Mies muuttaisi omistusasuntooni

En ymmärrä mitä outoa siinä on että se maksaa laskun kuka ehtii. Joku sähkölasku kerrostaloasunnossa on niin pieni että sen voisi vaikka joka kerta maksaa vain toinen, toinen sitten vaikka tekee enemmän ruokaostoksia.  Esimerkiksi viime kuussa menin maksamaan sähkön ja auton vakuutukset kerralla ja hups loppukuusta ei ollutkaan rahaa. Sanoin miehelle asiasta ja siirsi minulle rahaa. Sama toimii myös toisin päin. En näe tarvetta erilliselle taloustilille, siitä hyötyy vain pankki.

Jos toinen ei koskaan ehdi maksaa laskuja, niin miksi ihmeessä seurustella sellaisen ihmisen kanssa...? Onko sinulla ystävinäkin ihmisiä jotka eivät viitsi maksaa esim yhteisiä ravintola ja taksikuluja ja silti loisivat vuosia rinnallasi? Miksi puolisolta haluaisit sietää asioita joita et siedä edes ystäviltä? Puolison kuitenkin pitäisi olla se sinun oma valintainen perheesi, se johon voit luottaa eniten. 

Edelleen olen sitä mieltä, että kumppani on väärä jos tämmöisistä asioista saadaan riitaa aikaiseksi. Teinien parisuhteissa on varmaan syytä olla tarkan markan vartija, mutta aikuisilta luulisi sujuvan ilman että tarvitsee pähkäillä osallistuuko toinen kuluihin vai ei, senhän pitäisi olla itsestään selvyys. Raha-asioista tulee varmasti riitaa jatkossakin jos niistä on erimielisyyksiä jo alussa.

"Velan lyhentäminen on säästämistä."

Typerintä mitä olen koskaan kuullut. Ei ihme etteivät suomalaiset koskaan menesty sijoittajina.

Vaikka kuinka tunnollisesti lyhentäisit velkaa ja maksaisit pankille korkoja, voi käydä niin, että asunto on pakko myydä tappiolla ennen kuin velka on maksettu. Tällöin saat maksella asunnosta kertynyttä velkaa vaikket enää omista asuntoa.

Omistusasunto on sijoituksena hyvä jos asuntoja on MONTA ja ne ovat vuokrattuina. Yksi omistusasunto ei ole järin kummoinen sijoitus, tuottoa tulee vasta kun itse muuttaa pois siitä ja laittaa vuokralle tai kun sen myy. Ja tosiaan ei välttämättä tule euroakaan säästöä jos sattuu homekämppä tai asunto ei mene kaupaksi kuin alihintaan.

Vierailija kirjoitti:

"Meidän pojilla on omistusasunnot, joista lainaa. Avokit maksavat puolet yhtiövastikkeesta. Reilua, koska omaisuus kuitenkin kertyy miehille ja toisaalta avopuolisot pääsevät halvalla asumisen suhteen, koska eivät maksaa vuokraa vapailla markkinoilla yksin."

voi poikaparat, lienevät nuoria ja tuskin kummoisia tulojakaan (?) ja vielä tyttöystävät elätettävänä. Mielestäni ei ole reilua. Tyttöystävä joka maksaa puolet vastikkeesta saa joka kuukausi säästöön satoja euroja jotka muuten menisivät vuokraan (HKI:n ydin keskustassa vuokra voi helposti olla yli 1000 € kaksiosta joten säästänevät parhaassa tapauksessa enemmän kuin muutaman satasen.) Kysypäs paljon pojilla jää säästöön kuukaudessa? taitaa avokit saada sievoiset säätöt. Asuminen on pakollinen kulu ja ei ole itsestään selvyys että omansa saa pois vaikka omistusasuntoa yrittäisi joskus myydäkin. Lisäksi asunnon realisoiminen on hankalaa jos ei ole kuin yksi asunto, jossain tosiaan pakko asua. 

Mikä tuossa nyt on kauhisteltavaa? Kirjoittaja ei kertonut, ovatko tyttöystävät kuukauden vanhoja tuttavuuksia vai onko kyseessä vuosia kestänyt seurustelusuhde. Jos toinen maksaa puolet vastikkeesta, sähköstä, netistä, kotivakuutuksesta, ehkä sanomalehdestä, niin sehän on selvää säästöä asunnon omistajallekin. Luulisin, että tyttöystävät maksavat osuutensa ruuasta ja henk.koht. menonsa, joten eivät he elätettävinä ole. Ties vaikka tekevät vielä kaikki kotityötkin.

