Arman Suviseurat-jakso tänään. Mitä ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten huonoa asemaa tuossa lahkosa pitäisi käsitellä julkisesti enemmän. Vaikka musmiminaisten aseamasta puhutaan paljon, niin onhan ihan tätä omaa alkuperäisväestöäkin joilla ongelmat on ihan samaa luokkaa.

Haluaisin kysyä minkä perusteella naisten asema on huono. Minulla on mieheni kanssa kaksi lasta ja mieheni tekee ihan yhtä paljon kotimme ja lasteni eteen kuin minäkin. Uskaltaisin jopa väittää että enemmän. En tiedä sitten olenko vain erityisen onnekas. Luulen, et osittain tarkoitat ehkäisyasiaa. Koittakaa jo hyvät ihmiset ymmärtää, että se, ettei käytä ehkäisyä, kuuluu lestadiolaisuuteen. Kukaan ei pakota olemaan vl. Kenellä tahansa on oikeus päättää käyttääkö sitä ehkäisyä vai ei. En ymmärrä miksi jotkut ajattelevat niin, että se asia pitäisi vanhoillislestadiolaisuudessa muuttua. Jos et hyväksy kerhon sääntöjä, lähde pois tai perusta vaikka oma kerho. Sitä ei kukaan kiellä.

Saa kai sellaista kerhoa arvostella, jonka säännöt ovat ristiriidassa omien arvojen kanssa. Tai jos kristillisenä itseään pitävän kerhon toiminta on epäkristillistä.

Lestadiolaisuus on varmasti ollut hyvää tekevä aate siinä maailmassa ja ympäristössä, jossa se on syntynyt. Mutta emme elä enää sellaisessa maailmassa.

Koita ymmärtää, että osa meistä elää ja siitä tulee väistämättä eriseura, jos omatunnostaan kiinni pitäviä vaaditaan venyttämään sitä liikaa. Se on sitten ihan sama olla epäuskoinen samoin tein (ja mielummin perustetaan sitten taas uusi oma liike, jos vanhoilliset potkitaan pihalle v-lien joukosta). 

Se on voivoi, jos sinun mielestä vaikutan joltain muulta kuin olen. Onnellisuuteen kuuluu nähdäkseni kyky nähdä ja kokea myös elämän varjopuolia – muutoinhan kaikki olis yhtä tasapaksua paskaa vaan. Koska minulla ei ole minkäänlaista tarvetta päteä mukaälykkäässä aihetta koskevassa väännössä tai suu messingillä vakuutella vl-elämän hyvistä puolista, saan kai ilmaista ajatukseni suoraan ja suodattamatta. Jos se tekee katkeraksi jonkun silmissä, niin kuten sanottu: voi voi.

Mutta että juu, kehoittamalla kunnioittamaan toinen toistaan, kun ensin lyttää yhden puheen katkeroituneen vuodatukseksi sillä perusteella, että ilmaisutapa ei miellytä, on....no tekopyhää. Siitä lestaatiolaiset ovat valitettavan surullisen kuuluisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

x-lebe kirjoitti:

Sitä samaa paskaa kuin aina, eri paketissa vaan. Samat epämääräiset selitykset ja vakaa usko ja luottamus, että tässä ollaan nyt oikealla asialla ja on ymmärretty KAIKKI parhaiten. Kuolemaa venaavat syntymästään saakka, helvetin masentavaa. Epä-älyllistä, mikä on hassua, kun kuitenkin arvostavat korkeaa koulutusta.

Just tuo kuoleman venaaminen. Kun olin vielä uskossa, mulla ainakin oli jatkuvasti mielessä että mitä jos kuolema tulee, pääsenkö taivaaseen. Koko ajan näitä mietti. Voin sanoa että kun sillä helvetillä on peloteltu pienestä asti, ei minusta enää normaali ihmistä koskaan tule. Se lestadiolaisuus on siellä ihon alla eikä sieltä lähde. Koko elämä on mennyt pilalle tämän lahkon takia. Enkä edelleen tiedä 35v naisena ja äitinä mitä tehdä elämällä, olen ihan hukassa. Odotan vain sitä helvettiä. Jumalakin tuntuu niin pahalta nykyään. Ihan kun sitä ei olisi missään.

