Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaisi omistusasuntooni
05.05.2017 |
Miten olisi reiluinta ratkaista seuraava tilanne:
Olemme suunnitelleet että mies muuttaisi minun omistusasuntooni, mutta ei toistaiseksi osta siitä itselleen puolikasta. Maksan tällä hetkellä lainaa 400 €/kk ja vastike on 250 €/kk. Mikä olisi reilu summa mitä miehen pitäisi maksaa asumisesta? Olisiko reilua että mies maksaa vastikkeen ja minä lainani? Tuntuisi epäreilulta pyytää mieheltä 325 euroa/kk eli puolet asumismenoistani, koska kerrytän lainalla kuitenkin vain omaisuutta itselleni? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja miten olette sen ratkaisseet, olisi kiva kuulla eri näkemyksiä asiaan.
Olen myös kuullut että jos mies maksaisi tililleni esim 300 e /kk niin jos tulisi ero niin hän voisi näillä osoittaa että on maksanut minulle asunnosta ja vaatia omistusosuutta? Vai onko tämä ihan vain pelottelua...
Kommentit (169)
]Minulla on velattomat omistusasunto ja yksi sijoitusasunto. Haluan muuttaa yhteen naiseni kanssa hänen omistusasuntoonsa, josta hän maksaa vastiketta 200 euroa ja lainakuluja 400 euroa. Voinko siis muuttaa sinne niin, että maksan vain puolet vastikkeesta eli 100 euroa?
-Toki voit, jos nainen on niin tyhmä, että suostuu tuohon.
Kommentti tuohon: tämän keskustelun perusteella hän todellakin on niin tyhmä. Joten neuvottele kaupanpäällisiksi seksiä joka päivä ja että kotityöt tekee nainen. Se siivoaa ja tekee ruuat, jonka oma koti se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yleensäkään kannata muuttaa yhteen, varsinkaan pieneen asuntoon, jatkakaa seurustelua omissa asunnoissa asuen.
Kämppikseltä pyydetään vuokraa, puolisolta jonka kanssa olleen yhteinen "perhe" omilla talouksilla pyydetään vain puolet vastikkeesta. Määrittele siis ensin suhteenne.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.
Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.
Tuossa on kyse teidän suhteestanne. Jos olette yhteinen yksikkö, joka suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, niin otat miehen vastikkeen hinnalla sisään. Tai ehkä mies voi maksaa koko vastikkeenkin.
Mutta jos on kyse "jostain" miehestä, joka on "ihan kiva", niin otat häneltä vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.
Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.
Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?
Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.
Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?
(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolet vastikkeesta on reilua.
Mutta jos haluat hyötyä miehen asumisesta niin 300 euroa.
Siinä toki on se pointti, että jos asutte kauan yhdessä, voi mies vaatia kämpästä ositusta sen suhteessa mitä on maksanut.
Miksi kukaan haluaisi omaan 200 000 euron kaksioonsa miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä kumppaniltani vuokraa vaatisi, kun hän ystävällisesti sopeutuisi minun elämäntyyliini. Eli vain vastike ja asumiskulut puoliksi, laina sinun maksettavaksesi.
Siis hetkinen, että mies maksaa naisen elämisen asunnossa ja puolet ruoista?
No huh, huh.
Asuntolaina kerryttää naisen omaisuutta, ei todellakaan ole elämiskustannuksia ja verrattavissa ruokaan sekä vastikkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi omaan 200 000 euron kaksioonsa miestä?
Samaa ihmettelen, ei kuulosta todelliselta tilanteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastikkeesta on reilua.
Mutta jos haluat hyötyä miehen asumisesta niin 300 euroa.
Siinä toki on se pointti, että jos asutte kauan yhdessä, voi mies vaatia kämpästä ositusta sen suhteessa mitä on maksanut.