Vierailija kirjoitti:

"Velan lyhentäminen on säästämistä."

Typerintä mitä olen koskaan kuullut. Ei ihme etteivät suomalaiset koskaan menesty sijoittajina.

Vaikka kuinka tunnollisesti lyhentäisit velkaa ja maksaisit pankille korkoja, voi käydä niin, että asunto on pakko myydä tappiolla ennen kuin velka on maksettu. Tällöin saat maksella asunnosta kertynyttä velkaa vaikket enää omista asuntoa.

Omistusasunto on sijoituksena hyvä jos asuntoja on MONTA ja ne ovat vuokrattuina. Yksi omistusasunto ei ole järin kummoinen sijoitus, tuottoa tulee vasta kun itse muuttaa pois siitä ja laittaa vuokralle tai kun sen myy. Ja tosiaan ei välttämättä tule euroakaan säästöä jos sattuu homekämppä tai asunto ei mene kaupaksi kuin alihintaan.

Kyllä minä katson oman omistusasumiseni säästämiseksi. Laina on maksettu ja vesimaksuineen vastike on vähän päälle 200 euroa kuukaudessa. Rahaa jää sijoitettavaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kovasti vastauksista!

Lähtökohtainen ajatus minulla olisi ollut että mies maksaa vastikkeen ja minä lainan, mutta aloin nyt myös pohtimaan että tosiaan kun se laina ei kokonaisuudessaan oli asumiskulu, vaan maksan "omaa takaisin". Pitää vielä keskustella miehen kanssa mikä on hänestä reilua, hän ehdotti että minä lasken aluksi kuluja ja teen ehdotuksen. Mutta kiitos vielä näkemyksistä, avasi uutta ajateltavaa

AP

Asiaan vaikuttaa paljon myös se, kuinka tiukka taloustilanne teillä on ja miten tarkkoja oikeasti olette rahan suhteen. Realistiset asumiskuluthan tässä tapauksessa ovat vastike, vesi- ja sähkömaksut, netti, vakuutukset ja mahdollisesti lainan korot. Itse omistan asuntomme ja mies maksaa noista puolet. Itse maksan sitten lainan lyhennyksen, joka tietenkin jää minun omaisuudekseni.

Meillä yksi huomioitu asia on se, että mies syö huomattavasti enemmän kuin minä. Sen vuoksi hän myös maksaa hieman enemmän ruokakustannuksista kuin minä. Käytännössä olemme laskeneet summittaiset kuukausimenot, joiden mukaan molemmat laitamme yhteiselle taloustilille kuukaudessa tietyt summat rahaa. Mies enemmän ja minä vähemmän. Siitä rahasta maksetaan sitten vastike, asuntoon liittyvät laskut ja ruokaostokset. Minä maksan lainan lyhennyksen itse omalta tililtäni. Tuossa on sekin hyvä puoli, että taloustilille laitettujen rahojen jälkeen tiedän, että esimerkiksi kuukauden ruokakulut menevät sieltä ja omalle tilille jäävistä rahoista ei kovin paljoa mene enää elämiseen liittyviä maksuja.

Kannattaa myös huomioida, että jaolla "toinen maksaa asumisen ja toinen ruuat" voi tilanne lopulta olla se, että kumpikin maksaa saman verran kokonaiskuluista ja käytännössä ruokia maksava välillisesti osallistuu sen toisen lainan maksamiseen.

Niitä rahoja on aika vaikea korvamerkitä jos yhteistaloudessa asutaan. Perinteinen ratkaisu tähän on ollut avioliitto, jossa sitten niin varat, velat ja tulot ja menot ovat käytännössä yhteisiä ja koko perheellä sama elintaso.

Nykyään tunnutaan menevän yhä enemmän siihen suuntaan, että "asuntooni tulee asumaan mies/nainen", jonka kanssa eletään jonkinlaista yhteiselämää mutta ovi on vähän raollaan ja rahoista pidetään tiukkaa exceliä ja maitopurkeissa ja hammastahnoissa on nimilaput.

