Mitä kammoa sinun on kaikista vaikein ymmärtää?
Katselin taas pätkän Kummalliset kammot -ohjelmaa, en oikeastaan yhtään kokonaista jaksoa ole nähnyt. No nyt oli toi piikkikammojakso ja sen kyllä monilta osin ymmärrän. Vaikka itse on turtunut kaikkeen piikittelyyn.
Ehkä erikoisin kammo mitä itsellä on tullut vastaan on ollut kammo pesemättömiä salaatinlehtiä kohtaan. Eräs lähes viiskymppinen perhetuttu nainen alkoi itkemään ruokapöydässä (syötiin isolla porukalla) kun ei pystynyt syömään salaattia. Salaatti oli kyllä huuhdeltu hyvin ja se oli vielä omalla takapihalla kasvanutta, mutta selitti paniikissa, että kuitenkin siinä on jotain kotiloiden limaa ja ei näitä salaatinlehtiä kuitenkaan kuivattu talouspaperilla huolellisesti. Hmm. No emmepä me siihen muuta kuin että rahoitu hyvä ihminen, ne on vain salaatinlehtiä ja jätä syömättä. :/
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä hämähäkkikammoa, tiedän että on yleistä. Sellainen pieni hämähäkki, mikä siinä pelottaa? Kertokaa, koetan ymmärtää. Meille jos eksyy hämähäkki tai usempia, liiskaan ne kuoliaaksi samoin teen muillekin ötököille. Ampparit, mehiläiset ja kimalaiset saavat pölyttää, mutta hämähäkit menettävät henkensä, samoin kärpäset. Niin mitä se pieni hämähäkki sinulle tekee??? En pelkää mitään eläimiä, vaan saan kontaktin helposti, vieraat koirat suorastaan syövät kädestäni. Naapurin koira hiljeenee, kun viestin hänen kanssaan, ei tottele edes emäntää. Sanaton viestintä. Olen eläinrakas mutta en hämähäkki tai kärpäsrakas.
Olen hämisfoobikko, mutta en PELKÄÄ hämähäkeissä mitään. Reaktion saa aikaan niiden inhottava ulkonäkö. En pysty katsomaan edes kuvia hämähäkeistä.
Reikäkammokin minulla on, mutta jälleen en PELKÄÄ reikiä. Ne vain näyttävät inhottavilta.
Miksi siinä KK:n koirapelkojaksossa Pike pelkäsi koiria, vaikka häntä oli vauvana vaunuissa purrut rotta? Eikö silloin pitäisi olla rotta-/jyrsijäkammo?
Ainiin, on minulla monta muutakin fobiaa: korkeat paikat, ahtaat paikat... Hissejä välttelen parhaani mukaan jäätyäni jumiin erääseen ikivanhaan hissiin entisessä kotitalossani. Toisaalta juuri tänään olin hississä, joten en nyt aivan hysteerinen ole.
Hämähäkkien tai reikien inhoaminen ei ole sama kuin niiden pelko. Paitsi jos se inho on niin voimakas, että vaikeuttaa arkea (välttelee inhon kohdetta).
Olen itse oksennuskammoinen, eikä tätä fobiaa ole lääkäritkään ymmärtäneet. Perusvastaus on "no eihän se kenestäkään kivalta tunnu oksentaa". WRONG!! Jos näen että joku oksentaa, sisälläni leimahtaa paniikki ja pakokauhu, lähden tilanteesta karkuun niin nopeasti kuin jaloistani pääsen, ja välttelen kys. aluetta + oksentanutta ihmistä kuin ruttoa seuraavat viikot. Pahimmillaan en uskaltanut noro-epidemian aikaan käydä ihmisten ilmoilla. Olen hylännyt puolisoni, joka sairastui vaikeaan ruokamyrkytykseen, koska en uskaltanut mennä lähellekään sairastunutta. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kaikki kammot, kuten sanottu eivät ole järjellä voitettavissa koska tunnereaktio tulee automaattisesti. Monesti niihin liittyy traumoja.
Tosin ihan omalta osaltani en ymmärrä yliluonnollisen pelkoani, johon liittyy myös pimeän pelko. Ei mulle ole koskaan tapahtunut yliluonnollisia juttuja, mutta varmaan lapsuudessa on peloteltu (kiitos iskä) ja lisäksi uskonnollinen kasvatus josta irtipääseminen on ollut vaikeaa. Kuitenkin olen jo aikuinen ihminen enkä voi nukkua pimeässä, toisinaan on pakko nukkua sohvalla telkkari auki tms. Jostain tulee ahdistus ja siinä vaiheessa mikään järjen sana ei auta. Vaikka yö toisensa jälkeen menee ilman että mitään tapahtuu, päiväsaikaan niille ajatuksille vaan nauraa, silti siinä tilanteessa on pelko "MITÄ JOS" ja se on varmaankin aika suuressa osassa kaikissa muissakin peloissa.
