Kokemuksia Finnish American Kindergarten Kampissa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5  vain porvoolaiset vanhemmat voivat kuvitella, että suomen kieltä ei muka Suomessa tarvitse.

Kunpa olisikin noin! Tällä hetkellä tuollaisia on valitettavan paljon ja nuorten elämä menee ihan turhaan hukkaan :(

-se äskeinen opettaja

Kuinka paljon noilta lapsilta jääkään Suomen kulttuurista  pimentoon, kun eivät osaa suomea tai ruotsia. Tuleeko lapsesta irrallinen, Suomessa kasvanut, joka ei tunne Suomea kodikseen, mutta ei myöskään Italiaa tai USA:ta.

Onhan se kulttuuri toki tärkeä, mutta jos ei kykene toimimaan edes kaupankassana, niin kulttuuri on ihan yks hailee.

Kyllähän huiput pärjäävät englannillaan tällä hetkellä, mutta esim. enkunkielisiä lukioita ei vaan ole riittävästi kaikille halukkaille. Jos olet kasin oppilas enkunkielisessä peruskoulussa, lukioon ei ole mitään asiaa, kun taas suomenkielinen kasin oppilas pääsee jo ihan hyvään lukioon. Vaikka kaikki enkunkieliset oppilaat olisivat pelkkiä kympin oppilaita, ei lukiopaikkoja ole kaikille. Lukiot voivat siis aina valita parhaat päältä ja lopuilla on epätoivoisen oloinen tulevaisuus.

Eivätkä kaikki enkunkieliset oppilaat halua diplomaateiksi tai huippututkijoiksi, vaikka älliä riittäisi. Perusduunarina ei vaan pärjää ainakaan vielä Suomessa, jos ei osaa suomea ollenkaan. Jos lapsi haluaakin automekaanikoksi, niin mahdollisuudet on menetetty, jos ei ole yläasteen aikana viimeistään oppinut sujuvasti suomea.

Kuka pakottaa rajaamaan jatkokoulutuksen Suomeen. Kyllähän opiskella muissakin maissa ja todennäköisesti vielä tasokkaammissa yliopistoissa kuin mitä Suomesta löytyy. Sitä paitsi pitäisin outona, jos Suomessa ikänsä asunut lapsi ei oppisi suomea edes jollakin tasolla ihan kavereilta ja harrastuksista ilman erityistä panostusta kotoa. Ystäväni esim. asuu ranskankielisessä maassa ja kumpikin vanhempi on sinne muualta muuttunut, ranska ei ole yksi kodin kielistä eikä päivähoidon, silti lapset puhuvat sitä.

Ei pakotakaan, mutta sitähän täällä kyseltiin. Ap ei ole vastannut, onko tarkoitus pysyä Suomessa. Ei voi tietenkään tietää, mitä lapsi päättää itse tulevaisuudessaan, mutta ei kannata myöskään rajata jatko-opintoja Suomessa ihan täysin ulkopuolelle.

Ap halusi lapsen täysin englanninkieliseen päivähoitoon, koska ei koe tarpeelliseksi, että lapsi oppisi suomea. Tämä kuitenkin rajaa jatko-opintoja Suomessa aivan merkittävästi.

Eivät kaikki oikeasti opi sitä suomea, vaikka täällä asuisi. Jos kokee, ettei tarvitse sitä mihinkään, eikä ole motivaatiota. Eivät vaan ymmärrä, että oikeasti tarvitsevat suomea, luulevat pärjäävänsä ilman. Englanninkielisessä koulussa kaikki ovat englanninkielen taitoisia. Kaikki oppilaat puhuvat kavereiden kanssa englantia, kotona puhutaan englantia ja koko koulu on englanniksi. Ei siinä paljon opi suomea, varsinkaan jos ei halua.

Kyllä sitä sellaisessa tilanteessa voi toki yrittää jatko-opintoihin ulkomaille, mutta miksi pitäisi sulkea ovet Suomen jatko-opinnoilta. Ja jos ei pääse sinne yli ysin keskiarvon lukioon, niin moniko 15- tai 16-vuotias haluaa lähteä ulkomaille lukioon, koska Suomessa ei ole mahdollisuuksia?