Toivon todella, että pääsisit liiasta helvetti-pelosta. Ymmärrän pelkoasi. Tavallaan onko käynyt niin, että pelko vetää puoleensa. Ei ole oikein pelotella helvetillä. Mutta kun kerrot, huomaan, että veljieni vaimoilla on juuri tällaisia kasvatuskeinoja ollut heidän kodeissaan. Meillä ei ollut. Ei siitä tarvitse erikseen puhua tai peräti pelotella.

Kasvoin pienessä vl yhteisössä, hyvin sisäänpäin lämpenevä ja sellainen epäterve muutenkin. Jotenkin muistan lapsuudesta että sitä helvettiä aina korostettiin, ja esim nyt jo edesmennyt mummoni saattoi sanoa meille lapsille jos tehtiin jotain väärää että kyllä se jumala teitä vielä rankaisee. En tiedä, eikö se ole kaikkialla vl porukoissa sama juttu? Jos et usko et pääse taivaaseen ja joudut ikuiseen kadotukseen. En vain pääse tästä irti, uskon siis meneväni sinne kadotukseen. Mutta en pysty uskomaan enää sillä tavoin että voisin olla vl. En vain pysty. Sitten tämä äitiys ja syyllisyys että miten mun pitäisi lapseni kasvattaa. En ole tähän asti puhunut nyt 5vuotiaalleni mitään tästä uskosta.

Mulla on sama kokemus kun sulla. En ole puhunut lasten kanssa vielä uskosta juuri mitään(vanhin on jo 10). Ristiriitaisin tuntein hiihdän tämän sakin seassa. Ehkä olen se ihminen joko kokee olonsa laitimmaiseksi ;) Tosi asiassa kun lapseni tulevat ikään jossa alkavat kiinnostua uskosta, olen päättänyt että ainakaan en tuputta enkä ole ehdoton missään asioissa vaan annan heille tilaa hengittää ja pohtia asioita itse. Elän niin kuin sydämeni sanoo. Luulen että he jotka uskovat tiukasti ja ehdollisenatiistai ovat kokeneet lapsuudessaan traumoja asian suhteen. Kasvatuskin on erilaista jokaisessa perheessä.

en jaksoa katso enkä salee katso, mutta uskon että monilla on hyvät arvot, mutta uskon että kaikki ovat hieman vajaita

Luulen että täällä kirjoittelee moni parikymppinen vl nuoräiti jotka eivät ole vielä kerenneet ajattelemaan asioita noin ihan niin kuin omakohtaisesti. Se aika tulee vielä teillekkin ja silmänne avautuvat.

Moni vl-ihminen ajattelee että on helpointa pysyä joukossa kuin että mennä terapiaan ja opetella sitä kautta uudenlainen ajatusmaailma.

Tuleeks tää uusintana? On menny ihan ohi.

Itse olen ex vl

"irtaannuin" liikkeestä pikkuhiljaa 16v kun aloin itsenäisesti ajattelemaan asioita. Mutta ollessani 18-v uskalsin sen näyttää kotona.

Oli ihan totuudenmukainen dokumentti. Mutta kiinnitin huomiota nuorisoon heiltä kysyttäessä esim : mikä puheissa on parasta? Hakivat vastausta ja totuus on, että moni ei edes tiedä vastausta. Seuroissa ollaan, sinne mennään rutiininomaisesti lähinnä kavereita tapaamaan. Kun kasvaa, naiivius poistuu hiljalleen ja asioita alkaa kritisoimaan. Näin kävi minulle ja isolle osalle kavereistani.

Lähdin, koska en voinut elää näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Haluan asua yhdessä poikaystäväni kanssa, ehkäistä, käydä elokuvissa ja kuunnella musiikkia, juoda viiniä ja elää ihan "normaalia" elämää ilman että siitä pitäisi tuntea pahaa omaatuntoa. Tiedän paljon ihmisiä, jotka tekevät näitä asioita salaa. Mutta mikä merkitys sitten olla vl? Pidän sitä tekopyhänä. Kukin tavallaan.

