Mitä haluaisit sanoa 16-vuotiaalle itsellesi?

Älä ole niin epävarma siitä peniksestäsi. Kyllä ne tytöt siitä tykkää.

Älä pingota. Relax. Viiskymppisenä olet mukava tyyppi, jolla on kiva perhe ja työ, asiat reilassa. Elämä on kantanut.

Eroa poikaystävästäsi. Olet kaunis ja fiksu ja ansaitset parempaa.

En mitään. Miksi ihmeessä haluaisin? Olen ollut järkevä ihminen jokaisessa iässä. Koen, että en ollut 16-vuotiaanakaan mikään hölmö ja lapsellinen rassukka, joka olisi tarvinnut suuria elämänviisauksia.

Että jaksa, jaksa. 25 vuoden päästä olet tavannut ihanimman ihmisen, mitä voit kuvitella. Sellaise, jolle olet kuu, jonka sai taivaalta ja jokaisen aamun auringonpaiste. Muista jokaisen pahoinpitelyn ja kauheuden jälkeen, että sinua ei lyödä maanrakoon vaikka siltä tuntuukin. Itkut on itketty.

Sinusta on kuoriutumassa kaunotar, tulet pääsemään pitkälle ja olet hyvä työssäsi vaikkei koulu ylä-asteella maittanutkaan. Luota itseesi, nokkeluuteesi ja taitoosi havainnoida asioita. Elämä kantaa. 

Älä mene etsimään poikaystävääsi jostain jatkoilta, usko pois, on parempi olla tietämättä ja eteenkin näkemättä kaikkea, tieto lisää todellakin tuskaa. Se mikä ei tapa, se hajottaa todella pahasti! 

Sanoisin myös, että älä ole niin ehdoton ja turhan ylpeä äläkä mieti mitä muut ajattelee, anna anteeksi, seuraa sudäntäsi älä aina järkeä ja kunniaa. 

Älä jää menneisyyden vangiksi! Etsi kumppani, älä jää yksin. 

Pysy erossa suomalaisista naisista.

Osta Nokian osakkeita ja myy ne sitten kun kurssi on yli 60 euroa.

"Ei tarvii pelätä. Potkaise sitä kpäätä"

Puhu nyt ja hanki nyt sitä mt apua, muuten menee aikuiselämän alku "hukkaan".

Äiti meni erossa niin rikki, ei osannut olla sulle äiti, se ei johdu sinusta!! ehkä se sijaiskoti ois ollu hyvä paikka sinulle, kun kotona ei ollut vanhempaa sen takia.

Itke, huuda ja raivoa anna kaiken tulla. 

Rentoudu ja ole itsesi. 

Älä ole niin ylpeä ja anteeksiantamaton, kerro sille pitkälle leveähymyiselle pojanklopille että rakastat häntä, älä leiki vaikeasti tavoiteltavaa tai menetät hänet. Puh tunteista vaikka se olisi kuinka vaikeaa. 

Perhetaustastasi ja heikohko koulumenestys ei merkitse tulevaisuudessa mitän. Sinulla on kaikki ne luontaiset elementit millä pärjäät elämässä ja nokkeluutesi turvin pärjäät kyllä.

Jos aikajana taipuisi, laittaisin 16 vuotiaan itseni kuuntelemaan Aston Kalmarin biisin "Suunta hukassa".

Mutta koska aikajana ei taivu, kuuntelen tuota laulua 55 vuotiaana.

Lähde rohkeasti mukaan äläkä jää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Älä pingota. Relax. Viiskymppisenä olet mukava tyyppi, jolla on kiva perhe ja työ, asiat reilassa. Elämä on kantanut.

Minä taas en haluaisi sanoa oikeastaan mitään, koska elämä ei kantanut ja nyt viisikymppisenä se on romahtanut. Kuusitoistavuotiaana vielä uskoin siihen, että tulevaisuus tulee olemaan toisenlainen. 

Älä opiskele äläkä tee töitä. Se ei sovi sinulle, poltat vain itsesi loppuun. Sen sijaan osta pummaamillasi rahoilla nVidian osakkeita.

Olet nätti nappisilmä, joka kyllä tullaan huomaamaan ja sinusta on tulossa todella kaunis nainen, luota itseesi ja ole tyytyväinen vartaloosi. 

Älä häpeä itseäsi, perhetaustaasi ym ym, sillä kun lähdet pois sieltä tuppukylältä kukaan ei tunne sinua eikä tiedä lähtökohtiasi, uudet ihmiset näkevät vain sen mitä olet sillä hetkellä. 

Vapaudut häpeästä.

Vaikkei koulumenestus ja yläasteen teoria-aineiden numerot päätä huimannut, tulet pääsemään työuralla ja elämässäsi muutenkin pitkälle ihan vaan nokkelaälyisyydelläsi, sosiaalisilla taidoillasi, ROHKEUDELLA JA SISUKKUUDELLA. 

Jonain päivänä vielä katsot peiliin ja sanot ääneen "hitto mä oon hyvä".

Älä ikinä ihastu tai ala mihinkään vakavampaan suhteeseen sen kylän häntäheikki- naistennaurattajatyyppiin kanssa, varo sellaista nuorta miestä jolle baarikierrokset, viinan kittaaminen kaatokänniin saakka,  saunaillat ja omat kaverit on aina etusijalla, siitä ei seuraa kuin särkynyt sydän ja lopunelämän suru ja paha mieli. Tuollainen mies ei ole arvoisesi eikä ollenkaan oikea sinulle. Älä jää kiinni menneisyyteen. 

Hanki parisuhde vaikka väkisin, älä jää yksin, koska vanhemmiten tulet olemaan yksinäinen kun ystävät katoaa ympäriltä ja elämä hidastuu. 

Pyydä sitä ihanaa tyttöä treffeille. Ei sillä ole poikaystävää vaikka niin luulet, ja ylioppilasjuhlien jälkeen on myöhäistä.

Sanoisin, että "luota itseesi enemmän" ja "luota, että elämä kantaa" ja "kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin". 

Sanoisin, että opettele hyvissäajoin ihmisten erilaiset persoonallisuusprofiilit, käytösmallit ja miten erilaisten ihmisten kanssa toimitaan ja pärjätään niin työelämässä kuin esim parisuhteessa. 

Näin jälkikäteen ajateltuna tämä olisi tärkein oppi elämässä ( myös työssä) pärjäämiselle. Tulet vielä oppimaan kantapään kautta sen, että liika ylpeys, anteeksiantamattomuus, liika adiooden analysointi, liika omanarvontunto, ja se ettet osaa pitää suutasi kiinni tietyissä tilanteissa kosahtaa omaan nilkkaan todella kipeästi. 

Opettele aina uusissa tilanteissa heti rekisteröimään missä roolissa olet suhteessa muihin ja kenen kanssa pitää toimia milläkin tavalla jotta lopputulos on omalta kannalta se mikä on parasta. 

Älä analysoi liikaa kaikkea, tai yhtään mitään. 

älä ole niin naivi.