-se opettaja

Jos ei ole tarkoitus jäädä maahan tai koetaan, että kaksi kieltä on riittävä määrä ja kolmas kieli olisi liikaa. Moni ajattelee, että kaksikin kieltä on liian vaikeaa lapselle. Oma lapseni on kaksikielinen ja sitäkin jo moni taivastelee, että oppiiko kumpaakaan kunnolla. Juuri tästä syystä haluamme lapselle vähemmistökielen suhteen vahvistusta päiväkodista ja koulusta, jotta silläkin kielellä akateemiset opinnot olisivat tulevaisuudessa mahdolliset. Mikäänhän ei sitäpaitsi takaa etteikö perheemme voisi uudelleensijoittua johonkin englanninkieliseen maahan, vaikka tällä hetkellä asumme Suomessa vakituisesti.

Jos tietää varmaksi, ettei aio jäädä maahan, sitten voi harkita, ettei opeta sitä kieltä. Mutta jos ei tiedä, jääkö vai ei, miksi sulkea varmasti joitain ovia?

Juuri näin! Sitä paitsi se on osa omaa identiteettiä.

Siis kenenköhän "omasta identiteetistä" tässä nyt puhutaan?

Miten ihan arkisesta päiväkodin valinnasta voi saada aikaan identiteettikysymyksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta tuosta Kampin toimipisteestä, oma lapseni on toisessa. Olen ollut tyytyväinen, tekevät paljon retkiä jne. Käyvät läpi aakkosia ja opettelevat laskemaan, eli vähän koulumaisempaa kuin suomalaisessa päiväkodissa. Koen saavani hyvää vastinetta rahoilleni. Oma lapseni on täysin kaksikielinen (suomi-englanti).

Kiitos, viimeinkin kunnon vastaus! Juuri tuota koulumaisuutta (aakkoset, helpot matematiikan tehtävät) tässä haetaankin. Mitenkäs esim kansainvälisyyskasvatus, onko siihen mielestäsi panostettu tarpeeksi, entä liikunta ja fyysiset taidot?

Sain toisesta englanninkielisestä ihan lukujärjestykset ja vuoden teemajutut. Niissä oli kyllä vahvasti kv. kasvatus mukana.

Onko tämä ICEC?

Kellosilta. Jos jollain on kokemusta sieltä, niin olisi kiva kuulla kun tuota omallemme harkitsemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Oikeesti, sinunko mielestäsi on hyvä juttu laittaa lapsi kolmevuotiaana päiväkotiin, jonka kieltä hän ei edes ymmärrä? Vain koska ehkä hänet laitetaan englantilaiseen kouluun, jossa hän ehkä on ainoastaan keskinkertainen oppilas tai sen alle eikä siten ehkä pääse englantilaiseen lukioon, koska hän ehkä ei siihen mennessä ole oppinut suomea missään muuallakaan ja ehkä perhe asuu tuolloin edelleen Suomessa. Aika paljon ehkä tekijöitä, mutta varmaa on, että sille kolmivuotiaalle ei ole kovin ihana tilanne olla tarhassa ilman kielitaitoa.

En kyllä ikinä laittais omaa lasta päiväkotiin, jos hän ei ymmärrä mitä puhutaan. Lapseni on ruotsinkielinen ja 4-vuotias, ei osaa suomeksi kuin pari kolme sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Oikeesti, sinunko mielestäsi on hyvä juttu laittaa lapsi kolmevuotiaana päiväkotiin, jonka kieltä hän ei edes ymmärrä? Vain koska ehkä hänet laitetaan englantilaiseen kouluun, jossa hän ehkä on ainoastaan keskinkertainen oppilas tai sen alle eikä siten ehkä pääse englantilaiseen lukioon, koska hän ehkä ei siihen mennessä ole oppinut suomea missään muuallakaan ja ehkä perhe asuu tuolloin edelleen Suomessa. Aika paljon ehkä tekijöitä, mutta varmaa on, että sille kolmivuotiaalle ei ole kovin ihana tilanne olla tarhassa ilman kielitaitoa.

Myös kaksikielisiä päiväkoteja on olemassa. Näissä uutta kieltä oppisi vähitellen. "ehkä laitetaan englantilaiseen kouluun" --> onko sitten helpompaa laittaa 7-vuotias kouluun, jonka kieltä hän ei edes ymmärrä? Kieli olisi helpompaa oppia nuorempana, mutta voi ap toki tehdä näinkin, että laittaa sitten suomalaiseen kouluun lapsensa.

