Lue keskustelun säännöt.
40-vuotias nainen ja 27-vuotias mies - minäpä kerron ikäiselleni miehelle, miksi EI herätä närää
07.05.2017 |
En kulje ympäri nettiä kehumassa, miten perässäni juoksevat toinen toistaan nuoremmat ja timmimmät miehet. Koska, kuten setämies sisimmässään tietää, parikymppiset preferoivat toisiaan. Tapasin oman miesystäväni harrastuksen parissa ja elämäntapamme osuvat yksiin, mikä selittää asiaa. Nämäkin asiat huomioiden olemme poikkeus.
Hyväksyn ikäni ja mietin pitkään, onko parisuhteessa edes järkeä näin eri-ikäisillä. Mies oli sinnikäs ja tuossa tuo on edelleen. Se ei muuta tosiasioita: en ole haluttu kumppani muuhun kuin seksiin noin paljon nuorempien keskuudessa noin ylipäätään.
Se, mikä setämiehessä eniten puhututtaa on hänen tarpeensa tunkea pyytämättä itseään huomattavasti nuorempien seuraan kuvitellen, että "ei" on teeskentelyä. Ei tulisi mieleenikään lähteä baarissa tai deittisivuilla lähentelemään yli 10 vuotta nuorempia. Ja kas - en herätä närää kenessäkään. Ota oppia, ikäiseni mies. :)
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naisessa jotain pahasti vialla jos oletettavasti ns. kypsällä iällä preferoi teinipoikia. Luonnotonta, ottaen huomioon senkin hokeman kuinka naiset kypsyvät nopeammin kuin pojat. Se taas on aivan luonnollista että vanhempi charmantti herrasmies tarjoaa suojan nuorelle naiselle - se on vain biologiaa.
On biologiaa tuntea ällötystä huomattavasti vanhempia miehiä kohtaan, sillä vanhemman miehen sperma nostaa riskiä saada vammainen lapsi.
Tietääkseni ainakin vanhempien miesten kromosomien telomeerit ovat pitempiä joten myös lapset elävät pitempään.
Uskoisin myös epigenetiikkaan joten laadukasta ravintoa nauttivan vanhan terveellistä elämää viettävä miehen sperma on laadukkaampaa kuin nuoren epäterveellistä elämää ja huonoa ravintoa nauttivan.
No se on ihan sama millä perustelet, jos sinua ei haluta niin ei haluta. Hyväksy se.
Miettikää nyt oikeasti, kuinka moni nainen oikeasti pohtii esim. "Ikäiseni mies on kaikin puolin mitä haluan, mutta tuolla epäkiinnostavalla vanhemmalla voisi olla laadukkaammat kromosomien telomeerit. Otanpa sen vanhemman, olenhan siitoslehmä, jonka jälkeläisten laatu on parittelukumppanin valinnassa ykköskriteeri". :,D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään selitys kelpaa, jos ei halua ymmärtää. :D
Vierailija kirjoitti:
Miten mulla nyt menee ap:n aloituksessa ohi vähän se asian ydin minkä takia hän tämän tekstinsä on kirjoittanut 2/3 tuosta löpinästä on selittelyä miksi hän on nyt mennyt huolimaan nuoremman pojun ja se viimeinen osuus onkin sitten joku täysin keskeneräiseksi jäänyt ehkä hyvä ajatus.
Jos sinä ap olet nyt tyytyväinen elämääsi, niin hyvä juttu, kaikki lienee silloin hyvin? Olen sinua muutaman vuoden vanhempi nainen ja en jaksa nyt oikein kiihdyttää itseäni vastaamaan enempää. Täällä palstalla on 95% turhia aloituksia ja tämä menee siihen mukaan ehdottomasti. Yritä pärjätä ap kultsi, älä ajattele liikaa, se ei sovi sinulle.
Etkö nyt ymmärrä. Ap:n oli ihan pakko tuoda tavalla tai toisella esiin, että hänellä on nuorikko kumppaninaan ja hän on suurinpiirtein täysavuton "uhri" asiassa sillä tuo mies niin kovin sinnikkäästi häntä piiritti ja lähes väkisin suhteeseen ap:n ohjaili. ;))
Eli ap:n tapauksessa tämä tilanne meni mukamas toisinpäin eli hän sanoi ei, mutta nuorikko ei uskonut vaan jatkoi vaan piiritystä. Iät vaan meni toisinpäin kun mitä sitten pitää ällöttävänä kun vanha mies sinnikkäästi piirittää nuorta naista. Tämä oli vissiin hyväksyttävämpää käytöstä itseään nuoremmalta ihmiseltä?
Itse taidan kuulua jostain syystä (minua on sanottu kauniiksi usein, mutta entisenä koulukiusattuna ja sairauksien kanssa kamppailevana en oikein näe itseäni samoin eli en tiedä voisinko oikeasti olla niiiin kaunis, että se perustelee asian) niihin naisiin keitä nuoret miehet piirittävät oman ikäisten lisäksi.
Yhtä suostuin tapailemaan ja yritin kovin olla moralisoimatta itseäni, mutta en onnistunut tarpeeksi hyvin, koska päädyin jättämään miehen.
En vaan oikein uskonut, että hän voisi niin kovin minua haluta, että olisi ollut valmis luopumaan ajatuksesta saada välttämättä koskaan omaa, yhteistä lasta, koska en siltä istumalta osannut sanoa halauaisinko ja pystyisinkö vielä saada lapsen ja kun itselläni on jo monta. Koin jotenkin vastuuta siitä, että mitäs jos tuo mies olisikin 10 vuoden kuluttua halunnut lapsia ja minä olisin este tai sairauteni toisi arkeemme rajoitteita joita nuorempi ja terve nainen ei toisi?
Tiedän, että nuo kysymykset olisivat voineet olla ilmassa aivan saman ikäisenkin miehen kanssa (olen 36 ja ulkopuoliset arvioi minut 27-29-vuotiaaksi) ja huono itsetuntoni estänyt suhteen silti.
Hän olisi halunnut muuttaa yhteen ja kaikinpuolin oli tosissaan, oli valmis huolehtimaan taloudellisestikin minusta ja lapsista, koska olisin menettänyt asumistukea jne. yhteen muuton myötä eikä minulla olisi sairauteni puolesta ollut mahdollisuutta tasata tilannetta menemällä itse töihin. Ainakaan vähään aikaa.
Sairauteni ei näy minusta ulospäin, mutta arjessa näkyy.
