Mies muuttaisi omistusasuntooni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi omaan 200 000 euron kaksioonsa miestä? 

Samaa ihmettelen, ei kuulosta todelliselta tilanteelta.

Olen eri, mutta ihan normaalia ainakin Helsingissä, missä asuminen on kallista.

Minulla oli 200 000 euroa maksanut kaksio velaksi ostettuna. Asuin siellä yksinhuoltajana lapseni kanssa.

Tapasin miehen, jolla 2 viikonlopoulasta. Mies muutti luoksemme ja ne viikonloppulapset myös. Niinpä meitä asui siinä kaksiossa pysyvästi 3 hlöä ja viikonloppuina 5 hlöä. Miehen mielestä hänen kuului maksaa asumisesta vain puolet vastikkeesta eli 100 euroa/kk. Sai melko halvalla kämpän itselleen ja lapsilleen siis.

Minulla meni hermo ahtauteen ja siitä tuli kovia riitoja, kun.mies ei ollut halukas hankkimaan yhdessä isompaa asuntoa. Menimme naimisiinkin noissa olosuhteissa (vaadin ja sain avioehdon).

Lopulta ostin kokonaan omilla rahoillani vähän isomman kolmion, johon muutettiin ja jossa on vähän isompi vastike n 350 euroa/kk. Mies maksaa siitä nyt n 180 euroa/kk omasta ja lastensa asumisesta.

Olen jo sopeutunut tilanteeseen, ajattelen niin, että en edes suunnittele yhteiseloa ns kuolemaan asti. Koen miehen hyötyvän minusta taloudellisesti aika paljon tuossa "puolet yhtiövastikkeesta"-mallissa.

Miten te saatte siitä kaksiosta molempien kodin? Miten saat edes tilaa miehen vaatteille ja harrastusvälineille, entä yhdellekään huonekalulle? Entä itsellenne? Minusta on huono idea muuttaa toisen jo asuttamaan kaksioon ellei olla alle 30v ja sopeutuvaisia luonteeltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.

Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.

Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?

Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.

Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?

(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)

Jos mies ei maksa käypää vuokraa (sama kuin asuntomarkkinoilla muutenkin), silloinhan sinä kerrytät hänen omaisuuttaan, koska hänellä jää rahaa säästöön enemmän kuin jos jatkaisi muualla asumista.

Vastauksia vielä tuohon suhteen laatuun! Tosiaan ei olla montaa kk seurusteltu, mutta kun tilanne on se että hän tuli ulkomailta takaisin Suomeen jäädäkseen ja tämän takia hänellä ei ole omaa asuntoa vaan muutti takaisin vanhempien luokse kun tuli Suomeen. Ennen kuin hän ehti löytää omaa asuntoa niin aloimme olemaan todella tiiviisti yhdessä ja käytännössä hän asuu jo luonani, niin se oman asunnon etsiminen on hieman jäänyt... Ollaan kyllä tosissaan yhdessä ja ainakin näin alkuvaiheessa tuntuu että olisi löytänyt "sen oikean". Eli suhde on kyllä sillä pohjalla että tarkoitus olisi olla vakavasti yhdessä pidempään, mutta ikinähän ei tiedä mitä vastaan tulee. Mies voisi kyllä ostaa asunnosta puolet, kun on ollut hetken taas töissä ja saanut kerrytettyä taloutensa kuntuun (ulkomaan reissulla kävi muutama juttu, johon meni rahaa enemmän kun oli arvioitu). Omasta puolestani en halua tosiaan mieheltä mitään "ryöstää" vaan haluan että saisimme elettyä niin että se olisi kummallekin reilua :)

AP

Vierailija kirjoitti:

Sähköt maksamme kuka nyt ehtii ensin paperilaskun avata...  

Minusta tällaiset sopimukset ovat jotenkin outoja. Entä jos se toinen ei koskaan "ehdi"?