Minulla on taas ollut muutamia yliluonnollisia kokemuksia, eikä niistä ole onneksi tullut mitään fobiaa, vaikka ne ovatkin olleet pelottavia, tai ainakin ahdistavia kokemuksia.
Itselläni on taas oksennusfobia, ihan sama oksentaako joku toinen tai minä itse. Sairastin alle kouluikäisenä erittäin pahan vatsataudin, jossa oksensin valtavia määriä koko yön, ehkä kammo on sieltä lähtöisin. Olen toki oksentanut aikuisiälläkin, viime kerralla lähes pyörryin ennen oksentamista, niin paljon se pelotti ja ahdisti. No, hengissä selvittiin siitäkin ;)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse oksennuskammoinen, eikä tätä fobiaa ole lääkäritkään ymmärtäneet. Perusvastaus on "no eihän se kenestäkään kivalta tunnu oksentaa". WRONG!! Jos näen että joku oksentaa, sisälläni leimahtaa paniikki ja pakokauhu, lähden tilanteesta karkuun niin nopeasti kuin jaloistani pääsen, ja välttelen kys. aluetta + oksentanutta ihmistä kuin ruttoa seuraavat viikot. Pahimmillaan en uskaltanut noro-epidemian aikaan käydä ihmisten ilmoilla. Olen hylännyt puolisoni, joka sairastui vaikeaan ruokamyrkytykseen, koska en uskaltanut mennä lähellekään sairastunutta. Jne.
Kuulostaa niin tutulta! Jopa oman lapsen oksentassa pötkin karkuun (noloa!). Paniikki ja pakokauhu tulee jo siitä, kun joku kertoo voivansa pahoin. Ja noroepidemiakaudet ovat ihan pahinta.
T: äsken oksennuskammosta kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä hämähäkkikammoa, tiedän että on yleistä. Sellainen pieni hämähäkki, mikä siinä pelottaa? Kertokaa, koetan ymmärtää.
Mun äidillä on ollut voimakas hämähäkkikammo kun olin pieni. Olen siis koko elämäni (jo silloin kun en ole osannut "ajatella omilla aivoillani") nähnyt että oikea reaktio hämähäkkiin on paniikki ja pako. Luulisin että se on ohjelmoitu mun aivoihin niin tehokkaasti etten voi järkeillä sitä pois. Tiedän ettei hämis tee mitään pahaa enkä inhoa niitä sillä tavalla että haluaisin tappaa ne. Mutta mä pelkään. Se paniikki, kuolemanpelon tunne ja muu... Se vaan tulee. Yritän hillitä reaktiotani lasteni nähden koska en haluaisi enää periyttää tätä mutta se on vaikeaa.
Mun araknofobia on sitä tasoa etten pysty koskemaan vaikkapa kirjan sivun kohtaan jossa on hämähäkin kuva. Jos mun mies koskee paljain käsin hämähäkkiin, miesparka ei voi koskea muhun niin pitkään aikaan kunnes unohdan asian. :D Tää on kamalaa. Oikeasti.
Fobiat asia erikseen, mutta en ymmärrä kun pelkoja ei suhteuteta oikeaan mittakaavaansa. Anoppi ei meinaa kestää jos läheiset lähtevät lentomatkalle, se kun on niin vaarallista. Vaikka lentäminen on tilastollisesti kaikkein turvallisin matkustustapa, ja paljon paljon todennäköisempää on joutua auto-onnettomuuteen. Itse hän kyllä ajaa autolla päivittäin ja ei edes ole lainkaan tarkka turvavyön käytöstä!
Tai se, kun sikainfluenssaa aikanaan pelättiin kamalasti, kun samaan aikaan normaaliin kausi-influenssaan kuoli huomattavasti paljon enemmän ihmisiä.
Mä pelkään sammakoita. En inhoa vaan pelkään. Vanhemmiten on tullut myös ahtaanpaikankammo kuten korkean paikankin ja niistä kärsin koska haluaisin nauttia vielä esim huvipuistoista.
Menen ihan hysteeriseen paniikkin jos näen sammakon. En voi sille mitään. Sen tunteen kokee varmaan vaikka jos kohtaa karhun metsäpolulla.
