Voi luoja, ihmiset vaan eivät ymmärrä mitä kihlaus tarkoittaa...

Ootteko huomanneet, että näitä asioita pohtii ja jankkaa aina nainen, jolla itsellään ei ole suhdetta eikä seksielämää?

Miksi muiden pitäisi olla varpaillaan, jos joku ilmoittaa menneensä kihloihin, eikä saisi kysyä että milloin menette naimisiin? Sellaisen kysymisessä ei ole mitään tökeröä. Jos kihlautuneet ovat vaikka sopineet, että menevät sitten joskus naimisiin mutta eivät tiedä ajankohtaa, niin sen voi sanoa ja se on ok. Miksi muiden pitäisi miettiä, että onkohan kyseessä pelkkä leikki vai ihan oikea kihlaus, jos joku väittää olevansa kihloissa? Jos joku ei halua, että joku erehtyy heidän olevan oikeasti kihloissa, niin ei kannata valehdella olevansa kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

No onhan se vähän ristiriitaista, mutta sen voisi tarkoittavan sitä että ei ole menossa kenenkään muun kanssa naismisiin, vaan jos menee niin sittän tämän kihlatun kanssa.

Eli olet vakavassa parisuhteessa, mutta et kuitenkaan aio mennä kumppanisi kanssa naimisiin. Ostatte kuitenkin sormukset toisillenne merkiksi siitä, että ette ole menossa kenenkään muunkaan kanssa naimisiin? Eikö se ole vähän niinkuin itsestäänselvyys, kun kerran ollaan sitoutuneessa parisuhteessa?

Miksei, kun se on kerran mahdollista? Sehän on kahden ihmisen välinen sopimus. Onhan se romanttisempaa ja niin. Monet seurustelee monien kanssa elämänsä aikana, kihloihin mennään sen erityisen kanssa.

Minäkin ostin tohtorin hatun ja miekan, saan siis kirjoittaa ansioluettelooni olevani tohtori, vaikka minulla ei ole aikeissakaan tehdä väitöskirjaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

No onhan se vähän ristiriitaista, mutta sen voisi tarkoittavan sitä että ei ole menossa kenenkään muun kanssa naismisiin, vaan jos menee niin sittän tämän kihlatun kanssa.

Eli olet vakavassa parisuhteessa, mutta et kuitenkaan aio mennä kumppanisi kanssa naimisiin. Ostatte kuitenkin sormukset toisillenne merkiksi siitä, että ette ole menossa kenenkään muunkaan kanssa naimisiin? Eikö se ole vähän niinkuin itsestäänselvyys, kun kerran ollaan sitoutuneessa parisuhteessa?

Miksei, kun se on kerran mahdollista? Sehän on kahden ihmisen välinen sopimus. Onhan se romanttisempaa ja niin. Monet seurustelee monien kanssa elämänsä aikana, kihloihin mennään sen erityisen kanssa.

Mutta miksi tähän tarvitaan sitä "kihlausta". Eikö voida ostaa sormukset (tai mikä tahansa muu koru) vaan ikuisen rakkauden merkiksi ilman sitä kihlausmerkitystä? 

Minusta väkisinkin kuulostaa, että halutaan jotain kuitenkin esittää muille, jos kutsutaan tuota kihlaukseksi. 

Jos ksye olisi rehellisesti kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, voisivat nämä kaksi ihmistä puhua esimerkiksi vain siitä ikuisesta yhdessäolosta ja ostaa sen merkiksi ne korut. Koska eikös tärkeintä ole, että nämä kaksi ihmistä itse tietää mistä on kyse?

Mutta ei, mieluummin halutaan käyttää sanaa "kihlaus", jotta kuulostetaan muidenkin korvaan vakiintuneilta?

z-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus.

6§ Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Siinä. Tämä ei todellakaan kerro mitä kihlautuminen vain ja ainoastaan tarkoittaa, vaan se kertoo millä nimellä avioliittoon menemisestä sopinutta paria kutsutaan. Piste.

Ja kun tykkäätte noita hienoja kissa-koira -esimerkkejä viljelevät, tässä teille toinen esimerkki. Ajatellaan, että yliopiston oppaassa tai muussa vastaavassa sanottaisiin näin:

"Yliopistossa kirjoilla olevaa kutsutaan opiskelijaksi."

