Tein kaalilaatikon, 7v ei suostu syömään vaan vaatii spagettia. Tekisittekö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoisin jotain muuta tilalle.

Mä kävin ala-asteen 80-luvulla. Hirveitä muistoja jäänyt kouluruokailusta kun opettaja pakotti syömään. Eräs oksensi ja joskus joku itki. Ei päässyt välitunnille kun piti istua siellä ruokalassa lautasen äärellä.

Onneksi kotona ei ollut sellaista.

On ihan eriasia opettaa pieni lapsi maistamaan uusia makuja kuin se että pakottaa jo vähän isomman syömään jotain mistä ei selkeesti tykkää.

No ei hemmetti lapselle tehdä omaa ruokaa kesken ruokailun vaan siks, että ei suostu syömään! Ei oo pakko syödä, mut ei sitä nyt lapselle omaa ruokaakaan aleta tekemään. Nykyvanhemmilla on kyllä iloisesti hakusessa koko vanhemmuus... Jos lapselle annetaan valinnanmahdollisuus niin se tehdään ennen (!) ruokailua. Esim. Lapsi saa valita kahdesta vaihtoehdosta kumpaa ruokaa tehdään. Silloinkin vanhemmalla säilyy vastuu kun antaa vaihtoehdot.

Niin? Oonko kehoittanut tekemään lapselle eri ruuan keskenkaiken?

Voi luoja taas näitä lukijoita!

Niinhän ap lopulta teki,jotkut täällä olivat myös sillä kannalla.Kaalilaatikko,joka on ennen kelvannut,ei kelvannut,joten pehmo ap aloitti kokkaamisen alusta,ettei "tarvitse ulkoilla tyhjällä vatsalla".

Ei pitäisi toimia niin,jos lapsi huomaa että kiukuttelulla saa tahtonsa läpi,sama meno tulee jatkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ei millään jaksaisi taas aloittaa alusta ruuanlaittoa kun on hieno ilmakin ulkona. Lapsipa kieltäytyi kaikesta, mitä yritin jääkaapista ehdotella ja alkoi itkemään kun sanoin etten nyt jaksaisi alkaa laittamaan ruokaa uudestaan. Oonko mä hirveä äiti?

Lapsi kieltäytyi kaikesta, mitä ehdottelit... siis vanhempiko ehdottelee ja lapsi valitsee? Lähtökohtaisesti jo ihan pielessä koko tilanne. Jos joku on "hirveää äitiyttä" niin se, ettei opeteta lapselle rajoja ja varjellaan pettymyksiltä.

Vaikeampi kohdata niitä muualla tulevia pettymyksiä,jos niistä ei ole kotoa saanut kokemusta.Ei se pettymyksensietokyky tule luonnostaan,pitää saada harjoitella turvallisessa ympäristössä kuten muitakin taitoja.

Kyllä niitä pettymyksiä saa ihan riittävästi, ilman että kotona tarvitsee antaa pettymyksiä. Olen itse tätä 70-luvun vapaan kasvatuksen saaneita. Oli ihanaa aikaa. Ei ollut turhia kieltoja, ei ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ TEE NÄIN. On jäänyt mieleen, kuinka pieneen kauppaan tuotiin aina uusi Geisha-laatikko, että minulle riitti Geishaa, jota rakastin. Muiden äidit ei näyttäneet tuovan lapsilleen suklaata. Kyllä, lapsuuteni ja nuoruuteni oli vauras, ja hämmästelen, kuinka varatonta porukkaa täällä on. On teillä antaa huono koti lapsille.

Et tee. Se on seitdemänvuotiad ja sinä aikuinen. Kaalikeittoa ja leipää on tarjolla ja sit vasta iltapalaa. Sit kun kiukuttelee niin selitä rauhallisesti että sulle tulee paha olla kun sä et ole syönyt. Että silloin hermostuttaa ja suututtaa kaikki. Iltapalaa sit jotain tuhdimpaa, paista vaikka kananmunia.