Itselle vaikeimmin ymmärrettävä on emetofobia. Olen sairastanut bulimiaa vähemmän ja enemmän vakavana yli 10 vuotta ja on vaikea ymmärtää miten minulle niin arkipäiväinen asia kuin oksentaminen voi olla jollekin ylitsepääsemättömän kamalaa. Toki, eivät emetofoobikot minuakaan varmasti ymmärrä, ahdistun jos ei ole mahdollisuutta oksentaa ja se mahdollisuus tuo turvallisuudentunnetta vaikkei sitä toteuttaisikaan.
Luulen että meissä kaikissa on kummallisuutemme, joillain (kuten vaikka minulla ja oikeasti elämää rajoittavista fobioista kärsivillä) ne kummallisuudet ovat jotain mitä pitää hoitaa ja pyrkiä lieventämään/poistamaan ja joillain taas arkipäiväisempiä mieltymyksiä joista ei suurta haittaa ole. Kummallisuuksia silti kaikki, vakavuusaste vain vaihtelee.
Joskus toisten ihmisten fobiat on vaikeita ymmärtää jos ei kärsi juuri samasta fobiasta itse. Ulkomaalainen eksäni pelkäsi Suomea ja oksensi ja ripuloi monta päivää kun tuli käymään. Koiraani on jotkut pelänneet vaikka se oli vanha raakki joka harrasti lähinnä pikkueläimille räksyttämistä.
Mitä fobioita haluaisitte / veikkaatte otettavan seuraavalle kaudelle, jos Kummalliset kammot jatkuu? Minusta on tosi mielenkiintoinen ohjelma! Seuraava jaksohan taitaa olla kauden viimeinen ja käsittelee ahtaanpaikankammoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä fobioita haluaisitte / veikkaatte otettavan seuraavalle kaudelle, jos Kummalliset kammot jatkuu? Minusta on tosi mielenkiintoinen ohjelma! Seuraava jaksohan taitaa olla kauden viimeinen ja käsittelee ahtaanpaikankammoa.
Esim.
Lentopelko
Esiintymispelko
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Ampiaispelko
Ukkospelko
Ilmapallopelko
Hiiri- tai rottapelko
Tulipelko
Pimeänpelko
Hevospelko
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen sitä, että miten vaikeaa ihmisten voi olla ymmärtää mitä fobia tarkoittaa. Eivät ne yleensä ole millään tavalla järjen kanssa tekemisissä, eikä niihin auta yhtään se että muut yrittävät takoa järkeä päähän. Kyllä se pelkäävä ihminen ihan itsekin tietää, ettei pelkonsa ole järjellinen, muttei se sillä tiedolla lievity.
Jep. Itse olen pienenä saanut trauman koirasta joka hyökkäsi päälleni, pelkään yhä isoja koiria. Jos tiedän että kyläpaikassa on koira, kerron pelostani jo etukäteen ja pyydän voisiko sen laittaa ulos tai lukita johonkin huoneeseen, muuten en uskalla tulla kylään. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun koira hyppää heti eteisessä syliin "nukun tää on niin kiltti! Tää ei oo ikinä tehnyt mitään kellekään!" Aijaa no hei nytkun sanoit niin en pelkääkkään enää koiria!! Kiitti oikeesti :)))))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kaikki kammot, kuten sanottu eivät ole järjellä voitettavissa koska tunnereaktio tulee automaattisesti. Monesti niihin liittyy traumoja.
Tosin ihan omalta osaltani en ymmärrä yliluonnollisen pelkoani, johon liittyy myös pimeän pelko. Ei mulle ole koskaan tapahtunut yliluonnollisia juttuja, mutta varmaan lapsuudessa on peloteltu (kiitos iskä) ja lisäksi uskonnollinen kasvatus josta irtipääseminen on ollut vaikeaa. Kuitenkin olen jo aikuinen ihminen enkä voi nukkua pimeässä, toisinaan on pakko nukkua sohvalla telkkari auki tms. Jostain tulee ahdistus ja siinä vaiheessa mikään järjen sana ei auta. Vaikka yö toisensa jälkeen menee ilman että mitään tapahtuu, päiväsaikaan niille ajatuksille vaan nauraa, silti siinä tilanteessa on pelko "MITÄ JOS" ja se on varmaankin aika suuressa osassa kaikissa muissakin peloissa.Entinen Jehovan todistaja? Täällä myös, sama homma tuon pelon kanssa. Yleistä on lahkopiireissä.
En ole ollut missään lahkossa, ihan "normi" ev. lut. Mutta kiihkouskovaisuutta kuitenkin, isän puolelta siis. Isä on myös alkkis, ja näki ja kuuli harhoja joista sitten puhui ikään kuin olisivat totta, nekin on varmaan iskostunu mieleen kun eihän sitä sillon lapsena tajunnu.