Tällaiselle vähän vanhemmalle ihmiselle tuo tuntuu vieraalta.

juu, sitten jahka laina on maksettu. Nykyisellään otetaan jopa 15-20 vuoden asuntolainoja, eli ei tule kovin nopeasti se päivä kun rahaa jää yli. Parinsadan euron vastike on muuten pks:llä todella edullinen. 

Omistusasunto on sijoitus, ei säästämistä. Sijoitukseen liittyy aina riski; asuntoa ei saada realisoitua, asunnosta löytyy hometta, vesivahinko, arvo laskee jne. Nythän lisäksi korot ovat alhaalla, ne eivät ole siellä ikuisesti, joten sekin kannattaa huomioida.

Jos hyvin käy, saa asunnosta voittoa kun sen laittaa vuokralle tai myy. Mutta silloin on mentävä itse jonnekin muualle asumaan ja se yleensä jotain maksaa. Ellei löydä helposti höynäytettävää puolisoa, jonka luona voi asustella satasella kuussa, silloin pääsee omistusasunnon myymälää tai vuokraamalla eteenpäin todella hyville tuotoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Velan lyhentäminen on säästämistä."

Typerintä mitä olen koskaan kuullut. Ei ihme etteivät suomalaiset koskaan menesty sijoittajina.

Vaikka kuinka tunnollisesti lyhentäisit velkaa ja maksaisit pankille korkoja, voi käydä niin, että asunto on pakko myydä tappiolla ennen kuin velka on maksettu. Tällöin saat maksella asunnosta kertynyttä velkaa vaikket enää omista asuntoa.

Omistusasunto on sijoituksena hyvä jos asuntoja on MONTA ja ne ovat vuokrattuina. Yksi omistusasunto ei ole järin kummoinen sijoitus, tuottoa tulee vasta kun itse muuttaa pois siitä ja laittaa vuokralle tai kun sen myy. Ja tosiaan ei välttämättä tule euroakaan säästöä jos sattuu homekämppä tai asunto ei mene kaupaksi kuin alihintaan.

Kyllä minä katson oman omistusasumiseni säästämiseksi. Laina on maksettu ja vesimaksuineen vastike on vähän päälle 200 euroa kuukaudessa. Rahaa jää sijoitettavaksikin.

Tokihan omistusasunto on sijoitus, ja yleensä hyväkin sellainen ellei se ole poikkeuksellisen huonokuntoinen tai sellaiseksi päästetä tai sijaitse pahimmilla muuttotappioalueella. Säästämistä on säästäminen ennen asunnon ostoa ja säästämistä on se lainan lyhennyskin.

Toki pitää katsoa millaisen asunnon ostaa ja mistä. Yhtä lailla omaksi asunnoksi tai sijoitusasunnoksi ostaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.

Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.

Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?

Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.

Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?

(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)

Jos mies ei maksa käypää vuokraa (sama kuin asuntomarkkinoilla muutenkin), silloinhan sinä kerrytät hänen omaisuuttaan, koska hänellä jää rahaa säästöön enemmän kuin jos jatkaisi muualla asumista.

Samaa mieltä. Lähtökohtaisesti yhteen muuttaminen säästää molempien rahaa ja antaa molemmille mahdollisuuden käyttää näin säästetyt rahat haluamallaan tavalla. On jotenkin nurinkurinen ajatus, että kaikki taloudellinen hyöty pitäisi tulla sille osapuolelle, joka ei omista asuntoa.

Kyllä minä ainakin hyödyn joka kuukausi useamman sata euroa siitä, että mies asuu minun asunnossani ja maksaa puolet juoksevista kuluista. Osa minun rahansäästöstäni on tällä hetkellä lainan maksua, sen sijaan että kaikki säästöt menisivät jonnekin säästötilille.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi reiluinta ratkaista seuraava tilanne:

Olemme suunnitelleet että mies muuttaisi minun omistusasuntooni, mutta ei toistaiseksi osta siitä itselleen puolikasta. Maksan tällä hetkellä lainaa 400 €/kk ja vastike on 250 €/kk. Mikä olisi reilu summa mitä miehen pitäisi maksaa asumisesta? Olisiko reilua että mies maksaa vastikkeen ja minä lainani? Tuntuisi epäreilulta pyytää mieheltä 325 euroa/kk eli puolet asumismenoistani, koska kerrytän lainalla kuitenkin vain omaisuutta itselleni? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja miten olette sen ratkaisseet, olisi kiva kuulla eri näkemyksiä asiaan.

