, leikisti. Mutta mä rakastan sua oikeesti.

Aha, no kiitosta vaan tunteideni määrittelystä!

Eipä kestä. Määrittelit ne mulle kyllä ihan itse ja päin naamaa.

Enhän