Vituttaa vaan, kun ne ahistukset on jääneet päälle vaikkei enää usko mihinkään moiseen sontaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä fobioita haluaisitte / veikkaatte otettavan seuraavalle kaudelle, jos Kummalliset kammot jatkuu? Minusta on tosi mielenkiintoinen ohjelma! Seuraava jaksohan taitaa olla kauden viimeinen ja käsittelee ahtaanpaikankammoa.
Homfobia. Jaksossa kolme homofoobikkoa, kotka käyvät Miljan johdolla läpi läpi kolme altistustehtävää. 1. homoseksuaalin kanssa samassa tilassa oleminen ("huomasin, että se vaikuttikin ihan normaalilta. se ehkä pelkäs enemmän mua.") 2. homoseksuaalin kanssa keskustelu ("se kuulosti ihan eriltä kuin tv-sarjojen homot") 3. homoseksuaalin kättely ("en tuntenutkaan oloani likaiseksi"). Bonuksena pride-kulkueeseen osallustuminen :D
Tai
Mamufobia. Altistustehtävät: 1. Somalin tapaaminen 3. syyrialaisen kohtaaminen 4. irakilaisen kanssa kahvilla käyminen.
Nuo sopis Putouksen tai Siskonpedin Kummalliset kammot -parodiaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse oksennuskammoinen, eikä tätä fobiaa ole lääkäritkään ymmärtäneet. Perusvastaus on "no eihän se kenestäkään kivalta tunnu oksentaa". WRONG!! Jos näen että joku oksentaa, sisälläni leimahtaa paniikki ja pakokauhu, lähden tilanteesta karkuun niin nopeasti kuin jaloistani pääsen, ja välttelen kys. aluetta + oksentanutta ihmistä kuin ruttoa seuraavat viikot. Pahimmillaan en uskaltanut noro-epidemian aikaan käydä ihmisten ilmoilla. Olen hylännyt puolisoni, joka sairastui vaikeaan ruokamyrkytykseen, koska en uskaltanut mennä lähellekään sairastunutta. Jne.
Kuulostaa niin tutulta! Jopa oman lapsen oksentassa pötkin karkuun (noloa!). Paniikki ja pakokauhu tulee jo siitä, kun joku kertoo voivansa pahoin. Ja noroepidemiakaudet ovat ihan pahinta.
T: äsken oksennuskammosta kirjoittanut
Täällä myös yksi emetofoobikko. Tää fobia vaikeuttaa ainakin mun elämää aika lailla :( etenkin talvet ja vatsatautiaika on ihan hirveää, jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa ja käsien ja kaiken pesemistä. Mulle on kans ihan sama onko se minä vai joku muu kun oksentaa ja ihan sama mikä syy, meen aivan paniikkiin. Ja mitä eka kertoikin, niin tätä ymmärretään tosi huonosti, määkin oon kuullu ton "ei kukaan tykkää oksentaa" ja vielä useammin "mitä pelättävää oksentamisessa on? Se on kehon luontainen reaktio" no niinpä, en tiedä mitä pelottavaa siinä on, mutta sen pelkäämisestä on muodostunut mun keholle ja aivoille luontainen reaktio. Liian moni tuntuu unohtavan, että fobia on irrationaalinen pelko. En välttämättä ymmärrä itsekään niitä kummallisimpia kammoja/fobioita (esim. jotkut pelkää, että jossain on ankka joka tuijottaa), mutta en vähättele, kummastele ääneen tai naura, kun itsekin tiedän millaista elämä fobian kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä fobioita haluaisitte / veikkaatte otettavan seuraavalle kaudelle, jos Kummalliset kammot jatkuu? Minusta on tosi mielenkiintoinen ohjelma! Seuraava jaksohan taitaa olla kauden viimeinen ja käsittelee ahtaanpaikankammoa.
Esim.
Lentopelko
Esiintymispelko
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Ampiaispelko
Ukkospelko
Ilmapallopelko
Hiiri- tai rottapelko
Tulipelko
Pimeänpelko
Hevospelko
ilotulitukset, poliisipelko, hiihtokammo (kiitos koululiikunta), viivat asfaltilla, lokit, gynekologi, punkit, hirvikärpäset, stryroksi, joulupukki, miimikot, maskottihahmot, hautausmaat
Entinen Jehovan todistaja? Täällä myös, sama homma tuon pelon kanssa. Yleistä on lahkopiireissä.