Tarkoittaisiko tuo sitä, että ammattikorkeakoulussa tai lukiossa kirjoilla olevaa ei voi kutsua opiskelijaksi? Kiitos vastauksesta.

Eiköhän niiden omissa oppaissa voi olla noin myös.

Juuri näin, juurikin niin sanoin. Yliopiston oppaan määritelmä opiskelija EI sulje toisia sanan merkityksiä pois, luojan kiitos lopultakin ymmärsit.

Sinä varmaan osaat sitten kertoa, missä kihlaus määritellään niin, että pari, joka ei aio mennä naimisiin, on kihloissa? Muutenhan tuossa vertauksessa ei ole mitään järkeä.

www.naimisiin.info:

"Kihlautuminen

Nykyään kihlautumisella ei mitään lainopillista merkitystä. Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Luonnollisesti pari voi itse päättää, mitä hetkeä he alkavat kutsumaan kihlapäiväksi. Se voi olla päivä jolloin kosittiin, päivä jolloin sormukset vaihdettiin tai vaikkapa kihlajaisjuhlien päivä. Kihloihin mennään viimeistään siis sinä hetkenä, kun yhdessä haetaan avioliiton esteiden tutkintaa. Kihlautumisesta ei tarvitse kertoa kenellekään, jolloin ollaan ns. salakihloissa.

Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat."

Viimeinen lause vielä kerran:

Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.

Jos joku haluaa määritellä "kihlauksensa" niinkuin itse haluaa, niin ei pidä ottaa nokkiinsa siitä, että ne jotka tietävät mitä kihlaus oikeasti tarkoittaa, eivät pidä tuollaista pellekihlausta minkään arvoisena ja heidän silmissään tuollainen ei ole kihlaus ollenkaan.

Ymmärrän pointtisi, jos olet esim.kiihkouskova ja hyväksyt esiaviollisen seksin vain juuri ennen häitä eli kihloissa. Muussa tapauksessa vaikutat vähän kajahtaneelta. :D Kai muistat sanoa seurusteleville pareille tai avoliitossa eläville, ettet pidä heidän suhdettaan minkään arvoisena, koska se ei ole avioliitto?

Kajahtanutta on, jos seurusteleva pari ei itse arvosta seurusteluaan tai avoliittoaan, vaan heidän pitää yrittää todistella olevansa jotain enemmänkin ja siitä merkiksi leikkivät kihloissa oloa, vaikka oikeasti eivät ole kihloissa, vaan vain leikisti. Fiksut ihmiset eivät ymmärrä tuommoista.

Ongelmahan tässä on se, että kukaan muu ei voi oikeasti tietää mitä he suunnittelevat. Ehkä aikovatkin mennä naimisiin mutta esittävät muuta. Ja se on heidän asiansa. Ihanko oikeasti joku kohtelee paria eri tavalla riippuen siitä ovatko nämä kihloissa vai ei?!

Nimenomaan kun ei paria kohdella eri tavalla, vaikka olisivat kihlautuneet, koska ei sillä kihlauksella oikeasti ole merkitystä jos naimisiin ei olla menossa. Siksi onkin outoa mennä kihloihin, jos ei naimsiiin halua mennä. MItä muuta se voi olla, kuin että yritetään esittää muille jotain mitä ei olla? Kuvitellaan että muut pitävät suhdetta vakavampana jos ollaan ihan "kihloissa"?

No kun jos itse on sosiaalisesti kehittynyt yli 12-vuotiaan tasosta sitä saattaa kuvitella, että muutkin on. Kun "ihan kihloihin" ei mennä ihan kenen tahansa kanssa, oli sana sitten ymmärretty väärin tai ei. Jos pari haluaa viestiä olevansa vakavammassa suhteessa, voisiko olla mahdollista, että kyseessä on vakavampi suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

Lupaus siitä, että ollaan aina yhdessä, vaikkei virallista paperia olekaan. Yo-juhlat pidetään aina silloin, kun paperit on kädessä. Ei kihlaparitkaan hääjuhlia vietä, kun ei ole sitä virallista paperia.

Miksi tuohon tarvitsee naimisiinmenoon viittaavan rituaalin, joka tarkoittaa jotain aivan muuta kuin mitä haluatte sen tarkoittavan?