Koin jotenkin, että minä omalla elämänkokemuksellani tein miehen puolesta päätöksen mistä hän voisi olla joskus kiitollinenkin jopa. Koin vanhempana ihmisenä näkeväni paremmin hänen etunsa kun hän itse. Ehkä tein väärin, mutta en voi sille mitään, että se tuntui paremmalta niin, vaikka tulimmekin aivan hirveän hyvin toimeen.
Jos kumppanin vielä tahdon niin toivon hänen olevan itseäni vanhempi mies. Aloilleen rauhoittunut ja elämästä nauttiva. Mies kuka on lapsensa jo tehnyt eikä enempää välttämättä kaipaa ja lapsetkin olisi jo melko isoja. Kipinä täyyty olla ja tunne siitä,että nyt vierellä on se oikea, mutta käytännössä toivon, että minua lähestyisi ikäistäni vanhempi mies. Toisin kuin tässä aloituksessa pyritään miehiä neuvomaan.
Harmi vaan, että aina minua lähestyy ne nuoremmat ja miettinytkin, että missä on vika.
En pukeudu mitenkään antavasti ja liian nuorekkaasti vaan mielestäni hyvinkin asiallisesti, mutta en tätimäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naisessa jotain pahasti vialla jos oletettavasti ns. kypsällä iällä preferoi teinipoikia. Luonnotonta, ottaen huomioon senkin hokeman kuinka naiset kypsyvät nopeammin kuin pojat. Se taas on aivan luonnollista että vanhempi charmantti herrasmies tarjoaa suojan nuorelle naiselle - se on vain biologiaa.
On biologiaa tuntea ällötystä huomattavasti vanhempia miehiä kohtaan, sillä vanhemman miehen sperma nostaa riskiä saada vammainen lapsi.
Tietääkseni ainakin vanhempien miesten kromosomien telomeerit ovat pitempiä joten myös lapset elävät pitempään.
Uskoisin myös epigenetiikkaan joten laadukasta ravintoa nauttivan vanhan terveellistä elämää viettävä miehen sperma on laadukkaampaa kuin nuoren epäterveellistä elämää ja huonoa ravintoa nauttivan.
No se on ihan sama millä perustelet, jos sinua ei haluta niin ei haluta. Hyväksy se.
Miettikää nyt oikeasti, kuinka moni nainen oikeasti pohtii esim. "Ikäiseni mies on kaikin puolin mitä haluan, mutta tuolla epäkiinnostavalla vanhemmalla voisi olla laadukkaammat kromosomien telomeerit. Otanpa sen vanhemman, olenhan siitoslehmä, jonka jälkeläisten laatu on parittelukumppanin valinnassa ykköskriteeri". :,D
Kiitos tästä mielikuvasta, en saa hihitystä loppumaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mulla nyt menee ap:n aloituksessa ohi vähän se asian ydin minkä takia hän tämän tekstinsä on kirjoittanut 2/3 tuosta löpinästä on selittelyä miksi hän on nyt mennyt huolimaan nuoremman pojun ja se viimeinen osuus onkin sitten joku täysin keskeneräiseksi jäänyt ehkä hyvä ajatus.
Jos sinä ap olet nyt tyytyväinen elämääsi, niin hyvä juttu, kaikki lienee silloin hyvin? Olen sinua muutaman vuoden vanhempi nainen ja en jaksa nyt oikein kiihdyttää itseäni vastaamaan enempää. Täällä palstalla on 95% turhia aloituksia ja tämä menee siihen mukaan ehdottomasti. Yritä pärjätä ap kultsi, älä ajattele liikaa, se ei sovi sinulle.
Etkö nyt ymmärrä. Ap:n oli ihan pakko tuoda tavalla tai toisella esiin, että hänellä on nuorikko kumppaninaan ja hän on suurinpiirtein täysavuton "uhri" asiassa sillä tuo mies niin kovin sinnikkäästi häntä piiritti ja lähes väkisin suhteeseen ap:n ohjaili. ;))
Eli ap:n tapauksessa tämä tilanne meni mukamas toisinpäin eli hän sanoi ei, mutta nuorikko ei uskonut vaan jatkoi vaan piiritystä. Iät vaan meni toisinpäin kun mitä sitten pitää ällöttävänä kun vanha mies sinnikkäästi piirittää nuorta naista. Tämä oli vissiin hyväksyttävämpää käytöstä itseään nuoremmalta ihmiseltä?
Itse taidan kuulua jostain syystä (minua on sanottu kauniiksi usein, mutta entisenä koulukiusattuna ja sairauksien kanssa kamppailevana en oikein näe itseäni samoin eli en tiedä voisinko oikeasti olla niiiin kaunis, että se perustelee asian) niihin naisiin keitä nuoret miehet piirittävät oman ikäisten lisäksi.
Yhtä suostuin tapailemaan ja yritin kovin olla moralisoimatta itseäni, mutta en onnistunut tarpeeksi hyvin, koska päädyin jättämään miehen.
En vaan oikein uskonut, että hän voisi niin kovin minua haluta, että olisi ollut valmis luopumaan ajatuksesta saada välttämättä koskaan omaa, yhteistä lasta, koska en siltä istumalta osannut sanoa halauaisinko ja pystyisinkö vielä saada lapsen ja kun itselläni on jo monta. Koin jotenkin vastuuta siitä, että mitäs jos tuo mies olisikin 10 vuoden kuluttua halunnut lapsia ja minä olisin este tai sairauteni toisi arkeemme rajoitteita joita nuorempi ja terve nainen ei toisi?
Tiedän, että nuo kysymykset olisivat voineet olla ilmassa aivan saman ikäisenkin miehen kanssa (olen 36 ja ulkopuoliset arvioi minut 27-29-vuotiaaksi) ja huono itsetuntoni estänyt suhteen silti.
Hän olisi halunnut muuttaa yhteen ja kaikinpuolin oli tosissaan, oli valmis huolehtimaan taloudellisestikin minusta ja lapsista, koska olisin menettänyt asumistukea jne. yhteen muuton myötä eikä minulla olisi sairauteni puolesta ollut mahdollisuutta tasata tilannetta menemällä itse töihin. Ainakaan vähään aikaa.Sairauteni ei näy minusta ulospäin, mutta arjessa näkyy.