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia vielä tuohon suhteen laatuun! Tosiaan ei olla montaa kk seurusteltu, mutta kun tilanne on se että hän tuli ulkomailta takaisin Suomeen jäädäkseen ja tämän takia hänellä ei ole omaa asuntoa vaan muutti takaisin vanhempien luokse kun tuli Suomeen. Ennen kuin hän ehti löytää omaa asuntoa niin aloimme olemaan todella tiiviisti yhdessä ja käytännössä hän asuu jo luonani, niin se oman asunnon etsiminen on hieman jäänyt... Ollaan kyllä tosissaan yhdessä ja ainakin näin alkuvaiheessa tuntuu että olisi löytänyt "sen oikean". Eli suhde on kyllä sillä pohjalla että tarkoitus olisi olla vakavasti yhdessä pidempään, mutta ikinähän ei tiedä mitä vastaan tulee. Mies voisi kyllä ostaa asunnosta puolet, kun on ollut hetken taas töissä ja saanut kerrytettyä taloutensa kuntuun (ulkomaan reissulla kävi muutama juttu, johon meni rahaa enemmän kun oli arvioitu). Omasta puolestani en halua tosiaan mieheltä mitään "ryöstää" vaan haluan että saisimme elettyä niin että se olisi kummallekin reilua :)

AP

Eikö se mies voisi nyt alkuun vaan jatkaa majailuaan sekä sinun että vanhempiensa luona. Saisitte rauhassa miettiä asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi reiluinta ratkaista seuraava tilanne:

Olemme suunnitelleet että mies muuttaisi minun omistusasuntooni, mutta ei toistaiseksi osta siitä itselleen puolikasta. Maksan tällä hetkellä lainaa 400 €/kk ja vastike on 250 €/kk. Mikä olisi reilu summa mitä miehen pitäisi maksaa asumisesta? Olisiko reilua että mies maksaa vastikkeen ja minä lainani? Tuntuisi epäreilulta pyytää mieheltä 325 euroa/kk eli puolet asumismenoistani, koska kerrytän lainalla kuitenkin vain omaisuutta itselleni? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja miten olette sen ratkaisseet, olisi kiva kuulla eri näkemyksiä asiaan.

Olen myös kuullut että jos mies maksaisi tililleni esim 300 e /kk niin jos tulisi ero niin hän voisi näillä osoittaa että on maksanut minulle asunnosta ja vaatia omistusosuutta? Vai onko tämä ihan vain pelottelua...

Älä anna sen muuttaa. Et saa sitä  sieltä sitten ulos millään jos menee välit. Ihan omasta kokemuksesta varoitan.

Molempien menoista ensin tarkka kirjanpito muutaman kuukauden ajalta ja kirjanpidon tarkka tutkiminen. Kumpikin erottelee henkilökohtaiset menot. Paljonko jää yhteisiä menoja? Ne puoliksi.

Yksinkertaisinta taitaisi olla, että molemmat asuvat omissa asunnoissaan siihen asti, kunnes avioituvat. Silloin lienee myös isomman asunnon hankinta ajankohtainen. Yhteinen laina yhteiset kulut puoliksi.

Minusta puolet vastikkeesta on ap:n kannalta kohtuuton, etenkin kun vastike on noin pieni. Meillä mies maksoi koko vastikkeen kunnes ostettiin yhteinen. Se oli minusta win-win molemmin puolin: ei sillä saunallisen kaksion kokonaisella vastikkeella olisi saanut pk-seudulta vuokrattua edes puolikasta miniyksiötä.

Omistusasumisessa on muitakin kuluja kuin vastike - myös esim. remontit ja mahdollinen asunnon arvon lasku ovat omistusasumiseen kuuluvia riskejä ja kuluja. Lainastakin ainoastaan lyhennysosa kerryttää omaisuutta, korko on itseasiassa (lainalla ostetun) omistusasunnon kustannus ihan samalla tavalla kuin vastikekin. Vuokra-asumisessa nämä kulut katetaan vuokralla, ja siksi vuokra on moninkertainen vastikkeeseen nähden. Kummassakaan asumismuodossa ei kuitenkaan ole mahdollista välttyä asumisen todellisilta kustannuksilta. Jostain syystä nämä vastikkeenpuolittajat kuitenkin kuvittelevat voivansa asua jonkun toisen siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Koko idea on minusta huono, anteeksi vain. Ehdotan että asutte omissa asunnoissanne, tapailette ja muutatte myöhemmin varojen salliessa isompaan yhteiseen asuntoon, jos vielä olette yhdessä.