Tosin ap sanoi, ettei koe tarpeelliseksi "lisätä suomen kieltä palettiin". Eli se voisi viitata siihen, ettei lapsi opi suomea juuri missään muuallakaan. Hyvä, jos oppii! Jos ei, niin sitten helppo vaihtoehto olisi oppia siellä päiväkodissa.

"ehkä asuu Suomessa" --> Eikö jokainen vanhempi haluaisi, että lapsella olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat valita se koulutus ja ammatti, joka kiinnostaa? Jos ei ole varmaa, asuuko jatkossa Suomessa, kannattaako romuttaa jatko-opintomahdollisuudet täällä? Jos olisi varmaa, ettei jää tänne, niin sitten ymmrtäisin, ettei suomea tarvitse. Jos ei tiedä, tarvitseeko vai ei, miksi ottaisi riskin, että lapsi ei pysty elämässään tekemään yläasteen jälkeen mitään mielekästä, ilman että joutuu tekemään aivan valtavasti ylimääräistä työtä?

Ihan varmasti olisi lapselle shokki joutua päiväkotiin, jonka kieltä ei ymmärrä. Shokki se on myös ysiluokkalaiselle huomata, ettei kelvannutkaan mihinkään. Lapsen kasvatus on pitkäjänteistä työtä, eikä päätöksiä voi tehdä lyhyellä tähtäimellä. Itse en ainakaan haluaisi ehdoin tahdoin kaventaa lapseni mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuudessa, jos vain pystyisin sen jotenkin välttämään. En ymmärrä, miksi joku vapaaehtoisesti haluaisi, että lapsellaan on muita huonommat mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta tuosta Kampin toimipisteestä, oma lapseni on toisessa. Olen ollut tyytyväinen, tekevät paljon retkiä jne. Käyvät läpi aakkosia ja opettelevat laskemaan, eli vähän koulumaisempaa kuin suomalaisessa päiväkodissa. Koen saavani hyvää vastinetta rahoilleni. Oma lapseni on täysin kaksikielinen (suomi-englanti).

Kiitos, viimeinkin kunnon vastaus! Juuri tuota koulumaisuutta (aakkoset, helpot matematiikan tehtävät) tässä haetaankin. Mitenkäs esim kansainvälisyyskasvatus, onko siihen mielestäsi panostettu tarpeeksi, entä liikunta ja fyysiset taidot?

Liikuntaan ei ole erikseen panostettu, eivät tee mitään erityistä. En ole itse kokenut tätä ongelmana. Kansainvälisyys tulee aika luonnostaan, ihan lasten ja opettajien taustoistakin johtuen. En tiedä kuinka paljon sitä erikseen käyvät läpi. Suosittelen menemään tutustumiskäynnille, pääset kyselemään siellä tarkemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Kyllä meillä ainakin opetetaan suomea englanninkielisille luokille. Kai se on pakollistakin? Mutta osalla oppilaista ei ole minkään näköistä motivaatiota ja pääsevät kursseista hädin tuskin läpi. Paljon on siis niitä, jotka eivät tule yläasteen jälkeen pärjäämään suomen kielellään ja siten eivät pääse jatko-opintoihin, koska koko yläasteen pakollinen suomi on vedetty arvosanalla 5 juuri ja juuri läpi. Yläasteellahan osa kursseista saa olla hylättyjäkin ja silti luokalta pääsee ja yläasteelta läpi. Kielitaitoa se ei kuitenkaan takaa eikä ammattikoulu- tai lukiopaikkaa.

-se ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Kyllä meillä ainakin opetetaan suomea englanninkielisille luokille. Kai se on pakollistakin? Mutta osalla oppilaista ei ole minkään näköistä motivaatiota ja pääsevät kursseista hädin tuskin läpi. Paljon on siis niitä, jotka eivät tule yläasteen jälkeen pärjäämään suomen kielellään ja siten eivät pääse jatko-opintoihin, koska koko yläasteen pakollinen suomi on vedetty arvosanalla 5 juuri ja juuri läpi. Yläasteellahan osa kursseista saa olla hylättyjäkin ja silti luokalta pääsee ja yläasteelta läpi. Kielitaitoa se ei kuitenkaan takaa eikä ammattikoulu- tai lukiopaikkaa.