Olen myös kuullut että jos mies maksaisi tililleni esim 300 e /kk niin jos tulisi ero niin hän voisi näillä osoittaa että on maksanut minulle asunnosta ja vaatia omistusosuutta? Vai onko tämä ihan vain pelottelua...

No mieti oletko ottamassa puolisoa vai alivuokralaista. Tee ratkaisu sen pohjalta.

Paljonko ne muuttajan asumiskulut olisi, jos asuisi esim. vuokralla yksinään? Hesassa aika harvoin normaali työssä käyvä ihminen asuu yksiössäkään alle 700 euron. Kaksiossa vuokralla toisen kanssa asuessa kulut jaetaan, jolloin ne ovat noin 400 euroa/nenä.

Sitä kulupuolta voi arvioida sitä taustaa vasten. Molemmathan siinä säästävät menoissa. Mielestäni maksaa juoksevista kuluista puolet, eli  joku osuus vastikkeesta, sähköstä ja vesimaksuista, ja kotivakuutuksesta, mutta huolehdi itse siitä vastikelaskun varsinaisesta maksamisesta. Jos kumppanisi jättää laskun hoitamatta, lopputulos voi olla huoneiston haltuunotto. Luottaa voi, mutta raha-asioissa vara ei venettä kaada.

Itse asuin kolmen lapsen kanssa rivitalonpätkässä, ja tapasin ja aloin seurustella yhden lapsen yh-isän kanssa, joka asui lapsen kanssa pienessä kolmen huoneen omakotitalossa. Myimme molemmat kämppämme ja ostimme ison yhteisen talon, jonka kulut on puoliksi. Yhteinen tili on ja avioehto. Muuten olisi tullut ihan liian sekavaa nämä sun ja mun eurojen laskennat. Mulla on lisäksi oma erillinen tili sijoitusasuntojeni ja muiden menojeni hoitoa varten.

Meillä mies muutti aikoinaan minun asuntooni ja omasta toiveestaan osallistuu asumiskuluihin maksamalla koko vastikkeen. Se on kyllä minustakin reilua, sillä vastike on huomattavasti pienempi summa kuin mitä maksoi aikoinaan omasta vuokrakämpästään ja asuntoni kuitenkin isompi, laadukkaampi sekä paremmalla sijainnilla. Samalla kaavalla mennään vieläkin vaikka päivitin asunnon isompaan ja otin lisää lainaa väliin. Mies maksaa edelleen vastikkeen, mikä tässä isommassakin asunnossa on vähemmän kuin aiemmin maksamansa vuokra ja arviolta neljännes vastaavan kokoisen vuokra-asunnon hinnasta. Sillä summalla ei saisi kummoistakaan yksiötä vuokrattua. Joten kumpikin säästää ihan tasapuolisesti. Maksan itse lainani, joka on aina ollut isompi summa kuin vastike. Lisäksi maksamme muut yhteiset kulut (sähkö, vesi, netti, vakuutus, ruoka jne) puoliksi ja molemmat lisäksi omat kulunsa. En ymmärrä miksi kumppanin pitäisi edes saada asua puoli-ilmaiseksi, kun ei missään ilmaisia asuntoja ole muillekaan tarjolla. Sehän se vasta epätasa-arvoista ja toisen hyväksikäyttöä olisi, jos toinen maksaisi vaan satasen pari ja toinen moninkertaisesti. Jokainen tekee kuitenkin itse valintansa asuako vuokralla vai omassa asunnossa ja jos ei asunnonomistajan elämä kiinnosta, niin aina joutuu jollekin toiselle asumisestaan maksamaan. Ilmaista asumismuotoa kun ei ole olemassakaan.

Omistusasumisen todellinen hinta per kk muodostuu mm. vastikkesta, sähköstä, vedestä, kotivakuutuksesta ja lainan koroista. Näiden lisäksi omakotitalossa juokseviin kuluihin kuuluu mm. lämmitys, jätehuolto ja kiinteistövero. Näistä vähennetään asunnon arvon muutos asumisaikana ja lisätään remontti- ja huoltokustannukset, molemmat asumiskuukausille jaettuna, niin saadaan aika hyvä käsitys todellisista asumiskustannuksista omistusasunnossa.