Pointti oli varmaan se, että tuossa tapauksessa osapuolet eivät pidä sitä naimisiinmenoon viittaavana rituaalina vaan sitoutumiseen viittaavana rituaalina. Koska usein sen merkiksi ostetaan sormukset ja kihlat ovat kaikkien ymmärtämä sana siitä, että ollaan sitouduttu, minusta on ihan luontevaa käyttää sitä. Toinen vaihtoehto voisi olla keksiä tällaisella sitoutumiselle toinen nimi, mutta siihen asti kihloissa oleminen on lähinnä oikeata vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko huomanneet, että näitä asioita pohtii ja jankkaa aina nainen, jolla itsellään ei ole suhdetta eikä seksielämää?

Eipä ole sellaista kukaan havainnut, vaan yleensä näitä pohtivat ne, jotka ovat löytäneet oikean rakkauden ja sen myötä oikeasti kihlautuneet ja myös menneet naimisiin. Ja ovat edelleen rakkaudesta onnellisesti naimisissa. Sellaiset naiset eivät ymmärrä näitä tunteilla leikkiviä ja pelleileviä. Miksi jotkut eivät mene oikeasti kihloihin ja naimisiin, jos oikeasti rakastavat toisiaan? Miksi eivät vain ole tyytyväisinä yhdessä seurustelevana parina ilman leikkejä ja pelleilyjä?

Vierailija kirjoitti:

Ootteko huomanneet, että näitä asioita pohtii ja jankkaa aina nainen, jolla itsellään ei ole suhdetta eikä seksielämää?

Hyvä yritys loukata mutta minä olen oikeasti kihloissa. Häät vuoden päästä kesällä. Ja seksielämäkin kukoistaa ;)

yleensä nämä leikkikihlaus on oikeus kihlaus jankkaajat on taas henkisesti teinejä ja suhteestaan epävarmoja. Tahtovat rengastaa sen kumppanin merkataakseen että se on otettu ja samalla pelätään eroa ja luullaan että se sormus sormessa pelastaa suhteen.

z-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

No onhan se vähän ristiriitaista, mutta sen voisi tarkoittavan sitä että ei ole menossa kenenkään muun kanssa naismisiin, vaan jos menee niin sittän tämän kihlatun kanssa.

Eli olet vakavassa parisuhteessa, mutta et kuitenkaan aio mennä kumppanisi kanssa naimisiin. Ostatte kuitenkin sormukset toisillenne merkiksi siitä, että ette ole menossa kenenkään muunkaan kanssa naimisiin? Eikö se ole vähän niinkuin itsestäänselvyys, kun kerran ollaan sitoutuneessa parisuhteessa?

Miksei, kun se on kerran mahdollista? Sehän on kahden ihmisen välinen sopimus. Onhan se romanttisempaa ja niin. Monet seurustelee monien kanssa elämänsä aikana, kihloihin mennään sen erityisen kanssa.

Mutta miksi tähän tarvitaan sitä "kihlausta". Eikö voida ostaa sormukset (tai mikä tahansa muu koru) vaan ikuisen rakkauden merkiksi ilman sitä kihlausmerkitystä? 

Minusta väkisinkin kuulostaa, että halutaan jotain kuitenkin esittää muille, jos kutsutaan tuota kihlaukseksi. 

Jos ksye olisi rehellisesti kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, voisivat nämä kaksi ihmistä puhua esimerkiksi vain siitä ikuisesta yhdessäolosta ja ostaa sen merkiksi ne korut. Koska eikös tärkeintä ole, että nämä kaksi ihmistä itse tietää mistä on kyse?

Mutta ei, mieluummin halutaan käyttää sanaa "kihlaus", jotta kuulostetaan muidenkin korvaan vakiintuneilta?

Me teimme noin, koska asuessamme vanhoillisemmassa maassa oli kihloissa oleminen hyväksyttävämpää kuin pelkkä seurustelu. Sanoimme siis kaikille olevamme kihloissa ja ostimme sormukset. Kunnolla naimisiin päätimme sitten mennä myöhemmin, mutta kyllä minä katson olleeni kihloissa koko tuon ajan.

No kuulostaa kieltämättä erikoiselta että lähdetään Pariisiin menemään kihloihin... Käytännössähän ovat jo kihloissa kun sormuksetkin on tilattu yhdessä. Mutta saahan sitä kihlausta lähteä juhlistamaan. Mutta ei voi kyllä kertoa tarinaa kuinka mentiin Pariisissa kihloihin :D

Vierailija kirjoitti:

z-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus.

