Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaisi omistusasuntooni
05.05.2017 |
Miten olisi reiluinta ratkaista seuraava tilanne:
Olemme suunnitelleet että mies muuttaisi minun omistusasuntooni, mutta ei toistaiseksi osta siitä itselleen puolikasta. Maksan tällä hetkellä lainaa 400 €/kk ja vastike on 250 €/kk. Mikä olisi reilu summa mitä miehen pitäisi maksaa asumisesta? Olisiko reilua että mies maksaa vastikkeen ja minä lainani? Tuntuisi epäreilulta pyytää mieheltä 325 euroa/kk eli puolet asumismenoistani, koska kerrytän lainalla kuitenkin vain omaisuutta itselleni? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja miten olette sen ratkaisseet, olisi kiva kuulla eri näkemyksiä asiaan.
Olen myös kuullut että jos mies maksaisi tililleni esim 300 e /kk niin jos tulisi ero niin hän voisi näillä osoittaa että on maksanut minulle asunnosta ja vaatia omistusosuutta? Vai onko tämä ihan vain pelottelua...
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastikkeesta kuulostaa ratkaisulta, johon minäkin päätyisin.
Mitäpä jos molemmilla olisi omistusasunto, vaikka kaksio, jossa vastike 200 euroa. Sitten toinen muuttaa toisen luokse. Laittaa oman asuntonsa vuokralle ja tienaa esim 700 euroa vupkrana ja maksaa sille toiselle, jonka luokse muuttaa, puolet bastikkeesta eli 100 euroa... Ei kuulosta reilulta, eihän?
Eli unohtakaa vastikkeet. Ainoa oikeudenmukainen tapa on määritellä laskennallinen puolet vaihtoehtoisen asunnon vuokrasta, jossa se toinen joka tapauksessa asuisi ja maksaa se.No justiinsa, nainen asuisi itse Westendiläisessä omakotitalossa, jossa maksaisi 2000€/kk lainanlyhennystä ja 800€/kk vastiketta, hän muuttaa kuitenkin sen sijaan uuden jännämiehen Kallion 13m2 luukkuun, jossa vuokra 250€/kk, nainen maksaa tietenkin miehelle 400-1400€/kk, sen mukaan, mitä laskennallisesti käyttäisi muuten.
Tai mies olisi koditon ja ei maksaisi mitään minnekään, muuttaa kuitenkin jännänaisen Ullanlinnan kolmioon asumaan. Mies ei maksa mitään, koska 0/2=0 ja nainen maksaa omat 1600€/kk asumiskulut itsekseen.
Vai osoittaako tilastokeskus jonkun mediaanikämpän, jonka oletettujen asumiskustannusten mukaan menot lasketaan?
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Terve vaan. Tietysti katsotaan sen asunnonm vuokra-arvon mukaan johon on muuttamassa. Eli jos tässä tapauksessa naisen kämpän vuokra markkinoilla olisi vaikka 700eur, niin miehen osuus olisi 350 eur. Ja mielestäni tästä tietysti otetaan hioukan pois kumppaneita kun ollaan. Mutta pelkän vastikkeen jakamisen pitäminen taloudellisesti tasapuolisena osoittaa vain kokemattomuuden talous asioiden laskemisessa.
Entä jos nainen omistaa kämpän kokonaan, onko silloin ok, että mies maksaa vain puolet vastikkeesta. Naisella on mahdollisesti satoja tuhanisa kiinni asunnossa ja mies pääsee parilla satasella?Sillä pääomalla on oma merkitys laskelmaan.
Parhaiten asian avasi viesti, jossa ehdotettiin, että miehellä on myös kämppä, jonka vuokraa ulos. Kuvittele molempien kämppien vuokra-arvoksi tonni, vastikkeeksi 250 ja lainakuluksi 500.
Onko reilua, että naisen kulut on
500+125 eli 625 eur. Mies maksaa omasta kämpästään 750 (250+500) ja vovaimon kämpästä 125. eli yhteensä 875. Hän kuitenkin saa tonnin vuokratulon eli jää plussalle 125 eur samalla kun se nainen maksoi 625eur...
Molemmat asuu samantasoisessa kämpässä ja molemmilla lainat lyhenee samaan tahtiin. Miehellä vaan jää 600 ennemän muihin säästöihin.Fiksuin tapa rakkauskerroin * vuokrahinta. Eli yllä olevassa esimerkissä vaikkapa 0.8 * 500 eur = 400 eur.
Silloin alettaisiin olla oikeassa mittakaavassa.
Se, että alkaa vaatia puolisolta vuokraa osoittaa lähinnä kokemattomuuden "ihmissuhde asioissa". Ei taida kovin moni parisuhde niistä lähtökohdista lentoon lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja sillä, että ukolla ei ole sitä vuokrakämppää ei muuta laskelmaa - naisen asunnossa kiinni olevalla pääomalle on kohtuullista laskea vaihtoehtoiskustannus.
