Mies haluaa meille koiran, mutta...

no jos ukko ei osaa sen kanssa toimia niin sait juuri varoituksen siitä että et sen kanssa mukulaa tee

Ette ota koiraa. Miksi ihmeessä sä olet osanut jo koiralle tavaroita??

Ei koiraa teille. Mies ei ole vastuullinen koiranomistaja. Sama homma lapsen suhteen.

Nää on hankalia tilanteita. Koira todella on elävä olento jolla on oma tahto, ja luonteesta riippuen saattaa pistää teidät todella koville ensimmäisen kahden vuoden aikana, kun kokeilee rajojaan. Koko perheen on oltava johdonmukainen ja samaa mieltä säännöistä, tai käy nopeasti niin, että koira tottelee vain yhtä (sinua) ja taas koirasta riippuen ignooraa/haastaa/jopa näykkii toista (häntä joka ei ole auktoriteetti). Ja sittenhän tämän toisen motivaatio olla koiran kanssa laskee entisestään, koska "koira on ihan tyhmä". Nähty on. Valitettavasti en osaa sanoa vinkkejä siihen, miten saada mies tarttumaan toimeen.

Ok, mies vetää ali ja sä vedät ihan yli.

Te keskitytte nyt vääriin asioihin. Teidän pitää miettiä sitä ulkoilutusta, se on 2h päivässä ja jonkun on mentävä! Joka päivä, vaikka oksutauti ja ripali vetäisi perheen peiton alle, niin joku menee koiran kanssa ulos.

Sitä kannattaa miettiä. Se on vuodessa 730h ulkoilua. Koira elää 15v, niin se on 10 950 tuntia ulkoilua.

Ja sitä, että jos haluatte koulutetun koiran, pitää mennä koirakouluun ja koiralle ei riitä että se oppii asiat, niitä pitää myös ylläpitää. Kumpi teistä menee koiran kanssa pentukurssille ja arkitottelevaisuuskoulutukseen?

Kenelle viette koiran hoitoon kesälomaviikolla?

Onko se Welsh corgi pembroke? Ne on ihania. :D

Höpö höpö, ei joka päivä tarvitse viedä koiraa 2h lenkeille. 

Vierailija kirjoitti:

Onko se Welsh corgi pembroke? Ne on ihania. :D

On :D

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ette ota koiraa. Miksi ihmeessä sä olet osanut jo koiralle tavaroita??

No eikös se ole ihan fiksua vähän kerrallaan hankkia niitä kamppeita...? Nyt siis en enää ole mitään uutta koiraa varten ostanut meille, kun pari kuukautta sitten huomasin että ei vieläkään miehen aloitteesta tapahdu yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se Welsh corgi pembroke? Ne on ihania. :D

On :D

-ap

Ja olette ilmeisesti 18v-20v? Arvaa mistä arvasin? Noista tykätään ylilaudalla, siis tuollaisilla nuorilla miehillä on nyt joku maaginen konsensus siellä siitä että nuo koirat on parhaita. Perustuu ilmeisesti söpöihin youtube-videoihin. Annan nyt sellaisen vinkin, että ihan noin ei ehkä sitä teille oikeaa rotua valita.

Ehkä sun kannattaisi itse päättää joku toinen rotu?

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, ei joka päivä tarvitse viedä koiraa 2h lenkeille. 

30min aamupissa

30min iltapissa

1h päivälenkki

Ei kyllä kaukana ole totuudesta vaikka olisi vähemmän aktiivinen seurakoirarotukin kyseessä.

Isäukko antoi muinoin meille kakaroille tiukan kärttämisen jälkeen harjoituskoiran nimeltä "Isän vyö". Sitä piti sitten ulkoiluttaa kolme kertaa päivässä, kelissä kuin kelissä, vesikupissa piti aina olla tuoreet vedet, "ruokaa" piti antaa ja ulkoillessa piti kerätä jonkun koiran aitoa tavaraa kakipussiin. Jos tekisimme kaiken OK kahden kuukauden ajan, niin saisimme oikean koiran. Puolentoista viikon päästä tuli riitaa kumpi lähtee puoleksi tunniksi vesisateeseen vyön kanssa. Ei tullut meille koiraa. Ja hyvä niin.