Lapsiperheissä voi lapset totutella syömään kaalia, lisäämällä kaalilaatikkoon makaronia loppuvaiheessa niin, että ehtivät kypsyä. Tämä maistuu ihan hyvin aikuisillekin.

Hajuhaittaa voi yrittää vähentää, laittamalla sekaleipää viipaleen tai kaksi laatikon/tai keiton päälle.

Kyllähän tuossa jonkinmoinen mielipaha on lapsella ollut, kun ei mikään muu ruoka kelvannut, oletettavasti huomenna maistuisi jälleen se kaalipatakin.

AP lapsi selkeesti testaa tällä hetkellä, mikä menee läpi ja mikä ei. Kavereista kaalilaatikko ei ole niin cool.

Kaalilaatikon muistutuksesta kiitos, teenpä myöhemmin viikolla, kun kaalia, soijarouhetta, ohraa ja nälkäisiä on.

sano sille lapselles että saa oppia kokkaan itse, sää voit valvoa vierestä?

aika laiskaakyllä jos ei vettä kykene keittämään, enminäkään tuollasta moskaa söis vaikka kuinka tyrkytettäis

lapsilta ryöstetään toi lapsuus opiskeluiden muodossa niin vähän voisit tulla vastaan että sais ees mielesen annoksen.... 

Meiläl ei lapsille tullut mieleenkään purnata ruoasta. Koska siinä tapauksessa kaalilaatikkoa olisi huomennakin.

Vähän enemmän vaan ketsuppia! Sen voimalla meillä lapset syö ruuat jotka ei niin maistu.

Tän on pakko olla provo(!?!). Luuletko oikeasti, että valinnat ovat ainoastaan aikuisuuteen liittyvä asia? Eivät ole, kun nykyään on mahdollista saada lähes mitä tahansa milloin tahansa.

Ja toivottavasti ymmärrät, että lapsen nälässä pitäminen on asia, josta voi helposti tehdä lasun. Riittää, että lapsi puhuu asiasta päiväkodissa/koulussa, jossa henkilökunta on viran puolesta velvollinen viemään asian eteenpäin. 

Toivottavasti ymmärrät jatkossa toimia lapsen edun parhaaksi. Lapsen etu on se, joka tulee ensimmäisenä - ei se, että sinulla on vähän helpompaa olla tekemättä jotakin lapselle.

Minä tappelin kukkakaalista ja parsakaalista äitini kanssa aina lapsena. Sanoin monesti, että söisin niitä raakana, kun keitettynä se maku ja koostumus ällöttävät. Ei käynyt, vaan väkisin piti aina keittää ja syödä niitä. Istuin monta tuntia pöydässä niiden kaalien takia, kunnes kippasin ne bioon, annoin koiralle tai jemmasin taskuun ja huuhdoin ne pöntöstä salaa.

Iän karttuessa äiti lopulta sanoi, ettei niitä ole pakko ottaa, kun istuin aina pöydässä iltaan saakka tuijottamassa kukkakaalejani.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikesti joillakin tehdään niin, että jos lapsi kieltäytyy syömästä tarjolla olevaa ruokaa, josta on aikaisemmin pitänyt, mutta nyt vaan jostain syystä ei suostu syömään vaan haluaa spaghettia, niin äiti tai isä nousee pöydästä kesken aterian valmistamaan lapselle spaghettia?

Kyllä meilläkin tietyissä tilanteissa valmistetaan eri ruoka jos on jotain sellaista mistä tiedetään ettei joku lapsista pidä. Yksi lapsista on kasvissyöjä (teini , 16 v) joten siksikin on aina kasvisvaihtoehto jos yleinen ruoka sisältää lihaa. On meillä ihan virallisestikin "kolmen keiton päivä", esim. kun mies on reissussa, minä olen syönyt tukevasti töissä enkä kaipaa päivällistä. Lapset tätä aina välillä toivovat. Yksi rakastaa hernekeittoa, josta kaksi muuta ei niin pidä. Yksi rakastaa pinaattikeittoa, jota taas kaksi muuta inhoaa ja kolmas rakastaa kalakeittoa, joka menee muillekin ihan ok. Tällöin on siis kolmea erilaista keittoa, yleensä pakasteesta. Hernekeitto joskus purkista.

