Sinä, joka olet/olit kiusaaja

Up

Kukaan ei ole koskaan kiusaaja. Aina on uhreja ja "ihan tavallisia oppilaita".

herpasten kärrä kirjoitti:

Kukaan ei ole koskaan kiusaaja. Aina on uhreja ja "ihan tavallisia oppilaita".

Eikö sinusta sellainen ihminen ole kiusaaja joka aiheuttaa tahallaan toiselle jatkuvasti mielipahaa?

Olin kiusaaja, kadun sitä. Purin sillä omaa pahaa oloa kun apua ei ollut tarjolla. Oma perhe ei tukenut, koulussa ei ikinä tuotu esille että olisi joku jolle voisi kertoa huolista. Suku tiesi hyvin mitä perheessä tapahtuu mutta ei tarjonnut apua. Nyt aikuisena olen saanut apua ja kerrottua mieltä painaneista lapsuuden traumoista.

Useimmiten mitä tieddän kiusaaminen johtuu kiusaajan pahasta olosta, sitä ei huomioida tarpeeksi eikä siihen puututa siinä mielessä että autettaisiin.

Korpelainen kirjoitti:

Face it. Sä haisit pahalle. Vai onko sulla joku kuselta haiseva dödö? Kyllähän tollasta tönii ku ei pistä hanttiin.

Kiusasin ala-asteella (haukkumista, huutelua). Syyksi osaan sanoa vain sen, että olin kateellinen tälle tytölle ja empatiakykyni oli kehittymätön. Meitä kiusaajia oli useampia, kaikki luokkamme tyttöjä. Kiusaamista kesti varmaan joitakin kuukausia, kunnes tyttö kertoi asiasta opettajallemme ja jouduimme puhutteluun. Lopetimme kiusaamisen, mutta tyttö jäi yksin :(. Löysi onneksi yläasteella kavereita. 

Kadun ja häpeän kiusaamista loppuelämäni, ja uskallan kertoa asiasta vain hyvin harvoille. Tuntuu, etten koskaan saanut kunnollista rangaistusta. Opettajan puhuttelu oli lepsu ja useammalle ihmiselle suunnattu, vanhemmilleni ei koskaan kerrotu mitään. Aikuisena lähetin anteeksipyyntökirjeen tälle tytölle, en tiedä miten hän suhtautui, koska vastausta en ole saanut. Toivon, että hän on onnellinen nykyään. Ainakin hän on hyväpalkkaisessa ja arvostetussa ammatissa.

Kiusaan edelleen. En kadu!

En oikeastaan kadu. Kiusasin kiusaajaa. Olin se uusi, söpö tyttö joka oli kiva kaikille muille paitsi sille kusipäälle joka teki niin monen elämästä helvettiä. Se joka uskalsi mennä väliin. Sille kiusaajalle osoitin miten naurettava hän on.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaan edelleen. En kadu!

Mikä on motiivisi?

Vierailija kirjoitti:

Olin kiusaaja, kadun sitä. Purin sillä omaa pahaa oloa kun apua ei ollut tarjolla. Oma perhe ei tukenut, koulussa ei ikinä tuotu esille että olisi joku jolle voisi kertoa huolista. Suku tiesi hyvin mitä perheessä tapahtuu mutta ei tarjonnut apua. Nyt aikuisena olen saanut apua ja kerrottua mieltä painaneista lapsuuden traumoista.

Useimmiten mitä tieddän kiusaaminen johtuu kiusaajan pahasta olosta, sitä ei huomioida tarpeeksi eikä siihen puututa siinä mielessä että autettaisiin.

Millä tavalla kiusasit?

Ensin olin kiusattu. En ehkä ymmärtänyt sitä kun lapsi olin. Sitten kun en halunnut enää olla pahan mielen kantaja, vastoin tahtoa, vastoin tietoa miksi, päätin siirtyä kiusaajien leiriin. En ollut enää kiusattu vaan kiusaaja. Enimmäkseen olin sivusta seuraajana, vaikka sisälle koski, kun näki kuinka toista sattui, mutta tiesi, että ei tarvitse itse saada samaa kohtelua. Kävin joskus jopa salaa pyytämässä anteeksi ja kysymässä että kaikki on kunnossa kiusatulta, koska tuntui että sattui itseä yhtä paljon. Kaduttaa ettei ymmärtänyt olla olematta kiusauksen uhri, kaduttaa että olin kiusaajana.