No ei todellakaan voi vaatia osuutta asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni omistaa hyvällä sijainnilla olevan tontin, jossa on monta rakennuspaikkaa ja jonka arvo on n 400 000 euroa. Hän ei halua myydä sitä vielä, koska sen arvo nousee lähivuosina ympäristön kaavoituksen vuoksi. Hän on muuttamassa minun kaksiooni, jonka olen ostanut velaksi 200 000 eurolla ja jonka vastike on 200 euroa.
Onko mielestänne todellakin oikein, että miehen henkilökohtaisen valinnan vuoksi - hän on sijoittanut rahansa sen sijaan, että käyttäisi ne asumiseensa kuten minä - mies pääsisi luokseni asumaan 100 eurolla/kk ja odottelemaan sijoituksensa kypsymistä? Ilman minua hän joutuisi asumaan joka tapauksessa jossain, vaikka halvimmillaan vuokrayksiössä n 600 euron kk-vuokralla.
Ei todellakaan ole oikein. Erikoinen tilanne muutenkin, miksei hän asu siellä missä nytkin?
Koska haluamme muuttaa yhteen tietenkin.
Miksi tämä yjtäkkiä ei olekaan reilua näin päin? Siksikö, että halvalla aduja on mies?
(Ei se minustakaan ole oikein, mutta mies itse väittää, että hänelle kuuluu maksaa vain puolet yhtiövastikkeestani tai hän maksaa minulle omaisuuden kartutusta asuntolainasta eli käyttää samoja perusteluja kuin te täällä)
No niin se menee. Jos koet sen miehen muuton kotiisi rasitteena, ette muuta sinun kotiisi vaan jatkatte tapailua kahden kodin asukkeina tai muutatte uuteen, yhteiseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tuollaisen takia alkaa pihiksi? Maksa sinä kämppää ja mies ostaa vaikka ruuat.
Eijeiejieeei. Tuolla ratkaisulla te tai paremminkin sinä syötte pahimmillaan kohta pelkkää kaurapuuroa ja biojäteastoista kerättyjä elintarvikkeita. Kunnon sopimus pitää tehdä jossa määritellään oikeasti mikä korvaa asumisen.. Toki sekin katsotaan sulle veronalaiseksi vastikkeeksi. Nykysin on melko tarkaksi mennyt, kun talkoissa saatu ruokakin pitäisi sen syöneen ilmoittaa verottajalle.
Miettikääpä vähän noita vuokrasopimusehdotuksianne. Jos parisuhde karahtaa kiville, niin ex kumppani jää edelleen asumaan vuokrasopparin perusteella ja asuu vähintään irtisanomisajan eli 3 ta 6kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO ok, jos mies omistaa maita ja mantuja sekä odottelee omien sijoitustensa kasvua, niin sitten miehen voisi kyllä olettaa maksavan vastikkeen kokonaan.
Silloinhan te molemmat ""odottelette" sijoitusten kasvua omilla saroillanne.
Niin, tehän olette perhe kun muutatte yhteen. Mitään tukia ei mistään tule tietenkään, niin kuin joku ehdotti.
Ei vaikka olisi vuokrasopimus. Eikö siitä lehdessä ole ollut paljon juttua...
Mikä sitten on suhteenne laatu? Se on todella hyvä kysymys (joku kirjoittikin).
Yhdessä eteenpäin tulevaisuuteen vai kämppismeno...
Kuinka pitkäikäiseksi tätä asumisjärjestelyä on kaavailtu?
Itse ajattelen niin, että maksaisin vaikka mieluummin 700€ puolisolleni, kuin 700€ tuntemattomalle vuokranatajalle.
Puolisolla menee laina+vastike yhteensä n. 700€/kk. Maksan nyt 350 € kuukaudessa. Sähköt maksamme kuka nyt ehtii ensin paperilaskun avata... Taloustili sähkölaskua, ruokaostoksia ja vastaavia varten meidän on pitänyt avata jo pitkään, mutta aikataulu syistä on ollut vaikea päästä yhdessä aukioloaikana pankkiin, joten se on jäänyt ja maksamme miten sattuu kumpikin. Koskaan ei ole tullut riitaa rahasta, joten oikeastaan emme tarvitse edes tuota ylimääräistä tiliä.