Meinaat tosiaan, ettei se muuta tilannetta tosielämässä? Meitä ei nyt kiinnosta sinun merkonomin laskelmasi, vaan se, miten suhde todellisuudessa saadaan pelaamaan niin, että kaikilla osapuolilla on hyvä mieli ja usko yhteiseen tulevaisuuteen.
Kun asuin exän kans sen omistusasunnossa, maksettiin yhtiövastike ja sähkölasku puoliksi. En halunnut ostaa osuutta asunnosta, koska eron tullessa olis hirvee sotku, et kuka saa ja mitä ja paljonko, maksaako se mulle sen mitä oon maksanu vai myydäänkö asunto ja saan tietyn osan rahoista. Olis kaikkein järkevintä, että sä maksat lainan, mies yhtiövastikkeen, ja teette ihan vaan varmuuden vuoksi kirjallisen sopimuksen siitä, että se on sun asunto ja sä maksat sitä ja mies maksaa asumisesta, mutta eron tullessa hänellä ei ole oikeutta vaatia osuutta asunnosta. Se on helpompaa sopia ja tehdä nyt, kun mahdollisen eron tullessa ( ei sitä tietenkään toivo, mutta jos niin käy joskus) Jos mies ei siihen suostu, niin joku on vialla. Voisit soittaa esim asianajajalle ja kysyä neuvoa, se ei maksa mitään, tai jos maksaa, niin se on pieni hinta siihen verrattuna, jos mies sit alkaa. vaatia osuutta asunnosta jos niin huonosti käy että tulee ero.
Mitä sitten vaik mies maksaa vaan osan vastikkeesta tai koko vastikkeen, ei sille kuulu toisen kämppä ja siinä kiinni olevat rahat.
Asumiskulua on vastikkeen, vesimaksun ym. taloyhtiölle maksettavan lisäksi kotivakuutus. Lisäksi riskit ei-korvattavien vahinkojen kohdalta kantaa omistaja yksin. Pidemmällä välillä asunto kuluu ja pintamateriaalien uusimistarvetta tulee, joten pelkkä puolet vastikkeesta ei ole reilua. Noita kokonaiskuluja ja toisaalta myös puolison luona asuvan kokonaishyötyä on vaikea laskea. Arvio sen täytyy joka tapauksessa olla. Tuolla vähän voit testatakki miestä, jos ei ole valmis maksamaan ennemmin hieman isompa kuin pienempää osaa sinulle niin onko niin pihi ettei raasni loppuelämässään esim. ostaa uusia sohvia, uusia keittiötä tai käydä matkoilla kanssasi kun ne maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet vastikkeesta kuulostaa ratkaisulta, johon minäkin päätyisin.
Mitäpä jos molemmilla olisi omistusasunto, vaikka kaksio, jossa vastike 200 euroa. Sitten toinen muuttaa toisen luokse. Laittaa oman asuntonsa vuokralle ja tienaa esim 700 euroa vupkrana ja maksaa sille toiselle, jonka luokse muuttaa, puolet bastikkeesta eli 100 euroa... Ei kuulosta reilulta, eihän?
Eli unohtakaa vastikkeet. Ainoa oikeudenmukainen tapa on määritellä laskennallinen puolet vaihtoehtoisen asunnon vuokrasta, jossa se toinen joka tapauksessa asuisi ja maksaa se.No justiinsa, nainen asuisi itse Westendiläisessä omakotitalossa, jossa maksaisi 2000€/kk lainanlyhennystä ja 800€/kk vastiketta, hän muuttaa kuitenkin sen sijaan uuden jännämiehen Kallion 13m2 luukkuun, jossa vuokra 250€/kk, nainen maksaa tietenkin miehelle 400-1400€/kk, sen mukaan, mitä laskennallisesti käyttäisi muuten.
Tai mies olisi koditon ja ei maksaisi mitään minnekään, muuttaa kuitenkin jännänaisen Ullanlinnan kolmioon asumaan. Mies ei maksa mitään, koska 0/2=0 ja nainen maksaa omat 1600€/kk asumiskulut itsekseen.
Vai osoittaako tilastokeskus jonkun mediaanikämpän, jonka oletettujen asumiskustannusten mukaan menot lasketaan?
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Terve vaan. Tietysti katsotaan sen asunnonm vuokra-arvon mukaan johon on muuttamassa. Eli jos tässä tapauksessa naisen kämpän vuokra markkinoilla olisi vaikka 700eur, niin miehen osuus olisi 350 eur. Ja mielestäni tästä tietysti otetaan hioukan pois kumppaneita kun ollaan. Mutta pelkän vastikkeen jakamisen pitäminen taloudellisesti tasapuolisena osoittaa vain kokemattomuuden talous asioiden laskemisessa.