6§ Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Siinä. Tämä ei todellakaan kerro mitä kihlautuminen vain ja ainoastaan tarkoittaa, vaan se kertoo millä nimellä avioliittoon menemisestä sopinutta paria kutsutaan. Piste.

Ja kun tykkäätte noita hienoja kissa-koira -esimerkkejä viljelevät, tässä teille toinen esimerkki. Ajatellaan, että yliopiston oppaassa tai muussa vastaavassa sanottaisiin näin:

"Yliopistossa kirjoilla olevaa kutsutaan opiskelijaksi."

Tarkoittaisiko tuo sitä, että ammattikorkeakoulussa tai lukiossa kirjoilla olevaa ei voi kutsua opiskelijaksi? Kiitos vastauksesta.

Eiköhän niiden omissa oppaissa voi olla noin myös.

Juuri näin, juurikin niin sanoin. Yliopiston oppaan määritelmä opiskelija EI sulje toisia sanan merkityksiä pois, luojan kiitos lopultakin ymmärsit.

Sinä varmaan osaat sitten kertoa, missä kihlaus määritellään niin, että pari, joka ei aio mennä naimisiin, on kihloissa? Muutenhan tuossa vertauksessa ei ole mitään järkeä.

www.naimisiin.info:

"Kihlautuminen

Nykyään kihlautumisella ei mitään lainopillista merkitystä. Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Luonnollisesti pari voi itse päättää, mitä hetkeä he alkavat kutsumaan kihlapäiväksi. Se voi olla päivä jolloin kosittiin, päivä jolloin sormukset vaihdettiin tai vaikkapa kihlajaisjuhlien päivä. Kihloihin mennään viimeistään siis sinä hetkenä, kun yhdessä haetaan avioliiton esteiden tutkintaa. Kihlautumisesta ei tarvitse kertoa kenellekään, jolloin ollaan ns. salakihloissa.

Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat."

Viimeinen lause vielä kerran:

Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.

Jos joku haluaa määritellä "kihlauksensa" niinkuin itse haluaa, niin ei pidä ottaa nokkiinsa siitä, että ne jotka tietävät mitä kihlaus oikeasti tarkoittaa, eivät pidä tuollaista pellekihlausta minkään arvoisena ja heidän silmissään tuollainen ei ole kihlaus ollenkaan.

Ymmärrän pointtisi, jos olet esim.kiihkouskova ja hyväksyt esiaviollisen seksin vain juuri ennen häitä eli kihloissa. Muussa tapauksessa vaikutat vähän kajahtaneelta. :D Kai muistat sanoa seurusteleville pareille tai avoliitossa eläville, ettet pidä heidän suhdettaan minkään arvoisena, koska se ei ole avioliitto?

Kajahtanutta on, jos seurusteleva pari ei itse arvosta seurusteluaan tai avoliittoaan, vaan heidän pitää yrittää todistella olevansa jotain enemmänkin ja siitä merkiksi leikkivät kihloissa oloa, vaikka oikeasti eivät ole kihloissa, vaan vain leikisti. Fiksut ihmiset eivät ymmärrä tuommoista.

Ongelmahan tässä on se, että kukaan muu ei voi oikeasti tietää mitä he suunnittelevat. Ehkä aikovatkin mennä naimisiin mutta esittävät muuta. Ja se on heidän asiansa. Ihanko oikeasti joku kohtelee paria eri tavalla riippuen siitä ovatko nämä kihloissa vai ei?!

Nimenomaan kun ei paria kohdella eri tavalla, vaikka olisivat kihlautuneet, koska ei sillä kihlauksella oikeasti ole merkitystä jos naimisiin ei olla menossa. Siksi onkin outoa mennä kihloihin, jos ei naimsiiin halua mennä. MItä muuta se voi olla, kuin että yritetään esittää muille jotain mitä ei olla? Kuvitellaan että muut pitävät suhdetta vakavampana jos ollaan ihan "kihloissa"?

No kun jos itse on sosiaalisesti kehittynyt yli 12-vuotiaan tasosta sitä saattaa kuvitella, että muutkin on. Kun "ihan kihloihin" ei mennä ihan kenen tahansa kanssa, oli sana sitten ymmärretty väärin tai ei. Jos pari haluaa viestiä olevansa vakavammassa suhteessa, voisiko olla mahdollista, että kyseessä on vakavampi suhde?