Mutta kyllä meillä hernekeitto ja kalakeitto menevät ihan kaikkienkin ruokana. Kaiken ruoan ei tarvitse olla ihan sitä just lempparia.

Pinaattikeitto on noista ainoa jota ei tehdä yleisesti ateriaksi, se kun ei maistu oikeen kenellekään muulle kuin tuolle yhdelle lapselle, enkä halua ehdoin tahdoin tarjota sellaista mikä ei maistu.

Eipä mitään järkeä kyllä tuossakaan.

Miten tämä AP:n tapaus nyt sitten päättyi jos ei ollut provo?

 

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo(!?!). Luuletko oikeasti, että valinnat ovat ainoastaan aikuisuuteen liittyvä asia? Eivät ole, kun nykyään on mahdollista saada lähes mitä tahansa milloin tahansa.

Ja toivottavasti ymmärrät, että lapsen nälässä pitäminen on asia, josta voi helposti tehdä lasun. Riittää, että lapsi puhuu asiasta päiväkodissa/koulussa, jossa henkilökunta on viran puolesta velvollinen viemään asian eteenpäin. 

Toivottavasti ymmärrät jatkossa toimia lapsen edun parhaaksi. Lapsen etu on se, joka tulee ensimmäisenä - ei se, että sinulla on vähän helpompaa olla tekemättä jotakin lapselle.

Jos joku oikeasti pitää lasta nälässä,onkin vakava asia.Se ei vain mitenkään liity ap:n tilanteeseen, jossa lapselle on tarjottu useampaa eri ruokaa,mutta ne eivät kelpaa.

Kyse ei myöskään ole siitä,että "on vähän helpompaa olla tekemättä" vaan siitä,ettei lapsi saa pyöritellä vanhempiaan mielin määrin.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä AP:n tapaus nyt sitten päättyi jos ei ollut provo?

 

Ap kirjoitti puolivälissä ketjua,että aloitti sitten kokkaamisen alusta,ettei tarvitse nälkäisenä ulkoill,eli ap:n perheessä kiukuttelu kannattaa,saa tahtonsa lävitse.

Näitä kun lukee niin ei voi olla kuin ylpeä omistaan, jotka syövät aina kohteliaasti ja maistavat innolla uusia ruokia <3

Tarjoat kaalilaatikkoa iltapalallakin ja aamupalalla, niin kauan että lapsi edes maistaa sitä. Ja et ainakaan anna iltapalaa ammentaa kaksin käsin, vaan ihan normaali määrän, vaikka kaurapuuroa lautasellinen.

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla provo(!?!). Luuletko oikeasti, että valinnat ovat ainoastaan aikuisuuteen liittyvä asia? Eivät ole, kun nykyään on mahdollista saada lähes mitä tahansa milloin tahansa.

Ja toivottavasti ymmärrät, että lapsen nälässä pitäminen on asia, josta voi helposti tehdä lasun. Riittää, että lapsi puhuu asiasta päiväkodissa/koulussa, jossa henkilökunta on viran puolesta velvollinen viemään asian eteenpäin. 

Toivottavasti ymmärrät jatkossa toimia lapsen edun parhaaksi. Lapsen etu on se, joka tulee ensimmäisenä - ei se, että sinulla on vähän helpompaa olla tekemättä jotakin lapselle.

Lasu, koska lapselle on tarjottu kaalilaatikkoa? Omg. #kaalilaatikkogate

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat ihmisiä, joille tarjotaan ruokaa, josta he pitävät. Eikö olekin kamalaa, että meillä lapset saavat lihapullia tai hirvipaistia, vaikka äiti syö kaalilaatikkoa! Kaikkea saa maistaa, mitä ei ole pakko maistaa. Ruokailuhetki on meillä mukava juttu eikä mitään sellaista, mitä lapset kauhulla odottavat.