Koin jotenkin, että minä omalla elämänkokemuksellani tein miehen puolesta päätöksen mistä hän voisi olla joskus kiitollinenkin jopa. Koin vanhempana ihmisenä näkeväni paremmin hänen etunsa kun hän itse. Ehkä tein väärin, mutta en voi sille mitään, että se tuntui paremmalta niin, vaikka tulimmekin aivan hirveän hyvin toimeen.Jos kumppanin vielä tahdon niin toivon hänen olevan itseäni vanhempi mies. Aloilleen rauhoittunut ja elämästä nauttiva. Mies kuka on lapsensa jo tehnyt eikä enempää välttämättä kaipaa ja lapsetkin olisi jo melko isoja. Kipinä täyyty olla ja tunne siitä,että nyt vierellä on se oikea, mutta käytännössä toivon, että minua lähestyisi ikäistäni vanhempi mies. Toisin kuin tässä aloituksessa pyritään miehiä neuvomaan.
Harmi vaan, että aina minua lähestyy ne nuoremmat ja miettinytkin, että missä on vika.
En pukeudu mitenkään antavasti ja liian nuorekkaasti vaan mielestäni hyvinkin asiallisesti, mutta en tätimäisesti.
Juuh eli sulla on huono itsetunto ja lisäksi miesmakusi on itseäsi vanhempi, joten vanhemmat miehet saavat lähennellä siihen haluttomia nuoria naisia, jollainen et itse ole. Loogisinta ikinä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletetaan että.... jollain liki 50-vuotiaalla,hyvin menestyneellä yritysjohtajalla on elämässään ollut viime aikoina huolta ja murhetta.
Hän on muutama vuosi sitten menettänyt rakkaan vaimonsa samassa liikenneonnettomuudessa, missä heidän ainoa (sanotaan vaikkapa 16-vuotias) poikansa menehtyi siinä samalla myöskin.
Heidän kuolemansa jälkeen hän on uppoutunut vain työhönsä,eikä hänelle muuta asiaa tunnu enää maailmassa olevankaan.
Hänestä on tullut varsinainen ns. työnarkomaani.
Elämä tuntuu silti menettäneen hänelle tarkoituksensa ja hän tietää,ettei hän voi-terveytensä siitä kärsimättä- paeta loputtomiin työnarkomaniaansa.
Pelkkä parisuhde vanhan koulukaverinsa, 46-vuotiaan naisen kanssa ei kiinnosta sekään kovin pitkään-hän näet alitajuisesti ajatellen haluaisi kuitenkin yritykselleen jatkajan ja itselleenkin perillisen ja tietää kyllä,että asiaa on paitsi turhaa, myös mahdotonta ottaa esille tuon(muuten kyllä mukavan 46-vuotiaan naisen kanssa).
Hän tietää ja kumpikin heistä tietää,että se suhde on nyt jo jokatapauksessa loppumaisillaan siihen ,ettei se yksinkertaisesti voi enää jatkua mihinkään ja että kumpikin on saanut siitä jo kaiken sen ,mitä sellaisesta romanssista ja suhteesta voi olla saatavissa.
Tämä yritysjohtajamme haluaisi nyt kuitenkin yhtä asiaa eniten ja nyt elämässään enemmän kuin koskaan ennen: saada lapsen ja työlleen jatkajan...
Hän paitsi että tietää yrityksensä arvon osakemarkkinoilla, myös tuntee oman terveytensä ja kyvykkyytensä vielä isäksi niin sen tehtävän henkisten kuin fyysistenkin vaatimusten osalta ja suhteen .
Hän on punninnut ne tarkkaan mielessään
Hän tietää myös,että Suomessa hänen ei ehkä sittenkään(tai ehkä juuri sen vuoksi,että hän on täällä niin tunnettu) ja suorastaan koko maan seurusteluunsuhtautumismentaliteetin ikärasismin vuoksi kannata edes yrittää hänen iässään tarjoutua täällä Suomessa ns. pariutumismarkkinoille.
Ei hänen tarvitsekaan,eikä ehkä kiinnostakaan.
Hänellä on näet paljon liikesuhteita esim. Baltian maihin ja hän puhuu kohtalaisen hyvin viroa ja osaa latviaakin ja matkustelee niissä usein. Hän tutustuu johonkin 24-vuotiaaseen sikäläiseen,(jommankumman maan) neitoseen ja he menevät pian naimisiin,ja muuttavat Suomeen .
He saavat lapsen ja vuoden päästä toisenkin.
Yritys kukoistaa, mies on tyytyväinen ja nuori rouva säteilee onneaan.
Elämä on taas järjestyksessä ja sanalla sanoen tuntuu miehestä saaneen jälleen tarkoituksensa, sensijaan että hän olisi täällä Suomessa vain 'tyytynyt olemaan ikäisensä ja hyväksynyt sen'.
Kenen mielestä tuota hänen onnellista perhettään ei siis saisi olla olemassakaan ja ketä se tieto ,ettei sitä olisi,omassa elämässään sitten helpottaisi ?
Kuka meistä siis voisi tuomita hänen ratkaisunsa ja kenellä olisi oikeus asettuakaan hänen elämänsä ja sen valintojen ylimmäksi tuomariksi ?
Miksi ihmeessä hänen tulisi kysyä ensin neuvoa täällä oman elämänsä jatkumista koskevissa asioissa joiltain aivan ulkopuolisilta naisihmisiltä,jotka eivät häntä edes tunne ?
Ihmisiltä joilla ei ole hänen elämänsä ratkaisujen kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tosiasiahan on,ettei kenenkään ole pakko seurustella kenenkään kanssa jos ei halua ja että kaikki seurustelu on kaikilta aina vapaaehtoista siihen suostumista,ja sen jatkaminen täysin omasta halusta kiinni.
Omasta puolestaan asian saa päättää jokainen omalta kohdaltaan ,mutta muiden puolesta kukaan ei voi päättää mitään.
Jokaisen olisi siis viisainta tyytyä elämään lähinnä vain sitä omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mulla nyt menee ap:n aloituksessa ohi vähän se asian ydin minkä takia hän tämän tekstinsä on kirjoittanut 2/3 tuosta löpinästä on selittelyä miksi hän on nyt mennyt huolimaan nuoremman pojun ja se viimeinen osuus onkin sitten joku täysin keskeneräiseksi jäänyt ehkä hyvä ajatus.
Jos sinä ap olet nyt tyytyväinen elämääsi, niin hyvä juttu, kaikki lienee silloin hyvin? Olen sinua muutaman vuoden vanhempi nainen ja en jaksa nyt oikein kiihdyttää itseäni vastaamaan enempää. Täällä palstalla on 95% turhia aloituksia ja tämä menee siihen mukaan ehdottomasti. Yritä pärjätä ap kultsi, älä ajattele liikaa, se ei sovi sinulle.
