Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Ehkä toiset vaan ansaitsee sen kodittomuuden.

No, eipä tuolle enää voi mitään.

Tehty mikä tehty.

Täytyy vaan jatkossa olla varovaisempi kun tutustuu uusiin ihmisiin, ettei käy uudelleen näin.

Nyt alan seurustelemaan ystävän kanssa ja lopetan vauvapalstalla ragettamisen, toisilla kun on KOTI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu kun me ei tulla koskaan enää olemaan missään tekemisissä?

Ja se oli sinun valintasi. Mokasit, koska nyt et koskaan pääse tutustumaan minuun.

Olen kyllä kävellyt ohitsesi pari kertaa, muttet ole huomannut. Rööki suussa ja puhelinta tuijottanut.

Aluksi se tuntui ylitsepääsemättömältä, koska ollaan jaettu paljon ja pintaa syvemmältä. Mutta sitten havahduin ajatukseen, että kaikki me luomme itse sisimmässä merkityksen tunteemme. En enää etsi merkityksen tunnetta huulistasi, jotka kieltämättä olivat taivaalliset. Tuli tunne, että haluatkin olla näkymätön minulle. Tunne, että tiemme erkanee nyt todella viimeisen kerran. Ehkä sinut olen huomannutkin, mutta antanut sinun kulkea ohitseni kuin en olisi tietoinen asiasta. Virrata vapaasti ilman kahleitani.

Öh, jos joku ei jaa sinulle ajatuksiaan tahdo olla kanssasi niin juu, sitten on näkymätön sinulle. 

Tuo että "olet antanut hänen kulkea ohitsesi kuin et olisi tietoinen" on itsehuijausta. Se tyyppi ei tahtonut olla sulle mitään ja sinä vedät jonkun itsesuojelun päälle ettet sä ensinnäkään mitään halunnut.. :) 

Virtaa vapaasti ilman kahleitasi, huhhuh. Jos ei ole kemiaa, ei sitä ole. 

Äh. Mä luulen että koska näen niitä ja joku valtioneuvosto juuri näin. Mä vinkkaan, kun meni jo kertaalleen.

Miksi? Ihan yleistä hyvää, mutta kerjäsit täällä. Sellasta se.

Vinkeää jatkoa.

Antti.. :)

Onnea. Tasan kaks vuotta siitä kun varastit mun mielen, sielun ja sydämen.

Ajelen. Siis olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee se tunne ettei mun koti oo täällä niin missä viettää aikansa?

Minunkaan koti ei oo missään

Miten niin?

Mun koti ei oo täällä. . 😉

Ei päivääkään, ei tuntiakaan, ettei joku varasta ajatustani :) Aina mielessä<3

Vierailija kirjoitti:

Ei päivääkään, ei tuntiakaan, ettei joku varasta ajatustani :) Aina mielessä<3

Mulla on sama. Se tietty on koko ajan mielessä. Oikeasti tää on ihan hullua tai enemmänkin oon itse tullut hulluksi sun takia. Terveisia vaan sulle nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Heidi hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi Hki ota mut!

Sano vain missä ja milloin 😁

Tää on kumma juttu kun täällä kaivataan aina Heidejä ja sano kaunis nimi ketjussa niin naiset alapeukuttaa. Ollaanko me Heidit vähän ärsyttäviä? ;-)

T, toinen Heidi from hell

Taidetaan olla...ja ilmeisesti meitä on vaikea unohtaa...t.Heidi

Kaipaan sitä ystävällistä, hyväntuulista, ymmärtäväistä, joustavaa ja uusille asioille avointa ihmistä, jollainen joskus olit.

Lähden piakkoin Islantiin. Yksin. Tulivuoret, nummet, purot ja tietysti jäätiköt, aah! Pyydän matkaoppaaksi jonkun paikallisen herttaisen punapään (naisen).

-kærust Iceland ;-)