Ruoka on vain ruokaa, rakkaus on ihan eri asia. Kun teen ruokaa, josta lapset eivät pidä, niin ei ole iso vaiva vierelle keittää spagettia ja tehdä jauhelihakastiketta. Huomenna syödään kuitenkin pinaattilettuja mummin reseptillä.

Lasten pitäminen nälässä ei ole kasvatusta, se on vallankäyttöä. Nautitteko te äidit ihan oikeasti siitä, että lapsi kärsii? Tai mitä sitä kysymään, nautitte ja suorastaan hekumoitte sillä, että meillä ei 7v komenna.

Tervetuloa seuraamaan tilannetta meille päiväkotiin, ei emme tee jokaiselle lapselle omaa lempiruokaa vaan tarjolla on se yksi ruoka jota kaikki syövät tai sitten ovat syömättä.

Toisaalta en ihmettelisi jos kohta menisi lapsilähtöisyys päiväkodissakin siihen, että tehdään jokaiselle oma ruoka, sen verran alkaa olla hullunmyllyä tuon "yksilöllisen hoidon" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat ihmisiä, joille tarjotaan ruokaa, josta he pitävät. Eikö olekin kamalaa, että meillä lapset saavat lihapullia tai hirvipaistia, vaikka äiti syö kaalilaatikkoa! Kaikkea saa maistaa, mitä ei ole pakko maistaa. Ruokailuhetki on meillä mukava juttu eikä mitään sellaista, mitä lapset kauhulla odottavat.

Ruoka on vain ruokaa, rakkaus on ihan eri asia. Kun teen ruokaa, josta lapset eivät pidä, niin ei ole iso vaiva vierelle keittää spagettia ja tehdä jauhelihakastiketta. Huomenna syödään kuitenkin pinaattilettuja mummin reseptillä.

Lasten pitäminen nälässä ei ole kasvatusta, se on vallankäyttöä. Nautitteko te äidit ihan oikeasti siitä, että lapsi kärsii? Tai mitä sitä kysymään, nautitte ja suorastaan hekumoitte sillä, että meillä ei 7v komenna.

Tervetuloa seuraamaan tilannetta meille päiväkotiin, ei emme tee jokaiselle lapselle omaa lempiruokaa vaan tarjolla on se yksi ruoka jota kaikki syövät tai sitten ovat syömättä.

Toisaalta en ihmettelisi jos kohta menisi lapsilähtöisyys päiväkodissakin siihen, että tehdään jokaiselle oma ruoka, sen verran alkaa olla hullunmyllyä tuon "yksilöllisen hoidon" kanssa.

Mutta eikös jo nyt päiväkodissa saa sianlihatonta ruokaa, kasvistuokaa/vegaaniruokaa... Eihän näillä allergioiden kanssa ole mitään tekemistä. Eli yhtä hyvin voin pyytää lapselle kaalitonta ruokaa tai kieltää verilätyt/sisäelimet koska mua ne kuvottavat siinä missä kaalikin.

Olen töissä päiväkodissa. Meillä on tarjolla listan mukaan ruokaa. Ruoka annostellaa lautaselle yleensä niin, että ainekset ovat vierekkän...voi syödä vaikka perunat ilman kastiketta. Leipää saa yhden palan ja ruokajuomaa.

Meillä lapset itse päättävät mitä syövät. Kaikkea laitetaan lautaselle tarjolle. Pelkkää leipää ei saa lisää, koska osa lapsista eläisi vaikka viikkoja pelkällä leivällä. Näin yleensä lapset syövät myös lautaseltaan jotain.

Aamulla on tarjolla puuroa yleensä. Sitä annetaan kaikille, söi tai ei. Poikkeuksena tietenkin lapset, joiden vanhemmat ovat ilmoittaneet heidän syöneen jo kotona.