Etkö nyt ymmärrä. Ap:n oli ihan pakko tuoda tavalla tai toisella esiin, että hänellä on nuorikko kumppaninaan ja hän on suurinpiirtein täysavuton "uhri" asiassa sillä tuo mies niin kovin sinnikkäästi häntä piiritti ja lähes väkisin suhteeseen ap:n ohjaili. ;))
Eli ap:n tapauksessa tämä tilanne meni mukamas toisinpäin eli hän sanoi ei, mutta nuorikko ei uskonut vaan jatkoi vaan piiritystä. Iät vaan meni toisinpäin kun mitä sitten pitää ällöttävänä kun vanha mies sinnikkäästi piirittää nuorta naista. Tämä oli vissiin hyväksyttävämpää käytöstä itseään nuoremmalta ihmiseltä?
Itse taidan kuulua jostain syystä (minua on sanottu kauniiksi usein, mutta entisenä koulukiusattuna ja sairauksien kanssa kamppailevana en oikein näe itseäni samoin eli en tiedä voisinko oikeasti olla niiiin kaunis, että se perustelee asian) niihin naisiin keitä nuoret miehet piirittävät oman ikäisten lisäksi.
Yhtä suostuin tapailemaan ja yritin kovin olla moralisoimatta itseäni, mutta en onnistunut tarpeeksi hyvin, koska päädyin jättämään miehen.
En vaan oikein uskonut, että hän voisi niin kovin minua haluta, että olisi ollut valmis luopumaan ajatuksesta saada välttämättä koskaan omaa, yhteistä lasta, koska en siltä istumalta osannut sanoa halauaisinko ja pystyisinkö vielä saada lapsen ja kun itselläni on jo monta. Koin jotenkin vastuuta siitä, että mitäs jos tuo mies olisikin 10 vuoden kuluttua halunnut lapsia ja minä olisin este tai sairauteni toisi arkeemme rajoitteita joita nuorempi ja terve nainen ei toisi?
Tiedän, että nuo kysymykset olisivat voineet olla ilmassa aivan saman ikäisenkin miehen kanssa (olen 36 ja ulkopuoliset arvioi minut 27-29-vuotiaaksi) ja huono itsetuntoni estänyt suhteen silti.
Hän olisi halunnut muuttaa yhteen ja kaikinpuolin oli tosissaan, oli valmis huolehtimaan taloudellisestikin minusta ja lapsista, koska olisin menettänyt asumistukea jne. yhteen muuton myötä eikä minulla olisi sairauteni puolesta ollut mahdollisuutta tasata tilannetta menemällä itse töihin. Ainakaan vähään aikaa.Sairauteni ei näy minusta ulospäin, mutta arjessa näkyy.
Koin jotenkin, että minä omalla elämänkokemuksellani tein miehen puolesta päätöksen mistä hän voisi olla joskus kiitollinenkin jopa. Koin vanhempana ihmisenä näkeväni paremmin hänen etunsa kun hän itse. Ehkä tein väärin, mutta en voi sille mitään, että se tuntui paremmalta niin, vaikka tulimmekin aivan hirveän hyvin toimeen.Jos kumppanin vielä tahdon niin toivon hänen olevan itseäni vanhempi mies. Aloilleen rauhoittunut ja elämästä nauttiva. Mies kuka on lapsensa jo tehnyt eikä enempää välttämättä kaipaa ja lapsetkin olisi jo melko isoja. Kipinä täyyty olla ja tunne siitä,että nyt vierellä on se oikea, mutta käytännössä toivon, että minua lähestyisi ikäistäni vanhempi mies. Toisin kuin tässä aloituksessa pyritään miehiä neuvomaan.
Harmi vaan, että aina minua lähestyy ne nuoremmat ja miettinytkin, että missä on vika.
En pukeudu mitenkään antavasti ja liian nuorekkaasti vaan mielestäni hyvinkin asiallisesti, mutta en tätimäisesti.Juuh eli sulla on huono itsetunto ja lisäksi miesmakusi on itseäsi vanhempi, joten vanhemmat miehet saavat lähennellä siihen haluttomia nuoria naisia, jollainen et itse ole. Loogisinta ikinä. :D
Missähän kohtaa olen noin väittänyt? Kertoisitko?
Halusin vaan kertoa myös sen näkökulman, että hieman myöhemmällä iällä ei kaikki naiset ajattele vanhemmasta miehestä enää niin vaan voisi hyvinkin huolia. En sanallakaan sanonut tuollaista mitä sinä väität.
Halu ja haluttomuus taas vanhemmalla iällä voi olla kiinni (ja on usein) ihan muista tekijöistä kun iästä ellei ikäero olisi reilusti yli 10vuotta.
Kyllä sinäkin vielä joskus ymmärrät pointtini, mutta älä vääristele toisten sanoja saadaksesi saivartella. Se on lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facts of life kirjoitti:
Oletetaan että.... jollain liki 50-vuotiaalla,hyvin menestyneellä yritysjohtajalla on elämässään ollut viime aikoina huolta ja murhetta.
Hän on muutama vuosi sitten menettänyt rakkaan vaimonsa samassa liikenneonnettomuudessa, missä heidän ainoa (sanotaan vaikkapa 16-vuotias) poikansa menehtyi siinä samalla myöskin.
Heidän kuolemansa jälkeen hän on uppoutunut vain työhönsä,eikä hänelle muuta asiaa tunnu enää maailmassa olevankaan.
Hänestä on tullut varsinainen ns. työnarkomaani.
Elämä tuntuu silti menettäneen hänelle tarkoituksensa ja hän tietää,ettei hän voi-terveytensä siitä kärsimättä- paeta loputtomiin työnarkomaniaansa.
Pelkkä parisuhde vanhan koulukaverinsa, 46-vuotiaan naisen kanssa ei kiinnosta sekään kovin pitkään-hän näet alitajuisesti ajatellen haluaisi kuitenkin yritykselleen jatkajan ja itselleenkin perillisen ja tietää kyllä,että asiaa on paitsi turhaa, myös mahdotonta ottaa esille tuon(muuten kyllä mukavan 46-vuotiaan naisen kanssa).
Hän tietää ja kumpikin heistä tietää,että se suhde on nyt jo jokatapauksessa loppumaisillaan siihen ,ettei se yksinkertaisesti voi enää jatkua mihinkään ja että kumpikin on saanut siitä jo kaiken sen ,mitä sellaisesta romanssista ja suhteesta voi olla saatavissa.