Lisää kokemuksia!! Millaista kiusaamisesi oli? Miksi juuri se henkilö/henkilöt joutuivat sinun/porukkasi uhreiksi?

Hieno aloitus! Puhukaa puhukaa puhukaa mistä kiusaaminen kumpuaa ja miksi ihminen kiusaa toista, mitä hän haluaa ilmaista ja kertoa mutta tekee sen kiusaaminen muodossa?

mun pitää mennä töihin. höh

Hienoa päivää kaikille!

Kiusasin lapsena. olen antanut itselleni sen anteeksi näin aikuisena,koska elin silloin ankarissa olosuhteissa vailla hellyyttä ja lämpöä. siis oireilin kiusaamalla ja hain huomiota. olin kateellinen kaverilleni ,josta pidettiin huolta. olen pyytänyt aikuisena häneltä anteeksi, ja saanut rauhaa sydämeeni, koska hän upeana ihmisenä on antanut anteeksi, ainakin sanoissaan.

olen myös kiusaamisen kautta hakenut huomiota ihastukselta, koska en osannut paremmin itseäni ilmaista. siis tykkäsin paljon, mutta en uskonut saavani vastakaikua, joten kiusasin. että näin. ei näin.

Vierailija kirjoitti:

olen myös kiusaamisen kautta hakenut huomiota ihastukselta, koska en osannut paremmin itseäni ilmaista. siis tykkäsin paljon, mutta en uskonut saavani vastakaikua, joten kiusasin. että näin. ei näin.

joo, tää on aika yleistä

Vierailija kirjoitti:

Ensin olin kiusattu. En ehkä ymmärtänyt sitä kun lapsi olin. Sitten kun en halunnut enää olla pahan mielen kantaja, vastoin tahtoa, vastoin tietoa miksi, päätin siirtyä kiusaajien leiriin. En ollut enää kiusattu vaan kiusaaja. Enimmäkseen olin sivusta seuraajana, vaikka sisälle koski, kun näki kuinka toista sattui, mutta tiesi, että ei tarvitse itse saada samaa kohtelua. Kävin joskus jopa salaa pyytämässä anteeksi ja kysymässä että kaikki on kunnossa kiusatulta, koska tuntui että sattui itseä yhtä paljon. Kaduttaa ettei ymmärtänyt olla olematta kiusauksen uhri, kaduttaa että olin kiusaajana.

lapsena kiusasin aamupäivällä "parasta ystävääni" pihoilla, kirjoitimme nälvivän kirjeen hänelle ja toimitimme. sitten kävin syömässä ja iltapäivällä pahoitellen menin pyytämään etttä leikitäänkö taas nukeilla, viedään vaunukävelylle ja ollaan parhaita kavereita.

kuinka inhottava ihminen voi olla?????

okei sain turpaani kotona henkisesti joka päivä, mikä EHKÄ selitää HIEMAN asioita näin jälkikäteen mietittynä

Ylimielisyyttäni. Ei siinä mitään muuta ollut taustalla. Kiusaaminen oli siis ikäviä kommentteja ja selän takana nauramista. Myönnän aikuisena olevani yhä samanlainen, tosin vain oman pääni sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Ylimielisyyttäni. Ei siinä mitään muuta ollut taustalla. Kiusaaminen oli siis ikäviä kommentteja ja selän takana nauramista. Myönnän aikuisena olevani yhä samanlainen, tosin vain oman pääni sisällä.

tosi reippaasti kerroit, kiitos sinulle. oman pimeän puolensa tutkailu on rankkaa hommaa. ollaan armollisia itsellemme ja tutustutaan siihen silti.

Olen ollut tilanteessa jossa käsiteltiin työpaikkakiusaamista. Ei kiusaaja tuntunut ymmärtävän tekojaan. Selitteli ja mökötti pomolle. Tämä nainen oli vaikuttanut kahden ihmisen irtisanoutumiseen, ja taas oli uudet uhrit osastolla. Hän kuvitteli olevansa suosittu, vaikka paremminkin näytti siltä ,että häntä pelättiin. En tiedä mikä tuossa taustalla on.