Lihominen toisen lapsen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiaen lapsen jälkeen kilot karisi kuin itsestään ja pääsin +3kg hääpäivänittoihin vuodessa. Toisen lapsen jälkeen kuvittelin että sama toistuu, lapsilla oli ikäeroa neljä vuotta ja olin jo välillä ehtinyt treenata itseni hyvään kuntoon. 169cm/61kg. Miten kävikään jotain ihan muuta, väsyin, valvoin, sokeri maistui, esikoinen uhmaili, en päässyt liikkumaan, en jaksanut salille, nukuin päiväunia, lepäsin aina kun pystyin, ruoka maistui. Poissa oli aktiivinen ja hyvä elämä, se täyttyi raskaalla lasten ja kodinhoidolla ja heidän kuskaamisellaan hoitopaikkaan ja neuvoloihin. Lihoin. Löysistyin. Jotenkin ihan salakavalasti muutuin ihmisenäkin paljon heikompi itsetuntoiseksi oman lihomisen myötä.

Miten saan nyt tilanteen korjattua? Nyt vanhempi lapsista 5.v ja nuorempi 1.v, liikkumaan pääsen edelleen huonosti kun hoitajia ei juurikaan ole. Painan nyt 71kg ja jokainen päivä inhoan omaa ulkomuotoani, haluaisin olla hoikempi, pidän siitä tunteesta mille tuntuu olla hyvässä kunnossa ja inhoan itseäni kun en nyt voi sitä saavuttaa. Miten saisin sysäyksen että paino lähtisi laskuun? Tuntuu että se vaan jumittaa näillä keinoilla mitä nyt pystyn tekemään, lenkkeilen lähes päivittäin ja syön säännöllisesti järkeviä terveellisiä ruokia, herkut maistuu viikonloppuisin ja joskus arkisinkin mutta vähäisesti. Karsinko ateriakokoja ja yritän elää pienessä nälässä? Vai vedänkö jonkun rankan dieetin, jos niin minkä?

Ihan ystävällisesti sanon:

Mitä jos yrittäisit tehdä tuosta pikkulapsiajasta parasta mahdollista itsellesi ja lapsillesi ilman ihan turhia ulkonäköpaineita? ONko oikeasti perheesi ja itsesti kannalta millään muotoa järkevää käyttää tuota ainutkertaista aikaa itsevihaan?

Kuulostaa että teet jo tosi paljon itsesi ja kuntosi eteen, mitä jos vaan nauttisit siitä? Eli liikkuisit, koska se auttaa jaksamaan, samoin kuin söisit terveellisesti mutta tarpeeksi. Kun lapset kasvaa, on taas ihan eri tavalla aikaa vetää sitten vaikka sitä tiukempaakin treeniä, ja hoitaa se kroppakin siihen kuntoon, mikä itselle on mieluisinta.

Yritä myös oikeasti sisäistää, että väsyneenä ja stressaantuneena, ylipäätään kuorimittuneena ei ole edes mahdollista saavuttaa hyviä laihdutus- tai kuntoilutuloksia. Eli tavallaan teet nyt koko ajan myös ihan turhaa työtä lisäämällä jo muutenkin rankkaan elämäntilanteeseen ihan itse vielä yhden stressin. 

Kiitos, tässä on iso pointti ja näin se kai pitäisi itsekin nähdä. Olen viimeiset puoli vuotta kävellyt jo peilien ohi ja keskittynyt lapsiin, ajatellen että heille ainakin kelpaan ja panostan äitiyteen. Lasten kuullen en itsevihaani lietso, vaan heidän silmissään äiti on aina ihan ok vaikka päivittäin itkettää ettei omasta vaatekaapista mahdu päälle enää ne luottovaatteet eikä kalliit ulkoikivaatteet, jotka lasten kanssa ulkoillessa tulisi tarpeeseen. Inhoan sitä etten osaa kantaa itseäni painavana ja isompana kauniisti, näytän omasta mielestäni väsyneeltä ja surulliselta ja kuvittelen kaikkien ajattelevan mielessään että niin se vaan tuokin nätti nainen toisen lapsen jälkeen rupsahti ja lihoi. Vaikka siihen liittyy niin paljon muutakin kuin se pelkkä syöminen.

Ei ole neuvoja mutta kommentti että ilmeisesti tosi yleistä. Työpaikalla moni kollega oli jopa entisä hoikempi ekan äippäloman jälkeen, mutta sitten kun jäivät heti perään sille toiselle ja myöhemmin palasivat töihin, oli kiloja jäänyt enemmän. Eli mitä sulle sitten onkin käynyt, niin moni muukin äiti kokee samaa.

Jos laihtua haluat, niin se onnistuu kun muutat syömisiäsi.