Lakkaa tekemästä asian eteen yhtään mitään. Anna sen miehen hoitaa teille se koira, ja puutu vasta sitten sen kasvatukseen, jos realisoituu. Mutta älä tässä vaiheessa helpota yhtään sitä hommaa. Mies saa hoitaa kontaktit kasvattajiin. 

Joo, corgit ei oikeesti oo vaan söpöjä töppöjalkoja. Ne on paimenkoiria ja tarvii oikeesti paljon tekemistä vaikka onkin pieniä. Toivottavasti sä olet tutustunut rotuun kunnolla, koska kuulostaa just siltä, että mies on nyt innostunu tosta rodusta kun niitä paljon netissä tällä hetkellä pyörii hauskoissa kuvissa ja videoissa. Munkin mies ois halunnu corgin, just sen takia, että ne on söpöjä ja netissä feimejä.

Mutta, munkin mies halus paljon koiraa ja kun käskin lukee koirakirjoja ei tapahtunu mitään. Otettiin kuitenkin koira (mulla on jo oma, eli itteltä kuitenkin kokemusta löytyy). Nyt on koira (ei corgi) 8kk vanha ja mies on tosi hyvä koiranomistaja! Se pissitti pentuaikana sen aina, kouluttaa ja leikittää. Käytetään joko yskin tai yhdessä koirat lenkillä. Eli vaikka nyt näyttää siltä, että mies ei jaksa kiinnostua, niin voi hyvin olla, että kun se koira kotiin tulee niin mieheskin innostuu siitä paljon ja alkaa tutkia enemmän niitä kirjoja. Sillon se koira on oikeesti siinä eikä vaan ajatus.

Mutta onnea koiran hankintaan! :)

Jos yhtään epäröi kykyjään koiran kasvattajana niin ei kannata koiraa hankkia. Enemmän pennusta on vaivaa, kun vauvasta. Vauvaa ei tarvi pikakiikuttaa pihalle tunnin välein, eikä vauvat järsi huonekaluja tai kenkiä. Punttirageja saa toki pennut ja taaperot.

Vierailija kirjoitti:

Isäukko antoi muinoin meille kakaroille tiukan kärttämisen jälkeen harjoituskoiran nimeltä "Isän vyö". Sitä piti sitten ulkoiluttaa kolme kertaa päivässä, kelissä kuin kelissä, vesikupissa piti aina olla tuoreet vedet, "ruokaa" piti antaa ja ulkoillessa piti kerätä jonkun koiran aitoa tavaraa kakipussiin. Jos tekisimme kaiken OK kahden kuukauden ajan, niin saisimme oikean koiran. Puolentoista viikon päästä tuli riitaa kumpi lähtee puoleksi tunniksi vesisateeseen vyön kanssa. Ei tullut meille koiraa. Ja hyvä niin.

Loistava idea! Fiksu isä sulla:)

Meilläkin lapset vinkui koiraa siitä asti kun puhumaan oppivat ja viime kesänä sen saivatkin. Mieskin vinkui vuosia.. Mutta kyllä tiesin todellisuuden siitä ulkoilutusinnostuksen säilymisestä koko ajan. Mutta kyllä lapset ja mieskin sen pari kertaa päivässä pissalla käyttää ja leikittää. Pitkät lenkit jää kyllä mulle ja kaikki turkinhoito, koulutus, puistoilut sun muut..

Mutta se sopii mulle. Koiraan pitää koko perheen sitoutua niin silloin se on koko perheen vastuulla ja ilona. Ei tule taakaksi kun kaikki hoitaa osansa.

Ja onhan siitä paljon iloa. Tänäänkin kun on niin kaunis ilma ja vapaa päivä minulla niin oltiin lasten ja koiran kanssa pitkällä retkellä koulun jälkeen.  Mukavaa yhdessä oloa. 

Ja lapsilla kiva tulla koulusta kotiin kun koira odottaa. Ei tarvi tulla tyhjään kotiin kun vanhemmat töissä.