-se ope

Tarkoitinkin, että hyvissä kouluissa opetetaan oikeasti suomea laaja-alaisesti, ja vaaditaan lapsilta osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Kyllä meillä ainakin opetetaan suomea englanninkielisille luokille. Kai se on pakollistakin? Mutta osalla oppilaista ei ole minkään näköistä motivaatiota ja pääsevät kursseista hädin tuskin läpi. Paljon on siis niitä, jotka eivät tule yläasteen jälkeen pärjäämään suomen kielellään ja siten eivät pääse jatko-opintoihin, koska koko yläasteen pakollinen suomi on vedetty arvosanalla 5 juuri ja juuri läpi. Yläasteellahan osa kursseista saa olla hylättyjäkin ja silti luokalta pääsee ja yläasteelta läpi. Kielitaitoa se ei kuitenkaan takaa eikä ammattikoulu- tai lukiopaikkaa.

-se ope

Niin toinen kotimainen on pakollinen, pakkoruotsin sijaan muuta kuin suomea äidinkielenään puhuville on pakkosuomi. Jaarittelusi kuullostaa aivan samalta kuin pakkoruotsin puolestapuhujien.

Tulee mieleeneräs tuttavani, joka on puolalaissyntyinen (ja vanhempiensa kanssa puhuu siis puolaa), mutta koska on asunut Suomessa 30+ vuotta, puhuu suomea aivan äidinkielen veroisesti, on siis käynyt suomenkieliset koulut ja yliopiston jne. Noh, hänellä on brittimies, mies puhuu siis lapsille omaa äidinkieltään (englantia) ja sitä enkkua puhuu sitten myös tämä tuttuni, eli lasten äiti. Hän kyllä puhuu englantia sujuvasti, mutta en ymmärrä miksi ei puhu lapsilleen suomea, koska a.) asuvat kuitenkin Suomessa, ja tulevat jatkossa tod.näk. asuumaankin b.) englantia hän on käyttänyt "aktiivisesti" vasta muutaman vuoden, siitä asti kun tapasi miehensä. Ja lapsen isovanhemmat (eli kaverini vanhemmat) puhuvat lapsille puolaa...öööh, just. Eli lapsista kasvaa puolaa ja enkkua puhuvia suomalaisia, jotka ymmärtävät suomen sanan sieltä, toisen täältä. Ovat myös englanninkielisessa tarhassa. Musta tuo on sinänsä aika lyhytkatseista, juuri lasten jatkon kannalta (opinnot jne), mutta tuntuu että he ajattelevat että "kyllä enkulla pärjää Suomessakin!". No pärjää joo, mutta ihan hyvä (ja ennenkaikkea helppoa!) olisi opettaa lapsille se kotimaansa kieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Kyllä meillä ainakin opetetaan suomea englanninkielisille luokille. Kai se on pakollistakin? Mutta osalla oppilaista ei ole minkään näköistä motivaatiota ja pääsevät kursseista hädin tuskin läpi. Paljon on siis niitä, jotka eivät tule yläasteen jälkeen pärjäämään suomen kielellään ja siten eivät pääse jatko-opintoihin, koska koko yläasteen pakollinen suomi on vedetty arvosanalla 5 juuri ja juuri läpi. Yläasteellahan osa kursseista saa olla hylättyjäkin ja silti luokalta pääsee ja yläasteelta läpi. Kielitaitoa se ei kuitenkaan takaa eikä ammattikoulu- tai lukiopaikkaa.

-se ope

Tarkoitinkin, että hyvissä kouluissa opetetaan oikeasti suomea laaja-alaisesti, ja vaaditaan lapsilta osaamista.