Minusta aidosti reiluja kustannusten jakotapoja on kaksi. Joko todelliset kulut puoliksi (eli kaikki paitsi lainan lyhennysosa) tai sitten yhteenmuuton laskennallinen hyöty puoliksi. Jälkimmäinen olisi käytännössä muuttavan osapuolen edellisen asunnon vuokra puoliksi, koska omistusasunnon kulut eivät vesilaskun nousua lukuunottamatta olennaisesti muutu, mutta tuo toisen asunnon vuokra säästyy kokonaan.

Esim. A muuttaa 800/kk vuokra-asunnosta B:n omistamaan asuntoon, jonka vastike on 260 €. Jos A maksaa puolet vastikkeesta, hän säästää yhteen muuton seurauksena 670 euroa kuukaudessa ja B säästää 130 euroa. Jos A maksaa koko vastikkeen, niin hän säästää asumisessaan 260 euroa ja B säästää 540. Eli vaikka A maksaisi koko vastikkeen, niin tämän esimerkin luvuilla hänellä jää silti säästöön ja halutessaan vaikka sijoitettavaksi tuplasti enemmän kuin B:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.

Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.

Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?

Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.

Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?

(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)

Jos mies ei maksa käypää vuokraa (sama kuin asuntomarkkinoilla muutenkin), silloinhan sinä kerrytät hänen omaisuuttaan, koska hänellä jää rahaa säästöön enemmän kuin jos jatkaisi muualla asumista.

Samaa mieltä. Lähtökohtaisesti yhteen muuttaminen säästää molempien rahaa ja antaa molemmille mahdollisuuden käyttää näin säästetyt rahat haluamallaan tavalla. On jotenkin nurinkurinen ajatus, että kaikki taloudellinen hyöty pitäisi tulla sille osapuolelle, joka ei omista asuntoa.

Kyllä minä ainakin hyödyn joka kuukausi useamman sata euroa siitä, että mies asuu minun asunnossani ja maksaa puolet juoksevista kuluista. Osa minun rahansäästöstäni on tällä hetkellä lainan maksua, sen sijaan että kaikki säästöt menisivät jonnekin säästötilille.

Heh.

Otapa kynä ja paperia esiin ja tee vertaileva laskelma.

Mikä olisi tilanne, jos mies ostaisi sinulta 50% asunnostasi. Asuisitte siinä molemmat edelleen kuten nytkin ja laittaisitte puoliksi yhtiövastikkeen ja kaikki asumiskulut ja muut elämisen kulut.

MUTTA

Sinulla olisi iratainta pääomaa puolet asunnon hinnasta, jolla voisit ostaa pienemmän sijoitusasunnon tai osakkeita. Kartuttaisit varallisuutta ja voisit saada lisäksi vuotuista tuottoa sille sijoitetulle pääomalle esim 3-5% joka vuosi.

Nyt menetät tässä nykyjärjestelyssä sen verran rahaa koko ajan. Sen sijaan epäsuorasti lahjoitat miehelle sen verran rahaa jatkuvasti, kun hän saa pitää sen laskennallisen puolet asunnon hinnasta summan itsellään käytettäväksi tai sijoitettavaksi miten haluaa.

Kannattaa ihan oikeasti opetella talouasioista edes nämä alkeet, niin ei tule vedätetyksi.

Eri asia, jos valitsee tietoisesti sen, että antaa tuon taloudellisen hyödyn toiselle esim sitä vastaan, että mies ns maksaa luonnossa eli tekee kaikki kotityöt ja hoitaa lasta kotona ja antaa mahtavaa seksiä säännöllisesti ja näyttää hyvältä sinua miellyttääkseen.

Noita oma hyöty edellä kulkijoita riittää. Naiset taas ovat onnessaan parisuhteessa. Vuokrasopimus tai mies ruuat maksamaan. Tai sopimuspaperi, jossa mies hyväksyy, ettei mahdollisen eron tullessa voi vaatia osuutta asunnosta itselleen. Mies säästää joka tapauksessa oman asunnon vuokran verran.

Itse en ottaisi ketään vastaavassa tilanteessa. Siten välttyy ikäviltä seurauksilta.