Tämä yritysjohtajamme haluaisi nyt kuitenkin yhtä asiaa eniten ja nyt elämässään enemmän kuin koskaan ennen: saada lapsen ja työlleen jatkajan...
Hän paitsi että tietää yrityksensä arvon osakemarkkinoilla, myös tuntee oman terveytensä ja kyvykkyytensä vielä isäksi niin sen tehtävän henkisten kuin fyysistenkin vaatimusten osalta ja suhteen .
Hän on punninnut ne tarkkaan mielessään
Hän tietää myös,että Suomessa hänen ei ehkä sittenkään(tai ehkä juuri sen vuoksi,että hän on täällä niin tunnettu) ja suorastaan koko maan seurusteluunsuhtautumismentaliteetin ikärasismin vuoksi kannata edes yrittää hänen iässään tarjoutua täällä Suomessa ns. pariutumismarkkinoille.
Ei hänen tarvitsekaan,eikä ehkä kiinnostakaan.
Hänellä on näet paljon liikesuhteita esim. Baltian maihin ja hän puhuu kohtalaisen hyvin viroa ja osaa latviaakin ja matkustelee niissä usein. Hän tutustuu johonkin 24-vuotiaaseen sikäläiseen,(jommankumman maan) neitoseen ja he menevät pian naimisiin,ja muuttavat Suomeen .
He saavat lapsen ja vuoden päästä toisenkin.
Yritys kukoistaa, mies on tyytyväinen ja nuori rouva säteilee onneaan.
Elämä on taas järjestyksessä ja sanalla sanoen tuntuu miehestä saaneen jälleen tarkoituksensa, sensijaan että hän olisi täällä Suomessa vain 'tyytynyt olemaan ikäisensä ja hyväksynyt sen'.
Kenen mielestä tuota hänen onnellista perhettään ei siis saisi olla olemassakaan ja ketä se tieto ,ettei sitä olisi,omassa elämässään sitten helpottaisi ?
Kuka meistä siis voisi tuomita hänen ratkaisunsa ja kenellä olisi oikeus asettuakaan hänen elämänsä ja sen valintojen ylimmäksi tuomariksi ?
Miksi ihmeessä hänen tulisi kysyä ensin neuvoa täällä oman elämänsä jatkumista koskevissa asioissa joiltain aivan ulkopuolisilta naisihmisiltä,jotka eivät häntä edes tunne ?
Ihmisiltä joilla ei ole hänen elämänsä ratkaisujen kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tosiasiahan on,ettei kenenkään ole pakko seurustella kenenkään kanssa jos ei halua ja että kaikki seurustelu on kaikilta aina vapaaehtoista siihen suostumista,ja sen jatkaminen täysin omasta halusta kiinni.
Omasta puolestaan asian saa päättää jokainen omalta kohdaltaan ,mutta muiden puolesta kukaan ei voi päättää mitään.
Jokaisen olisi siis viisainta tyytyä elämään lähinnä vain sitä omaa elämäänsä.
Nuori rouva on oikeasti pettänyt tätä vanhusta ikäistensä miesten kanssa, eikä tämä lapsi oikeasti ole tämän ikälopun. :) mutta nuori rouva katselee tätä ikäloppua niin kauan kuin tällä vanhalla miehellä on rahaa.
Miten naiset jaksavat käyttää energiaa näin joutavaan asiaan? Seurustelkoot kuka tahansa miten tahansa ilman rikosta. Asia loppuunkäsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset jaksavat käyttää energiaa näin joutavaan asiaan? Seurustelkoot kuka tahansa miten tahansa ilman rikosta. Asia loppuunkäsitelty.
Missasit koko ketjun pointin, mutta kiva jos sait jotain onnistumisen tunnetta tästä kommentistasi. Ensi kerralla kannattaa lukea ketju tai edes eka viesti siitä, enne kuin vastaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naisessa jotain pahasti vialla jos oletettavasti ns. kypsällä iällä preferoi teinipoikia. Luonnotonta, ottaen huomioon senkin hokeman kuinka naiset kypsyvät nopeammin kuin pojat. Se taas on aivan luonnollista että vanhempi charmantti herrasmies tarjoaa suojan nuorelle naiselle - se on vain biologiaa.
On biologiaa tuntea ällötystä huomattavasti vanhempia miehiä kohtaan, sillä vanhemman miehen sperma nostaa riskiä saada vammainen lapsi.
Tietääkseni ainakin vanhempien miesten kromosomien telomeerit ovat pitempiä joten myös lapset elävät pitempään.
Uskoisin myös epigenetiikkaan joten laadukasta ravintoa nauttivan vanhan terveellistä elämää viettävä miehen sperma on laadukkaampaa kuin nuoren epäterveellistä elämää ja huonoa ravintoa nauttivan.
Yli 45-vuotiaan miehen sperma aiheuttaa monia riskejä. Jos noin vanhan kanssa pitäisi lisääntyä, niin luovutetuilla siittiöillä. Tuttavapiirini kaikilla vanhojen miesten lapsilla on ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet hyväksikäyttäjä ja näytät vanhalta miehesi rinnalla. :D nauran siinä vaihees kun miehesi alkaa ettii oman ikäistä naista eikä kelpuuta vaihdevuotista harakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hyväksikäyttäjä ja näytät vanhalta miehesi rinnalla. :D nauran siinä vaihees kun miehesi alkaa ettii oman ikäistä naista eikä kelpuuta vaihdevuotista harakkaa.
En oke ap. mutta samassa tilanteessa. Ensinnäkäön vaihdevuodet eivät tippaakaan haittaa seksielämää. Ja todella mies voi lähteä. Mutta minun ei erotilanteessa tarvitse alkaa maksaa elatusmaksuja, kun usein se vanhempi mies on laittanut nuorikkonsa kanssa pari lasta. Mutta kaikki tämä on sen arvoista. Elämäni parasta seksiä ja muutenkin hyvin laadukasta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mulla nyt menee ap:n aloituksessa ohi vähän se asian ydin minkä takia hän tämän tekstinsä on kirjoittanut 2/3 tuosta löpinästä on selittelyä miksi hän on nyt mennyt huolimaan nuoremman pojun ja se viimeinen osuus onkin sitten joku täysin keskeneräiseksi jäänyt ehkä hyvä ajatus.
Jos sinä ap olet nyt tyytyväinen elämääsi, niin hyvä juttu, kaikki lienee silloin hyvin? Olen sinua muutaman vuoden vanhempi nainen ja en jaksa nyt oikein kiihdyttää itseäni vastaamaan enempää. Täällä palstalla on 95% turhia aloituksia ja tämä menee siihen mukaan ehdottomasti. Yritä pärjätä ap kultsi, älä ajattele liikaa, se ei sovi sinulle.