Mä olen tästä täysin eri mieltä! Kannattaisiko elää tässä hetkessä eikä sitku? Sitä kun ei välttämättä koskaan tule koska elämässä voi sattua mitä vaan. Eikä niitä asuntoja valitettavasti niin vaan myydä. Toisissa paikoissa kauppa ei juuri käy.

Vierailija kirjoitti:

Miten te saatte siitä kaksiosta molempien kodin? Miten saat edes tilaa miehen vaatteille ja harrastusvälineille, entä yhdellekään huonekalulle? Entä itsellenne? Minusta on huono idea muuttaa toisen jo asuttamaan kaksioon ellei olla alle 30v ja sopeutuvaisia luonteeltaan. 

Eikö yhteenmuuttamisessa ole useinkin tämä ongelma, miten saada molempien huonekalut ja astiat ym sovitettua yhteen? Sehän vaatii joustoa puolin ja toisin. Ei isompi asunto sitä sinänsä ratkaise koska yleensä niitä isoja huonekaluja tarvitaan vain yhdet. Ja esim mun kaksion makkarissa oli niin paljon seinätilaa että laitoimme sinne uusia vaatekaappeja. Hyvin sai molempien vaatteet mahtumaan. Ylimääräiset huonekalut myytiin. Ne pidettiin jotka oli sopivammat. Ei ne asunnossa jo olevat automaattisesti ole ne paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.

Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.

Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?

Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.

Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?

(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)

Jos mies ei maksa käypää vuokraa (sama kuin asuntomarkkinoilla muutenkin), silloinhan sinä kerrytät hänen omaisuuttaan, koska hänellä jää rahaa säästöön enemmän kuin jos jatkaisi muualla asumista.

Samaa mieltä. Lähtökohtaisesti yhteen muuttaminen säästää molempien rahaa ja antaa molemmille mahdollisuuden käyttää näin säästetyt rahat haluamallaan tavalla. On jotenkin nurinkurinen ajatus, että kaikki taloudellinen hyöty pitäisi tulla sille osapuolelle, joka ei omista asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi omaan 200 000 euron kaksioonsa miestä? 

Samaa ihmettelen, ei kuulosta todelliselta tilanteelta.

Olen eri, mutta ihan normaalia ainakin Helsingissä, missä asuminen on kallista.

Minulla oli 200 000 euroa maksanut kaksio velaksi ostettuna. Asuin siellä yksinhuoltajana lapseni kanssa.

Tapasin miehen, jolla 2 viikonlopoulasta. Mies muutti luoksemme ja ne viikonloppulapset myös. Niinpä meitä asui siinä kaksiossa pysyvästi 3 hlöä ja viikonloppuina 5 hlöä. Miehen mielestä hänen kuului maksaa asumisesta vain puolet vastikkeesta eli 100 euroa/kk. Sai melko halvalla kämpän itselleen ja lapsilleen siis.

Minulla meni hermo ahtauteen ja siitä tuli kovia riitoja, kun.mies ei ollut halukas hankkimaan yhdessä isompaa asuntoa. Menimme naimisiinkin noissa olosuhteissa (vaadin ja sain avioehdon).

Lopulta ostin kokonaan omilla rahoillani vähän isomman kolmion, johon muutettiin ja jossa on vähän isompi vastike n 350 euroa/kk. Mies maksaa siitä nyt n 180 euroa/kk omasta ja lastensa asumisesta.

Olen jo sopeutunut tilanteeseen, ajattelen niin, että en edes suunnittele yhteiseloa ns kuolemaan asti. Koen miehen hyötyvän minusta taloudellisesti aika paljon tuossa "puolet yhtiövastikkeesta"-mallissa.

Sinua käytetään röyhkeästi hyväksi, mutta ilmeisesti tiesit sen jo.