Entä jos nainen omistaa kämpän kokonaan, onko silloin ok, että mies maksaa vain puolet vastikkeesta. Naisella on mahdollisesti satoja tuhanisa kiinni asunnossa ja mies pääsee parilla satasella?Sillä pääomalla on oma merkitys laskelmaan.
Parhaiten asian avasi viesti, jossa ehdotettiin, että miehellä on myös kämppä, jonka vuokraa ulos. Kuvittele molempien kämppien vuokra-arvoksi tonni, vastikkeeksi 250 ja lainakuluksi 500.
Onko reilua, että naisen kulut on
500+125 eli 625 eur. Mies maksaa omasta kämpästään 750 (250+500) ja vovaimon kämpästä 125. eli yhteensä 875. Hän kuitenkin saa tonnin vuokratulon eli jää plussalle 125 eur samalla kun se nainen maksoi 625eur...
Molemmat asuu samantasoisessa kämpässä ja molemmilla lainat lyhenee samaan tahtiin. Miehellä vaan jää 600 ennemän muihin säästöihin.Fiksuin tapa rakkauskerroin * vuokrahinta. Eli yllä olevassa esimerkissä vaikkapa 0.8 * 500 eur = 400 eur.
Silloin alettaisiin olla oikeassa mittakaavassa.Se, että alkaa vaatia puolisolta vuokraa osoittaa lähinnä kokemattomuuden "ihmissuhde asioissa". Ei taida kovin moni parisuhde niistä lähtökohdista lentoon lähteä.
Aiemman esimerkin lukuja käyttäen, mutta niin että mies on asunut vuokralla. (vuokran arvo 1000, lainakulut 500, vastike 250). Pari muuttaa yhteen, molempien asuintila puolittuu, mutta rakkaus kukoistaa. Vastike jaetaan. Naisen kulut asunnon suhteen (edelleen pidän sähkö yms. laskut tämän ulkopuolella) laskevat 125e ja miehen kulut laskevat 875e. Sinusta tämä on täysin tasapainoinen tilanne?
Jos päämääränä on taloudellisesti neutraali tilanne on se vuokran vertaaminen järkihommaa. Tottakai parisuhteessa on muitakin tekijöitä, esim omassani kulut eivät mene tasan koska tienaan enemmän. Ja aiemmin vaimoni tienasi, jolloin panostus yhteisiin menoihin oli toisinpäin painotettu. Ja AP:n esimerkissä sillä voisi olla merkitystä, että nainen sai pitää oman naapurustonsa ja oman kontinsa ja mies joutuu tekemään kompromissine jne. Mutta nää menee sen puhtaallisesti taloudellisesti reilun ajattelun ulkopuolelle.
laba kirjoitti:
Asumiskulua on vastikkeen, vesimaksun ym. taloyhtiölle maksettavan lisäksi kotivakuutus. Lisäksi riskit ei-korvattavien vahinkojen kohdalta kantaa omistaja yksin. Pidemmällä välillä asunto kuluu ja pintamateriaalien uusimistarvetta tulee, joten pelkkä puolet vastikkeesta ei ole reilua. Noita kokonaiskuluja ja toisaalta myös puolison luona asuvan kokonaishyötyä on vaikea laskea. Arvio sen täytyy joka tapauksessa olla. Tuolla vähän voit testatakki miestä, jos ei ole valmis maksamaan ennemmin hieman isompa kuin pienempää osaa sinulle niin onko niin pihi ettei raasni loppuelämässään esim. ostaa uusia sohvia, uusia keittiötä tai käydä matkoilla kanssasi kun ne maksaa.
Testaamista fiksumpana pidän järkevää keskustelua, jossa verrataan argumentteja. Mies voi saada tosi hyvän diilin, mutta kokea että nainen rahastaa. Ei tällainen tietenkään ole kenenkään etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuo tilanne mieheni kanssa. Tuntui epäreilulta että hän ei olisi päässyt kartuttamaan varallisuuttaan vaan olisi maksellut minulle vuokraa kun minä olisin maksanut asuntoa itselleni. Maksoimme siis asumiskulut puoliksi, sisältäen siis vastikkeen, lyhennyksen ja koron. Teimme sopimuksen että jos ero tulee, hyvitän miehelle hänen maksamansa lainanlyhennykset.
Ei tullut eroa vaan menimme naimisiin ja ostimme yhdessä isomman asunnon.
:) se on tietysti kääntäen verrannollinen. Mitä kylmemmät välit, sitä korkeampi vuokra.