Etkö nyt ymmärrä. Ap:n oli ihan pakko tuoda tavalla tai toisella esiin, että hänellä on nuorikko kumppaninaan ja hän on suurinpiirtein täysavuton "uhri" asiassa sillä tuo mies niin kovin sinnikkäästi häntä piiritti ja lähes väkisin suhteeseen ap:n ohjaili. ;))
Eli ap:n tapauksessa tämä tilanne meni mukamas toisinpäin eli hän sanoi ei, mutta nuorikko ei uskonut vaan jatkoi vaan piiritystä. Iät vaan meni toisinpäin kun mitä sitten pitää ällöttävänä kun vanha mies sinnikkäästi piirittää nuorta naista. Tämä oli vissiin hyväksyttävämpää käytöstä itseään nuoremmalta ihmiseltä?
Itse taidan kuulua jostain syystä (minua on sanottu kauniiksi usein, mutta entisenä koulukiusattuna ja sairauksien kanssa kamppailevana en oikein näe itseäni samoin eli en tiedä voisinko oikeasti olla niiiin kaunis, että se perustelee asian) niihin naisiin keitä nuoret miehet piirittävät oman ikäisten lisäksi.
Yhtä suostuin tapailemaan ja yritin kovin olla moralisoimatta itseäni, mutta en onnistunut tarpeeksi hyvin, koska päädyin jättämään miehen.
En vaan oikein uskonut, että hän voisi niin kovin minua haluta, että olisi ollut valmis luopumaan ajatuksesta saada välttämättä koskaan omaa, yhteistä lasta, koska en siltä istumalta osannut sanoa halauaisinko ja pystyisinkö vielä saada lapsen ja kun itselläni on jo monta. Koin jotenkin vastuuta siitä, että mitäs jos tuo mies olisikin 10 vuoden kuluttua halunnut lapsia ja minä olisin este tai sairauteni toisi arkeemme rajoitteita joita nuorempi ja terve nainen ei toisi?
Tiedän, että nuo kysymykset olisivat voineet olla ilmassa aivan saman ikäisenkin miehen kanssa (olen 36 ja ulkopuoliset arvioi minut 27-29-vuotiaaksi) ja huono itsetuntoni estänyt suhteen silti.
Hän olisi halunnut muuttaa yhteen ja kaikinpuolin oli tosissaan, oli valmis huolehtimaan taloudellisestikin minusta ja lapsista, koska olisin menettänyt asumistukea jne. yhteen muuton myötä eikä minulla olisi sairauteni puolesta ollut mahdollisuutta tasata tilannetta menemällä itse töihin. Ainakaan vähään aikaa.Sairauteni ei näy minusta ulospäin, mutta arjessa näkyy.
Koin jotenkin, että minä omalla elämänkokemuksellani tein miehen puolesta päätöksen mistä hän voisi olla joskus kiitollinenkin jopa. Koin vanhempana ihmisenä näkeväni paremmin hänen etunsa kun hän itse. Ehkä tein väärin, mutta en voi sille mitään, että se tuntui paremmalta niin, vaikka tulimmekin aivan hirveän hyvin toimeen.Jos kumppanin vielä tahdon niin toivon hänen olevan itseäni vanhempi mies. Aloilleen rauhoittunut ja elämästä nauttiva. Mies kuka on lapsensa jo tehnyt eikä enempää välttämättä kaipaa ja lapsetkin olisi jo melko isoja. Kipinä täyyty olla ja tunne siitä,että nyt vierellä on se oikea, mutta käytännössä toivon, että minua lähestyisi ikäistäni vanhempi mies. Toisin kuin tässä aloituksessa pyritään miehiä neuvomaan.
Harmi vaan, että aina minua lähestyy ne nuoremmat ja miettinytkin, että missä on vika.
En pukeudu mitenkään antavasti ja liian nuorekkaasti vaan mielestäni hyvinkin asiallisesti, mutta en tätimäisesti.Juuh eli sulla on huono itsetunto ja lisäksi miesmakusi on itseäsi vanhempi, joten vanhemmat miehet saavat lähennellä siihen haluttomia nuoria naisia, jollainen et itse ole. Loogisinta ikinä. :D
Missähän kohtaa olen noin väittänyt? Kertoisitko?
Halusin vaan kertoa myös sen näkökulman, että hieman myöhemmällä iällä ei kaikki naiset ajattele vanhemmasta miehestä enää niin vaan voisi hyvinkin huolia. En sanallakaan sanonut tuollaista mitä sinä väität.
Halu ja haluttomuus taas vanhemmalla iällä voi olla kiinni (ja on usein) ihan muista tekijöistä kun iästä ellei ikäero olisi reilusti yli 10vuotta.
Kyllä sinäkin vielä joskus ymmärrät pointtini, mutta älä vääristele toisten sanoja saadaksesi saivartella. Se on lapsellista.
Siis mitä ihmettä?!?!! Mikä teitä vaivaa?
Ihan puhuin omasta kokemuksesta enkä todellakaan hyväksy , että KUKAAN läjentelee KETÄÄN kuka on siihen HALUTON. Miten tämän nyt selvemmin sanoisi?
En ymmärrä miten minun tekstini noin käsitettiin. :((
Janihan vain siksi, että joku päätti oman päätelmänsä totuutena kirjoittaa.
Ei täällä voi enää näköjään keskustella....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naisessa jotain pahasti vialla jos oletettavasti ns. kypsällä iällä preferoi teinipoikia. Luonnotonta, ottaen huomioon senkin hokeman kuinka naiset kypsyvät nopeammin kuin pojat. Se taas on aivan luonnollista että vanhempi charmantti herrasmies tarjoaa suojan nuorelle naiselle - se on vain biologiaa.
On biologiaa tuntea ällötystä huomattavasti vanhempia miehiä kohtaan, sillä vanhemman miehen sperma nostaa riskiä saada vammainen lapsi.
Tietääkseni ainakin vanhempien miesten kromosomien telomeerit ovat pitempiä joten myös lapset elävät pitempään.
Uskoisin myös epigenetiikkaan joten laadukasta ravintoa nauttivan vanhan terveellistä elämää viettävä miehen sperma on laadukkaampaa kuin nuoren epäterveellistä elämää ja huonoa ravintoa nauttivan.