Nykyisin elelen sopivasti onnellista elämää avomiehen kanssa yhteisessä kodissa. Edes äitini ei kehtaa kertoa ystävilleen rehellisesti, että elelen "susiparina". Olen jo hyväksynyt sen ja kunnioitan vl ihmisiä siinä missä muitakin. Toivoisin kovasti samaa kunnioitusta itseäni kohtaan.

Ei pahaa ellei hyvääkin. Raitis perhe, minulla on paljon sisaruksia ja hyviä ystäviä samoista lähtökohdista. Ihan turvallinen ja hyvä lapsuus. En ole lainkaan pahoillani, että tällaisessa lahkossa kasvanut.

N25

Mun kävi sääliksi sitä äitiä, joka oli hakenut opiskelemaan mutta ei päässyt. "Jumalan tahdosta." Eikä sitten varmaan enää hae uudelleen. Iso osa ei pääse eka kerralla kouluun mut yrittää kyllä uudestaan. Tuo vaan varmaa pykää sitten lisää lapsia.

Ja ne kaksi miestä samasta perheestä, molemmilla isot mahat. Meidän kyläs lessut on hoikkia, enkä ole ikinä nähnyt lihavaa lestaa. Äidit on aina tosi hoikkia tai laihoja. Siitä olen kyllä kateellinen :)

Vierailija kirjoitti:

Mun kävi sääliksi sitä äitiä, joka oli hakenut opiskelemaan mutta ei päässyt. "Jumalan tahdosta." Eikä sitten varmaan enää hae uudelleen. Iso osa ei pääse eka kerralla kouluun mut yrittää kyllä uudestaan. Tuo vaan varmaa pykää sitten lisää lapsia.

Ja ne kaksi miestä samasta perheestä, molemmilla isot mahat. Meidän kyläs lessut on hoikkia, enkä ole ikinä nähnyt lihavaa lestaa. Äidit on aina tosi hoikkia tai laihoja. Siitä olen kyllä kateellinen :)

Onpa huono itsetunto tuolla äidillä. Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Mun kävi sääliksi sitä äitiä, joka oli hakenut opiskelemaan mutta ei päässyt. "Jumalan tahdosta." Eikä sitten varmaan enää hae uudelleen. Iso osa ei pääse eka kerralla kouluun mut yrittää kyllä uudestaan. Tuo vaan varmaa pykää sitten lisää lapsia.

Ja ne kaksi miestä samasta perheestä, molemmilla isot mahat. Meidän kyläs lessut on hoikkia, enkä ole ikinä nähnyt lihavaa lestaa. Äidit on aina tosi hoikkia tai laihoja. Siitä olen kyllä kateellinen :)

Se kyseinen äiti pääsi sitten toiseen tiedekuntaan, eli älä huoli.

Lapsiakaan ei ole synnytellyt enää vuosikausiin, on jo isoäiti.

ei ajatuksia. Se sarja meni nyt boikottiin

Minä, liikkeestä eronnut 17 vuotta sitten, katsoin suurella mielenkiinnolla jakson.

Osittain erittäin todellinen kuva siitä, miten itse koen sen aikaisen elämän. Onnellinen, turvallinen ja huoleton lapsuus ja nuoruus. Edelleen onnellinen elämä, vaikken lahkoon kuulukkaan.

En ole koskaan kokenut tarvetta arvostella kenenkään uskoa tai uskomattomuutta. Väittäisin sen johtuvan siitä, että kotona ja lähipiirissä ei tarvinnut pelätä, mitä käy, jos liikkeestä lähtee. Tiesin, ettei minua hylätä, vaan välit säilyvät vähintäänkin yhtä hyvinä. Vanhemmat auttoivat muutossa, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen päätin muuttaa poikaystävän kanssa yhteen. Jne.

Tämäkin asia taitaa olla niin kiinni siitä, millaisen kasvatuksen on saanut. Meillä vanhemmat ovat rentoja, lähipiiriin kuulunut aina lestoja ja ei lestoja ja kaikkia on pidetty saman arvoisina. Kertaakaan ei ole helvetillä peloteltu ja vanhemmat on opettanut jo silloin, kun pieniä oltiin, ettei yhdelläkään ihmisellä ole oikeutta sanoa sitä, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei pääse, vaan se on Jumalan tehtävä.