Milläpä vaadit? Lasta ei voi pakottaa oppimaan. Vaikka hän kuinka kuuntelisi tunnilla, tekisi tehtäviä ja osallistuisi kokeisiin, ei se takaa oppimista. Jos lapsi ei yritä eikä kotona ohjata yrittämään, kokeet ovat rimaa hipoen läpi. Toki jotain jää päähän, jos edes jonkin verran kuuntelee, kun opettaja puhuu suomea, muttei riittävästi pärjätäkseen jatkossa. Jos oppilas saa kokeista vitosia ja kutosia, ei häntä saa hylätä ja jättää luokalleen. Pääsee siis läpi, muttei tarkoita, että kielitaito olisi sillä tasolla, että pärjäisi jatkossa, jos ei jatkossakaan tee oppimisen eteen mitään. Kuinka moni yläasteella ruotsista vitosen saanut kykenisi opiskelemaan ruotsiksi lukionsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Kyllä meillä ainakin opetetaan suomea englanninkielisille luokille. Kai se on pakollistakin? Mutta osalla oppilaista ei ole minkään näköistä motivaatiota ja pääsevät kursseista hädin tuskin läpi. Paljon on siis niitä, jotka eivät tule yläasteen jälkeen pärjäämään suomen kielellään ja siten eivät pääse jatko-opintoihin, koska koko yläasteen pakollinen suomi on vedetty arvosanalla 5 juuri ja juuri läpi. Yläasteellahan osa kursseista saa olla hylättyjäkin ja silti luokalta pääsee ja yläasteelta läpi. Kielitaitoa se ei kuitenkaan takaa eikä ammattikoulu- tai lukiopaikkaa.

-se ope

Niin toinen kotimainen on pakollinen, pakkoruotsin sijaan muuta kuin suomea äidinkielenään puhuville on pakkosuomi. Jaarittelusi kuullostaa aivan samalta kuin pakkoruotsin puolestapuhujien.

En ole ruotsin puolestapuhuja, vaan nimenomaan ymmärrän, että motivaatio pakkosuomeen voi olla ihan yhtä heikko kuin suomenkielisillä pakkoruotsiin. Mutta kuinka moni suomenkielinen pystyisi pakkoruotsinsa jälkeen opiskelemaan lukion tai amiksen kokonaan ruotsiksi? Sama tilanne on englanninkielisillä pakkosuomen lukijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta tuosta Kampin toimipisteestä, oma lapseni on toisessa. Olen ollut tyytyväinen, tekevät paljon retkiä jne. Käyvät läpi aakkosia ja opettelevat laskemaan, eli vähän koulumaisempaa kuin suomalaisessa päiväkodissa. Koen saavani hyvää vastinetta rahoilleni. Oma lapseni on täysin kaksikielinen (suomi-englanti).

Kiitos, viimeinkin kunnon vastaus! Juuri tuota koulumaisuutta (aakkoset, helpot matematiikan tehtävät) tässä haetaankin. Mitenkäs esim kansainvälisyyskasvatus, onko siihen mielestäsi panostettu tarpeeksi, entä liikunta ja fyysiset taidot?

Sain toisesta englanninkielisestä ihan lukujärjestykset ja vuoden teemajutut. Niissä oli kyllä vahvasti kv. kasvatus mukana.

Onko tämä ICEC?

Meillä tyttö ICECissä, siellä tutustutaan kyllä paljon kaikkiin eri kulttuureihin, esim. kiinalaista uuttavuotta ja divalia ovat viettäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä täällä kyselee, jos haluaa kuulla "opetuksesta"? Soittakoon paikan päälle.

Kummallisia riidanhaastajia täällä! En ymmärrä miksi aikuisia suututtaa se, että pienelle tytölle etsitään hänen omakielistä päiväkotia.

Ei se suututa, vaan se, että ap:n mukaan ei ole tarpeellista osata suomea, vaikka täällä asuu. Ja se harmittaa lapsen puolesta, että hänen puolestaan päätetään jo pikkulapsena, mihin koulutuksiin ja ammatteihin hän voi hakeutua.

Voi ajatella, ettei päiväkodin kielellä ole mitään väliä ammatinvalinnan kanssa. Todellisuudessa ihan jokainen voi katsoa englanninkielisiä vaihtoehtoja yläasteen jälkeen. Mahdollisuuksia ei ole moniakaan, jos ei oikeasti osaa suomea. Jossain vaiheessa suomi täytyy siis oppia, jos haluaa yläasteen jälkeen pärjätä täällä ja pienenä lapsena kielen oppiminen olisi helpompaa.