Yli 45-vuotiaan miehen sperma aiheuttaa monia riskejä. Jos noin vanhan kanssa pitäisi lisääntyä, niin luovutetuilla siittiöillä. Tuttavapiirini kaikilla vanhojen miesten lapsilla on ADHD.
Vai niin, kannattaa ehkä lukeä tämä:https://www.additudemag.com/young-parental-age-may-increase-risk-of-chi…
Nimenomaan yli 40 vuotialla riski on pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Facts of life kirjoitti:
Oletetaan että.... jollain liki 50-vuotiaalla,hyvin menestyneellä yritysjohtajalla on elämässään ollut viime aikoina huolta ja murhetta.
Hän on muutama vuosi sitten menettänyt rakkaan vaimonsa samassa liikenneonnettomuudessa, missä heidän ainoa (sanotaan vaikkapa 16-vuotias) poikansa menehtyi siinä samalla myöskin.
Heidän kuolemansa jälkeen hän on uppoutunut vain työhönsä,eikä hänelle muuta asiaa tunnu enää maailmassa olevankaan.
Hänestä on tullut varsinainen ns. työnarkomaani.
Elämä tuntuu silti menettäneen hänelle tarkoituksensa ja hän tietää,ettei hän voi-terveytensä siitä kärsimättä- paeta loputtomiin työnarkomaniaansa.
Pelkkä parisuhde vanhan koulukaverinsa, 46-vuotiaan naisen kanssa ei kiinnosta sekään kovin pitkään-hän näet alitajuisesti ajatellen haluaisi kuitenkin yritykselleen jatkajan ja itselleenkin perillisen ja tietää kyllä,että asiaa on paitsi turhaa, myös mahdotonta ottaa esille tuon(muuten kyllä mukavan 46-vuotiaan naisen kanssa).
Hän tietää ja kumpikin heistä tietää,että se suhde on nyt jo jokatapauksessa loppumaisillaan siihen ,ettei se yksinkertaisesti voi enää jatkua mihinkään ja että kumpikin on saanut siitä jo kaiken sen ,mitä sellaisesta romanssista ja suhteesta voi olla saatavissa.
Tämä yritysjohtajamme haluaisi nyt kuitenkin yhtä asiaa eniten ja nyt elämässään enemmän kuin koskaan ennen: saada lapsen ja työlleen jatkajan...
Hän paitsi että tietää yrityksensä arvon osakemarkkinoilla, myös tuntee oman terveytensä ja kyvykkyytensä vielä isäksi niin sen tehtävän henkisten kuin fyysistenkin vaatimusten osalta ja suhteen .
Hän on punninnut ne tarkkaan mielessään
Hän tietää myös,että Suomessa hänen ei ehkä sittenkään(tai ehkä juuri sen vuoksi,että hän on täällä niin tunnettu) ja suorastaan koko maan seurusteluunsuhtautumismentaliteetin ikärasismin vuoksi kannata edes yrittää hänen iässään tarjoutua täällä Suomessa ns. pariutumismarkkinoille.
Ei hänen tarvitsekaan,eikä ehkä kiinnostakaan.
Hänellä on näet paljon liikesuhteita esim. Baltian maihin ja hän puhuu kohtalaisen hyvin viroa ja osaa latviaakin ja matkustelee niissä usein. Hän tutustuu johonkin 24-vuotiaaseen sikäläiseen,(jommankumman maan) neitoseen ja he menevät pian naimisiin,ja muuttavat Suomeen .
He saavat lapsen ja vuoden päästä toisenkin.
Yritys kukoistaa, mies on tyytyväinen ja nuori rouva säteilee onneaan.
Elämä on taas järjestyksessä ja sanalla sanoen tuntuu miehestä saaneen jälleen tarkoituksensa, sensijaan että hän olisi täällä Suomessa vain 'tyytynyt olemaan ikäisensä ja hyväksynyt sen'.
Kenen mielestä tuota hänen onnellista perhettään ei siis saisi olla olemassakaan ja ketä se tieto ,ettei sitä olisi,omassa elämässään sitten helpottaisi ?
Kuka meistä siis voisi tuomita hänen ratkaisunsa ja kenellä olisi oikeus asettuakaan hänen elämänsä ja sen valintojen ylimmäksi tuomariksi ?
Miksi ihmeessä hänen tulisi kysyä ensin neuvoa täällä oman elämänsä jatkumista koskevissa asioissa joiltain aivan ulkopuolisilta naisihmisiltä,jotka eivät häntä edes tunne ?
Ihmisiltä joilla ei ole hänen elämänsä ratkaisujen kanssa yhtään mitään tekemistä.
Tosiasiahan on,ettei kenenkään ole pakko seurustella kenenkään kanssa jos ei halua ja että kaikki seurustelu on kaikilta aina vapaaehtoista siihen suostumista,ja sen jatkaminen täysin omasta halusta kiinni.
Omasta puolestaan asian saa päättää jokainen omalta kohdaltaan ,mutta muiden puolesta kukaan ei voi päättää mitään.
Jokaisen olisi siis viisainta tyytyä elämään lähinnä vain sitä omaa elämäänsä.
Nuori rouva on oikeasti pettänyt tätä vanhusta ikäistensä miesten kanssa, eikä tämä lapsi oikeasti ole tämän ikälopun. :) mutta nuori rouva katselee tätä ikäloppua niin kauan kuin tällä vanhalla miehellä on rahaa.
No, älä nyt kuitenkaan oleta aivan kaikki naiset olisivat jotain, pelkkiä sydämettömän psykopaattisia ammattihuijareita, joiden ainoa arvo elämässä on helppo,mieluiten jollain vilpillä hankittu raha.
Äläkä myöskään oleta ,että aivan kaikki miehet (sentään jo yli 40 vuotta elämää nähneet) jotka ovat olleet työkseen liike-elämässä jne. olisivat aivan urpoja höynäytettäviä idiootteja,joilla ei olisi edes minkäänlaista ns. psykologista silmää ja yleistä ihmistuntemusta.
Ja etteikö sitä nyt millään tavalla pystyisi havaitsemaan,jos jollain ei ole ihmissuhteessa mitään muuta kuin pettäminen ja valehtelu mielessä ja 'taalankuvat' silmissä koko ajan.
Sellainen nainen muuttuisi kyllä miehen kuin miehen silmissä totaaliseksi 'turn-offiksi' aika äkkiä
Muuten kyllähän niitä naisten 'Auervaarojakin' on aina maailmassa ollut vastaavasti myöskin .