Olen nähnyt myös tuon toisen puolen. Ystäväni vanhemmat eivät pitäneet ei lestoja minkään arvoisina, heidän lapsensa eivät saaneet leikkiä ei lestojen kanssa ja jos lapsi ei halunnut lähteä seuroihin, hän sai kotiarestia niin kauan, että seurahaluja löytyi. Helvetillä peloteltiin niin omia kuin vieraitakin lapsia.

Ystäväni on myös eronnut liikkeestä ja tämän päätöksen tehtyään hänet hyljättiin eli vanhemmat eivät ole viimeisen 15 vuoden aikana halunneet olla tekemisissä.

Ymmärrän hänen katkeruutensa lestoja kohtaan.

Mitä tulee television katseluun tai ehkäisyyn, niin käsittääkseni se menee nykypäivänä niin, että eivät ole kiellettyjä, vaan jokainen saa päättää omaa harkintaansa käyttäen ja oikeustajuaan kuunnellen.

Lestoja on kymmeniätuhansia, joten siihen joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä ja ihan kuten muissakin ihmisissä, kaikilla ei ole samanlainen ajatus siitä, miten elää.

Onko totta se että kun suviseurat tulee paikkakunnalle niin ensimmäisenä kaupoista häviää kortsut?

Aivan ihmeellistä keskustelua. Ihan pakko kommentoida, että te ette oikeasti nyt vaan käsitä tätä telkkariasiaa. Ensinnäkin miten ihminen voi elää nykyään ilman internetiä? Kysynpähän vaan? Koko internet sosiaalisine medioineen on oikeasti todella huono keksintö, pääosin. Niin kuin itsekin tässä vietän aikaa oikeasti maailman turhimmalla palstalla - jossa ihmiset vaan arvostelee, haukkuu ja kylvää eripuraa muiden ihmisten välille- voisin viettää sen ajan paljon järkemmällä tavalla. Olen enemmän naimisissa koukuttavan kännykän kanssa, kun oman mieheni. Silti emme tule enää toimeen ilman internetiä. Miksi? Koska nykyaika on muuttunut tällaiseksi. Kaikki asiat on vaan helppo hoitaa internetin kautta. Siltikin huomaan itsekin selailevani typeriä ohjelmia ja katsovani niitä. Ajankuluksi. No kannattiko? Ei mielestäni. 

Ja toiseksi ja  tiedoksi kaikille. Vaikka on olemassa johtokunta, niin se EI TODELLAKAAN voi määrittää uskoani.  Koen, että Jumalan Pyhä Henkí on tässä seurakunnassa läsnä, ja sieluni saa virvoitusta. Olemme myös inhimillisiä ja teemme vääriä asioita, aivan kuin ketkä tahansa muutkin. Minkä ihminen inhimillisyydelleen loputtomasti voi? Ei mitään. Vaikka kuinka on uskovainen, se ei tee minusta tai kenestäkään muusta ihmisestä pyhimystä. On halu uskoa ja se riittää.

 Pelkään, että menetän uskoni ja minustakin tulee kyyninen. Huomaan, että kun asiat eivät ole hyvin, enkä ole jaksanut uskoa Jeesuksen pelastustyön kautta syntejäni anteeksi, että kyynisyys ja arvostelevuus hiipii myös omaan päähäni. Se ajatustason ero on käsittämätön. Mutta  kun on jaksanut uskoa, niin olo on kevyt ja pää on kirkas. Ei ole huolia tai mitään. On tunne, että minusta huolehditaan. Koska uskon. 