Sinulle, joka lähdit elämästäni aikaa sitten. Olimme samassa koulussa ja osoitit tunteesi. Silloin luulin, että todella välittäisit minusta. Ja mitä sinä teet? Pokaat naisia kuin viimestä päivää, sanot heille että rakastat. En voi nyt kuin nauraa. Varmaan sanoit heille kaikille, että "sä olet maailman kaunein nainen ja mä rakastan sua enemmän ku laki sallii". Alkupäivinä lähtösi jälkeen olin henkisesti kipeä, velloin surussani. Meni vuosi, ehkä kaksi. Pikkuhiljaa ikävä alkoi helpottaa kun tajusin, etten koskaan enää näkisi sinua. Ja vaikka näkisinkin, et silti olisi minun. Niinä harvoina kertoina kun olen nähnyt sinut.. en tiedä mitä sanoisin niistä. Aluksi iski suru. Viimeisimmällä kerralla tunsin vain lievää inhoa ja kuka tietää, mitä siitä tunteesta olisi kehkeytynyt jos olisit jäänyt näkökenttääni yhtään pidemmäksi aikaa. Minä todella rakastin sinua, en voi kieltää sitä vaikka haluaisinkin. Olit elämäni valo. Sen pienen hetken, joka silloin tuntui liian lyhyeltä. Sinulla ei taida olla aavistustakaan, miltä minusta tuntui, kuinka paska olo minulla oli. Herättelin toiveita, että.. huomenna tapahtuu jotain hyvää. Huomenna tulet puhumaan minulle ja huomenna alkaa elämä täynnä rakkautta. Elämä ihanan poikaystävän kanssa. Mutta tuskinpa sinä edes ajattelit minua, tuskin mietit ja ikävöit minua kuten minä tein sinun suhteesi! Tuskin sinä koskaan mietit: "Olisitpa täällä, ikävöin sinua." Kaikki kaipuu ja kyyneleet, jotka vuodatin olivat varmaan ihan turhaa. Kaikki sinuun kohdistuva suru... täydellisen typerää, turhaa, jopa säälittävää. Ymmärsin sen jokin aika sitten. Sinä, jota niin hurjasti ja kuolettavasti rakastin.. sinä olit vain teinipoika, joka halusi jonkun, jota voi painaa. Pleijeri. Vihaan sellaista. Jos tyttö on nuorempi tai muuten vain epäsopiva, niin eikös sitten pidä mennä ja etsiä joku sopivampi mimmi siihen tilalle? Ei sillä, että kaikki tunteeni sinua kohtaan olisivat vain negatiivisia. Kyllä minä sinusta yhä välitän mutta haluaisin poistaa rakkauden tunteen sinua kohtaan, mieluiten myös välittämisen. Kun lähdit, kovetin itseni. Sydämestäni tuli jäinen sydän, joka vain pamppaili rinnassani vaikka olin henkisesti kuollut. Silloin vannoin, etten koskaan enää rakastuisi,edes ihastuisi keheenkään. Vannoin niin, koska sydämeni oli särkynyt ja koin rakkauden tunteen olevan turhaa koska rakkaus satuttaa. Mutta tiedätkös.. Nykyään minusta tuntuu, että jos satun ihastumaan, annan niin tapahtua. Koska se on mukava tunne kaikesta siitä paskasta huolimatta, mitä se toisinaan aiheuttaa. En anna sinun ja antamiesi haavojen pilata elämääni, usko pois. Teit minusta kuuluisan koulussa. Ihmiset vilkuilivat ja tuijottivat, kuiskivat kun menin ohi. En olekaan ennen saanut niin suurta kuuluisuutta, kiitokset siitä. Kun mietin sitä aikaa sekä ihmisiä, jotka yhä kouluun mennessäni katsovat minua katseella "Tuo tyttö on se yks tyhmä, joka masentu sen erään takia" se vain naurattaa minua. En enää ole se säälittävä pentu, joka itki itsensä uneen lähes joka yö velloessaan ikävässä ja muistoissa, jotka olit antanut. Ei, rakkaani. Olen vahvempi nyt, kiitos sinun. Ja kiitokset kuuluvat myös muille paskoille ihmisille, joiden takia elämäni on ollut yhtä helvettiä. Haluaisin kovasti nähdä ilmeesi ja lukea mietteesi jos joskus luet tämän viestin. Tänne piti laittaa viesti ihmiselle, jota kaipaa. Sinä olit ja olet ihminen, jolle minulla oli sanottavaa - ja jota tahtomattani kaipaan yhä välillä. Mutta eikös se niin ole, että.. se mikä ei tapa, se vahvistaa? Elämässä on oltava vahva, heikot eivät pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä ystävällistä, hyväntuulista, ymmärtäväistä, joustavaa ja uusille asioille avointa ihmistä, jollainen joskus olit.

Minäkin kaipaan sitä. Millainen joskus olin.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä ystävällistä, hyväntuulista, ymmärtäväistä, joustavaa ja uusille asioille avointa ihmistä, jollainen joskus olit.

Minä kaipaan myös, mutta kun elämä heittää tarpeeksi pitkään jatkuvasti paskaa niskaan niin se katkeroittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi Hki ota mut!

Sano vain missä ja milloin 😁

Tää on kumma juttu kun täällä kaivataan aina Heidejä ja sano kaunis nimi ketjussa niin naiset alapeukuttaa. Ollaanko me Heidit vähän ärsyttäviä? ;-)

T, toinen Heidi from hell

Taidetaan olla...ja ilmeisesti meitä on vaikea unohtaa...t.Heidi <3

Itse kaipaan Heidin miestä, myös Helsingistä

PP lähdössä reissuun? :)

Mikäli sattuis olemaan niin että mun unohtaminen ois sulle jostain syystä vaikeaa, niin yritin tehdä siitä helppoa. Onnistuinko?

Miks xut pitäis unohtaa? Et sä ole mulle mikään päänsärky. :)