Mutta kihloihin liittyy aina se avioliittonäkemys. Luulisi, että sosiaalisesti kehiittynyt aikuinen voisi puhua myös "vakiintuneesta/vakavasta suhteesta" tai mitä termiä haluaakaan käyttää, jos on kyseessä sellainen on. Miksi ottaa käyttöön termi, joka oikeastaan ei suhdetta kuvasta? Varsinkin kun kyse on kahden ihmisen sopimuksesta, kuten täällä on todettu. Eikö sitä suuremmalla syyllä kannattaisi käyttää sanoja, jotka on selkeitä molemmille: eli puhua vakavasta ja vaikka ikuisesta suhteesta, jos se siltä tuntuu. Miksi käyttää kihlaus sanaa, jos ei kuitenkaan sitä tarkoiteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

Lupaus siitä, että ollaan aina yhdessä, vaikkei virallista paperia olekaan. Yo-juhlat pidetään aina silloin, kun paperit on kädessä. Ei kihlaparitkaan hääjuhlia vietä, kun ei ole sitä virallista paperia.

Miksi tuohon tarvitsee naimisiinmenoon viittaavan rituaalin, joka tarkoittaa jotain aivan muuta kuin mitä haluatte sen tarkoittavan?

Pointti oli varmaan se, että tuossa tapauksessa osapuolet eivät pidä sitä naimisiinmenoon viittaavana rituaalina vaan sitoutumiseen viittaavana rituaalina. Koska usein sen merkiksi ostetaan sormukset ja kihlat ovat kaikkien ymmärtämä sana siitä, että ollaan sitouduttu, minusta on ihan luontevaa käyttää sitä. Toinen vaihtoehto voisi olla keksiä tällaisella sitoutumiselle toinen nimi, mutta siihen asti kihloissa oleminen on lähinnä oikeata vaihtoehtoa.

Kahliintuminen oli jo ehdotettu. Lähellä kihlaa ja vielä kuvastaa sitä missä toinen joka ei hakua mennä kihloihin kahlitsee toisen sillä sormuksella "tää on mun vaikka ei juridisesti". Eli pysykää pois mun kultipuppelista kun me ollaanx niiq "kihlois"!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

Lupaus siitä, että ollaan aina yhdessä, vaikkei virallista paperia olekaan. Yo-juhlat pidetään aina silloin, kun paperit on kädessä. Ei kihlaparitkaan hääjuhlia vietä, kun ei ole sitä virallista paperia.

Miksi tuohon tarvitsee naimisiinmenoon viittaavan rituaalin, joka tarkoittaa jotain aivan muuta kuin mitä haluatte sen tarkoittavan?

Pointti oli varmaan se, että tuossa tapauksessa osapuolet eivät pidä sitä naimisiinmenoon viittaavana rituaalina vaan sitoutumiseen viittaavana rituaalina. Koska usein sen merkiksi ostetaan sormukset ja kihlat ovat kaikkien ymmärtämä sana siitä, että ollaan sitouduttu, minusta on ihan luontevaa käyttää sitä. Toinen vaihtoehto voisi olla keksiä tällaisella sitoutumiselle toinen nimi, mutta siihen asti kihloissa oleminen on lähinnä oikeata vaihtoehtoa.

Eli jälleen päästään siihen, että kihloista puhutaan, koska halutaan muille kertoa että ollaan sitouduttu. Ajatellaan että muille pitää käyttää tällaista sanaa, jotta varmasti kaikki ymmärtävät suhteen tason. 

Jos kyse olisi vain kahden keskeisestä asiasta, eikö kumpikin ymmärrä näkemyksen, jos ostetaan sormukset sitoutumisen kunniaksi, ilman sitä kihlausta?

joskus toki voi olla tarpeen näyttää muille suhteen laatua, esim. edellä' mainittu tapaus, että asutaan vanhoillisessa maassa. Tällöin voi olla ihan hyväkin juttu puhua kihlauksesta (vaikka sitten valkoisena valheena). Mutta miksi se on tarpeen suomessa?

<-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

Lupaus siitä, että ollaan aina yhdessä, vaikkei virallista paperia olekaan. Yo-juhlat pidetään aina silloin, kun paperit on kädessä. Ei kihlaparitkaan hääjuhlia vietä, kun ei ole sitä virallista paperia.