Tällä omakohtaisella uskolla, ei ole mitään tekemistä kenenkään muun ihmisen kanssa. Silloin ymmärrän, että haluan pitää kiinni hyvästä omasta tunnosta, enkä halua katsella esim. typeriä ohjelmia, jossa esitetään oikeasti aivan järjetöntä Jumalan sanan vastaista riettailua. Mutta toisinaan huomaan, että voin katsoa lähes mitä tahansa, unohdan käydä seuroissa enkä jaksa pyytää syntejä anteeksi (oikeesti todella raskasta välillä pyytää) ja kaikista erikoisinta on, että kiroilen kokoajan yhä enemmän päässäni. Pikkuhiljaa ei välitä enää  Jumalan sanasta ja toimii miten tahtoo.  Ei tämä mikään helppo tie ole. Mutta kaiken jälkeen haluaa vielä kokea sitä samaa helpputta ja turvaa, ja niinpä on oikeus pyytää anteeksi synnit. Ja siellä missä Pyhä Henki on, siellä voidaan myös antaa anteeksi. " Mikä maan päällä on anteeksi annettu, niin myös Taivaassa. " Ja uskon ja koen, että meidän keskuudessa  on Pyhä Henki.  

Me kaikki olemme heikkoja. Siksi Jeesuksen pelastustyö . Se on niin iso juttu, että toivoisin, että kaikki heräisivät siihen! Tulkaa ja menkää käymään seuroissa. Mutta ennen kaikkea lopulta yritän huolehtia vain siitä, että itse jaksaisin uskoa. 

Huolestuttavaa on tuo kollektiivinen omatunto.

Muutama asia kirjoitti:

Aivan ihmeellistä keskustelua. Ihan pakko kommentoida, että te ette oikeasti nyt vaan käsitä tätä telkkariasiaa. Ensinnäkin miten ihminen voi elää nykyään ilman internetiä? Kysynpähän vaan? Koko internet sosiaalisine medioineen on oikeasti todella huono keksintö, pääosin. Niin kuin itsekin tässä vietän aikaa oikeasti maailman turhimmalla palstalla - jossa ihmiset vaan arvostelee, haukkuu ja kylvää eripuraa muiden ihmisten välille- voisin viettää sen ajan paljon järkemmällä tavalla. Olen enemmän naimisissa koukuttavan kännykän kanssa, kun oman mieheni. Silti emme tule enää toimeen ilman internetiä. Miksi? Koska nykyaika on muuttunut tällaiseksi. Kaikki asiat on vaan helppo hoitaa internetin kautta. Siltikin huomaan itsekin selailevani typeriä ohjelmia ja katsovani niitä. Ajankuluksi. No kannattiko? Ei mielestäni. 

Ja toiseksi ja  tiedoksi kaikille. Vaikka on olemassa johtokunta, niin se EI TODELLAKAAN voi määrittää uskoani.  Koen, että Jumalan Pyhä Henkí on tässä seurakunnassa läsnä, ja sieluni saa virvoitusta. Olemme myös inhimillisiä ja teemme vääriä asioita, aivan kuin ketkä tahansa muutkin. Minkä ihminen inhimillisyydelleen loputtomasti voi? Ei mitään. Vaikka kuinka on uskovainen, se ei tee minusta tai kenestäkään muusta ihmisestä pyhimystä. On halu uskoa ja se riittää.

 Pelkään, että menetän uskoni ja minustakin tulee kyyninen. Huomaan, että kun asiat eivät ole hyvin, enkä ole jaksanut uskoa Jeesuksen pelastustyön kautta syntejäni anteeksi, että kyynisyys ja arvostelevuus hiipii myös omaan päähäni. Se ajatustason ero on käsittämätön. Mutta  kun on jaksanut uskoa, niin olo on kevyt ja pää on kirkas. Ei ole huolia tai mitään. On tunne, että minusta huolehditaan. Koska uskon. 

Tällä omakohtaisella uskolla, ei ole mitään tekemistä kenenkään muun ihmisen kanssa. Silloin ymmärrän, että haluan pitää kiinni hyvästä omasta tunnosta, enkä halua katsella esim. typeriä ohjelmia, jossa esitetään oikeasti aivan järjetöntä Jumalan sanan vastaista riettailua. Mutta toisinaan huomaan, että voin katsoa lähes mitä tahansa, unohdan käydä seuroissa enkä jaksa pyytää syntejä anteeksi (oikeesti todella raskasta välillä pyytää) ja kaikista erikoisinta on, että kiroilen kokoajan yhä enemmän päässäni. Pikkuhiljaa ei välitä enää  Jumalan sanasta ja toimii miten tahtoo.  Ei tämä mikään helppo tie ole. Mutta kaiken jälkeen haluaa vielä kokea sitä samaa helpputta ja turvaa, ja niinpä on oikeus pyytää anteeksi synnit. Ja siellä missä Pyhä Henki on, siellä voidaan myös antaa anteeksi. " Mikä maan päällä on anteeksi annettu, niin myös Taivaassa. " Ja uskon ja koen, että meidän keskuudessa  on Pyhä Henki.  