Ainahan maailmassa kaikkea sattuu ja tapahtuu ja törmätähän elämässä voi vaikka mihin (jopa sarjamurhaajaan joissain tapauksissa... )
Elämässä on riskinsä ja kyllä vaikka niitä puolisonsa tappajia esim. löytyy nuoremmistakin ikäluokista,eikä mikään muunkaanlainen 'keivelyys' ole pelkän puolisoiden iän perusteella poissuljettua.
Lisäksi on perheväkivaltaa,raiskauksia ja vaikka mitä.
Kaikessa on siis riskinsä, ja kyllä mieskin yleensä osaa ne punnita ja ottaa huomioon.
JO yleensä hyvissä ajoissa ennen kuin mitään varsinaista suhdetta on ehtinyt syntyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hyväksikäyttäjä ja näytät vanhalta miehesi rinnalla. :D nauran siinä vaihees kun miehesi alkaa ettii oman ikäistä naista eikä kelpuuta vaihdevuotista harakkaa.
Sinulla ei omaa elämää taida kai ollakaan, kun aikasi kuluu vain 'kärpäsenä katossa' muitten elämää seuraillessa ja kaikkialla ympäriinsä pörräillessä....
Lukematta ketjusta kuin aloittajan tekstin, en ehdi käymään tarkemmin läpi, mutta tulen tähän vain kertomaan että AINOA paikka jossa olen nähnyt mitään ihmettelyä miehen ja naisen ikäerosta niin päin että nainen on vanhempi on tämä vauvapalsta, jos en olisi käynyt täällä jonkun linkin perässä lukemassa TIS-ketjua en olisi tiennyt että maailmassa sillä on noin paljon merkitystä. Live-elämässä ei onneksi näy eikä kuulu millään lailla mitään negatiivistä.
terveisin N39 ja M27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mulla nyt menee ap:n aloituksessa ohi vähän se asian ydin minkä takia hän tämän tekstinsä on kirjoittanut 2/3 tuosta löpinästä on selittelyä miksi hän on nyt mennyt huolimaan nuoremman pojun ja se viimeinen osuus onkin sitten joku täysin keskeneräiseksi jäänyt ehkä hyvä ajatus.
Jos sinä ap olet nyt tyytyväinen elämääsi, niin hyvä juttu, kaikki lienee silloin hyvin? Olen sinua muutaman vuoden vanhempi nainen ja en jaksa nyt oikein kiihdyttää itseäni vastaamaan enempää. Täällä palstalla on 95% turhia aloituksia ja tämä menee siihen mukaan ehdottomasti. Yritä pärjätä ap kultsi, älä ajattele liikaa, se ei sovi sinulle.
Etkö nyt ymmärrä. Ap:n oli ihan pakko tuoda tavalla tai toisella esiin, että hänellä on nuorikko kumppaninaan ja hän on suurinpiirtein täysavuton "uhri" asiassa sillä tuo mies niin kovin sinnikkäästi häntä piiritti ja lähes väkisin suhteeseen ap:n ohjaili. ;))
......
Itse taidan kuulua jostain syystä (minua on sanottu kauniiksi usein, mutta entisenä koulukiusattuna ja sairauksien kanssa kamppailevana en oikein näe itseäni samoin eli en tiedä voisinko oikeasti olla niiiin kaunis, että se perustelee asian) niihin naisiin keitä nuoret miehet piirittävät oman ikäisten lisäksi.
Yhtä suostuin tapailemaan ja yritin kovin olla moralisoimatta itseäni, mutta en onnistunut tarpeeksi hyvin, koska päädyin jättämään miehen.
En vaan oikein uskonut, että hän voisi niin kovin minua haluta, että olisi ollut valmis luopumaan ajatuksesta saada välttämättä koskaan omaa, yhteistä lasta, koska en siltä istumalta osannut sanoa halauaisinko ja pystyisinkö vielä saada lapsen ja kun itselläni on jo monta. Koin jotenkin vastuuta siitä, että mitäs jos tuo mies olisikin 10 vuoden kuluttua halunnut lapsia ja minä olisin este tai sairauteni toisi arkeemme rajoitteita joita nuorempi ja terve nainen ei toisi?
Tiedän, että nuo kysymykset olisivat voineet olla ilmassa aivan saman ikäisenkin miehen kanssa (olen 36 ja ulkopuoliset arvioi minut 27-29-vuotiaaksi) ja huono itsetuntoni estänyt suhteen silti.
Hän olisi halunnut muuttaa yhteen ja kaikinpuolin oli tosissaan, oli valmis huolehtimaan taloudellisestikin minusta ja lapsista, koska olisin menettänyt asumistukea jne. yhteen muuton myötä eikä minulla olisi sairauteni puolesta ollut mahdollisuutta tasata tilannetta menemällä itse töihin. Ainakaan vähään aikaa.Sairauteni ei näy minusta ulospäin, mutta arjessa näkyy.
Koin jotenkin, että minä omalla elämänkokemuksellani tein miehen puolesta päätöksen mistä hän voisi olla joskus kiitollinenkin jopa. Koin vanhempana ihmisenä näkeväni paremmin hänen etunsa kun hän itse. Ehkä tein väärin, mutta en voi sille mitään, että se tuntui paremmalta niin, vaikka tulimmekin aivan hirveän hyvin toimeen........Harmi vaan, että aina minua lähestyy ne nuoremmat ja miettinytkin, että missä on vika.
En pukeudu mitenkään antavasti ja liian nuorekkaasti vaan mielestäni hyvinkin asiallisesti, mutta en tätimäisesti.
Ootpas jotenkin tosi ikävän oloinen ihminen. Ikävä tyyli silmäniskujen kanssa päästä piikittelemään ap:tä ja heti perään omalta näppikseltä hirveät jargonit, kuinka "MINÄ NYT VAAN TAIDAN OLLA silmittömän kaunis, jaa-a, tiedä häntä, koska olenhan myös äärettömän vaatimaton, mutta ne nuoret miehet nyt vaan harmi kyllä mua ihan 247 piirittää"... Kyllä se sairautesi taitaa sinusta näkyä, ainakin tuollaisena katkeruutena ja ilkeytenä.
Aina puhutaan, että vain hyvännäköiset ja ikäänsä nuoremman näköiset saavat nuorempaa seuraa. Itse olen tavallisen ikäiseni näköinen, hieman pyöreä 35v nainen. Mun seuraani hakeutuvat ovat lähes aina vähintään 5v minua nuorempia. En tiedä mistä syystä. En hinkua mitenkään erityisesti nuorempia miehiä. No ehkä ne ovat jotain friikkejä.