Lue keskustelun säännöt.
Ne ihmiset, jotka puhuvat esim. "Harrista" vaikka muut eivät tiedä, kuka Harri on
01.05.2017 |
Olen ihmetellyt, kun aina joskus tutustuu uusiin ihmisiin, esimerkiksi juttelen samalla luokalla opiskelevalle ihmiselle, joka juttelun päätteeksi kertoo lähtevänsä keilaamaan. Kysyt, kenen kanssa hän menee, ja hän vastaa, että Samulin. En tiedä kuka Samuli on ja tuntuu ettei viitsi udella, kun on täysin uusi tuttavuus kyseessä.
Tai toinen esimerkki: kyselet tutultasi, miten viikonloppu meni ja hän vastaa: "Hyvin, oltiin Mimmun ja Marin kanssa Virtasilla" - en ole ikinä kuullutkaan heistä, enkä tiedä kuka on Mimmu tai Mari, tai keitä ovat Virtaset. Usein kyseinen henkilö alkaa vielä puhua Mimmusta ja Marista siihen tyyliin kuin he olisivat jotain yhteisiä tuttujamme.
Siis miksi jotkut tekevät noin? Miksei voi nimien sijaan kertoa, että menen poikaystäväni kanssa kauppaan, tai olin viikonloppuna serkuillani kylässä?
Kommentit (91)
Lapsethan tekee tätä, kun ei ole vielä käsityskykyä siitä ettei henkilö välttämättä tunnekaan Harria tai tiedä lapselle tapahtunutta asiaa x jne. Ilmeisesti näillä Harri-aikuisilla on jäänyt jokin kehitysvaihe kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ärsyttävää, toisaalta ymmärrän hyvin. Esim puolison työkavereista tulee kuultua harva se päivä, niin tiedän kyllä, kuka se Harri on (se on ihan oikeastikin Harri). Helpompaahan se on puhua ihmisistä heidän oikeilla nimillään, kuin aina täsmentää "se mun työkaveri, joka on perehdyttänyt mua näihim systeemeihin". Jos kerro miehelle, että Joonas opetti mulle laskutusohjelman käyttöä, voin jatkossa puhua ihan vaan Joonaksesta, kun keskustellaan työpäivän kulusta.
Isän työkaverit oli jossain vaiheessa sisäinen vitsi meidän perheessä, kaikki tiesi niiden nimet, kukaan ei tiennyt mitä ne oikeastaan tekee. Mutta jos isä puhuu Mikkolan Pekasta, tiedetään, että työjuttuja on tulossa. Samaa tekee äiti ja edesmennyt mummo.
Tämähän nyt on eri asia, tottakai puhutaan nimillä silloin kuin toinen tietää kenestä kyse.
Miten nimen mainitsemalla vaikuttaa sosiaalisemmalta? Mä huomaan, että puhun töissä usein että "olin yhden kaverin kanssa" ja "mentiin yhden kaverin kanssa". Kyseessä on usein sama henkilö, mutta työtoverit eivät tiedä tätä. He varmaan olettavat minulla olevan paljon ystäviä, kun en koskaan mainitse nimeä, vaan vain, että "yhden kaverin kanssa".
Sekin muuten ois jo täysin eri tilanne, jos nää ihmiset sanois "yhden Harrin kanssa". Sekin jo antaisi viitteen olettaa, ettei se ole kuulijalle tuttu, eikä tartte kaivaa tyyppiä ylös muististaan.
Itse olen toinen ääripää. Olin seurustellut lähemmäs 2 vuotta kun poikaystävä mainitsi ettei tiedä kuin muutaman kaverini nimen. Puhuin aina meneväni "yhdelle kaverille" tai "parin luokkalaverin kanssa sinne". Syy juurikin tuo että miksi sanoisin meneväni Annille kun toinen osapuoli ei tiedä kuka Anni on.
Niin ja en osaa sanoa kauanko näiltä nimettömiltä kavereilta meni kuulla poikaystäväni nimi koska hänestäkin puhuin "poikaystävänä".
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans pari tuollaista Harrista puhuvaa tuttua. Outoa väkeä!
Kai nyt kaikki Harrin tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan tekee tätä, kun ei ole vielä käsityskykyä siitä ettei henkilö välttämättä tunnekaan Harria tai tiedä lapselle tapahtunutta asiaa x jne. Ilmeisesti näillä Harri-aikuisilla on jäänyt jokin kehitysvaihe kesken.
En tiedä olenko sitten tuollainen kehitysvaiheen ohittanut vai meneekö tämä ihan muistiongelmien piikkiin, mutta en muista tai hahmota välillä ollenkaan olenko jo aikaisemmin kertonut keskustelutoverille Harrista tai jostain muusta tarinalle olennaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä harreilijat on mun kokemuksen mukaan ihmisiä, jotka kertovat muutenkin elämästään turhan yksityiskohtaisesti ja laveasti. Jos kysyn miten joku tietty iltapäivän tapaaminen meni, heidän on aloitettava siitä millainen ilma oli aamulla sängystä noustessa.