Koira ottaa paljon mutta antaa vielä enemmän jos sille antaa mahdollisuuden:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se Welsh corgi pembroke? Ne on ihania. :D

On :D

-ap

Ja olette ilmeisesti 18v-20v? Arvaa mistä arvasin? Noista tykätään ylilaudalla, siis tuollaisilla nuorilla miehillä on nyt joku maaginen konsensus siellä siitä että nuo koirat on parhaita. Perustuu ilmeisesti söpöihin youtube-videoihin. Annan nyt sellaisen vinkin, että ihan noin ei ehkä sitä teille oikeaa rotua valita.

Ehkä sun kannattaisi itse päättää joku toinen rotu?

Ollaan lähes 30. En tiedä mikä on Ylilauta, olen luullut että netissä "IT" koira olisi shiba? Joka tapauksessa, corgi on lapsesta asti ollut miehen lemppareita.

- ap

Meillä on tuo corgi. Kohta vuoden ikäinen. Haluaa paimentaa ja jatkuvasti juoksee aidatulla tontillamme haukkuen kaikille koirille.

Liikkuu kuin duraselpupu aamusta iltaan.

Kaikki järsitään. Unohdin puisen keittiöjakkaran eteiseen, se oli aamulla kolmijalkainen ja lasten kumpparit olivat puoliksi syöty. Ulkona se järsi sähköjohdon ja puutarhaletkun poikki. Hiekkalaatikon lelut saa heittää roskiin ja minun uuden paitani oli vienyt ulos. Isännän työkengät ovat entiset ja eteisen väli ovi nakerrettu tyhmän näköiseksi.

Mutta täytyy sanoa, että onpahan viisas rotu, sitä ei sahata linssiin helposti. Se näkyy arjessa. Se ei tule sisälle minkään herkkupalan avulla, koska tietää että ovi laitetaan kiinni heti, jos astuu kynnyksen yli. Heh..

Minä koulutan itse ja myös laitamme koirakouluun. Kävelee kahdella tassulaan omasta halusta, on hyvin erikoinen verrattuna muihin koiriin, joten en ihmettele että on "temppukoira".

Olen ammatiltani eläinten kouluttaja. Lähinnä hevoset ja koirat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se Welsh corgi pembroke? Ne on ihania. :D

On :D

-ap

Ja olette ilmeisesti 18v-20v? Arvaa mistä arvasin? Noista tykätään ylilaudalla, siis tuollaisilla nuorilla miehillä on nyt joku maaginen konsensus siellä siitä että nuo koirat on parhaita. Perustuu ilmeisesti söpöihin youtube-videoihin. Annan nyt sellaisen vinkin, että ihan noin ei ehkä sitä teille oikeaa rotua valita.

Ehkä sun kannattaisi itse päättää joku toinen rotu?

Ollaan lähes 30. En tiedä mikä on Ylilauta, olen luullut että netissä "IT" koira olisi shiba? Joka tapauksessa, corgi on lapsesta asti ollut miehen lemppareita.

- ap

Aloitusviestissäsi sanot teidän olevan parikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette ota koiraa. Miksi ihmeessä sä olet osanut jo koiralle tavaroita??

No eikös se ole ihan fiksua vähän kerrallaan hankkia niitä kamppeita...? Nyt siis en enää ole mitään uutta koiraa varten ostanut meille, kun pari kuukautta sitten huomasin että ei vieläkään miehen aloitteesta tapahdu yhtään mitään.

Ei hyvä luoja.. Et sä voi olla noin urpo oikeesti????

Vierailija kirjoitti:

Mies siis tahtoo meille erään töppöjalkarodun. Olen enemmän kissa-ihmisiä ja kissa meillä jo onkin, mutta se on alunperin minun kissani. Ei mulla siis koiria vastaan mitään ole ja kyseinen rotu on mielestäni oikein tervetullut lisä meille. Mulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut koiraa, eikä myöskään miehellä - itse asiassa miehellä ei ole ollut yhtään mitään lemmikkiä ennen kissaani. Ja suoraan sanoen, vaikka hän ihan mukavasti kissaa kohtelee, ei hän sitä varsinaisesti hoida - minä meillä vaihdan hiekat, leikkaan kynnet, harjaan, syötän ym. Hän lähinnä leikittää ja rapsuttaa, avustaa kiinni pitämällä kun kynsiä leikataan tai pitää pestä kissa. Mua tämä ei ole haitannut, koska koen kissan niin vahvasti "mun" lemmikiksi, miehet on vaihtuneet mutta kissa on pysynyt, jos niin voi sanoa.