Jos ap ei koe suomen oppimista tarpeelliseksi, hänen täytyisi miettiä, mitä jatkossa tekee. Hetkessä eläminen ei tässä kannata. Vaikka yläasteen päättyminen tuntuu kaukaiselta, on se joka tapauksessa jossain vaiheessa edessä. Jos on jo pienen lapsen kohdalla päättänyt, ettei lapsi tarvitse suomea, lapsi on varmaan aikuisena kiitollinen kansainvälisestä elämästään, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hakea Suomessa lääkikseen, ellei sitten siinä kohtaa ryhdy ensin opettelemaan kieltä. Tai ehkä lapsi on jo aiemmin kiitollinen vanhemmilleen, kun kaverit menevät lukioon ja ap:n lapsi on miettii, yrittääkö töihin Alepaan vai lähteekö teininä yksin ulkomaille.

Myös englanninkielisessä koulussa on niitä keskitason 7-8 arvosanojen oppilaita ihan niin kuin joka koulussa. Heidän jatko on vaan huomattavasti surullisempi -jos siis jäävät Suomeen - koska yläasteen jälkeiset englanninkieliset koulutukset ovat tällä hetkellä todella marginaaliset.

Hyvässä koulussa opetetaankin suomea. Muutenhan lapset ovat tuuliajolla päästessään koulusta.

Kyllä meillä ainakin opetetaan suomea englanninkielisille luokille. Kai se on pakollistakin? Mutta osalla oppilaista ei ole minkään näköistä motivaatiota ja pääsevät kursseista hädin tuskin läpi. Paljon on siis niitä, jotka eivät tule yläasteen jälkeen pärjäämään suomen kielellään ja siten eivät pääse jatko-opintoihin, koska koko yläasteen pakollinen suomi on vedetty arvosanalla 5 juuri ja juuri läpi. Yläasteellahan osa kursseista saa olla hylättyjäkin ja silti luokalta pääsee ja yläasteelta läpi. Kielitaitoa se ei kuitenkaan takaa eikä ammattikoulu- tai lukiopaikkaa.

-se ope

Niin toinen kotimainen on pakollinen, pakkoruotsin sijaan muuta kuin suomea äidinkielenään puhuville on pakkosuomi. Jaarittelusi kuullostaa aivan samalta kuin pakkoruotsin puolestapuhujien.

En ole ruotsin puolestapuhuja, vaan nimenomaan ymmärrän, että motivaatio pakkosuomeen voi olla ihan yhtä heikko kuin suomenkielisillä pakkoruotsiin. Mutta kuinka moni suomenkielinen pystyisi pakkoruotsinsa jälkeen opiskelemaan lukion tai amiksen kokonaan ruotsiksi? Sama tilanne on englanninkielisillä pakkosuomen lukijoilla.

Ja suomenkielisillä pakkoruotsin lukijoilla ei ole mitään pakkoa mennä ruotsinkieliseen jatkokoulutukseen. Suomenkielisiä paikkoja riittää huomattavasti useammalle. Englanninkielisiä paikkoja ei riitä kaikille yläasteen jälkeen ja suuremman osan olisi pakko kyetä opiskelemaan sillä pakkosuomellaan. Tai sitten englanninkielisiä toisen asteen paikkoja pitäisi lisätä reilusti.

Jos on promillenkaan mahdollisuutta siihen, että lapsi tulee joskus olemaan Suomessa hetkenkään koulussa, opetatte sille suomen kielen. Meidän ei koskaan pitänyt muuttaa Suomeen, mutta niin vaan muutettiin. Minä en osannut kieltä kunnolla ja sitten vaan lykättiin peruskoulun tavalliselle luokalle ilman mitään tukea. Seurauksena seitsemän vuotta kestänyt koulukiusaamishelvetti jota en toivoisi yhdellekään. Opin kielen kyllä itse, mutta se vaati itkua, ahdistusta ja itsemurha-ajatuksia 10-vuotiaana. Voin kertoa että kielen osaamisesta ei ole yhtään mitään haittaa ja lapsi oppii kielen hetkessä. Minut tyrkättiin 3-vuotiaana ummikkona espanjankieliseen päiväkotiin ilman että osasin sanaakaan. Nykyisin puhun sujuvasti viittä kieltä. Siitä ei ole ollut kertaakaan haittaa. Siitä etten osannut suomea, sain lähinnä kehon täyteen viiltelyarpia, repaleisen mielenterveyden ja pitkän osastohoitojakson.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta tuosta Kampin toimipisteestä, oma lapseni on toisessa. Olen ollut tyytyväinen, tekevät paljon retkiä jne. Käyvät läpi aakkosia ja opettelevat laskemaan, eli vähän koulumaisempaa kuin suomalaisessa päiväkodissa. Koen saavani hyvää vastinetta rahoilleni. Oma lapseni on täysin kaksikielinen (suomi-englanti).