Yleensäkin asuntoa hankkiessa tai sitä maksaessa pitää olla prosentuaalinen osuus kummallakin sen määrän mukaan, minkä asuntoon on sijoittanut.

Tuossa aloittajan tilanteessa voi haistaa palaneen käryä. Varoisin. Ota yhteys asianajajaan. Se on pieni kulu ja saat hyvät pitävät ohjeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi omaan 200 000 euron kaksioonsa miestä? 

Samaa ihmettelen, ei kuulosta todelliselta tilanteelta.

Olen eri, mutta ihan normaalia ainakin Helsingissä, missä asuminen on kallista.

Minulla oli 200 000 euroa maksanut kaksio velaksi ostettuna. Asuin siellä yksinhuoltajana lapseni kanssa.

Tapasin miehen, jolla 2 viikonlopoulasta. Mies muutti luoksemme ja ne viikonloppulapset myös. Niinpä meitä asui siinä kaksiossa pysyvästi 3 hlöä ja viikonloppuina 5 hlöä. Miehen mielestä hänen kuului maksaa asumisesta vain puolet vastikkeesta eli 100 euroa/kk. Sai melko halvalla kämpän itselleen ja lapsilleen siis.

Minulla meni hermo ahtauteen ja siitä tuli kovia riitoja, kun.mies ei ollut halukas hankkimaan yhdessä isompaa asuntoa. Menimme naimisiinkin noissa olosuhteissa (vaadin ja sain avioehdon).

Lopulta ostin kokonaan omilla rahoillani vähän isomman kolmion, johon muutettiin ja jossa on vähän isompi vastike n 350 euroa/kk. Mies maksaa siitä nyt n 180 euroa/kk omasta ja lastensa asumisesta.

Olen jo sopeutunut tilanteeseen, ajattelen niin, että en edes suunnittele yhteiseloa ns kuolemaan asti. Koen miehen hyötyvän minusta taloudellisesti aika paljon tuossa "puolet yhtiövastikkeesta"-mallissa.

Tämä on kauheaa. Kaksioissa 3 tai 5 henkilöä. Se on jo este

Vierailija kirjoitti:

Esim. A muuttaa 800/kk vuokra-asunnosta B:n omistamaan asuntoon, jonka vastike on 260 €. Jos A maksaa puolet vastikkeesta, hän säästää yhteen muuton seurauksena 670 euroa kuukaudessa ja B säästää 130 euroa. Jos A maksaa koko vastikkeen, niin hän säästää asumisessaan 540 euroa ja B säästää 260. Eli vaikka A maksaisi koko vastikkeen, niin tämän esimerkin luvuilla hänellä jää silti säästöön ja halutessaan vaikka sijoitettavaksi tuplasti enemmän kuin B:lle.

Korjattu kolmannen virkkeen luvut oikein päin.

Pointtina oli, että minusta on epäreilua vaatia ettei asunnon omistaja saisi hyötyä yhteenmuutosta tai hän kerryttää muka toisen kustannuksella röyhkeästi omaisuuttaan. Fakta kumminkin on, että lähes poikkeuksetta molemmat osapuolet hyötyvät yhteenmuutosta taloudellisesti, ja molemmilla on ihan yhtäläinen mahdollisuus kerryttää tällä säästöön jäävällä summalla omaisuuttaan - oli se omaisuus sitten kyseisen asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden, muiden sijoitusten tai vaikka säästötilin muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.

Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.

Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?

Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.

Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?

(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)

Jos mies ei maksa käypää vuokraa (sama kuin asuntomarkkinoilla muutenkin), silloinhan sinä kerrytät hänen omaisuuttaan, koska hänellä jää rahaa säästöön enemmän kuin jos jatkaisi muualla asumista.

Samaa mieltä. Lähtökohtaisesti yhteen muuttaminen säästää molempien rahaa ja antaa molemmille mahdollisuuden käyttää näin säästetyt rahat haluamallaan tavalla. On jotenkin nurinkurinen ajatus, että kaikki taloudellinen hyöty pitäisi tulla sille osapuolelle, joka ei omista asuntoa.

Kyllä minä ainakin hyödyn joka kuukausi useamman sata euroa siitä, että mies asuu minun asunnossani ja maksaa puolet juoksevista kuluista. Osa minun rahansäästöstäni on tällä hetkellä lainan maksua, sen sijaan että kaikki säästöt menisivät jonnekin säästötilille.