Miehen ainoa kokemus koirista on sukulaistensa aikuisten koirien hoito max viikon ajan silloin tällöin. Hän tykkää kaikista koirista ja tulee kyllä niiden kanssa hyvin toimeen, mutta siis mitään kokemusta pennuista saati koulutuksesta hänellä ei ole.

Niinpä sitten kun päätettiin että koira meille tulee (ehkä ensi talvena tai kesänä), minä innostuin liittymään kaikenmaailman koira-yhteisöihin Facessa, luin koira-foorumeita, raijasin meille koira-kirjoja kaupoista ja kirjastosta, otin selvää rodusta ja kasvattajista, pentukoiran koulutuksesta ym. Koska mies käyttää konetta hyvin aktiivisesti, perustin meille jopa oman ryhmän minne voidaan tunkea kaikki koirien koulutus-videot, artikkelit ym. Olen ostanut meille naksuttimet, punkkipihdit, koiran matka-juomapullon ym. Istutin miehen alas ja käytiin läpi mitä koiralta haluamme, miten sen koulutamme, mikä nimi jne.

Minä siis pistin tuulemaan, vai mitä? No. Hän ei. Siis jätkä on ihan passiivinen eikä ole laittanut koiran puolesta tikkua ristiin tähän mennessä. Huomasin tämän jo kuukausia sitten ja aloin vähitellen hoputtamaan että lue nyt niitä kirjoja ja katso videoita yms, että oppisit sinäkin... Pidin saarnan kuinka koira on elävä olento eikä mikään lelu joka voidaan viedä takaisin hyllyyn jos se ei miellytäkään. Kuinka me ollaan vastuussa elävästä olennosta sitten, ja se tulee olemaan joka tapauksessa vaikeaa. Että se on vähän kuin vauvan ottaisi, eikä yhtään sama kuin tuo kissa. Että mä en halua meidän koirasta mitään vauhkoa remmiräksää joka näykkii ja hyppii ja jolla ei ole mitään sääntöjä.

Mies vakuutti ymmärtävänsä kyllä ja tekevänsä, mutta mitään ei ole tehnyt :/ Ei hän lue niitä kirjoja, tai katso mitään koiran koulutus-videoita eikä hemmetti yhtään mitään. Sen sijaan hän kyllä ylväästi kertoo kaikille meidän tutuille kuinka se koira jossain vaiheessa on tulossa... Olen tullut siihen tulokseen että mies ei ymmärrä mitä koira ihmisiltään vaatii, eikä hän ole valmis omistamaan koiraa. En rupea siihen että koko homma kaatuu mun niskaan ja menee pilalle koko koira. Yritän ajatella nimenomaan koiran parasta.

Ärsyttää todella paljon. Muuten mies on kaikin puolin loistokumppani, mutta miten saan hänet joko tekemään töitä asian puolesta, tai lopettamaan koirahaaveet? Ollaan parikymppisiä jos se mitään auttaa.

Oletko sinä minä kaksi vuotta sitten??!!

Uskomatonta miten samankaltainen tarina, facebook-ryhmä vaan puuttui. Kissojenkin osalta meni täysin nappiin, hui sentään.

Täällä siis ollaan, kaksi vuotta sitten päätimme "yhteisestä haaveesta". Tässä sitä ollaan, yksin murrosikäisen koiran ja kissojen kanssa, jotka olivat siis jo alunperinkin minun.

Helppoa ei ole ollut, koska mullakaan ei ollut minkäänlaista kokemusta, vaan opettelin kaiken kirjoista ja netistä. Vaikka onkin ollut välillä vaikeaa, en kadu, että vastuuntunnottoman ja suorastaan vastuuttoman ulon tilalle jäi vielä sitäkin rakkaampi ystävä.

Mieti silti, oletko valmis ottamaan riskin. Ihan oikeasti puhun koko sydämestäni, mieti, mutta varaudu siihen että vaikka ette eroaisikaan, voit päätyä tilanteeseen jossa huolehdit koko tivolista.