Meidän pojilla on omistusasunnot, joista lainaa. Avokit maksavat puolet yhtiövastikkeesta. Reilua, koska omaisuus kuitenkin kertyy miehille ja toisaalta avopuolisot pääsevät halvalla asumisen suhteen, koska eivät maksaa vuokraa vapailla markkinoilla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojilla on omistusasunnot, joista lainaa. Avokit maksavat puolet yhtiövastikkeesta. Reilua, koska omaisuus kuitenkin kertyy miehille ja toisaalta avopuolisot pääsevät halvalla asumisen suhteen, koska eivät maksaa vuokraa vapailla markkinoilla yksin.

Poikiasi viilataan linssiin, mutta eihän se minulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi omaan 200 000 euron kaksioonsa miestä? 

Samaa ihmettelen, ei kuulosta todelliselta tilanteelta.

Olen eri, mutta ihan normaalia ainakin Helsingissä, missä asuminen on kallista.

Minulla oli 200 000 euroa maksanut kaksio velaksi ostettuna. Asuin siellä yksinhuoltajana lapseni kanssa.

Tapasin miehen, jolla 2 viikonlopoulasta. Mies muutti luoksemme ja ne viikonloppulapset myös. Niinpä meitä asui siinä kaksiossa pysyvästi 3 hlöä ja viikonloppuina 5 hlöä. Miehen mielestä hänen kuului maksaa asumisesta vain puolet vastikkeesta eli 100 euroa/kk. Sai melko halvalla kämpän itselleen ja lapsilleen siis.

Minulla meni hermo ahtauteen ja siitä tuli kovia riitoja, kun.mies ei ollut halukas hankkimaan yhdessä isompaa asuntoa. Menimme naimisiinkin noissa olosuhteissa (vaadin ja sain avioehdon).

Lopulta ostin kokonaan omilla rahoillani vähän isomman kolmion, johon muutettiin ja jossa on vähän isompi vastike n 350 euroa/kk. Mies maksaa siitä nyt n 180 euroa/kk omasta ja lastensa asumisesta.

Olen jo sopeutunut tilanteeseen, ajattelen niin, että en edes suunnittele yhteiseloa ns kuolemaan asti. Koen miehen hyötyvän minusta taloudellisesti aika paljon tuossa "puolet yhtiövastikkeesta"-mallissa.

Sinua käytetään röyhkeästi hyväksi, mutta ilmeisesti tiesit sen jo.

Tän kommentin lukeminen on niin tuskallista, että ihan tulee kyyneleet silmiin. Tilanteeseen tottuu niin helposti ja alkaa sulkea silmänsä epäreiluuden tunteelta, koska siitä tulee vain riitaa. Ainoa mikä auttaa suhtautumaan on tuo ajatus, että "eroan sitten myöhemmin".

T. Se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kovasti vastauksista!

Lähtökohtainen ajatus minulla olisi ollut että mies maksaa vastikkeen ja minä lainan, mutta aloin nyt myös pohtimaan että tosiaan kun se laina ei kokonaisuudessaan oli asumiskulu, vaan maksan "omaa takaisin". Pitää vielä keskustella miehen kanssa mikä on hänestä reilua, hän ehdotti että minä lasken aluksi kuluja ja teen ehdotuksen. Mutta kiitos vielä näkemyksistä, avasi uutta ajateltavaa

AP

Asiaan vaikuttaa paljon myös se, kuinka tiukka taloustilanne teillä on ja miten tarkkoja oikeasti olette rahan suhteen. Realistiset asumiskuluthan tässä tapauksessa ovat vastike, vesi- ja sähkömaksut, netti, vakuutukset ja mahdollisesti lainan korot. Itse omistan asuntomme ja mies maksaa noista puolet. Itse maksan sitten lainan lyhennyksen, joka tietenkin jää minun omaisuudekseni.