Tietysti molemmat säästää. Teillä mies todennäköisesti kuitenkin säästää moninkertaisesti sinuun verrattuna. Reiluus olisi sitä, että molemmat hyötyy järjestelystä edes suunnilleen yhtä paljon.

Ja toki lainan lyhentäminen (huom: pelkkä lyhennys, ei korko) on säästämistä siinä missä muukin säästäminen - en käsittääkseni ottanutkaan kantaa siihen mitä itse kukin sillä säästyvällä rahalla tekee. Ostakoon vaikka puutarhatonttuja jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meidän pojilla on omistusasunnot, joista lainaa. Avokit maksavat puolet yhtiövastikkeesta. Reilua, koska omaisuus kuitenkin kertyy miehille ja toisaalta avopuolisot pääsevät halvalla asumisen suhteen, koska eivät maksaa vuokraa vapailla markkinoilla yksin."

voi poikaparat, lienevät nuoria ja tuskin kummoisia tulojakaan (?) ja vielä tyttöystävät elätettävänä. Mielestäni ei ole reilua. Tyttöystävä joka maksaa puolet vastikkeesta saa joka kuukausi säästöön satoja euroja jotka muuten menisivät vuokraan (HKI:n ydin keskustassa vuokra voi helposti olla yli 1000 € kaksiosta joten säästänevät parhaassa tapauksessa enemmän kuin muutaman satasen.) Kysypäs paljon pojilla jää säästöön kuukaudessa? taitaa avokit saada sievoiset säätöt. Asuminen on pakollinen kulu ja ei ole itsestään selvyys että omansa saa pois vaikka omistusasuntoa yrittäisi joskus myydäkin. Lisäksi asunnon realisoiminen on hankalaa jos ei ole kuin yksi asunto, jossain tosiaan pakko asua. 

Mikä tuossa nyt on kauhisteltavaa? Kirjoittaja ei kertonut, ovatko tyttöystävät kuukauden vanhoja tuttavuuksia vai onko kyseessä vuosia kestänyt seurustelusuhde. Jos toinen maksaa puolet vastikkeesta, sähköstä, netistä, kotivakuutuksesta, ehkä sanomalehdestä, niin sehän on selvää säästöä asunnon omistajallekin. Luulisin, että tyttöystävät maksavat osuutensa ruuasta ja henk.koht. menonsa, joten eivät he elätettävinä ole. Ties vaikka tekevät vielä kaikki kotityötkin.

Tietysti se on säästöä pojillekin. Kyse on kuitenkin siitä, onko poikinen ja avokkien säästämät summat lainkaan kohtuullisia toisiinsa verrattuna. Vai onko sinun käsityksesi reilusta ruokakulujen jakamisesta se, että toinen ostaa satasella ruokaa ja toinen kaksi kurkkua? Siitähän tässä on olennaisesti kyse. On yksi asia todeta että molemmat maksaa edes jotain, ja tyystin toinen asia pohtia onko kulut jaettu tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin puolet vastikkeesta. Ja tietysti ruoka jne kulut myös puoliksi.

Hiukan vastaava tilanne myös minulla. Vastike n. 500e, ajattelin että nainen maksaisi siis siitä puolet. En mitenkään voi vaatia häntä osallistumaan oman lainani maksuun.

M

Olet varmaan laskenut tuohon vastikkeeseen hoitovastikkeen lisäksi myös remonttilainat. Millä logiikalla naisen pitäisi maksaa taloyhtiösi remonteista puolet, jos kerta ei sinun lainastakaan?

Nämä on hankalia. Pelkkä puolet vastikkeesta on kyllä liian vähän. Lähtisin puolet vastaavan kokokämpän vuokra-summasta liikkeelle ja siitä sitten hiukan rakkausalennusta.

300 on varmaan aika järkevän kuuloinen tässä. Äijällä ei ole suhdanneriskiä eikä omaisuus jumissa ja periaatteessa paremmassa tilanteessa säästää muuten.

Olettamuksessa muut kulut tasan ja päämääränä tasapuolisuus.

Ja oikeasti kannattaa hakea ketju, jossa tilanne käänteinen. Asenteiden ero vastauksissa on hurja.