Tämä on totta! Minun tuntemani Harri-ihminen kertoo pitkiä ja tylsistyttäviä tarinoita, jotka eivät ole mitenkään relevantteja tilanteeseen nähden ja joista puuttuu "loppuhuipennus". Saattaa ihan aikuisten oikeasti selittää kymmenen minuuttia jostain normaalista keskustelusta, joka tapahtui kolme vuotta sitten Olavin ja Kirsin kesämökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaveri taas aivan päinvastoin kertoo aina juttuja "meidän Harri" (mies), "meidän Matti" (poika), "meidän Niina" (tytär) ja "meidän Matin kihlattu, Satu". Huolimatta että ollaan samassa työssä oltu pian 10 vuotta, olen nämä kaikki tavannut ja koko muu työpaikkakin kyllä tuntee heidät jo. Matti ja Satukin on olleet kihloissa jo kolme vuotta, mutta silti Sadusta puhutaan aina "meidän Matin kihlattuna".
Vierailija kirjoitti:
Oon ihmetellyt samaa! Näillä mun tuntemilla tyypeillä ei kyllä muutenkaan tunnu olevan kauhean hyvää sosiaalista silmää, tai ainakin olen ajatellut siitä johtuvaksi. Joskus oon myös itse isommalla porukalla ollessa lisäillyt jonkun toisen puheeseen, että "Matti on siis se ja se", sellaisissa tilanteissa että joku selittänyt muulle porukalla tyypistä, jota kukaan ei edes tunne (paitsi esim. minä). Ehkä tuo puuttuminenkin on ärsyttävää, mutta mun mielestä ne on noloja tilanteita, kun joku sepustaa pitkiä juttuja jostain randomista, eikä muut edes tiedä kuka se on. Etenkin silloin kun näissä stooreissa olisi nimenomaan oleellista tietää vaikka että "Matti" on "Minnan" exä tms.
Ja silti tällaiset ihmiset voivat edetä uralla ja luottamustoimissa vaikka kuinka. Tunnen erään joka on juuri tuollainen ja hän on rehtori, puheenjohtaja vaikka missä hallituksissa yms.
Ja puhuu juuri tuolla tavalla harreista. Sosiaalinen silmä on sillä tavalla rajoittunut -vai kenties kehittynyt?- että hän ei huomioi seurueessa kaikkia samanarvoisesti, toisia ei lainkaan ja ne joiden katsoo olevan hyödyllisiä saavat intensiivisen kiinnostuksen osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nyt Harrilla, haluatko kysyä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on just tuollanen. Monet kerrat olen kuunnellut ihan ihmeissäni kun se selittää Railin kuulumisia ja mulla ei ole aavistustakaan siitä kuka on Raili. Joskus saattaa selvitä että kyseessä on esim. entinen naapuri mutta joskus nämä jää mysteereiksi. Eipä sillä tietty mitään väliä, pääasia että anopilla on kavereita joiden kanssa voi hengailla. Joskus taas tämä namedropping vähän huvittaa, esim. oltuaan eräillä kesäjuhlilla anoppi kertoi vaihtaneensa kuulumiset Meijun kanssa. Siellä oli ollut esiintymässä Meiju Suvas ja anoppi oli käynyt sitä jututtamassa keikan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on just tuollanen. Monet kerrat olen kuunnellut ihan ihmeissäni kun se selittää Railin kuulumisia ja mulla ei ole aavistustakaan siitä kuka on Raili. Joskus saattaa selvitä että kyseessä on esim. entinen naapuri mutta joskus nämä jää mysteereiksi. Eipä sillä tietty mitään väliä, pääasia että anopilla on kavereita joiden kanssa voi hengailla. Joskus taas tämä namedropping vähän huvittaa, esim. oltuaan eräillä kesäjuhlilla anoppi kertoi vaihtaneensa kuulumiset Meijun kanssa. Siellä oli ollut esiintymässä Meiju Suvas ja anoppi oli käynyt sitä jututtamassa keikan jälkeen.
Meillä täytyy olla sama anoppi. Anoppini on myös Harri-ihminen, olen 10 vuotisen suhteemme aikana kuullut ainakin sadoista Harreista. Hauskinta on, että kaikki Harrit eivät ole edes anopille mitenkään läheisiä. Harri saattaa olla kaupan myyjä tai ohimennen tavattu tutun tuttu. En enää yritä edes pysyä kärryillä, sillä koko hommassa ei ole päätä eikä häntää.
Anoppini kertoo myös Harrien elämästä kovin yksityisiä asioita, joita ei varmasti ole tarkoitettu kaikkien korville. Joskus ne ovat tosia (kun kyseessä on pahaa-aavistamaton anopin kaveri), joskus taas ne ovat väritettyjä tai ihan suoria juoruja (usein kun kyseessä on loppujen lopuksi anopillekin tuntematon ihminen). Vaikka kyseessä on juoru, niin anoppi kertoo sen ohimennen ihan tosijuttuna käyttäen samalla tätä Harreilua, ikään kuin Harri olisi kertonut anopille itsestään tämän asian.