Entinen vuokra-asuntoni oli 750€/kk ja maksoin sitä yksin, joten nyt kun maksan puolet puolison asunnosta, jää minulle joka kuukausi jää säästöön 400 euroa. Eli ihan mukavasti minä tässä kerrytän omaisuuttani, kun taas puolisolleni maksan eli "kerrytän hänen omaisuuttaan" vain 350€/kk, joka menee suoraan hänellä asuntoon, eikä kasva korkoa, toisin kuin minun 400€ jotka voin sijoittaa. Toki hienoa jos puoliso voi tämän nykyisen asunnon joskus myydä voitolla eteenpäin, ja saada tätä kautta sijoitukselleen tuoton, mutta ei se ole itsestään selvyys. Mieluummin puolisolleni maksan 350€ kuin voittoa tekevälle vuokranantajalle 750€.
Minusta kumppani on väärä jos rahasta tulee kinaa. Jos tuntuu ettet voisi "kerryttää kumppanin omaisuutta" ihan vaan hyvää hyvyyttäsi, ei kannata jatkaa juttua pidemmälle. Enkä myöskään suosittele muuttamaan yhteen, ennen kuin luottamusta on sen verran, ettei näitä asioita tarvitse pelätä.
Tietty järki päässä, jos tulee halvemmaksi asua eri asunnoissa ja saat omaa omaisuuttasi kerrytettyä, kun asut vuokralla ja puolison kanssa erikseen, niin sitten kannattaa toki tehdä niin. Ja kun menee naimisiin kannattaa tehdä avioehto ja testamentti samalla. Kun ostatte asunnon, omistus järjestetään sijoitetun rahan suhteessa ja sopimukset valmiiksi siitä, miten myynti hoidetaan kun ero tulee. Ei se ole oikeasti niin vaikeaa.
ja sille joka kirjoitti että mies ei voi vaatia puolia asunnosta...
Niin, kyllä vaan nykypäivänä voi. Avloliitto rinnastetaan pitkällä juoksulla avioliittoon ja jos mies maksaa puolet lainasta sekä yhtiövastikkeesta niin oikeus voi katsoa, että on maksanut puolet asunnon käyväsrtä arvosta. Toki pitää olla maksukuitit olla ja oikeusprosessi käydä. Mutta näin se kyllä on mennyt joissain tapauksissa.
Koko idea on minusta huono, anteeksi vain. Ehdotan että asutte omissa asunnoissanne, tapailette ja muutatte myöhemmin varojen salliessa isompaan yhteiseen asuntoon, jos vielä olette yhdessä.
Kiitos kovasti vastauksista!
Lähtökohtainen ajatus minulla olisi ollut että mies maksaa vastikkeen ja minä lainan, mutta aloin nyt myös pohtimaan että tosiaan kun se laina ei kokonaisuudessaan oli asumiskulu, vaan maksan "omaa takaisin". Pitää vielä keskustella miehen kanssa mikä on hänestä reilua, hän ehdotti että minä lasken aluksi kuluja ja teen ehdotuksen. Mutta kiitos vielä näkemyksistä, avasi uutta ajateltavaa
AP
Minusta on, jos sinulle on ok, että hän muuttaa luoksesi. Jos ei ole ok niin sitten mietitte toisen ratkaisun.
Ja joku kirjoitti tuosta kateudesta. Minä näen parisuhteen elämänkestävänä ja yhteisenä, joten mielestäni on ok, että toinen säästää meidän tulevaa yhteistä asuntoa varten sen sijaan, että maksaisi minulle vuokraa. Minusta se on mukavampi ja reilumpi ajatus.