Me kaikki olemme heikkoja. Siksi Jeesuksen pelastustyö . Se on niin iso juttu, että toivoisin, että kaikki heräisivät siihen! Tulkaa ja menkää käymään seuroissa. Mutta ennen kaikkea lopulta yritän huolehtia vain siitä, että itse jaksaisin uskoa. 

Niin omat ajatukseni. Ja sitä eroa, miten on rauha ja vapaa ilo ja sitten tuo maailman hömpötysten ja omien rikkomisten tuoma rauhan järkkyminen ja (päänsisäinen) raivo ja kiroilu ja miten tilanne taas korjautuu kuin taikaiskusta kun ymmärtää katua ja pyytää anteeksi. Maailman nopein ja tehokkain jooga/mindfulness. Koska tiedän, ettei se rauha ja kauneus ole syntyisin sisältäni, on täysin luonnollista ja helppoa uskoa sen olevan Jumalan antama olotila "Minun rauhani minä annan teille".

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttavaa on tuo kollektiivinen omatunto.

Etkö sinä kasvattaisi lapsiasi pitämään itse huonona pitämiäsi asioita huonoina? Esim. yritä siirtää suhtautumistasi valehteluun, varastamiseen, väkivaltaan jne? Siinähän sinä pyrit perheen sisällä kollektiiviseen omatuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten huonoa asemaa tuossa lahkosa pitäisi käsitellä julkisesti enemmän. Vaikka musmiminaisten aseamasta puhutaan paljon, niin onhan ihan tätä omaa alkuperäisväestöäkin joilla ongelmat on ihan samaa luokkaa.

Niin. Onhan se karmeaa, kun vielä tänä päivänä, vuonna 2017, jotkut naiset "uhraavat" itsensä synnyttämällä lapsia. On se järkyttävää ja vieläpä tekevät sen ihan omasta vapaasta tahdostaan. Aivan hirveä rikos!   Hohhoijaa....    Samaan aikaan huudetaan hallitusta myöten, että täytyy naisten synnyttää enemmän lapsia. 

Olisin kaivannut Armanilta vähän kriitisempää suhtautumista. Lienee itsekin uskossa, eikä siksi kritisoi uskontoja voimakkaasti? Olisin halunnut, että joku kysyy viidentoista lapsen äidiltä miten tämä jaksaa? Eikö koskaan ole miettinyt onko tässä mitään järkeä? Miltä tuntuu, kun on vuosikymmenten ajan vaippaikäinen lapsi/lapsia? Miten aikaa ja huomiota riittää jokaiselle? Tuntevatko syyllisyyttä siitä ettei riitä? (huom. minulla on viisi lasta, joten tiedän mistä puhun) Mut Arman vain pehmeästi nyökytteli ja jätti kaikki kiinnostavat kysymykset tekemättä. 

Jos palstan vl:t haluaa vastata kysymyksiini, niin antaa tulla :-)

Hyvin muuten huomasi, ettei lapsia kiinnostanut Suviseurojen puheet tai uskonto muutenkaan. Niistä siellä oli huippua kavereiden takia. Koettivat vain kiemurrellen keksiä mitä tähän nyt pitäis vastata, jotta täyttäisi vanhempien odotukset.

Miten joku voi edes puolitosissaan väittää, että ongelmat ovat samaa luokkaa kuin musliminaisilla, joista osa on kielitaidottomia, eivät tunne Suomen lainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia ja lisäksi heitä painostetaan pysymään erossa yhteiskunnasta ja muista (toisinuskovista) ihmisistä.

Vl-naiset saavat kouluttautua vapaasti, mennä työelämään, tehdä itse itseään koskevat päätökset, tavata kaikenuskoisia ihmisiä, hallinnoida varojaan jne.