Kovasti joskus käytin aikaa miettiäkseni, mikä tämän Harreilun yhdistettynä juoruiluun tarkoitus on. Olen tullut siihen tulokseen, että siinä yhdistyy epäkypsyys huonoon itsetuntoon. Jos joku on tämän enemmän valaistunut, niin kertokaa toki minullekin. Tämä nimittäin vaikeuttaa välillä elämääni, mm. niin että mitään ei voi kertoa anopille itsestäni tai sukulaisistani (joista hän usein kovasti kyselee ja utelee), koska tiedän hänen Harreilevan "värien kera" näitä sitten muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tällänen työkaveri. Nimiä vilisee puheessa ihan koko ajan.Puoltoista vuotta kun on nyt juttuja kuunnellu ni nimet on alkanu jäämään mieleen ja osaan jo joistakin yhdistää esim. asuinkaupungin. Esim. Ilpo ja Marjatta on tuttuja nimiä, tiedän jo missä asuvat ja miten heidän lapsensa talonrakennus sujuu. Vähän aika sitten kuitenkin tää työkaveri alkoikin puhumaan Marjatasta ihan erilailla, menin vähän hämilleni, että hetkinen eikös se asukaan siellä mistä aikaisemmin oli puhetta jne. No pianhan hän alkoikin puhua Marjatasta ja Pertistä, mistä sitten hiffasin että ahaa, Marjattoja onkin kaksi. Tätä toista vaan ei ole ikinä ennen mainittu, mutta olisihan se pitänyt tietää!
Tän tyypin jutut on myös kohtalaisen tylsiä, se kertoilee mitä tapahtui silloin ja tällöin ja todella usein saa jäädä odottamaan sitä jutun pointtia, siis esim. tarina kertoo siitä mitä vuonna 1985 Pekka sanoi. Eikä se ollu ees mitenkään hauskaa tai mielenkiintoista. Piti kuitenkin mainita.
Tai se, että oltiin yksien kavereiden kanssa bileissä. Ai jaa kenen? No ne on yksiä kavereita, et sinä niitä tunne. Aha.
vielä nolompaa on kysyä että kukas tää harri on ja sitten selviää että se on joku työkaveri jonka tuntee vain sukunimellä :)
Työpaikallani useampi (naishenkilöitä kaikki, en tiedä onko miehillä sama) toimii näin, "oltiin Harrin kanssa mökillä viikonloppu ja Harri sanoi että olen lihonut"... ikinä en ole tiennyt kuka henkilö on kyseessä ja miksi minulle kerrotaan Harrista ja Harrin mielipiteistä. Asiayhteydestä päätellen ilmeisesti työkavereiden poikaystäviä/miehiä enimmäkseen, mutta tuntuu kummalliselta tämä nimenkäyttö ilman "titteliä" ikään kuin tietäisin automaattisesti. :D Toisaalta olen alkanut ottamaan koko jutun ikään kuin salapoliisipelinä ja selvittänyt itse Harrin identiteetin kertomusten perusteella...
Mun mummo on kans harreilija. Mutta pikanttina lisänä vielä vain puolikkaat tarinat, tyylin;
"Joo, kyllä se on sillä Erkilläkin rankkaa, kun... no eipä siitä voi puhua..."
"Ja voi kuule, se Mirjakin sitten, on se, että kaikenlaista..."
Siinä sitten kahvipöydässä istutaan vastakkain ja tuumataan, että juu, näin on. Eikä mulla ole hajuakaan, mistä just puhuttiin.
Olen tuntenut erään ihmisen joku 10 vuotta ja vasta jonkin aikaa sitten tajusin kuka eräs hänen puheessaan esiintyvä ihminen on. Joskus alkuaikoina en tajunnut kysyä tarkennusta kun aattelin ettei henkilö oo mitenkään tärkeä ja sen jälkeen taas ongelmaks tuli se et oli jo kulunu liikaa aikaa :D Yritin sit vaan "etsiä" vihjeitä puheesta ym. Tää henkilö x siis aina välillä esiinty puheessa eli ei ollut mikään pääpuheenaihe koskaan mutta kuitenkin häneen aina välillä viitattiin. Mut en vaan kehdannut kahden tai viiden tai kahdeksan vuoden tuntemisen jälkeen kysyä et kuka se x siis onkaan.
Juuri viime viikolla taas törmäsin toiseen huonoon viittaajaan. "Ja sinne tulee x ja y." "Siis ketkä?" "No ne on blaa blaa blaa. Ja sit z ja m tulee myös." "Siis ketkä?" Ihan oikeesti... Henkilö ei voinu mitenkään olettaa et oisin tuntenu noi ihmiset tai edes ikinä kuullu heistä.