Miksi tuohon tarvitsee naimisiinmenoon viittaavan rituaalin, joka tarkoittaa jotain aivan muuta kuin mitä haluatte sen tarkoittavan?

Pointti oli varmaan se, että tuossa tapauksessa osapuolet eivät pidä sitä naimisiinmenoon viittaavana rituaalina vaan sitoutumiseen viittaavana rituaalina. Koska usein sen merkiksi ostetaan sormukset ja kihlat ovat kaikkien ymmärtämä sana siitä, että ollaan sitouduttu, minusta on ihan luontevaa käyttää sitä. Toinen vaihtoehto voisi olla keksiä tällaisella sitoutumiselle toinen nimi, mutta siihen asti kihloissa oleminen on lähinnä oikeata vaihtoehtoa.

Eli jälleen päästään siihen, että kihloista puhutaan, koska halutaan muille kertoa että ollaan sitouduttu. Ajatellaan että muille pitää käyttää tällaista sanaa, jotta varmasti kaikki ymmärtävät suhteen tason. 

Jos kyse olisi vain kahden keskeisestä asiasta, eikö kumpikin ymmärrä näkemyksen, jos ostetaan sormukset sitoutumisen kunniaksi, ilman sitä kihlausta?

joskus toki voi olla tarpeen näyttää muille suhteen laatua, esim. edellä' mainittu tapaus, että asutaan vanhoillisessa maassa. Tällöin voi olla ihan hyväkin juttu puhua kihlauksesta (vaikka sitten valkoisena valheena). Mutta miksi se on tarpeen suomessa?

No minulle kyse oli juuri siitä julkisesta sitoutumisesta eli ensin olimme sitoutuneet parisuhteessa toisiimme ja sitten toimme sitoutumisemme julki muillekin. Tämä on kuitenkin vain oma mielipiteeni.

z-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kajahtanutta on, jos seurusteleva pari ei itse arvosta seurusteluaan tai avoliittoaan, vaan heidän pitää yrittää todistella olevansa jotain enemmänkin ja siitä merkiksi leikkivät kihloissa oloa, vaikka oikeasti eivät ole kihloissa, vaan vain leikisti. Fiksut ihmiset eivät ymmärrä tuommoista.

Samaa mieltä.

Muutamahan on tuolla myöntänytkin, että on kihloissa, koska esim. vanhemmat sukulaiset eivät ota suhdetta muuten tosissaan. Eli nimenomaan ollaan kihloissa siksi että pitää päästä näyttämään muille. 

Sormuksethan voi ostaa, vaikka ei kihloissa olisikaan ja suhdehan voi olla hyvin vakava ja vakiintunut ilman kihlausta. On vain lapsellista näyttämisen halua mennä kihloihin ilman vakaata aikomusta mennä naimisiin 

Itseäni ihmetyttää (länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa) miksi joidenkin tarvitsee näyttää yhtään mitään vanhemmille sukulaisille. Ja miten se tulee esiin, ettei joidenkin suhdetta "oteta vakavasti".

Vierailija kirjoitti:

z-- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kajahtanutta on, jos seurusteleva pari ei itse arvosta seurusteluaan tai avoliittoaan, vaan heidän pitää yrittää todistella olevansa jotain enemmänkin ja siitä merkiksi leikkivät kihloissa oloa, vaikka oikeasti eivät ole kihloissa, vaan vain leikisti. Fiksut ihmiset eivät ymmärrä tuommoista.

Samaa mieltä.

Muutamahan on tuolla myöntänytkin, että on kihloissa, koska esim. vanhemmat sukulaiset eivät ota suhdetta muuten tosissaan. Eli nimenomaan ollaan kihloissa siksi että pitää päästä näyttämään muille. 

Sormuksethan voi ostaa, vaikka ei kihloissa olisikaan ja suhdehan voi olla hyvin vakava ja vakiintunut ilman kihlausta. On vain lapsellista näyttämisen halua mennä kihloihin ilman vakaata aikomusta mennä naimisiin 

Itseäni ihmetyttää (länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa) miksi joidenkin tarvitsee näyttää yhtään mitään vanhemmille sukulaisille. Ja miten se tulee esiin, ettei joidenkin suhdetta "oteta vakavasti".

