Mitä kammoa sinun on kaikista vaikein ymmärtää?
Katselin taas pätkän Kummalliset kammot -ohjelmaa, en oikeastaan yhtään kokonaista jaksoa ole nähnyt. No nyt oli toi piikkikammojakso ja sen kyllä monilta osin ymmärrän. Vaikka itse on turtunut kaikkeen piikittelyyn.
Ehkä erikoisin kammo mitä itsellä on tullut vastaan on ollut kammo pesemättömiä salaatinlehtiä kohtaan. Eräs lähes viiskymppinen perhetuttu nainen alkoi itkemään ruokapöydässä (syötiin isolla porukalla) kun ei pystynyt syömään salaattia. Salaatti oli kyllä huuhdeltu hyvin ja se oli vielä omalla takapihalla kasvanutta, mutta selitti paniikissa, että kuitenkin siinä on jotain kotiloiden limaa ja ei näitä salaatinlehtiä kuitenkaan kuivattu talouspaperilla huolellisesti. Hmm. No emmepä me siihen muuta kuin että rahoitu hyvä ihminen, ne on vain salaatinlehtiä ja jätä syömättä. :/
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Itselle vaikeimmin ymmärrettävä on emetofobia. Olen sairastanut bulimiaa vähemmän ja enemmän vakavana yli 10 vuotta ja on vaikea ymmärtää miten minulle niin arkipäiväinen asia kuin oksentaminen voi olla jollekin ylitsepääsemättömän kamalaa. Toki, eivät emetofoobikot minuakaan varmasti ymmärrä, ahdistun jos ei ole mahdollisuutta oksentaa ja se mahdollisuus tuo turvallisuudentunnetta vaikkei sitä toteuttaisikaan.
Itse saan emetofoobikkona kuulla kyllästymiseen asti hämmästelyä ja vähättelyä tästä fobiasta. En oo tavannut yhtäkään henkilöä terveydenhoitoalalta, joka olis ees jollain tavalla ymmärtänyt tätä fobiaa ja se on kurjaa, koska tää on yllättävän yleinen fobia. Ja tää myös rajoittaa elämää ihan valtavasti, esim. itse välttelen vatsatautiaikana kotoa poistumista ja pesen jatkuvasti käsiä ja lutraan käsihuuhteella (onneksi markkinoille tuli noroon tehoava käsihuuhde). Lisäksi seuraan tarkkaan herkästi pilaantuvien elintarvikkeiden päiväystä ja koostumusta enkä käy missään missä voisi suurella todennäköisyydellä törmätä oksentavaan henkilöön tai tulla itselle huono olo (risteilyt, lentokone, huvipuistot, baarit jne). Kaupassa pidän mieluusti hanskoja ja ovet avaan kyynärpäällä enkä käytä julkisia vessoja. Bussissa tarkkailen muita ihmisiä, jos joku näyttää pahoinvoivalta. En mielelläni matkusta autossa sellaisten kanssa, joille tulee herkästi matkapahoinvointia ja se on vähän hankalaa, kun miehen sisko on tällainen. Veljensä taas ahtavat aina ruokaa ja herkkuja huonoon oloon asti, siksi herkkuja sisältävät vierailutkin jää minimiin. Välttelen vatsataudin sairastaneita tuttuja vähintään kaksi viikkoa. Voisin jatkaa romaanin verran (kirjotin just oman kokemukseni, oon vastaaja 40).
Ymmärrän kyllä sun näkökannan, oksentaminen on ollut iso osa sun arkipäivää jo pitkään. Yleensä emetofoobikot pelkää oksentamisessa julkisesti oksentamista (itsensä nolaaminen kai), tukehtumista tai hallinnan menettämistä. Oon myös kuullut, että usea bulimikko on nykyään emetofoobikko, se on musta jännä. Kuulostaa ilkeeltä, mutta jos oltaisiin kavereita, olisit painajainen mulle :D
hämppä kirjoitti:
Koirakammoa en ymmärrä ollenkaan, koirathan on niin ihania. Lisäksi päälle ilosta hyppivä koira ei todellakaan ole vihainen.
Mun äiti pelkää koiria, kun nuorena naapurin tuttu kiva koira puri reiteen. Se pelko tarttui pienenä muhun ja sisarukseeni, vaikka meillä ei ollut huonoja kokemuksia koirista. Nykyään me ei enää pelätä, äiti kyllä kai yhä, mutta itse kavahdan vieläkin isoja koiria. Mutta joo, ei kaikki koirat ole ihania.
Heh, multa löytyy toi jyrsijäkammo :D Hiirien, rottien ja hamstereiden ulkonäkö inhottaa mua todella paljon, enkä ikinä voisi edes ajatella ottavani sellaista käteen, tai varsinkaan lemmikiksi. Pelko puoli tulee esiin siinä, että tunnen niiden olevan suuria bakteeripesäkkeitä. Oon kerran koskenut poikaystäväni hamsteriin ja likaisuuden tunne jatkui monia tunteja, vaikka mä jynssäsin mun käsiä kaikilla mahdollisilla pesuaineilla. Gerbiilit, marsut tai chinchillat ei aiheuta ongelmia. Tiedän kyllä ettei mun pelko ole mitenkään järkevä, mutten oikein voi sille mitään. En näe mitään syytä hakeutua hoitoon tän takia, kun tää ei kuitenkaa tule mitenkään normaalin elämän tai ihmissuhteiden tielle.
Koirakammoa en ymmärrä ollenkaan, koirathan on niin ihania. Lisäksi päälle ilosta hyppivä koira ei todellakaan ole vihainen.