Meillä yksi huomioitu asia on se, että mies syö huomattavasti enemmän kuin minä. Sen vuoksi hän myös maksaa hieman enemmän ruokakustannuksista kuin minä. Käytännössä olemme laskeneet summittaiset kuukausimenot, joiden mukaan molemmat laitamme yhteiselle taloustilille kuukaudessa tietyt summat rahaa. Mies enemmän ja minä vähemmän. Siitä rahasta maksetaan sitten vastike, asuntoon liittyvät laskut ja ruokaostokset. Minä maksan lainan lyhennyksen itse omalta tililtäni. Tuossa on sekin hyvä puoli, että taloustilille laitettujen rahojen jälkeen tiedän, että esimerkiksi kuukauden ruokakulut menevät sieltä ja omalle tilille jäävistä rahoista ei kovin paljoa mene enää elämiseen liittyviä maksuja.

Kannattaa myös huomioida, että jaolla "toinen maksaa asumisen ja toinen ruuat" voi tilanne lopulta olla se, että kumpikin maksaa saman verran kokonaiskuluista ja käytännössä ruokia maksava välillisesti osallistuu sen toisen lainan maksamiseen.

"Meidän pojilla on omistusasunnot, joista lainaa. Avokit maksavat puolet yhtiövastikkeesta. Reilua, koska omaisuus kuitenkin kertyy miehille ja toisaalta avopuolisot pääsevät halvalla asumisen suhteen, koska eivät maksaa vuokraa vapailla markkinoilla yksin."

voi poikaparat, lienevät nuoria ja tuskin kummoisia tulojakaan (?) ja vielä tyttöystävät elätettävänä. Mielestäni ei ole reilua. Tyttöystävä joka maksaa puolet vastikkeesta saa joka kuukausi säästöön satoja euroja jotka muuten menisivät vuokraan (HKI:n ydin keskustassa vuokra voi helposti olla yli 1000 € kaksiosta joten säästänevät parhaassa tapauksessa enemmän kuin muutaman satasen.) Kysypäs paljon pojilla jää säästöön kuukaudessa? taitaa avokit saada sievoiset säätöt. Asuminen on pakollinen kulu ja ei ole itsestään selvyys että omansa saa pois vaikka omistusasuntoa yrittäisi joskus myydäkin. Lisäksi asunnon realisoiminen on hankalaa jos ei ole kuin yksi asunto, jossain tosiaan pakko asua. 

Minä laskisin juoksevat kulut yhteensä ja laittaisin ne puoliksi, eli vesi, sähkö, vastikkeet ja kotivakuutus. Korottaisin omaa lainan maksuerääni sillä summalla mitä mies minulle maksaa. Minun lainani lyhenee nopeammin ja mies saa asua edullisesti ja kerätä vaikka säästöjä yhteistä asuntoa varten.

Ruuat myös puoliksi tietenkin.

WIN-WIN tilanne molemmille!!

Vierailija kirjoitti:

"Meidän pojilla on omistusasunnot, joista lainaa. Avokit maksavat puolet yhtiövastikkeesta. Reilua, koska omaisuus kuitenkin kertyy miehille ja toisaalta avopuolisot pääsevät halvalla asumisen suhteen, koska eivät maksaa vuokraa vapailla markkinoilla yksin."

voi poikaparat, lienevät nuoria ja tuskin kummoisia tulojakaan (?) ja vielä tyttöystävät elätettävänä. Mielestäni ei ole reilua. Tyttöystävä joka maksaa puolet vastikkeesta saa joka kuukausi säästöön satoja euroja jotka muuten menisivät vuokraan (HKI:n ydin keskustassa vuokra voi helposti olla yli 1000 € kaksiosta joten säästänevät parhaassa tapauksessa enemmän kuin muutaman satasen.) Kysypäs paljon pojilla jää säästöön kuukaudessa? taitaa avokit saada sievoiset säätöt. Asuminen on pakollinen kulu ja ei ole itsestään selvyys että omansa saa pois vaikka omistusasuntoa yrittäisi joskus myydäkin. Lisäksi asunnon realisoiminen on hankalaa jos ei ole kuin yksi asunto, jossain tosiaan pakko asua. 

Velan lyhentäminen on säästämistä.