Samaa minäkin ihmettelen. Ymmärrän että tarve näyttää voi olla esim. joissain uskonnollisissa piireissä tai vanhoillisissa maissa, joissa selkeästi syrjitään avoliitossa elävää paria. 

Mutta miksi länsimaisessa kulttuurissa? Nykyään avoliitto on niin tavallinen juttu, ettei pitäisi olla mitään syytä näyttää kihlauksessa sitoutumisen tasoa. 

Minäkin ihmettelen, miten yleesnä tulee mieleen että pitää suhteen vakavuutta tuoda julki tai miten huomaa ettei suhdetta oteta vakavasti. Luulin että se "vakavuus" tulee ilmi siitä, että ollaan pitkään yhdessä, mahdollisesti asutaan yhdessä ja eletään sitä tavallista pariskunnan arkea. 

Miksi niin moni menee kihloihin, mutta ilman aikeita avioliitosta? Eikö kihlaus ole avioliittolupaus? Ainakin ennen oli, miten se muka laissa olisi nykyään muutettu?

Kannattaa käväistä myös vihillä vaikka pienesti kaksin maistraatissa, ei niitä isoja juhlia ole edes pakko pitää. Ainakin on vakaa ja turvattu parisuhde, aito rakkaudenosoitus ja lupaus sitoutua. Ja jos puoliso kuolee, niin ei sukulaiset voi estää perimästä. Se on puolisosta huolehtimista haudan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

Lupaus siitä, että ollaan aina yhdessä, vaikkei virallista paperia olekaan. Yo-juhlat pidetään aina silloin, kun paperit on kädessä. Ei kihlaparitkaan hääjuhlia vietä, kun ei ole sitä virallista paperia.

Miksi tuohon tarvitsee naimisiinmenoon viittaavan rituaalin, joka tarkoittaa jotain aivan muuta kuin mitä haluatte sen tarkoittavan?

Pointti oli varmaan se, että tuossa tapauksessa osapuolet eivät pidä sitä naimisiinmenoon viittaavana rituaalina vaan sitoutumiseen viittaavana rituaalina. Koska usein sen merkiksi ostetaan sormukset ja kihlat ovat kaikkien ymmärtämä sana siitä, että ollaan sitouduttu, minusta on ihan luontevaa käyttää sitä. Toinen vaihtoehto voisi olla keksiä tällaisella sitoutumiselle toinen nimi, mutta siihen asti kihloissa oleminen on lähinnä oikeata vaihtoehtoa.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kihlaushan on vasta lupaus siitä, että ollaan sitoutumassa ja vasta avioliitto on se lopullinen sitoutumisen sinetti. Miksi kuitenkaan nämä teinikihlaparit eivät väitä "olevansa naimisissa, vaikka eivät olekaan solmineet avioliittoa"? Silloin saisi nainen kaksi sormustakin, kun ne tuntuvat olevan monelle se tärkein asia osoittamassa muille sitä, kuinka sitoutuneita tässä nyt oikein ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa, miksi "mennä kihloihin", jos ei halua naimisiin? Mitä se silloin merkitsee?

Itse en pitäisi vaikka yo-juhlia, jos en kirjoittaisi ylioppilaaksi. Tai kutsuisi puolisoani avopuolisoksi, jos emme asuisi yhdessä.

No onhan se vähän ristiriitaista, mutta sen voisi tarkoittavan sitä että ei ole menossa kenenkään muun kanssa naismisiin, vaan jos menee niin sittän tämän kihlatun kanssa.

Eli olet vakavassa parisuhteessa, mutta et kuitenkaan aio mennä kumppanisi kanssa naimisiin. Ostatte kuitenkin sormukset toisillenne merkiksi siitä, että ette ole menossa kenenkään muunkaan kanssa naimisiin? Eikö se ole vähän niinkuin itsestäänselvyys, kun kerran ollaan sitoutuneessa parisuhteessa?

Miksei, kun se on kerran mahdollista? Sehän on kahden ihmisen välinen sopimus. Onhan se romanttisempaa ja niin. Monet seurustelee monien kanssa elämänsä aikana, kihloihin mennään sen erityisen kanssa.

... mutta miksei ihan sitten naimisiinkin saakka? Mikä ongelma siinä on? Jos aikoo olla yhdessä vakavasti, meinaan.