Kiitos, viimeinkin kunnon vastaus! Juuri tuota koulumaisuutta (aakkoset, helpot matematiikan tehtävät) tässä haetaankin. Mitenkäs esim kansainvälisyyskasvatus, onko siihen mielestäsi panostettu tarpeeksi, entä liikunta ja fyysiset taidot?

Sain toisesta englanninkielisestä ihan lukujärjestykset ja vuoden teemajutut. Niissä oli kyllä vahvasti kv. kasvatus mukana.

Onko tämä ICEC?

Meillä tyttö ICECissä, siellä tutustutaan kyllä paljon kaikkiin eri kulttuureihin, esim. kiinalaista uuttavuotta ja divalia ovat viettäneet.

Tässä nyt puheena olevassa tilanteessa ICEC ei käy sijaintinsa puolesta. Oikeastaan Kamppi-Ruoholahti akseli on ainoa mahdollinen. International School ja tämä Finnish American lähinnä pohdinnassa.

En nyt vastaa muuten, mutta haluan kertoa miten meillä nämä kielikuviot menivät - osittain sattumalta. Olemme supisuomalainen perhe, mutta lapsi meni 5-vuotiaana englanninkieliseen päiväkotiin, kun hoidontarve tuli yllättäen eteen ja siellä sattui olemaan tilaa. Toki plussaa oli myös se, että päiväkoti oli pieni ja sitä myöten ryhmäkin. Päiväkoti oli ihan umpienglanninkielinen ja lapsia kannustettiin puhumaan englantia myös keskenään. Lapsi ei osannut sanaakaan englantia kun aloitti tuolla ja alussa toisteli papukaijana mitä käskettiin, kotona kyseli sitten mitä tarkoittaa "bye bye, see you tomorrow" jne. Aika pian se kieli alkoi kuitenkin tarttua ja muistan jossain vaiheessa olleeni hieman huolissanikin, kun lapsella oli jonkinlaista puolikielisyyttä. Eskari oli luonnollisesti myös englanniksi ja siellä opeteltiin kirjoittamaan ja lukemaan englanniksi. Samaan aikaan kotona lapsi harjoitteli suomen kieltä ja oppi eskarivuoden joululomalla lukemaan suomeksi.

Eskarivuoden jälkeen lapsi meni ihan tavalliseen, suomenkieliseen lähikouluun, mutta hän oli saanut päiväkodista englannin kielelle niin hyvän pohjan, että oppi sitä omin päin pelien ja videoiden kautta. Kolmannella luokalla hän aloitti saksalaisessa koulussa, missä saksaa alettiin paukuttaa päähän oikein kunnolla 6-7 tuntia viikossa. Englanti alkoi koulussa vasta viidennellä luokalla, mutta tuon neljännen ja viidennen luokan välisenä kesänä lapsi alkoi lukea kirjoja englanniksi. Ja tämä ihan sillä, että oli pari vuotta englanninkielisessä päiväkodissa ja sen jälkeen notkunut luvattoman paljon tietokoneella.

Nyt hän on suomenkielisessä lukiossa ja edelleen englanti on saksaa vahvempi, vaikka yläasteen viimeiset vuodet opetus on lähes kokonaan saksaksi. Saksan kielen sanavarasto on saksalaisen 18-vuotiaan  tasolla ja englannin sanavarasto valkokaulustyöläisen tasolla. Äidinkielen taso on vielä kaukana, mutta opiskelu kummalla tahansa kielellä onnistuisi ongelmitta. 

Toki lapsissa on eroja ja meidän lapsi on vain sattunut olemaan sitä sorttia, joka oppii kieliä helposti. Pointti tässä kai oli se, että aika vähällä sen englannin kielen saa vahvaksi, jos lapsi on sen oppiakseen. Sen eteen ei todellakaan tarvitse uhrata suomenkielen taitoa. Jos lapsi ei helposti opi vieraita kieliä, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi varmistaa, että lapsi oppii edes äidinkielensä kunnolla. Ap:n lapsella on riskinä päätyä siihen tilanteeseen, ettei osaa oikein mitään kieltä kunnolla.